Lue keskustelun säännöt.
Mun tuli niin paha mieli :´( Anoppi haukkui kunnolla!
11.10.2007 |
Meillä on kaksi lasta 2v ja 4kk. Esikoinen on nukkunut 2 vrk tosi huonosti ja käytin lääkärilläkin, mitään ei löytynyt joten lääkäri sanoi että ehkäpä syynä on vauva. Tästäpä sai anoppi vettä myllyyn.
Olen päivät kotona lasten kanssa, touhuilen esikoisen kanssa ja ulkoillaan ja sylitellään, vauvaa hoidan toki myös, mutta paljon joudun pitää esim. sitterissä tutti suussa (lattialla useimmiten huutaa).
No nyt sitten KUULEMMA esikoinen voi tosi huonosti (siis ei nuku ja riehuu hereillä nämä pari-kolme äivää, tänään ok) minun takia. Olen joutunut kanniskelemaan vauvaa (ollut kipeänä ja muutenkaan ei viihtyny lattialla) ja se on siitä oppinut ettei viihy yhtään yksin-minun vika siis. Olen hänen läsnäollessaan ollut enemmän vauvan kanssa (koska esikoisella on kaveri, päivisin näin ei todellakaan ole vaan esikoisen kans touhuilen) ja esikoinen ei saa huomiota, olen kieltänyt ja komentanut (jota ei saa tehdä tässä tilassa kun lapsi hakee huomiota) kun esim. heittää tavaroita tms. Joo tehköön mitä haluaa, sehän järkevää onkin. Pitäis koko ajan pitää sylissä, ja kerran olin sanonut kuulemma jotain esikoiselle pahasti ja mennyt vauvan luo ja se vasta kauheaa olikin! Lapsi voi kuulemma jo niin huonosti että ei auta kuin lääkärin apu.
Ja ihan oikeesti, näin ei ole!! Voi olla joku läheisyyskausi mutta näitä on! Ja pakko mun on molemmat huomioida ja kyllä mä esikoisen kans olen, jätän esim. siivoukset ja kotityöt yleensä viikonloppuun tai sitten jos isovanhemmat hoitaa.
Kyllä tuli itku, olenko oikeasti ansainnut tuon paskan. Onko muilla tälläistä? Ehdittekö te 100% huomioida esikoista? ja kyllä, auttaa vauvan hoidossa esim. vaipan vaihdossa ym, tuntuu tykäävän vauvasta kun halii jne. Eikö se arki ole tälläistä kahden kanssa että kumpikin joutuu odottaan? Tuntuu et tuo esikoinen on niiiin tärkeä ja kuopus ei sitten vissiin mitään.
Kommentit (43)
jos ei opi niin sitten pidemmäksi aikaa.
Ihan oikeesti: ei sun tarvitse kuunnella tollasta sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
porttikielto anopille kotiimme vai kokonaan lapset nyt pois anopin elämästä?
ehkä ainakin hetkeksi aikaa ettei pääse sitten taas huomauttelemaan jostain!!!!
Kuulostaa huipputörkeältä!
Jos minun anoppi tekis tuollaista niin ei näkis muksuja kyllä hetkeen. On meiläkin kyllä kärhämää ollut mutta ei sentään noin kovin.
Olisko mahdollista muuttaa hieman kauemmas anopista? :)
kun on pitänyt anoppia läheisenä. Ja kertonut avoimesti ajatuksia ja tunteita nyt tämän raskaan vauva-ajankin aikana. Ohjeita on tullut koko ajan, ensin ne tosiaan olivat hyvää tarkoittavia mutta ovat muuttaneet sävyään.
On silti hassua että oma äitini on ollut paljon myös meillä, ja on taas aivan toista mieltä asioista.
Mutta nyt siis jää meidän yhteydenpito. Harmittaa, sillä toivoisin välien palautuvan mutta osaako sitä koskaan enää olla normaalisti pelkäämättä mitä tekemistä seurataan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina arvostelemassa. Katkaisin välit hetkeksi kokonaan vaikkei se kiva lapsille ollut, mutta mun oli pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voisit printata tuon aloituksesi ja viedä sen mukanasi neuvolaan, vaikutat masentuneelta.
Terve etäisyys on hyväksi. Tuntuu ikävältä ap:n puolesta. Lämmin anoppisuhde on arvokas ja se on nyt mennyt ainakin väliaikaisesti pilalle. Ei koskaan saisi olla liikaa yhdessä. Me tapaamme anopin kanssa vain kerran kuussa ja sekin on raskasta. Tosin minun anoppini ei ole koskaan ollut mukava vaan alusta asti katsonut nenänvartta pitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jostain omista syistään lähti sua haukkumaan. Mutta varmaan se oikestikin symppaa esikoista.
a) ratkaiset tuon tunnekysymyksen. otat etäisyyttä ja valitset tästä eteenpäin luottamuksen arvoiset ihmiset tarkemmin. ja tai sanot, että tuli paha mieli.
b) koetat kääntää tämän posiitiiviseksi. Ehdota, että mummo hoitaa vauvaa, vie vaikka unikävelylle tms, että sinä saat touhuta ja tehdä jotain tosi kivaa esikoisen kanssa. Voisitteko mennä kaikki jonnekin kivaan paikkaan, niin että sinä huomioit esikoista ja mummo peesaa vauvaa? Voisit ikään kuin ottaa hänen " neuvosta" onkeesi;)
Tottahan se varmasti on, että on esikoisella vaikeaa, vaikka kuinka olisit tehnyt parhaasi ja hyvin. Mutta tällaiset kriisit kuuluvat jopa kaksivuotiaan elämään. Kyllä te selviätte. Esikoiselle huomiota myös toiselta vanhemmaltaan:)
Mutta minkäs teet. Sanoi sen jotenkin sillä tavalla " pahasti" että en todella saa käännettyä tätä positiiviseksi. Olen varmasti lievästi masentunutkin ollut, tai ainakin tosi väsy.
Just edellispäivänä kerroin kuinka odotan aikaa kun vauva vähentää/lopettaa tissin syömisen niin teen sit esikoisen kans kaksin iltaisin kaikkea kivaa. Siihen ei ikuisuutta mene! Nyt pääsen silloin tällöin puistoon tms. Mutta kauemmas en ole lähtenyt vielä.
Minulle on kyllä ollut tosi arvokasta nämä meidän välit enkä ole sinnepäin esittänyt arvosteluja vaan olen sanonut että on todella ihanaa että lapsilla on tuollainen mummo. Mut nyt viime aikoina olen saattanut tosiaan tiuskaista tms esikoiselle jotain jos on vaikka pitempään kiukutellut (MIKÄ VARMAAN ON INHIMILLISTÄ koska olen ollut lasten kanssa lähes 24h/vrk nyt koko ajan) ja tämä kaikki alkaa kääntyä mua vastaan.
Omalle äidilleni itkin koko tarinan ja hän oli kyllä aivan toista mieltä kuin anoppini! Onneksi :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut ihan vastaava tilanne. Tosin kuopus on jo 1v, mutta anoppi on sitä mieltä, että esikoinen jää vaille huomiota. Meilläkin anoppi on ollut ihan liikaa tuppaamassa meidän elämään, jopa asustellut meillä pitkiä aikoja muka apuaan tarjoamassa siitä lähtien, kun esikoinen syntyi. Mutta siis ihan samanlaista kritiikkiä olen saanut osakseni: esikoinen-parka tarvitsisi enemmän viihdytystä ja huomiota ja olen kuulemma muutenkin ihan liian ankara kasvattaja. Meidän esikoinen on muutenkin melkoinen ongelmatapaus, todella vilkas ja huomionkipeä ja vaativa. Tämä kaikki kuulemma johtuu vain siitä, että " oireilee" kamalan äitinsä takia. Itse en jaksa oikein enää välittää, alan uskoa, että anopilla viiraa ja pahasti ja yritän vain pitää mahdollisimman pitkän etäisyyden ja kohteliaat välit. Onneksi mies on 100% minun puolellani ja jakaa samat kasvatusperiaatteet kanssani.
meillä anoppi teki sitä että kertoi muka esimerkkejä tutuista miten väärin ne eri tilanteissa toimii. Päivitteli niitä.
Ja minä olin saattanut juuri pari päivää sitten niin toimia tai jopa samana päivänä. Ei siis kehdannut suoraan sanoa että tein hänen mielestä väärin vaan piti vihjailla.
Toisekseen sano että ärysttää opettajan lapset kun ne kuvittelee olevansa parempia kuin muitten lapset. Ja isäni on opettaja.
Kaikenlaista kommentia alkoi tulla myös sit myöhemmin suoraan.
Meillä oli myös läheiset välit ja anoppi paljon apuna alkuun. Kunnes sitten alkoi siihen väsyä kaikki. Anoppi ei tule enää meille kun korkeintaa kerran kuussa, näin on kaikille paras.
Anoppi myös aina sääli esikoistamme ja sanoi ettei häntä enää rakasteta kun kakkonen synty. Aina lelli esikoista ja antoi kaiken periksi, kutsui välillä " vahingossa" itseä äidiksi esikoiselle puhuessa. Esikoisen olisi pitänyt aina saada tehdä niin kuin itse haluaa. Herkkuja olisi pitäny jatkuvaan tarjota ja syliä. Tuppautua sen seuraan. Tietysti lapsi sellasesta aikuisesta pitää joka höössää ja periksi kaiken antaa. Mummi oli hyvillään kun lapsi jäi hänen perään itkemään. Sai taas osottaa minua sormella että katos miten kauhee olet kun lapsi ei halua kotona äidin luona olla jne.
Paljon tuli vaikeuksia muutenkin. Anoppi oli kauheen mustasukkainen siitä että poikasa halaili mua ja kehui mua. Ei kestänyt sitä ollenkaan.:(
Ja sitten minulle sanoi että minä olen mustis kun poika äitilleen puhuu.. siis että mä oisin anopista mustis.:O
Todella raskaita aikoja ollut, mutta toisaalta ne on vahvistanut ja oon pystynyt tekemään selväksi omat rajat, sen että mitä toisilta ihmisiltä siedän.
En ole enää tossukka, sanon heti suoraan jos anoppi alkaa paskaa jauhaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppia paikalla?? osaisitko vähä valaista mistä on kyse?
Mä veikkaan että kun anoppikin on joskus ollut samassa tilanteessa missä ap niin tietää tasan tarkkaa mihin kohtaan iskeä että satuttaa!! Tai että sais mahdollisimman syyllisen olon ap:lle?
Jäähän se esikoinen vähemmälle. Muttaeihän sitä tarvisi sinulle mainostaa, tiedät sen kyllä itsekin.
Noi rajat on häilyvät heti kun anoppi puuhailee miniän kotona. Tehkää selväksi pelisäännöt.
Eikä tämän takia nyt välejä kannata mennä katkomaan höpö höpö. Rauhoitut nyt jokusen viikon.
Kyllä teillä vielä tulee mukavaakin olemaan, usko pois! Kaikki suhteet muuttuvat ajan kuluessa, sitä se elämä on. Uskon että tästäkin kehkeytyy jotain parempaa.
Siis tottakai se esikoinen jää vähemmälle huomiolle mutta sehän on ihan luonnollista. Paljon huomiota saa kumminkin yhä! Yhdessä ulkoillaan ja leikitään vauvan päikkärit ym. Mielestäni vauva on kohtuuttoman paljon kans itsekseen kuitenkin.
No enhän minä nyt IKUISESTI välejä ole katkomassa, mutta väliaikaisesti kuitenkin koska ei minua tarvitse koko ajan moittia.
ap
... ja toisesta ulos.
Tästä opit, että ei kannata ihan joka sanaa joka keskustelusta tästä lähin anopille kertoa. Anoppisi on näköjään ääliö. Sen omista lapsenhoitoajoista on mennyt niin kauan, että se on alkanut kuvittelemaan että asiat olisivat helppoja ja niihin olisi jotain patenttiratkaisuja jotka sopivat kaikille.
Ota vähän etäisyyttä ja itsellesi itsenäisyyttä äitinä. Toinen tapa on tietenkin konfrontoida anoppia tämmöisestä ja väittää vastaan. Ehkä selviätte helpommalla jos tosiaan annat sen puhua, hymyilet vaan ja mietit omia juttujasi.
...etten pysty noudattamaan tuota " toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" -tyyliä. Itkin varmaan 2h omalle äidilleni ja kavereille puhelimessa ja sieltä sain onneksi kannustusta.
Anoppini on ihana ihminen mutta kuopuksen syntymän jälkeen olen saanut niin paljon arvostelua ja vaikka pyysikin anteeksi sanojaan nii heti perään totesi että mun on pakko tehdä asioita toisin ettei lapsi sairastu vakavasti. HEI OIKEESTI!!!!
Ja olen se sama kenen anoppi sääli lasta kun opetin syömään ilman leluja ja kirjoja ja söi huonommin yhden päivän. Kaikesta riittää nykyisin sanomista.
En tiedä tarkoittaako hän hyvää mutta itseäni on alkanut suuresti loukata tuollaiset puheet :(
ap
ja miksi hän on teillä tarkkailemassa?
että kuopuksen syntymästä tämä kaikki alkoi. Vihjailuja on tullut pitkin matkaa... Eli jos nyt en tee niin ja näin niin saan sitten syyttää vain itseäni jos esikoinen esim. alkaa lyödä tai protestoida. Kaikesta siis saan vaan syyttää itseäni ja kaikki on minun vikaa ja teen väärin. Vähän ovat välillä särähtäneet korvaan mut en ole vain ennen välittänyt. Koko ajan mennyt pahemmaksi.
Sen päätöksen tein, että kunnon anteeksipyyntö saa luvan tulla ennenkuin lapsia tarvii nähdä! Niin ikävää kun se lapsille onkin, sitä tuskin hetkeen kuuluu!
ap