Kysymys tuulimunaraskaudesta
Hei!
Onko teillä kellään kokemuksia tuulimunaraskaudesta? Mulla todettiin sellainen toissa päivänä ultrassa mutta raskaus ei kuitenkaan ole vielä mennyt kesken - HCG oli eilen yli 4000. Olen tämän viikon potenut pahoinvointia aamusta iltaan ja olo ei ole mitenkään hyvä. Oloa pahentaa vielä muisto viime huhtikuussa alkuraskauden keskenmenosta ja tietenkin sitä tulee miettineeksi, että onkohan mulla ylipäätään mitään mahdollisuuksia normaaliin raskauteen. Lähinnä tällä hetkellä mietityttää, että lähteeköhän HCG laskuun itsestään, en haluaisi enää kovin kauan oksennella " turhaan" .
T: Duracell76
Kommentit (2)
Itselläni myös todettiin tuulimuna viikon 7+ ultrassa, ja sain lääkärille ensin kontrolliajan viikon päähän, jossa asia vahvistui. Sain samantien lähetteen sairaalaan, jossa vaihtoehdot olivat kaavinta tai lääkkeellinen keskeytys. Siellä lääkärin kanssa päädyimme lääkkeelliseen keskeytykseen sairaalassa. Kotona en tuota toimitusta kyllä haluaisi kokea, sen verran raju oli.
Pointtini kuitenkin on, että tuulimunaraskaus voi jatkua vaikka viikolle 12 asti tms., eli kannattaa kyllä varmasti mennä sairaalaan ja pyyt´ää keskeytystä, mikäli vuoto ei heti ala. Ei varmasti ole psyykkisestikään kovin hyvä asia kantaa tuulimuna-alkiota kohdussaan pidempään kuin aivan pakko, itse en olisi siihen ainakaan pystynyt.
Voimia sinulle ja muillekin saman asian kanssa painiville, onnea jatkoon!
Hei Duracell76,
olen tosi pahoillani puolestasi. Minulla oli nelisen vuotta sitten tuulimunaraskaus. Se todettiin ultrassa, viikkoja oli silloin kasassa muistaakseni 7+2. HCG:tä ei missään vaiheessa mitattu, joten en osaa valitettavasti sanoa sen laskemisesta. Minulla oli myös aika voimakasta pahoinvointia, tosin myös tiputteluvuotoa lähes päivittäin.
Keskussairaalan päivystyksessä lääkäri ultrasi ja antoi sen jälkeen vaihtoehdoksi joko kaavinnan tai lääkkeellisen tyhjennyksen. Valitsin jälkimmäisen. Sain lääkkeet mukaani kotiin. Suru oli ihan hirveä, mutta muistan, että koin helpottavaksi lääkkeiden saamisen. En tiedä, miten pitkään oma raskauteni olisi kestänyt vielä, ja varsinkin kun toivoa ei sikiöstä ollut. Toipuminen lähti paremmin käyntiin, kun ei tarvinnut enää miettiä, tapahtuuko keskenmeno itsestään vai ei.
Paljon voimia ja jaksamista sinulle. Toivon kovasti, että toivut pian tästä vastoinkäymisestä ja seuraavalla kerralla vauva saapuu teille.
terveisin Kristien