Lue keskustelun säännöt.
Ostavatko isovanhemmat lapsillenne jotakin, jos pyydät?
15.10.2007 |
Meillä on rahat ihan loppu, ja talvivaatteita ja kenkiä pitäisi ostaa iso liuta lapsille. Alennuin jo pyytämään mummoilta jotakin avustusta, mutta eivät he tietenkään mihinkään suostuneet. Itse aion ainakin isovanhempana auttaa, jos minulla vain on vähänkin rahaa.
Kommentit (62)
Ja kysyy itse minkäkokoselle ja mille vaatteelle tms. on tarvetta.
Juuri osti Kivat- merkkisen villahaalarin talveksi pojalle, kun itse mietin ääneen, että aika kallis, mutta pakkohan se olla, että tarkenee.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leluja en koskaan. Viikonloppuna anoppi osti Reimatecit pipoineen ja hanskoineen lapsille. No kengät ostamme itse. Äitini sen sijaan kutoo lapsille taukoamatta jotain. Joskus isovanhemmat suuttuvat kun olemme itse hankkineet jotain minkä he halusivat ostaa (pyörä, turvaistuin tms.)
Olen hyvin kiitollinen ja muistan kiittää heitä.
ei kyllä ole koskaan tullut mieleen pyytää. Edes silloin kun oli kaksi lasta ja molemmat opiskelimme. Kirppiksiltä kuten tuossa yhdessä viestissä kerrottiin jo, löytää todell hyvää tavaraa ihan pilkka hintaan. Muutamalla eurolla merkkivaatteita ja jos kelpaa merkittömät kuten meille saattaa saada ison kassillisen vaikka vitosella. Turhaan sitä mummoja huolestuttaa. Asenne kysymys.
hmmm... minä en ainakaan ajattele nyt, enkä tulevaisuudessa noin. hirveän surullista, jos ei voi joskus apua pyytää tai tarjota. uskon vakaasti että jos minulla on siihen mahdollisuus, niin lapseni ja lapsenlapseni saavat apua koska vain minulta - järjen ja kykeneväisyyden rajoissa.
kun sain tyttäreni, olin hirvittävän näyttämishaluinen. minä pärjään! minä en ota taloudellista tai hoito-apua!!!
asenne on muuttunut. mummi (äitini) saa valtavat kiksit siitä että ostelee pieniä (110cm...) söpöjä vaatteita ja viettää aikaansa tyttäreni kanssa. ja nyt kun olen aikuisopiskelija, rahat ovat tiukoilla ja äitini saattaa soittaa ja pyytää listaa siitä mitä vaatteita tyttö tarvitsee.
ja muuten... onko se siis joku huonon äidin merkki, jos ei vielä lokakuussa tiedä mitä talvivaatteita lapselle on tai pitää hankkia... mä en oo vielä miettinytkään moisia. plääh. on ihanaa olla boheemi ja sitten hiki päässä juosta hankkimaan jotain relettä!!! ei tää niin vakavaa ole, tai tuomitsemisen arvoista. eiköhän kuitenkin kaikki ainakin yritetä pitää lapsistamme hyvää huolta. samoin isovanhemmat usein :)
ps. näin kun nyt mietin, niin viime vuonna ostettu liian iso haalari varmaan menee vielä...
Vierailija:
Ja kysyy itse minkäkokoselle ja mille vaatteelle tms. on tarvetta.
Juuri osti Kivat- merkkisen villahaalarin talveksi pojalle, kun itse mietin ääneen, että aika kallis, mutta pakkohan se olla, että tarkenee.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eri asia pyytää itse kuin jos joku tarjoutuu ostamaan tai antamaan jotakin. Mielestäni ei ole vanhempien tai isovanhempien tehtävä millään muotoa ostella mitään. Noloa pyytäminen on siksi, että varmaan meillä ainakin antaisivat lastensa ja lastenlastensa tähden viimeisen roponsakin. Eivät varmaan osaisi sanoa että ei. Minusta lasten on itsensä tehtävä se raja, mitä kehtaa pyydellä.
osoittaa että pärjäätte OMILLANNE :0 ??
Jos oikeasti olisitte VARMOJA ITSESTÄNNE, voisitte sitä apua pyytääkin :)
Minä ainakin kerron ihan pokkana toisille isovanhemmille, jotka aina lupailee kaikkea, mutta eivät tosi paikan tullen osta, ihan valmiit lahjalistat ennen joulua. Kun kerran puhuu, että voisi ostaa, niin ostaa sitten kanssa. Minua ei nolota tippaakaan, aikaihmiset jotka lupaa lapsille, mutta eivät pidä lupauksiaan, on noloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei elämä ole kohdellut meitä silkkkihansikkain: itse olen tällä hetkellä työtön (taas kerran), mies töissä. Vuosia olen tullut toimeen pienimmällä mahdollisella opintotuella. Silti meillä jää joka kuukausi säästöön rahaa. Ja valitettavasti joudumme pitämään kahta autoakin, koska täällä maalla ei muuten pärjää. Oma asunto on josta menee lainanlyhennykset joka kuukausi.
Esikoista odotan toistaiseksi. Anoppi osti juuri viikonloppuna " kun halvalla sai" lahjaksi vaatteita tulevaa vauvaa varten. Oma äitini osti kankaita, jotta voin ommella pussilakanoita. Turvaistuimeen appivanhemmat lupasivat antaa rahaa, vaikka emme sitä ole pyytäneet. Mielestäni on hienoa, että he huolehtivat. Jos itse olisin ap:n tilanteessa (ja taloudellinen ahdinko ei olisi todellakaan oma vika, jonka isovanhemmat ymmärtäisivät), niin pyytäisin kyllä rahaa lainaksi, tai pientä taloudellista avustusta.
No en ole teinityttö, enkä epävarma enkä muu ihmeellinen. Olen vain ihminen, joka haluaa kantaa vastuun perheestään. Totta kai, jo tuossa sanoinkin, että jos apua tarjotaan voi sitä vastaan ottaa. Se on mielesäni kohteliastakin. Mutta jos ei tarjota, niin minusta olisi aika outoa mennä pyytämään vaikkapa rahaa lasten vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein joka kerta, kun nähdään, on ostanut lapselle jotakin pientä. En voi esim. ohimennen sanoa, että pitäisi ostaa talvikengät, koska seuraavana päivänä äitini tulee tuomaan uudet talvikengät.
Onneksi äidilläni on hyvä maku lastenvaatteiden suhteen. Ostaa aina kauniita ja sopivan kokoisia vaatteita.
pahoin pelkään, että oma äitini tulee olemaan samanlainen. Toivottavasti vain kaikille vaatteille löytyy käyttöä, ettei kerkiä menemään heti pieneksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eromme jälkeen miehen vanhemmat laittoivat välit poikki ja näkevät nykyään lapsenlapsiaan pari kertaa vuodessa. Laitokselle ovat tuoneet kasan vaatteita ja parin vuoden aikana ostivatkin kaikenlaista yllätyksenä (exanopilla hyvä taju, sillä yhtään virhelyöntiä ei sattunut), mutta eron jälkeen ei enää mitään! Kortin lähettävät syntymäpäivänä ja jouluna, jossa saattaa olla parikymppiä ja siinä kaikki.
Omat vanhempani ovat nähneet lapseni viimeksi 3v sitten! Samoin kortti tulee silloin tällöin, mutta ei edes rahaa.
Olen yh, ex ei maksa elareita ja välillä elämme toimeentulotuen rajoilla. Molemmat isovanhemmat tietävät sen mutta eivät silti auta millään tavalla. Omalta äidiltäni olen joutunut kerran pyytämään rahaa, mutta jouduin maksamaan sen 10% korolla takaisin, niin päätin että pankista saa halvemmalla.
Tottakai pärjäämme kun on pakko, kierrän kirppareita ja yritän ostaa myös etukäteen, kun sopivan kokoisia löytyy.
Mutta olisihan se ihanaa jos lapsilla olisi joskus kunnon kamppeita eikä aina käytettyjä....
Selvennyksen vuoksi vielä, että molemmat isovanhemmat ovat erittäin hyvin toimeentulevia, joten siitä se ei ole kiinni. Paitsi uusi reimatecin haalari voisi olla hassun näköinen muuten kulahtaneissa vaatteissa kulkevalla lapsella =)
Ero johtui exän juomisesta, joka oli shokki hänen vanhemmilleen ja he varmaan syyttävät edelleenkin siitä minua.
Olkaa onnellisia te, jotka saatte nauttia välittävistä vanhemmista!
ja lokakuussa on lapset kauttaaltaan vailla talvivermeitä, niin ehkä tuo on ihan ymmärrettävä reaktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo kantapään kautta oppinut ettei anopille kannata mainita keskustelussa että minun pitäisi ostaa esim. lapsille haalarit.
Käy ne ostamassa heti ja heillä ei mitkään isot tulot ole.
Kerrankin kävi niin että olin syksyllä maininnut että pitäisi esikolle hommata vielä toppahousut. Tarkoitin että itse ne ostan. Löysinkin kivat kaupasta ja kirpparilta vielä toiset. Ja molemmat lapsen mummit olivat käyneet ostamassa toppahousut. :O Oli sitten neljät.
eli ainakaan meillä kyse ei odellakaan ole siitä,e ttei olisi omaa rahaa laitaa esimerkiksi lapsen talvihaalariin. Mutta kun isoäiti haluaa sellaisen ostaa, niin miksi en antaisi? Ja kun lapsenlapsia on vain yksi, niin tuollainen 100-150 euron haalari/vuosi ei heidän talouteensa tee mitään lovea.
Toistaiseksi lapsi on saanut mm yhdistelmärattaat, sateenvarjorattaat, läjäpäin vaatteita, turvaistuimen jne. Kyllä isovanhemmat ovat käyttäneet lapsenlapseensa jo hyvän matkaa yli 1000 euroa, eikä lapsi ole vielä vuottakaan. Itse haluavat ostaa, mikäs siinä. Ostetaan kyllä itsekin, mutta kyllä isovanhemmillekin on tullut vauvasta jo tuntuva " lasku" .
pyytämättäkin, en ole koskaan pyytänyt.
Vierailija:
Toistaiseksi lapsi on saanut mm yhdistelmärattaat, sateenvarjorattaat, läjäpäin vaatteita, turvaistuimen jne. Kyllä isovanhemmat ovat käyttäneet lapsenlapseensa jo hyvän matkaa yli 1000 euroa, eikä lapsi ole vielä vuottakaan. Itse haluavat ostaa, mikäs siinä.
Meidän lapsi sai 2 bodya isoäidiltä eikä kyse ole etteikö hänellä ole rahaa. Perheessämme ei ole ikinä oltu kovin avokätisiä ( mikä toisaalta on varmaan ihan hyvä, mutta silti kirpaisee kun joku saa lahjana kaiken uutena)
lapsi on saanut isovanhemmiltaan elämänsä aikana yhdet sukat. Ostelu ei ole mikään oletus, mutta niin köyhää isovanhempaa ei lapsella ole etteikö jotain pieniä lahjoja silloin tällöin saisi ostettua. EIvätkö isovanhemmat olekiinnostuneita lastenlapsistaan ?