Ylivelkaantuneet vanhemmat tappavat nyt itsensä

Ei nykyajassa ole tilaa eikä aikaa olla heikko. Työ, perhe, itsensä kehittäminen jne. vaativat paljon ja kaikessa pitää onnistua hyvin. Pitää olla hyvä ja sitoutunut työntekijä, rakastava ja kärsivällinen vanhempi, kaunis puoliso, uskollinen ystävä, ahkera kodin pyörittäjä.



Milloin ihminen saisi vain olla ja möllöttää just niin epätäydellisenä kuin on?

Alhainen paikka ja vittuileehan ne. Pari ekaa kertaa meni hyvin ja sitten ronklataan perheen asioita.

Onneksi käynnit loppu lyhyeen. Enään ikinä en sossuun mene. Nuolen mielummin lattioita, kun menen niin alhaiseen paikkaan, jossa ihminen ei merkitse mitään.

Siskoni sanoi, ettei sieltä raha helpolla tule.

Niin meillä ei siis ole talovelkaa, asumme vuokralla joka on suht suuri. Tilanne opetti ettei ikinä oteta talolainaa, jos vaikka toinen sairastuu niin kusessa oltais. Me ei olla kovia kuluttamaan, mutta ns pakolliset menot veivät meidät vaikeuksiin. Jos olisin ollut töissä silloin, mut oltais varmasti irtisanottu lasten sairasteluiden vuoksi. Sinä vuonna lapset olivat terveinä ainoastaan heinäkuun.

Alhainen paikka ja vittuileehan ne. Pari ekaa kertaa meni hyvin ja sitten ronklataan perheen asioita.

Onneksi käynnit loppu lyhyeen. Enään ikinä en sossuun mene. Nuolen mielummin lattioita, kun menen niin alhaiseen paikkaan, jossa ihminen ei merkitse mitään.

Siskoni sanoi, ettei sieltä raha helpolla tule.

Yhtäältä lapsia ja nuoria painostetaan kilpailemaan tiedoissa ja taidoissa ettei vaan syrjäydy ja toisaalta taas ei rohkaista, vaan latistetaan itsetunto - ristiriitaista.

Kylläpä vaan ovat vittumaisia. En ole ainoa, joka noin sanoo.

Täällä tuntuu olevan yleisesti samanlaisia huomioita, joita Richard Sennett, amerikkalainen sosiologi on nykyisestä kapitalistisesta länsimaisesta kulttuurista tehnyt.



Tutkimustenkin mukaan on todellakin niin, että nykyinen kulttuuri työelämä mukaan luettuna ei epäonnistujaa arvosta. Onni on omissa käsissä - on oltava enemmän kuin muut, jotta menestyisi. Ja nämä asiat ovat yhteiskunnan rakenteessa, ei pelkästään yksilön korvien välissä. Media, työyhteisöt, julkiset palvelut viestittävät samaa sanomaa: Kukin pärjätkööt omillaan.



Edellisissä kirjoituksissa ihmiset kertoivat, kuinka käytännössä ei tälläkään apua saa, vaikka periaatteessa ja puheenvuoroissa saisikin. Eikö tämä ole juuri sitä epäsuoraa viestiä, josta teemme johtopäätöksiä? Eli ei ole pelkästään korvien välissä oleva ongelma.



Poliittiset päätöksentekijät vastaavat siitä, miten puheet ja teot toteutuvat. Ristiriitainen viestintä lisää epävarmuutta, toiset ryhtyvät pitämään asioiden toteutumattomuutta luonnonlainomaisena väistämättömyytenä ja omaksuvat kovemman arvomaailman, jotkut ihmettelevät ja ovat hämillään.



Ja sitten tehdään äärimmäisiä ratkaisuyrityksiä, oli syyt taustalla mitkä hyvänsä. Heikko, epäonnistuja ei saa olla. Ei tässä yhteiskunnassa, yhteisöstä tuskin voi enää edes puhua.

Mä luulen, että monilla on saman oloisia tilanteita kuin teillä. Ei rahavaikeudut ja uupumus ole aina yhtä kuin uusi omakotitalo ja uudet autot.



Ihmiset haluavat vain perhensä terveeksi.



Todella hienoa, että käännyitte vanhempienne puoleen. Oli varmasti vaikea askel.



Minulla on ollut myös rankkaa uupumista ja viimeisenä siitä ovat kuulleet vanhempamme. Syvällä on se pärjäämisen ja jaksamisen asenne, heikkouttaan ei halua lähimmilleen näyttää...

vaihtelee vaikkei saisi. Ikinä ei ole autosta kysytty mitään. Onneksi kuitenkaan enää ei tarvitse käydä mutta tulee niitä tilanteita.

Vuokralla asuvat, eikä ole velkaa. Silti mun isä masentui pahasti viime laman aikana. Jäi työttömäksi, kun firma jossa työskenteli teki konkan, eikä viiskymppistä kukaan mielellään töihin enää palkkaa, inhottavaa mutta totta.

Isä siis masentui, rupesi juopottelemaan ja tuli katkeraksi. Äiti ja isä erosivat, ymmärrän äitiä, isän tartutti pahaa oloa myös meihin läheisiin.

Mun isän pelastus oli kun sai vihdoin ja viimein työpaikan taas itselleen, en tiedä missä jamassa olisi nyt jos ei töitä olisi saanut?



Mun isä ei missään nimessä ole mikään materialisti, osaa tulla vähällä toimeen, mutta se työ pitää olla.

Ei kaikki johdu aina vaan rahasta, muitakin syitä voi olla näidenkin lähiaikojen surmien taustalla kuin vaan raha.

Ei kaikki johdu aina vaan rahasta, muitakin syitä voi olla näidenkin lähiaikojen surmien taustalla kuin vaan raha.

Minä olen ollut todella köyhä, nykyään olen keskituloinen. Olen siis kokenut sekä taloudellisen toimeentulon että sen puutteen. Raha ei kuitenkaan ole koskaan määritellyt onnellisuuteni tasoa. Köyhänäkin olin onnellinen, kun ihmissuhteet olivat kunnossa.

Jos taas läheisiin ihmissuhteisiin tulee ongelmia (niitäkin on koettu), niin jaksamiseni menee suoraan alamäkeä. Siinä ei auta, vaikka kylpisin rahassa aamusta iltaan. Olen kokenut myös masennuksen, eikä silläkään ollut mitään tekemistä rahan kanssa.