Lue keskustelun säännöt.
Poika tulossa ja mieli mustana
29.10.2008 |
Odotan kolmatta lasta ja ultran mukaan poika olisi tulossa. Meillä esikoinen on poika ja hänen jälkeen sairastuin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, josta toipuminen kesti n. 5 vuotta. Lääkitys on edelleen. Esikoinen on ollut aina todella vaativa lapsi ja edelleen meidän välit eivät ole kehittyneet sellaisiksi kuin toivoisin äidin ja pojan välillä olevan. Apua näihin ongelmiin on haettu ja saatukin, mutta se on jo toinen tarina :-) Toinen lapsi on tyttö ja todellinen silmäterä minulle. Haaveilin pitkään kolmannesta ennenkuin uskalsimme ruveta yrittämään ja nyt hän olisi siis meille tulossa. Nyt olen alkanut pelkäämään, että pystynkö luomaan tunnesidettä poikaan ollenkaan :-(
Kommentit (33)
ja kuopusta odottaessani puhelin näistä peloista neuvolassa. Lääkärin neuvosta aloitin heti synnytyksen jälkeen mielialalääkityksen eikä sitä pelkäämääni masennusta ikinä tullut. Lopetin läkkeiden käytön kun kuopus oli 6kk ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama tilanne esikoisen ja toisen suhteen paitsi että olivat molemmat tyttöjä..
Ja eräällä ystävälläni oli lapsien suhteen näin:
1. tyttö - temperamenttinen
2. poika - itkuinen, uhmakas
3. tyttö - "normaali"
4. poika - enkelilapsi, todella helppo
En tiedä lohduttaako mutta kerroin nämä siksi että saisit varmuutta siihen ettei lapsen temperamentti tai hoitamisen helppous ole kiinni sukupuolesta.
Mä en todellakaan ymmärrä että rupeaa lapsentekoon ja sitten itkee kun se on "väärää" sukupuolta. Häpeäisit!
T: tytön ja pojan äiti
Tyttö tai poika, lapsi hän on kuitenkin ja sinun lapsesi.
En usko että sukupuolella on varsinaisesti merkitystä tunnesiteiden muodostumisessa, yksilöt vaan ovat erilaisia, lapsetkin.
Mielestäni on tärkeää että hyväksyt tunteesi sellaisina kuin ne on ja haet itsellesi apua jo nyt!
Se ultra saattaa erehtyäkin ....
niin, ekaksi meinasi itkettää ihanat ja ymmärtäväiset vastaukset ja sitten ei enää meinannut itketää tuo yksi vastas. Toivottavasti sinä sain itsellesi kivan mielen siitä että sait minut itkemään. Luuletko tosiaan, että tunteet voi valita? Enhän minä ennakoinut, että tämmöinen asia minua rupeaisi pelottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin, että saan tytön. Esikoinen poika 6-vuotias. Aivan äärettömän ihana tapaus. Kun tulin nyt raskaaksi mieheni oli aivan vakuuttunut siitä, että lapsi on tyttö ja rupesin itsekin uskomaan sitä, koska alkuraskauden oireet olivat aivan ääripäätä kuin ensimmäisessä odotuksessa. Rupesin pelkäämään jo valmiiksi, että kuinka pärjäisin tytön äitinä, kuinka pestä alapäätä? Kuinka isoveli suhtautuisi tähän? Voisinko rakastaa tyttöä? En tiedä miksi, mutta oli NIIN suuri helpotus kun sain ultrassa tietää että masussani kasvaa meille pikkuinen prinssi. Kivi putosi sydämeltä ja rupesin vasta tuon toisen ultran jälkeen nauttimaan odotuksesta. No okei onko se siitä johtuvaa, että esikoinen on poika ja oppinut hoitamaan tätä? En tiedä. Raskautta yrittäessä kyllä olin sitä mieltä, että on sama kumpi tulee, kunhan on terve pikkuinen, mutta silti haaveena oli koko ajan tietämättömänä saada se poika. :) Voimia sinulle AP!!!
Raskautta yrittäessä kyllä olin sitä mieltä, että on sama kumpi tulee, kunhan on terve pikkuinen, mutta silti haaveena oli koko ajan tietämättömänä saada se poika. :) Voimia sinulle AP!!!
Näin minäkin olen suhtautunut tähän asti, tyttö ja poika on eli tärkeitä että tulisi elävä lapsi. Mutta nyt jostain syystä hiipi pelko mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennuksen takia? Usko vaan kaikki menee ihan hyvin tällä kertaa ja sukupuolella ei ole mtn tekemistä masennuksen kanssa. Olet aikuistunut, äitiytesi on varmempaa, luota itseesi.
positiivisesti niin, että tuo tuleva pikkuinen veli voikin olla juuri se "avain", jolla saat yhteyden esikoiseesi!
Voithan jo odotusaikana kertoa isolle veljelle miltä sinusta tuntui kun odotit häntä ja sitten kun vauva syntyy niin muistelet ääneen ison veljen kuullen millainen hän oli vauvana jne...Isoveli voisi olla hyvinkin "otettu" moisesta ja avautua sinulle pikku hiljaa...tiedä vaikka teille tulisi vauvan myötä oikein hyväkin äiti-poika suhde!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
positiivisesti niin, että tuo tuleva pikkuinen veli voikin olla juuri se "avain", jolla saat yhteyden esikoiseesi!
Voithan jo odotusaikana kertoa isolle veljelle miltä sinusta tuntui kun odotit häntä ja sitten kun vauva syntyy niin muistelet ääneen ison veljen kuullen millainen hän oli vauvana jne...Isoveli voisi olla hyvinkin "otettu" moisesta ja avautua sinulle pikku hiljaa...tiedä vaikka teille tulisi vauvan myötä oikein hyväkin äiti-poika suhde!:)
Kun mikään ei riitä, ei edes syntymätön lapsi ole oikeaa sukupuolta....
Katso peiliin ap! Ongelma on sinun korvien välissä eikä lapsen sukupuolessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ette kuitenkaan mistään mitään tajua.
Kun mikään ei riitä, ei edes syntymätön lapsi ole oikeaa sukupuolta....
Katso peiliin ap! Ongelma on sinun korvien välissä eikä lapsen sukupuolessa
ja siihen kuuluu mitä oudoimpia mietteitä. Sä tulet rakastumaan lapseesi. Ongelmat esikon kanssa johtuivat monesta tekijästä joita ei ole nyt, tilanne on eri ja vauva on eri. Älä pelkää. Sukupuoli ei ollut esikoisenkaan kohdalla se ongelmien syy!
Minäkin olin ihan maassa kun sain tietää että toinen lapseni on poika. Ihan älytöntä, mutta todellinen tunne! Olisin halunnut ihanalle esikoistytölleni siskon kun itsellänikin on rakas sisko.
Nyt kun poikani on 2 kuukautta, naurattaa jo raskausajan ajatukset! Hän on täydellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaa vaan käykö minun sääliksi esikoistani! Hän on täysin syytön ja joutunut kärsimään sairastumisestani. Mutta tämän asian kanssa on vain elettävä ja yritettävä korjata tapahtunutta. Mennyttä en voi muuksi muuttaa. Ja vasta ajan kuluessa olen itse oppinut olemaan hieman armollisempi itselleni, sairastumiselle en voinut mitään ja tämän ymmärtäminen on yksi avain parantumiseen. On niin helppo täällä palstalla "räkyttää" toisille ja unohtaa että elämässä voi sattua kaikenlaista, ei aina niin mukavaa ja niistäkin on vain selvittävä.
Ap
tai että poika ei "kelpaisi", vaan siitä, että äiti on huolissaan siitä osaako muodostaa tunnesiteen poikavauvaan, koska hänellä on kokemus esikoispojan syntymän jälkeisestä masennuksesta (mikä tuskin liittyi lapsen sukupuoleen).
Uskoisin että syytä huoleen ei ole, ap on luonut läheisen suhteen keskimmäiseen lapseen mikä osoittaa, että hän on siihen kykenevä (kunhan ei ole vakavasti masentunut) ja tämä kyky vuorovaikutukseen on siirrettävissä myös kuopukseen, sukupuolesta huolimatta. Täytynee vain tarkkailla omia mielentiloja ja jos masennus uusii, hakea siihen välittömästi apua. Kun asiasta kertoo neuvolassa, voisivat he ohjata hoitoon jos itse ei tilaansa huomaa.
Hyvää jatkoa sinulle ap ja läheisiä ja onnellisia hetkiä tulevan vauvan ja muun perheen kanssa.
."tosiaan voihan se olla poikakin"?
Esikoinen tosin on tyttö, mutta erittäin vaativa. Synnytyksen jälkeinen masennus jäi diagnosoimatta ja masennus paheni. Sain lopulta lääkityksen kun esikoinen oli 2,5 vuotta. Toista lasta uskallettiin alkaa yrittämään vasta kun esikoinen oli 4-vuotias. Tätä toista odottaessani pelkäsin, että lapsi olisi poika. Terveydenhoitaja veikkaili poikaa lapsen koon ja sykkeiden perusteella. Esikoisella on adhd ja sehän on paitsi perinnöllistä, myös pojilla tavallisempaa kuin tytöillä ja vieläpä pojilla noin keskimäärin vaikeampaa kuin tytöillä. Pelkäsin siis, että tästä toisesta lapsesta tulisi vielä haastavampi tapaus kuin ensimmäisestä. No, meidän tapauksessamme kävi niin, että toinen tyttö syntyi. Vaikuttaa siltä, että lapsi on rauhallisempi kuin esikoinen ja muutenkin on ollut paljon helpompaa.
Kaikesta huolimatta olen varma, että pojan kanssakin olisimme pärjänneet. Nythän on sitä kokemusta sekä lasten että masennuksen hoidosta aiempaa enemmän. Adhd-lapsen kasvatukseenkin on sittemmin tutuksi tulleet keinonsa, vaikka haasteita toki riittää jatkossakin.
Kaikkea hyvää sinulle ap! Mielestäni olet rohkea, kun tunnustat tunteesi näinkin arassa asiassa. Se on erittäin tärkeää myös masennuksen uusitumisen ehkäisyssä. Aivan varmasti poikakin tulee olemaan sinulle rakas!
Jos kerran olet sitä mieltä, että olet vielä tarpeeksi vahva vastaanottamaan kolmannen lapsen, kai siinä vaiheessa tajusit, että teille voi tulla kumpi vaan?
Kaikki sympatiat sinulle masennuksen läpikäymisestä, se on varmasti ollut rankkaa, mutten mitenkään voi ymmärtää tuollaista suhtautumista. Itse antaisin mitä tahansa, jos voisin vielä saada toisen lapsen, mutta se ei onnistu edes isolla rahalla :-(
Pistä nyt hyvä ihminen asioita vähän perspektiivin, sinulle on suotu lahjoista paras, ihan oma ihana vauva katraanne jatkoksi!
Tai pystyykö minkään psyykelääkkeen aikana? Meillä myös yksi lapsi ja hänen jälkeensä minulla syn.jälk.masennus, toisen lapsen yrittäminen mietityttää kovasti.
masennus olisi tullut esikon jälkeen, vaikka olisi ollut tyttö. Positiivisella asenteella pärjäät.