Ylivelkaantuneet vanhemmat tappavat nyt itsensä

että suurin osa ns. viihteestäkin on nykyään erilaista oman oletetun erinomaisuuden esittelyä ja KILPAILUA paremmuudesta. Ollaan ikään kuin tuotteita, joiden markkina-arvo halutaan punnita. Tykkäsin itsekin nuorena esiintyä, mutta silti on vaikea tajuta mikä ihmeen hinku nykynuorilla on maineeseen ja mammonaan hinnalla millä hyvänsä? Pakko johtua yleisemmin kulttuuristamme.

mitä taustalla on. Kenties jommankumman vakava sairaus.

mitä nyt yksivuotiaat tekevät 10 tunnin hoitopäiviä siinä ohessa.



Minusta hyvin monet median kertomukset tuntuvat aivan mahdottomilta yhtälöiltä ja onneksi ymmärrän, että ne ovatkin sepitettä, aikuisten satuja. Silti ne voivat aiheuttaa paineita sille, ettei riitä ja kelpaa, että itsessä on vikaa kun ei yllä samaan. Jotkut ottavat vielä nuo tarinat todesta.



Kulttuurimme keskittyy nyt pintaan. Ihmisiä arvioidaan pinnan mukaan. Pinta maksaa, mutta ainoana elämän sisältönä tekee ihmisestä tyhjän.

Ja jos niitä kalvaa meidän auto, niin oma on ongelmansa. Ihan oikeestiko täällä on ihmisiä jotka ajattelle sitä, mitä naapurit ajattelee? jne.

Ja jos niitä kalvaa meidän auto, niin oma on ongelmansa. Ihan oikeestiko täällä on ihmisiä jotka ajattelle sitä, mitä naapurit ajattelee? jne.

että minulle ulkonäkö on tärkeä asia. Myönnän nauttivani kauniista ulkomuodosta ja jopa siitä, että toiset naiset saattavat verrata itseään minuun. Raakaa, mutta totta.

Muut asiat ovat minulle huomattavasti enemmän yhdentekeviä. En välitä siitä, mitä naapurit ajattelevat asunnostani tai autostani. Tärkeintä on, että itse viihdyn niissä.

Miten sinulle käy jos joudut onnettomuuteen jossa ulkonäkösi turmeltuu, tulipalo, auto-onnettomuus tms.



Ilmeisesti teet itsarin koska et kestä elää rumana.



Voi olla että olet oman kauneutesi sokaisema mutta et ole kaikkien muiden mielestä kaunis. Kauneuskäsityksiä ja makuja on monenlaisia ei vain omasi.



Minulle ei riitä että ulkokuori on näyttävä, arvostan enemmän sitä mitä pään sisällä on. Esimerkiksi BB-talossa tänä vuonna asuneista naisasukkaista arvostan eniten Kaisa-Reetaa ja olisin hänen kanssaan mieluiten tekemisissä koska hänellä on älliä. Pakko mainita olen hetero.



Toki voihan sinulla kauneutesi lisäksi olla älyäkin mutta se ei tullut viestissäsi esiin.

ja huomannut sen, että todella paljon se vaan syö minun arvostustani. Nyt olen työpaikassa, jossa minä 34-v olen nuorin, ja nyt ei ole joutunut enää miettimään ulkonäköään tai mitä muut siitä ajattelee

Turhaan näit moisen vaivan yhden hikisen viestin takia. Eihän se kertonut elämästäni kuin yhden pienen osan ja senkin varsin pintapuolisesti.



Hyvää syksyn jatkoa sinullekin. :)



29

ja arvottaa ulkonäön perusteella on se minusta säälittävää. Ei kait 29 sellaisesta puhunut, vaikka tuntuikin pitävän siitä, että muut häntä ihailivat kauneuden vuoksi?

Varmasti me kaikki haluamme jonkun arvostavan meitä - oli se sitten kauneuden, mukavuuden, hyvän leivontataidon tms. kautta?

ja arvottaa ulkonäön perusteella on se minusta säälittävää. Ei kait 29 sellaisesta puhunut, vaikka tuntuikin pitävän siitä, että muut häntä ihailivat kauneuden vuoksi?

30 vain nyt latasi viestiini sellaisia merkityksiä, joita siinä ei ollut.

29

Miten sinulle käy jos joudut onnettomuuteen jossa ulkonäkösi turmeltuu, tulipalo, auto-onnettomuus tms.

Ilmeisesti teet itsarin koska et kestä elää rumana.

Voi olla että olet oman kauneutesi sokaisema mutta et ole kaikkien muiden mielestä kaunis. Kauneuskäsityksiä ja makuja on monenlaisia ei vain omasi.

Minulle ei riitä että ulkokuori on näyttävä, arvostan enemmän sitä mitä pään sisällä on. Esimerkiksi BB-talossa tänä vuonna asuneista naisasukkaista arvostan eniten Kaisa-Reetaa ja olisin hänen kanssaan mieluiten tekemisissä koska hänellä on älliä. Pakko mainita olen hetero.

Toki voihan sinulla kauneutesi lisäksi olla älyäkin mutta se ei tullut viestissäsi esiin.

että minulle ulkonäkö on tärkeä asia. Myönnän nauttivani kauniista ulkomuodosta ja jopa siitä, että toiset naiset saattavat verrata itseään minuun.

Ihan sama juttu kuin niillä, jotka luulevat naapurin huomaavan, että hänpä poika juuri vaihtoi autoa jne.

ja itse asiassa vielä nykyistä enemmän (vrt. hesari tänään). Nyt on vaan jokaisesta tapauksesta lööpit

Mä tiedän perheen jotka asuvat vuokralla, auto ns. kesäauto, vanha opel 90-luvun alusta. Molemmat vanhemmat ovat töissä, mutta eivät oikeesti osaa käsitellä rahaa ollenkaan. Törsäävät sitä silloin kun sitä on, ja se ei kauan kestä, sitten lainailevat kavereilta loppukuun. Vuokra on usein rästissä. Viime kesänäkin jättivät vuokran maksamatta sen takia että, halusivat mökin kahdeksi viikoksi vuokraan, todella älytöntä. Sisäfilettä on pakko syödä, koska hehän eivät huonosti syö ja ruuasta ei tingitä, näin ovat sanoneet.

Lapsille tialtaan lehtiä, koska pakkohan lapsille on lehtiä tulla. Vaatteet ostetaan uusina suurinosa, ihan älytöntä kuluttamista pienillä varoilla.



Pikkasen jos miettisivät mihin rahansa laittavat, niin ne kestäisivät pidempään. Mutta jotkut vaan on mestareita velkaantumaan vaikka siihen ei oikeesti olisi edes tarvetta.

Maksamme pientä asuntolainaa, vesi/sähkö/jätemaksut, vakuutukset, tvlupa, ruoka ja lasten/aikuisten pakolliset menot. Auto on muttei mikään järin hieno, rempata sitä ei kuitenkaan tarvitse. Eläminen maksaa törkeesti. Jos mieheni kanssa olisimme heikkoja niin voisimme jo harkita poistumista tästä elämästä. Sitkeästi vaan menemme eteenpäin. Asenne ratkaisee, laskuista voi aina neuvotella. Ja jos on omaisuutta niin realisoi sitä, ennen kuin tekee tyhmyyksiä.

Mutta ne Porvoon vanhemmat tappoivat itsensä IS:n mukaan sen takia koska heidän sijoituslapsensa sijoitettiin muualle. Taustalla mm vanhempien masentuneisuutta. Joten ei tarkoita että heillä olisi mitään rahahuolia ollut!

kun joku kehtaa sanoa olevansa kaunis.



Suomalaisittain olisi toki soveliaampaa olla mahdolisimman ruma ja vaatimaton.

Maksamme pientä asuntolainaa, vesi/sähkö/jätemaksut, vakuutukset, tvlupa, ruoka ja lasten/aikuisten pakolliset menot. Auto on muttei mikään järin hieno, rempata sitä ei kuitenkaan tarvitse. Eläminen maksaa törkeesti. Jos mieheni kanssa olisimme heikkoja niin voisimme jo harkita poistumista tästä elämästä. Sitkeästi vaan menemme eteenpäin. Asenne ratkaisee, laskuista voi aina neuvotella. Ja jos on omaisuutta niin realisoi sitä, ennen kuin tekee tyhmyyksiä.[/i

Mä olisin itse voinut kirjoittaa ihan samoin.

on kyllä henkisesti hirveän kova ja kylmä. Meistä on tullut materialisteja, lehdet ja tv esittelevät jatkuvalla syötöllä "menestyjiä" joilla on valtavat kodit, hienot autot ja loistava ura. Ja upea ulkonäkö tietenkin. Sitten vertaamme itseämme näihin. Me ei olla enää kansalaisia vaan kuluttajia. Köyhyys on kirosana. Sen näkee tälläkin palstalla, jos joku valittelee köyhyyttään niin saa hirveän lastin sontaa niskaansa; oma vika. Viihdeohjelmista on tullut pudotuskilpailuja, jossa heikoin tai epäsuosituin äänestetään pois.



Lähtökohtana on se, että kaikki on omassa hallinnassa; köyhyys/varallisuus, ulkonäkö (kauneusleikkaukseen vaan jos on jotain puutteita), onnellisuus on omasta itsestä kiinni, normi joka on hankittavissa pillereillä. Sitten kun tähän ei pysty, tuntee itsensä hylkiöksi. Ei ihme että ihmiset ovat masentuneita ja tyytymättömiä. Heikkoja ei siedetä.

Ensinnäkin on helppo laittaa syy ihmisen piikkiin, jos hän epäonnistuu talouden pidossa, henkisissä asioissa tms. Ongelmat tulevat kuitenkin monille, kuten meillekin aivan hiljalleen - yritettiin selvitä rahaongelmista väärälä tavalla, silloin ainoalla oikealla tavalla. Tuloksena ylivelkaantuminen. Lapset sairasti ja rahaa oli saatava lääkkeisiin ja lääkäreihin: Me maksettiin kalliisti yksityislääkäreistä ihan siksi, että terveyskeskuksesta lyötiin joko turhat lääkkeet käteen tai sitten diagnoosi oli väärä. Ei haluttu lasten terveyden kustannuksella pelleillä - vaikka rahat menikin.



SItten mies sairastui uupumukseen - hän teki myös öisin töitä koska oli pakko, myös hoiti asioitaan öisin mietitmällä. Siinä oltiin aika moisessa kusessa koko perhe, mukana valtava häpeä. EI haluttu hakea apua, eikä saatu aikaa velkaneuvontaan - jono yli puoli vuotta. Sossusta ei saatu edes lainaksi vuokran vertaa et oltais päästy jotenkin nollaamaan tilannetta. Käskivät myydä auton eikä heitä kiinnostanut että lapset kärsi meidän tilanteesta, eihän meillä ollut lastensuojelullisia ongelmia!!



Me oltiin lopulta niin puhki eikä jaksettu itse enää miettiä mistä apua saisi. KUmpikin mietti tahollaan, ajaisiko rekan alle. Lapset tietysti muualla kuin auton kyydissä. Ei siinä kurjuudessa enää osannut ajatella että lapset tarvis meitä.



Pankki tuli osaltaan vastaan, mutta ei kovasti. Hekin suosittelivat myymään ainoan automme, jolla kuljetettiin lapsiamme sairaalaan tai muualle monien kymmien kilsojen päähän.



SItten oli pakko kääntyä vanhempiemme puoleen. Häpeän ja tuskan kanssa saatiin kerrottua että mikä on tilanne. Erouhka oli päällä. Lapset kärsi kovasti. Vanhempamme halusivat pitää perheemme kasassa ja auttoivat taloudellisesti - anoppini laittoi viimeiset säästönsä että saatiin maksettua rästilaskut.

Mies uupui koko ajan, minä hoidin jatkuvasti sairaat lapset sekä talouden - olin kotihoidon tuella silloin.



On varmasti niin että meidän syytä tuo kaikki oli. Mutta silloin kun apua olisi tarvinnut, sitä ei saanut. Ja sekin apu kun olisi tullut ajoissa, oltais selvitty ilman ulosottoja sun muita...



Edelleen maksellaan velkojamme, ollaan opittu paljon.