haluan vielä yhden lapsen...mies ei enää yhtään. mitä tehdä?

jotta jaksaa taas aamulla kahta villiä lastaan :)



kiitos kaikille ja varsinkin asiallisista viesteistä sain jotain irtikin. jopa kyyneleet poskille. tässä on paljon paljon mietittävää ja ehkä tähän ratkaisu löytyy ja kaikki kääntyy hyvin päin.



Hyvää yötä



AP

Jos kepulikonstein hankit vielä yhden se olisi väärin sekä miestäsi että syntyvää lasta kohtaan.

mutta enkö minä sitten saa päättää monta lasta minä haluan?

eli mieheni saisi sen lapsiluvun minkä haluaa ja minä en. tämäkö on sitten ratkaisu?

AP

taidat olla itseäsi ylikorostava tunteeton tekopyhä laskelmoija.

tärkein ja kaivatuin?

Että kannattaa ap odotella, ehkä se mies vielä lämpenee lisäkatraalle kun nykyiset kasvavat. Meillä oli sama tilanne, eli alunperin mies halusi vähintään kolme lasta. KAhden jälkeen teki todellisen stopin, ja sanoi että nyt riittää.



Toki musta tuntui tuolloin pahalle, koska miski olis miehen yksin oikeus määrätä lapsiluvusta, koska eivät lapsia edes hoida yhtäpaljon kuin me äidit. Lapsiluku on yhteinen päätös, ei miehen tai naisen yksinomaan. Vaikein on tilanne, juuri niin ettei toinen enää halua lisää lapsia. Okei, naisen ei tarvitse hyväksyä asiaa niin, eikä miehen. Ainoa ratkaisu siihen on uusi mies, tai sitten odottelu.



Meillä lopulta mies itse ehdotti kolmatta lasta, kun nuorin oli 2v, vaikka olikin sitä ennen sanonut ehdottoman ein. Kolmosen jälkeen oli lopulta mies meillä se joka halusi vielä neljännen heti perään, ja nyt tulossa jo viides pikkuinen. Eli jos nyt odotata, et painosta ja katselet.

Jaksan aina ihmetellä, kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat kommentoida mitä tahansa loukkaavaan sävyyn. Olenko sitten poikkeus, kun ajattelen, että sanojen takaa löytyy ihminen, johon minun kirjoittamani teksti saattaa vaikuttaa. Ihan kuin nettiyhteisö olisi paikka, missä toisia saa loukata tahallisesti.



Ja ap:n ongelmaan... Kyllä minä ymmärrän pettymyksen. Jos haluaa ison perheen, niin 3 lasta on jo kompromissi. Toisaalta, jos olisin omalle miehelleni lupaillut viittä lasta aikanaan, niin jatkuva raskauspahoinvointi on vienyt voimat niin, että varmasti olisin mieleni muuttanut. Tosin kuulostaa, että sinä lapsen kantamisen ja synnyttämisen lisäksi hoidatkin jälkikasvun.



Miksi mies ei lasta halua, haluaako hän sinut töihin? Haluaako hän enemmän aikaa kanssasi? Huolehtiiko hän toimeentulosta? Mielestäni pariskunnan tulee aina olla valmis lapseen, jos ollaan hedelmällisessä iässä ja harrastetaan seksiä. Jos teillä ehkäisy pettää, kestäisikö mies sen? Ja en todellakaan sano, että miestä pitäisi huijata. Kysyn vain, kuinka suuren reaktion hänessä uusi lapsi saisi aikaan.

Hänellä oli jo ennestään kaksi. Ennen naimisiin menoa sovimme, että yritänne kahta lasta... mies alkoi vitkuttelemaan ensimmäistä... olin aika raivona, kun piti vielä odottaa vuosi ja toinenkin, kolmas jne. Suostui kuitenkin ensimmäistä yrittämään... kesti aika pitkään. Sitten teki tenän... ei vielä, ehkä iltatähi. Loppujen lopuksi ilmoitti, ettei halua enempää lapsia. Tunsin oloni aika petetyksi. Omani jäi käytännössä ilman sisarusta, koska edellisen liiton lapset jo isoja ja psyykkisesti etäällä...

Kyselen AP:n lailla, että miksi miehellä oikeus jyrätä nainen mielipiteellään? Meillä ainakin minä hoidin yhteisen yksin, ei ollut miehen vaivana, kuten myös kustansin kaikki hankinnat. Nyt jo exä... syyt taas olivat hyvin moninaiset.

Jos mies ei salli sinulle kolmatta lasta, niin miksi sinä sallisit vaarallisen ja kalliin harrastuksen? Siinähän on riski että mies joko kuolee tai ainakin loukkaantuu pahoin.



Listaa mihin kaikkeen olet myöntynyt miehesi vuoksi, ja kysy mitä mies on valmis myöntymään sinun vuoksesi. Jos mies ei myönny sinun vuoksesi asioita, niin sopikaa että sinäkin lopetat täysin miehen vuoksi myöntymisen. Ala aluksi "suunnitella" muuttoa muualle ja esittele miehelle esitteitä toisesta kotikaupungista, (jossa sinun vanhempasi asuvat?).



Kuulostaa epäreilulta sinua kohtaan tuo tilanteenne.

sehän kestää pahimmillaan 9kk. Miksi mies ei saisi muuttaa mieltään nähtyään lapsiperhehelvetin tai tajuttuaan isyyden vastuun. Vanhemmuushan on elinikäistä.

Jaksan aina ihmetellä, kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat kommentoida mitä tahansa loukkaavaan sävyyn. Olenko sitten poikkeus, kun ajattelen, että sanojen takaa löytyy ihminen, johon minun kirjoittamani teksti saattaa vaikuttaa. Ihan kuin nettiyhteisö olisi paikka, missä toisia saa loukata tahallisesti.

Ja ap:n ongelmaan... Kyllä minä ymmärrän pettymyksen. Jos haluaa ison perheen, niin 3 lasta on jo kompromissi. Toisaalta, jos olisin omalle miehelleni lupaillut viittä lasta aikanaan, niin jatkuva raskauspahoinvointi on vienyt voimat niin, että varmasti olisin mieleni muuttanut. Tosin kuulostaa, että sinä lapsen kantamisen ja synnyttämisen lisäksi hoidatkin jälkikasvun.

Miksi mies ei lasta halua, haluaako hän sinut töihin? Haluaako hän enemmän aikaa kanssasi? Huolehtiiko hän toimeentulosta? Mielestäni pariskunnan tulee aina olla valmis lapseen, jos ollaan hedelmällisessä iässä ja harrastetaan seksiä. Jos teillä ehkäisy pettää, kestäisikö mies sen? Ja en todellakaan sano, että miestä pitäisi huijata. Kysyn vain, kuinka suuren reaktion hänessä uusi lapsi saisi aikaan.

Mies kokee, että nykyisenkin perheen elättäminen on raskasta ja sinä vaadit vaan vielä enemmän. Mitäs jos menisit itsekin töihin ansaitsemaan, niin ehkä teidänkin perheen taloustilanne siitä helpottuisi?

----

Nyt meillä on 2 lasta ja mieheni onkin päättänyt, että ei halua yhtään lisää. Hän ei jousta tässä asiassa. Perustelee rahalla ja sillä kuinka raskasta on.

---

olen luopunut omista urahaaveistani jotta voin hoitaa meidän lapsia kotona ja jotta mieheni ei tarvitse jäädä pois töistä.

---

Kai mies nyt saa ansaitsemiaan rahoja käyttää omaan harrastukseensakin? Miksi sinun pitää hoitaa lapsia kotona? Miksi miehesi olisi tarvinnut jäädä pois töistä jos itse et olisi jäänyt?

annan mieheni harrastaa lajia joka on vaarallinen ja vie perheeltä paljon rahaa, olen luopunut omista urahaaveistani jotta voin hoitaa meidän lapsia kotona ja jotta mieheni ei tarvitse jäädä pois töistä.

Ole kiitollinen siitä mitä sinulla jo on.

Teillä on kaksi pientä lasta. Ehtii sitä myöhemminkin, jollet jo neljääkymmentä lähentele. Taloustilannekin voi helpottaa, kun lapset vähän kasvavat.

Mies kokee, että nykyisenkin perheen elättäminen on raskasta ja sinä vaadit vaan vielä enemmän. Mitäs jos menisit itsekin töihin ansaitsemaan, niin ehkä teidänkin perheen taloustilanne siitä helpottuisi?

----

Nyt meillä on 2 lasta ja mieheni onkin päättänyt, että ei halua yhtään lisää. Hän ei jousta tässä asiassa. Perustelee rahalla ja sillä kuinka raskasta on.

---

olen luopunut omista urahaaveistani jotta voin hoitaa meidän lapsia kotona ja jotta mieheni ei tarvitse jäädä pois töistä.

---

Mun mielestä jotenkin käsittämätöntä. Kuitenkin se on äiti joka lapsen kantaa, imettää, suurimmaksi osaksi hoitaa. Ja rahallinen tilanne on äidin mentyä töihin +-0 jos kaksikin lasta on. Ainakin meidän tilanteessa meillä olisi mun palkka menny kokonaan lastenhoitomaksuihin (kaksi lasta silloin) jos olisin öihin lähtenyt. Kuinka moni nainen haluaa mennä töihi maksaakseen hoitomaksut? Ja siihenkö se mies olis tyytyväinen. Mun mielestä kyllä mies voisi ajatella hieman naisenkin kantaa, eikä vaan omaa jaksamistaan. Meillä ainakin mies on sanonu, että niin monta lasta saa tulla kun minä jaksan hoitaa kotona, ja hän tekee töitä, jotta perhe voi hyvin.

Miehiä toki on erilaisia, meillä mies jaksaa töidenkin jälkeen touhuta neljän tenavan kanssa, eikä valita että olis raskasta lasten kaa, tai rahallisesti. Näyttää vaan niin onnelliselta että on saanut perheen. Kaikki eivät vaan osaa arvostaa sitä, eikä kaikilla valitettavasti ole yhtä pitkä pinna asioiden ja tulevaisuuden suhteen.

Sinulla o nuorinkin vielä siinä ihanassa iässä että koko maailma on uusi ja ihmeellinen.

Älä edes stressaa tuollaisella asialla, jos et välttämättä juuri NYT pakosti halua tehdä vielä yhden.Oletko valmis siihen?



Meidän kolmonen syntyi kun esikoinen oli 1 1/2v ja kakkonen 1v. Minä en ollut raskauteen valmis, mutta onneksi vauva oli rauhallinen, ihana ja suloinen.

Alle kahden vuoden päästä meillä oli neljäs.



Ei tämä elämän tilanne helppoa ole. Silti tässä pikkuhiljaa toivon jos se viitonenkin vielä joskus koputtais.



Koitan ymmärtää sinun tuskaasi.

Luulen että mies tarvitsee paljon aikaa. (Jotkut miehet pitävät kyllä vauvaa sylissä, mutta heille se on vain itkevä käärö jonka saa luovuttaa lapsen äitille ja huokaista helpotuksesta. Toiset ovat hoivaavia isiä.)

Isän täytyy saada tuntea että lapsi on iso ihminen, syö itsenäisesti, kävelee, puhuu, kertoo isille tarinoita.

Ole vierellä onnellinen näistä askelista. Koita nauttia!



Älä painosta. Mutta puhu tunteistasi.

Niin minäkin teen välillä, kun osuu ihania pikkuisia kohdalle tai kaapista löytyy pieni paita.



Naisella on keinot sodankäynnissäkin. :)

Mies voi vaihtaa mielipidettä tai sitten ei, et voi muuta kuin toivoa.

Kun ensin yrität hyvällä niin sitten voitkin ryhtyä tosi toimiin. ;-)



Miehen kanssa pitää välillä ottaa yhteen!

eikö Sinulle ole aika monta asiaa tällä hetkellä joista olla kiitollinen ja onnellinen???? Olet SAANUT kaksi lasta, entä jos olisit jäänyt lapsettomaksi?

Kyllähän minäkin olisin voinut uskoa ja kirkkain silmin selittää miten haluan ainain 10 lasta, mutta sitten kun oikeasti saa ne lapset ja huomaa miten paljon ne sitoo (niin hyvässä kuin pahassa) niin mieli oikeasti muuttuu.



Minullakin on tällä hetkellä aivan itsestäänselvä asia, että lapsia on nyt se määrä kuin mitä niitä on, ja enempään minä en taivu. Onneksi olemme miehen kanssa samaa mieltä asiasta. Tietenkin jos vahinko käy niin lapsi tulee perheeseen, mutta se on nyt eri asia.



Kyllähän ap voi sen lapsen vaikka väkisin tai väsyttämällä hankkia. Mutta kannattaa varautua siihen, että mies ei koskekaan siihen eikä hoida yhtään, kun ei ole kerran isäksi vapaaehtoisesti halunnut.



En lukenut koko ketjua joten en tiedä onko ap yhtään pehmentänyt kantaansa. Mutta jos kehtaa väittää että ne kaksi ensimmäistä ei ole oikein MITÄÄN niin ne pitäisi ottaa sitten kokonaan pois.

Jos mies ensin sanoo että kaksi olis hänestä hyvä mutta sinä siinä hehkutat kolmea niin kai sitä mies saattaa sanoa että kai se kolmekin siinä menee -ja sinä otat sen "lupauksena"?

Mitä jos SINÄ päättäisit yhden jälkeen että hyvä; tämä oli tässä, ei edes sitä toista? Niin pitäiskö sun vaan pitää leipäläpi kiinni ja synnyttää vielä muutama,koska joskus tuli "sovittua".

Lasten määrässä mennään sen mukaan, joka haluaa niitä vähemmän tai ei ollenkaan. Saa jutella, sovitella, käydä kauppaa jne, mutta loppujen lopuksi molempien suostumus tarvitaan. Vahingot on eri juttu.

Jos toinen haluaa ja toinen ei, sen haluavan on tyysyttävä tilanteeseen tai etsittävä joku muu uudelle lapselle isäksi/äidiksi.

Mielestäni tämä on ehdoton lähtökohta! Näin ollen sinulla on tasan kolme vaihtoehtoa:

1. Tyydyt osaasi ja haet elämällesi sisältöä kahdesta lapsestasi, miehestäsi, ystävistäsi sekä muista ihanista asioista. Mielestäni tämä on ennen kaikkea asennekysymys!

2. Yrität saada miestäsi muuttamaan mieltään. Ja tässä asiassa TÄYSIN väärä tapa on ruveta listaamaan tekemiäsi "uhrauksia". Mielestäni parisuhde on täysin muuta kuin sitä, että lasketaan tehtyjä "uhrauksia" ja katsotaan, että luvut ovat tasan! Kuulostaa todella lapselliselta!

3. Et pääse asian yli, katkeroidut ja lopulta eroatte. Jälleen kerran: näin ulkopuolisesta tuntuu aika oudolta, mikäli selität esim seuraavasti: "Avioliitossamme oli kaikki hyvin. Rakastin miestäni, arvomme olivat samanlaiset ja meillä oli kaksi ihanaa lasta. Mutta erosin koska mieheni ei suostunut tekemään kolmatta. Nyt elän mieluummin yksinhuoltajana kahden lapseni kanssa". Eikä sinulla muuten ole edelleenkään sitä kolmatta lasta...



Eli summa summarum: asia on ratkaistavissa korviesi välissä. Ja kun annat miehellesi aikaa ja tilaa totutella ajatukseen, voi olla, että hän ihan ITSE päätyy kolmannen lapsen kannalle.