TÄMÄ PINO on niille, joiden lapsi/et viihtyvät päivähoidossa!! Käsi ylös!!

Lapset 5 ja 2 ja tykkäävät tosi paljon. Nuorempi oli kevään perhepäivähoidossa ja sinne mentiin aina itkun kanssa, vaikka minusta hoitaja olikin ihan mukava ja kunnollinen.

ikää nyt 3,5vuotta.

Ovat tarhassa 16 päivää kuussa.

Lapsi aloitti päiväkodissa 1v1kk iässä ja nyt ikää tasan 3v. Ryhmässä on säilynyt osa lapsista samoina ihan alusta asti ja heistä on tullut lapsellemme tosi tärkeitä. Myös omahoitaja (lto) on pysynyt samana mikä on tosi ihanaa.

Lapset aloittivat päiväkodissa syksyllä oltuaan kaksi vuotta välissä kotona. Viihtyvät tosi hyvin ja päiväkoti tekee muutenkin hyvää. Silti olisin onnellisempi, jos useammin olisi vapaapäiviä...Mutta siis päiväkodissa lapsi todellakin oppii enemmän asioita kuin kotona, vaikka olen mielestäni ollut ns. aktiivinen äiti.

päiväkodissa hyvin. Kaikki käyttämämme päiväkodit ovat olleet hyviä ja niissä on ollut lapsilla hyvä olla. Siksi mua ärsyttääkin kotiäitimafian päiväkotien mollaus. Suurin osa mollaajista ei ole itse ollut päiväkotien kanssa missään tekemisissä.

Täällä nousee käsi.

Lapsi 3v. tykkää älyttömästi :) Joka ilta sanoo että herätä aikaisin niin pääsee näkemään kavereita. Jokainen aamu herää iloisesti ja miettii mitä kivaa tämän päivän aikana tehtäisiin.

Hoitokaverien kanssa leikkii hienosti, tykkää kaikista ja sanoo hoitajalle monesti päivässä että "olet maailman palas lastenkaveli" ja "kiitos luuasta, se oli maailman palasta luokaa".

Hoitopäivän päätteeksi halaa hoitokavereita ja hihkuu miten ihanaa on nähdä taas huomenna :)

Lapseni siis pitää päivistään selvästi. Päivät on kotona kanssani ja minä olen se maailman paras lasten kaveri :) Olen siis perhepäivähoitaja ja lapseni yksi ryhmän lapsista.

ei viihdy kotona oman perheen kanssa?



Tämä lienee nykypäivänä ongelmana monissa perheissä.

Neiti täyttää tammikuussa 6v. ja aloitti päiväkodissa syksyllä 2005.

Saimme hirmuisesti hyviä neuvoja miten lapsen saa JÄÄMÄÄN päiväkotiin ja miten ei kannata välittää erotilanteiden itkuista.

Yksikään ei kertonut miten lapsen saa POIS päiväkodista :0)



Tarhan täditkin sanoivat kun neiti sai raivarin ,kun lähdettiin tutustumis päivän jälkeen kotiin,että ,kyllä ne tuosta rauhoittuu kun huomaavat et tänne pitää tulla joka päivä. Koskakohan se mahtaa tapahtua.

Nyt vasta on alkanut nauttia vapaapäivistään. Yleensä kysyy voiimeistään 3 vapaapäivänään oli sitten kuumetta 39 tai ei että Äiti koska mä PÄÄSEN tarhaan?

Kerrankin oli todella kipeä ja hain hänet mummin luota kotiin jatkamaan sairastelua kotona ja sanoin et lähdetään kotiin . Neiti sanoi et ei halua,olisi kuulemma mielummin mennyt päiväkotiin.

Ollessaan todella kipeä (siis niin et itsekkin tajuaa ettei jaksa mennä hoitoon) saa vasta mielen rauhan kun on ensin huolehtinut et päiväkotiin on ilmoitettu hänen olevan kipeä.

Minimi minkä yleensä seison tarhan pihalla odottelemassa et neiti lähtis kotiin on sellainen ½h. Mikäs siellä on ollessa,jos ei ole mihinkään kiire.

En jaksa yleensä väkisin häntä komentaa autoon,kyllä maltan odottaa et saa leikin loppuun tai tulee muuten sopiva hetki lähteä.

Yleisin kommentti häneltä on kun tulen hakemaan kotiin on et kuin sä nyt jo tulit.



Päiväkodissa neiti on saanut kavereita ja kehittävää puuhaa ja keinoja purkaa loputonta energiaansa.

Päiväkodissa on hänen mielestään ihan oikeasti kivaa. Vissiin ajatteli silloin reilu 2½ vuotiaana et vihdoinkin äiti on tullut järkiinsä kun päästää hänet näin ihanaan paikkaan missä on mukavia aikuisia ja paljon lapsia.

Päivystävään päiväkotiinkin menee mielellään,uusia kavereita - mikäs sen hauskempaa.

Neiti on luonteeltaan muutoinkin hyvin sosiaalinen ja reipas,joten päiväkoti on ollut hänelle oikea hoitomuoto.

eka vuotena sairastelujen yms. takia vähän huonommin ehkä, mutta itkien ei ole tarvinnut lähteä koskaan. 5-vuotiaina molemmat ovat kaipailleet vapailta päiväkotiin, tällä viikolla 5v tyttö ei ole suostunut jäämään kotiin sairaan isoveljen seuraksi, koska "joutui" olemaan jo viime viikon syyslomalla. Isompi kaipaili ekaluokan ajan takaisin päiväkotiin, kun koulussa ei saanut tarpeeksi leikkiä.

Nyt jo eskarilainen, 2v asti ollut tarhassa ja aina viihtynyt.

Esikoinen aloitti kuntoutuksellisilla syillä 1v10kk iässä 3h hoitopäivät, kuopus taas normaalisti 1,5v ikäisenä kun mies lähti opiskelemaan. Ei kummallakaan ollut edes alkuun mitään ihmeellistä protestointia, vähän alkuitkua ensimmäisinä viikkoina mutta nekin loppuivat kun äiti tai siä katosi nurkan taa.



Ei sillä, hyvin nuo viihtyvät kotonakin mutta silti kiva erityisesti kun viikonlopun jälkeen näkee miten innoissaan ovat kun pääsevät kavereiden aknssa touhuamaan. Hoitopäiviä 3-4/viikko ja hoitopäivien pituus 6-8h, eli aikaa jää myös yhdessäoloon kotona.



Jos vielä joskus lapsia tulee niin varmaan aloittavat hoidossa kanssa tuossa 1,5v paikkeilla. Satsataan sitten pidemmän kotihoidon sijaan tuohon lyhennettyyn hoitoviikkoon ja lyhyisiin hoitopäiviin.

Vanhempi (5-vuotias) on päiväkotiuransa aikana reipastunut, sosiaalistunut, oppinut toimimaan ryhmässä ja löytänyt ystäviä. Hän on perusluonteeltaan hieman ujo ja hitaastilämpiävä, mutta on selvästi rohkaistunut ja reipastunut. Uusien ystävien lisäksi hän on kiintynyt vahvasti ryhmän aikuisiin ja aikuiset selvästi kiintyneet poikaan. On ihanaa, että pojan elämässä on uusia, turvallisia aikuisia, joista hän pitää.



Pienempi taas, nyt 2-vuotias, viihtyy silminnähden samanikäisten tarhakaveriensa kanssa, on oppinut käsittämättömän aikasin omatoimiseksi (paljon omatoimisempi, kuin pidempään kotona hoidettu esikoinen). Myös hän on kiintynyt lasten lisäksi aikuisiin, mikä on rikkaus pienen tytön elämässä.



Meillä lapset menevät iloisina aamuisin päiväkotiin ja minä tietenkin iloisesti töihin, kun tiedän, että lapsilla on kaikki hyvin!

Mitä on YLIvirikkeellisyys?



Tarkoitatko että lapsi ei saa kotona puuhata ja hoidossa puuhaa liikaa?

Ja miten lapsi leikkii liikaa?

Onko tämä käsityksesi nyt sitä että kun kotona lorvaa ja menee hoitoon leikkimään ja kun leikki on lapsen työtä niin tekee ylitöitä?? :D



En käsitä tätä ajatusta.

Koska tälläsessä ajattelussa tulee mieleen että jos lapsi ei viihdy kotona niin eikö lapsi silloin voita jos pääsee paikkaan jossa viihtyy? Siis jos esimerkiksi vanhemmat vaikka työttömiä, on masennusta eikä lapseen jakseta paljoa huolehtia.

Jos hyväksyy yhden ihmisen hoitotarpeen, on väärin toisia kohtaan jos lähtee karsimaan. Esimerkiksi jos masentuu niin riittääkö hoitopaikkaan oma sana, lääkärin sana, Kelasta haettava tieto että asiakas masentunut..

Milloin taas masennuksesta on parantunut? Heitetäänkö hoitolapsi heti ulos kun lääkitys vanhemmalla loppuu tai terapia?



Omat lapset VIIHTYY hoidossa mutta ei se tarkoita ettei viihdy kotona! :D

Sitä samaa se on meillä samalla rutiinilla kotonakin kuin hoidossa.



Juuri oli toinen lapsi sairaana ja kotihoidossa niin ikävöi hoitoon, ei kuitenkaan nosta mekkalaa kun toinen lapsi sai sinne mennä.



Itse olen pian jäämässä uuden vauvan kanssa kotiin ja lapset on ilmottanu että haluaa jatkaa hoidossa. Määrää tosin vähennetään minimimäärään.

Pois en paikkaa uskalla antaa kokonaan koska aina on mahdollisuus että vauva kuolee/vammautuu synnytyksessä tai sen jälkeen. Tai masennun synnytyksen jälkeen.



Jos lapsi tykkää olla hoidossa ja saa siitä paljon niin miksi lapsi pitää ottaa pois hoidosta ja olla kotona plus viedä lapsilaumoihin kaikenmaailman kerhoihin?

Itse aion upota vauvan kanssa kahden kesken niinä parina päivänä kun lapset on vajaan hoitopäivän tutussa tarharyhmässä.

Enkä näe tässä mitään itsekästä koska arki on tätä, no ei ihan koska lapset on kotona reilu 3 päivää enempi kuin nyt joka arki hoidossa.



Minulle on tärkeää että jokanen lapsi saa osansa huomiostani. Olen lapsien kanssa pitänyt kahdenkeskeistä aikaa, siinä missä miehen kanssa tai omaa aikaa ja tämä on mielestäni tärkeä asia.

1,5v ja 4v viihtyvät todella hyvin

koska kirjoituksissani nyt vähän korostin sitä TEKEMISTÄ mitä meillä on ollut (kun ensin väitettiin että en tee mitään).

Mutta en kyllä usko tuohonkaan. Meillä on aina ollut paljon aikaa ihan vapaaseen leikkiin - mun mielestä omat mielikuvitusleikit on kaiken a ja o. Lapset onkin leikkineet tosi mielenkiintoisia ja kehittyneitä leikkejä.

Samoin nykyinen 2,5 v. (joka siis jo vauvana kyllä nautti menemisestä ja edelleen esim. aina sanoo "mennään pauppaan", ja tykkää lähteä mihin vaan), osaa MYÖS leikkiä nykyään ihan itsekseen pitkiä aikoja, jos puuhaan omiani tai teen töitä tietokoneella.

Mutta tämän vapaan leikin vastapainona, on tietty tarpeellista että on jotain menoa ja ohjelmaa.

Ja kyllä ryhmässä on voimaa... eli päivähoitoryhmässä oppii toisia matkimalla, eri juttu kun kotona oman "vaan" oman sisaruksen kesken.

ap

Ap, ehkä sinun lapsesi ovat vauvasta lähtien olleet ylivirikkeellistettyjä, jos alle 1-vuotiaskaan ei viihdy kotona oman perheen kanssa?

Tämä lienee nykypäivänä ongelmana monissa perheissä.

Itse kuuluin noihin päivähoidon kauhistelijoihin kunnes esikoinen aloitti "hoitouransa" pienessä ryhmiksessä. Sen jälkeen ei olekaan muuta ollut kuin hyvää sanottavaa päivähoidosta. Nyt meidän molemmat lapset (3 ja 5 v) ovat tässä samassa ryhmiksessä, jossa on heidän lisäkseen 6 muuta lasta ja 2 maailman ihaninta hoitajaa. Molemmat ovat aloittaneet hoidon noin puolentoista vuoden ikäisinä ja HUOM! esikoinen kävi päivisin omasta tahdostaan hoidossa myös silloin, kun olin äitiyslomalla kuopuksesta. Ei millään halunnut jäädä kotiin, kun parhaat kaverit olivat hoidossa.



Esikoisesta on muuten aina sanottu neuvolassa, että on harvinaisen hyvin kehittynyt, tasapainoinen ja iloinen lapsi, josta näkee että perusturvallisuus on kunnossa. (Vaikka eihän en neuvolantädit tietty mitään paremmin tiedä kuin av:n kotiäidit...) Ja kuopus on uskomattoman sosiaalinen ja luova, erikoinen persoonallisuus, jota ei varmasti kukaan tule tallomaan elämässä.

Kolmas lapsemme aloitti ryhmiksessä kun oli 1v6kk. On aina viihtynyt hyvin ja lähtenyt hoitoon mielellään. On selvästi myös hyötynyt hoidosta, on reippain ja "sosiaalisin" lapsistamme. Pärjää jotenkin paremmin vieraiden ihmisten kanssa kuin kaksi vanhempaa lastamme joita hoidin kotona 3-vuotiaksi. Lisäksi nämä vanhemmat lapset olivat pph:lla jossa vain 2 muuta lasta. Olivat myös vain muutaman päivän viikossa hoidossa. Näin jälkikäteen ajattelen että olisi tehnyt heille hyvää olla enemmänkin hoidossa ja ehkäpä vähän isommassa ryhmässäkin!!



Niin kuopus on kohta 3-v ja lähti tänäkin aamuna iloisena hoitoon.

Kyllä kotihoitokin on varmati hyvää MUTTA minä uskon että lapselle on hyvästä saada olla ikäistensä kanssa! Lapsi kehittyy ja oppii parhaiten siinä, että saa olla kavereiden kanssa, ottaa heistä mallia. Tämä siis koskee hieman vanhempia lapsi, sanotaanko +2 vuotiaita. Ainakin meidän kolmas on kehittynyt huimasti! Tietysti ottaa oppia sisaruksistaankin, mutta huomaan että pojalla on välillä täällä kotona tylsää kun vanhemmat sisarukset ovat koulussa/eskarissa. Sitten kun tulevat kotiin niin poikakin piristyy!!



Uskon myös että lapsi tarvitsee MONIA aikuisia ympärilleen. Ja jos päivähoito on hyvää ja henkilökunta ei vaihdu, niin tämähän toteutuu mainiosti. Nykyäänhän kaikilla lapsilla ei ole muita aikuisia lähellään kuin isä ja äiti. Silloin on hyvä että on myös edes "ryhmiksen-Ulla" aikuismallina.

päiväkodissa viihtyvän kohta 3 vuotiaan pojan äiti. Hyvä että ulkovaatteet ehtii aamulla päiväkodissa riisumaan pojalta, kun jo kirmaa kavereiden kanssa leikkimään =)

Ihan iloisin mielin sinne menevät ja puhelevat pk:n tapahtumista ja kavereistaan.

Silti jäävät mieluummin kotiin jos on mahdollisuus valita.