haluan vielä yhden lapsen...mies ei enää yhtään. mitä tehdä?

eli mieheni saisi sen lapsiluvun minkä haluaa ja minä en. tämäkö on sitten ratkaisu?



AP

Eli tilanne on tämä:

Joskus nuorina puhuimme lapsista ja minä sanoin, että haluan ison perheen. Silloin "sovimme" että teemme 3-lasta sillä mieheni taas oli ajatellut vain kahta lasta. 3 tuntui hyvältä molemmista.



Nyt meillä on 2 lasta ja mieheni onkin päättänyt, että ei halua yhtään lisää. Hän ei jousta tässä asiassa. Perustelee rahalla ja sillä kuinka raskasta on. Minusta tuntuu kuin minua olisi petetty. Sillä tuo lapsi asia on ollut minulle aina tosi tärkeä, enkä tiedä olisinko edes alkanut perustaa perhettä ihmisen kanssa joka haluaa vain kaksi lasta.



Mitään muita ongelmia meillä ei mielestäni ole. Rakastan miestäni ja perhettämme. Mutta en haluaisi luovuttaa tässä asiassa. Olen kuitenkin muuttanut mieheni perässä tämän kotikaupunkiin, annan mieheni harrastaa lajia joka on vaarallinen ja vie perheeltä paljon rahaa, olen luopunut omista urahaaveistani jotta voin hoitaa meidän lapsia kotona ja jotta mieheni ei tarvitse jäädä pois töistä.



olen myöntynyt paljon miehelleni ja tässä on kiitos. onko muilla ollut vastaavanlaisia tilanteita ja miten ne on saatu ratkaistua?



kiitos

Olkoon kuinka martyyrimäistä tahansa niin alan katkeroitua miehelle, koska aikaisemmista sopimuksistamme huolimatta hän on päättänyt ettei enää lapsia halua. Kaksi lasta siis on myös meillä jo. Olen toki iloinen noistakin, mutta silti sydäntä rastaa, kun minusta perheestämme puuttuu vielä joku ja miehestä ei. Tiedän ettei ketään voi tälläisellä asialla pakottaa, mutta minut se näyttää tekevän katkeraksi vaikka kuinka yrittäisin asennoitua muuten. Ikää on jo 35 v, joten kamasta en viitsisi enää odotella.



Jään odottamaan niitä neuvoja ; )

Jos ovat vielä aikaa vievässä iässä, niin ymmärrän miestäsi.



Voithan koettaa saada miehesi pään kääntymään vetoamalla siihen kuinka naiseutesi saisi täyttymyksensä kolmannen lapsen myötä ;-)

Sinulla on kaksi lasta. Älä hanki lasta, jota hänen isänsä ei ole halunnut.

oli pakko kirjoittaa koska, kuulostaa, että miehesi kohtelee sinua nyt aika huonosti. Olet tehnyt hänen tahtonsa mukaan asioita, jotka ovat olleet raskaita muutoksia sinullekin. Kestät hänen harrastuksiaan ym.! Miehesi on pidettävä lupauksensa, ehdottomasti. Ja sinun pitää hänelle puhuttelu! Kerro, miten tunnet itsesi kynnysmatoksi hänen voimakkaan tahtonsa edessä, eikä hän kunnioita asiaa, joka sinulle on tosi, tosi tärkeä.

Olen kuitenkin muuttanut mieheni perässä tämän kotikaupunkiin, annan mieheni harrastaa lajia joka on vaarallinen ja vie perheeltä paljon rahaa, olen luopunut omista urahaaveistani jotta voin hoitaa meidän lapsia kotona ja jotta mieheni ei tarvitse jäädä pois töistä.

Eiko silla teidan paikkakunnalla jarjesteta paivahoitoa lapsille? Tuohon edelliseen viitaten...

Mutta siis asiaan. Meilla mies sanoi alunperin etta haluaisi kaksi lasta. Esikoinen syntyi ja sanoi ettei viiteen vuoteen ainakaan halua sita toista lasta. Toinen lapsi syntyi kuitenkin esikoisen ollessa 3v. Sen jalkeen oli TOSI VARMA etta meidan lapsiluku on siina. Ei IKINA enempaa. Nyt ollaan jo yli vuoden yritetty kolmosta, mutteipa ole tarpannyt, ma olisin halunnut aikaisemmin, ja pelkaan onko jo liian myoahaista. Lapset nyt 7v ja 4v.

kuin naisesta joka olisi suunnitellut miehensä kanssa perhettä. sitten kun lapsen hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi, niin mies sanoisi, että ei haluakkaan lapsia. Yhtä pahalta minusta tuntuu...vaikka minulla on kaksi ihanaa lasta niin oloni on "lapseton". tai aivan kuin jotain puuttuisi. koska tämä haave on ollut kanssani koko elämäni.



AP

1v ja 3v on ikää, joten tämä keskustelu ei toisaalta ole edes ajankohtainen. Mutta aiheutti suurta surua kun mies vain ilmoitti, että hän on ajatellut asiaa ja ei halua enää koskaan lisää lapsia :(



AP

Minäkin päätin, että ennen kuin täytän 30 v lapsia on kolme. Mutta joskus ei vain saa kaikkea haluamaansa..ei edes yhtä lasta.



Miten viitsit ruikuttaa???

sisko oli samassa tilanteessa kanssasi aikoinaan. Sai miehen ylipuhuttua kolmanteen, Raskaus keskeytyi. Mies sanoi, että oli onnellinen kun raskaus keskeytyi ja ei halunnut enää uudestaan yrittää lasta. Siskoni lähti lätkimään. Että niinkin voi tehdä.

yritin juuri selittää, että minusta tuntuu kuin en olisi saanut yhtään lasta jos en sa kolmatta. Eli oloni on sama kuin lapsettomalla...tai ehkä jopa pahempi. Jos en vain saisi sitä kolmatta, niin hyväksyisin asian varmaan helpommin. Luonto/ kohtalo olisi tehnyt valinnan puolestani, mutta jos sen valinnan tekee mies joka on alunperin luvannut toista NIIN kyllä ottaa päähän. Ja tuntuu kuin olisi lapseton :(



AP

Mut kun mä haluun, mun unelma on aina ollut saada kolme lasta, Maria, Laura ja Sebastian...



Miten sä voit olla noin jumiutunut lukumäärään? Eikö sulla ole mitään korkeampia tavoitteita perheesi suhteen kuin sen koko? Millaisia kasvatusarvoja sulla on, miten pyrit itse kehittymään äitinä jne jne?

yritin juuri selittää, että minusta tuntuu kuin en olisi saanut yhtään lasta jos en sa kolmatta. Eli oloni on sama kuin lapsettomalla...tai ehkä jopa pahempi. Jos en vain saisi sitä kolmatta, niin hyväksyisin asian varmaan helpommin. Luonto/ kohtalo olisi tehnyt valinnan puolestani, mutta jos sen valinnan tekee mies joka on alunperin luvannut toista NIIN kyllä ottaa päähän. Ja tuntuu kuin olisi lapseton :(

AP

yritin juuri selittää, että minusta tuntuu kuin en olisi saanut yhtään lasta jos en sa kolmatta. Eli oloni on sama kuin lapsettomalla...tai ehkä jopa pahempi.

AP

yritin juuri selittää, että minusta tuntuu kuin en olisi saanut yhtään lasta jos en sa kolmatta. Eli oloni on sama kuin lapsettomalla...tai ehkä jopa pahempi.

AP

mutta ymmärränhän minä sen jos ette ole itse samassa tilanteessa. enkä ole aina haaveillut päämäärätietoisesti kolmesta lapsesta VAAN isosta perheestä. olen itsekkin isosta perheestä, enkä tiedä hienompaa kuin iso sisarusparvi :) mutta tyytyisin tuohon 3 lapseen jonka jo mieheni kanssa sovimme!



mutta näköjään täällä ollan sitä mieltä, että miehet on kingejä ja naiset vain nyrkin ja hellan välissä!



AP

Jos kuopus on vielä kovin pieni, voi miehen mieli vielä hyvinkin muuttua. Varsinkin tuo raskaus (siis elämän vaativuus :-) ) ainkain lasten osalta varmasti helpottaa tai ainakin muuttaa muotoaan kun lapset kasvaa. Onko miehellä työn vuoksi stressiä tai pelkoa työpaikan menetyksestä? Jos pelkää ettette enää tule toimeen vaan hänen palkallaan jos pääluku kasvaa? Oletteko puhuneet siitä koska sinä mahdollisesti menisit töihin vauvan jälkeen? Monesti miehet ajattelee niin järkevästi, että huolehtivat aivan eri asioista kun naiset, jotka saattavat miettiä enemmän sitä riittääkö aikaa ja rakkautta vielä yhdelle...



Meilläkin seurusteluaikana lapsiluvusta puhuttiin, miehelle 2 olisi ollut hyvä luku, itse kaipailin neljää.... Silloin puhuttiin, että vähintään 2 tai sitten kompromissina 3. Kahden lapsen jälkeen mies oli kuitenkin aika helppo taivutella kolmanteen, vaikka epäilinkin että tähän jäi meidän lapsiluku. Kolmannen jälkeen oltiin molemmat pari vuotta sitä mieltä että lapsiluku on täynnä. Sitten minulle iski valtava vauvakuume! Miestä ei kiinnostanut vauvahanke yhtään, ja monet itkut siinä itkettiin. Miehen mielestä olin pettänyt lupaukseni siitä että 2-3 lasta riittää, ja minusta tuo syytös tuntui tosi pahalta, kun en vauvakuumettani ollut mitenkään suunnitellut. Paljon puhuttiin asiasta ja mietittiin asian eri puolia. Tuntui että molemmille hyvää ratkaisua ei olekaan; pelättiin että joko itse katkeroidun (loppuiäkseni?) miehelle siitä että minulta on hänen tahtonsa takia jäänyt yksi lapsi saamatta, tai sitten mies suostuu vauvaan vastan tahtoaan minun mielikseni ja muistaa sen lopun ikänsä + kuinka se vaikuttaisi lapseen... Itse en jälkimmäistä tilannetta halunnut toteuttaa, vaikka jossain vaiheessa mies jo suostuikin vauvaan "jos sitä kerran niin kovasti haluat"-lauseella. Tiedän, että jos olisin tullut/tulisin raskaaksi, mies varmasti raskausaikana ja viimeistään vauvan synnyttyä oppisi häntä rakastamaan, enkä usko että lasta mitenkään erilailla kohdeltaisiin kun muitakaan. Mutta meillä siis päädyttiin siihen, että yhtään lasta ei tähän perheeseen "tehdä" ilman että molemmat sitä haluavat. Ja ihme kyllä, omakin vauvakuume on laskenut tasaiseen tahtiin, kun olen tietoisesti miettinyt kaikkia hyviä puolia nykyisessä tilanteessa ja muistellut kuinka hankalaa vauva-aika voi ollakaan. Eikä kuopuksen kova uhmakaan ole kuumetta nostanut :-) Nykyään olen siis tyytyväinen tilanteeseen, enkä enää haikaile vauvan perään.



Ei tästä nyt varmaan mitään apua ollut, mutta tekstiä ainakin tuli paljon. Muistakaa kuitenkin, että tärkeintä on se perhe joka teillä jo on, älkää lähtekö sitä repimään rikki jonkun siihen vielä kuulumattoman vuoksi. Tsemppiä!

aina lapsettomat tulee riehumaan, että ne kenellä on jo lapsia eivät voi muka yhtä paljon toivoa lasta kuin he! eikös tuo nyt ole itsekästä jos jokin?

Kahden lapsen jälkeen minusta tuntui kuin perheestämme olisi puuttunut joku. Oli mukava kun oli kaksi lasta, mutta silti kaihersi. Nyt lapsia on kolme japerhe tuntuu nyt olevan koossa.



En tosin ymmärrä, miten ap:lla voi olla pahempi olo kuin lapsettomalla. Meillä oli lapsettomuutta takana viisi vuotta ennen kuin "alkoi lyyti kirjoittamaan" lastenteossa. Lapsettomuus on sata kertaa pahempaa kuin se, ettei saa haluamaansa määrää lapsia.