TÄMÄ PINO on niille, joiden lapsi/et viihtyvät päivähoidossa!! Käsi ylös!!

Aloitti hoidossa 2-vuotiaana, ja on alusta asti mennyt päiväkotiin mielellään leikkimään kavereiden kanssa. Ei mitään ongelmia ainakaan näin ensimmäisten 1,5 vuoden aikana.

Lapsi nyt 2v ja on hoidossa 7-17.

Viihtyy ja ei haluaisi lähteä pois.

Olenkin ajatellut, että haen sellaisesta päiväkodista paikkaa missä saisi olla viikonloppunakin.

Minäkin pääsen helpommalla kun olen kotona vauvan kanssa.

On viihtynyt hyvin jo pari vuotta, siis heti kun pääsi pienempään lapsiryhmään. Nyt erityislapsena menee hyvin ja agressiot, joita ilmeni isossa = normaalissa ryhmässä, ovat tipotiessään. Päiväkotiura alkoi 1 vuotiaana ja toki se oli sääli, mutta enpä muuta voinut, koska olen yh. Onneksi nyt menee hyvin.

Toinen meni 5-vuotiaana, toinen nyt 4-vuotiaana eli oikeaan aikaan.

Olivat aloittaessaan 1 ja 2 ja vähän hirvitti, mutta silloin se oli ainoa oikea ratkaisu.

Ihan innoissaan pukevat aamulla että kohta pääsee hoitopaikkaan.

ja viihtyvät ihan tajuttoman hyvin!



Odotin että tulee rankkaa, ja itkuja jne, mutta meillä meni kaikki aivan upeasti!

Lapset odottavat aina innolla seuraavaa päivää (erityisesti tuo vanhempi joka nyt jo eskari) eivätkä millään lähtisi kotiin, vaikka on meillä (ainakin mun mielestä;D) täällä kotonakin ihan mukavaa=)

PK-ura jo loppusuoralla, mutta molemmat (10v, 6v) ovat tykänneet tosi paljon olla päiväkodissa joka ikäkaudella.

Joopa joo:( Viihtyy ja viihtyy, jos et tee mitään sen eteen että lapsi viihtyisi kotona niin kyllähän se on parempi viedä hoitoon! Voit sitten rauhassa olla vauvan kanssa eikä ole isompi sotkemassa ja pitäähän sille tehdä ruokaa jne... ja virikkeitä pitää olla jne..Laiskoja te vaan olette , te jotka viette isomman hoitoon kun vauva tulee taloon!! Ei alle 3 vuotias vielä mitään virikkeitä kaipaa vaan oman kodin rauhaa missä saa rauhassa kasvaa ilman kilpailua! Ja äidin, isän ja sisaruksien seuraa!!

ei ole kyse siitä ettei viitsisi tehdä mitään.

Edelliset lapseni oli 3-4 vuotiaiksi kotihoidossa. Ulkoilimme, kävimme avoimessa päiväkodissa, asukaspuistossa.

Jos nykyinen 2,5 v. on 2 x 6 h viikossa päiväkodissa, niin jää siihen vielä aika paljon aikaa tehdä kaikkea kivaa keskenämme.

Olen tehnyt meille jo valmiiksi viikko-ohjelman eri päiville, kartoittanut alueen avoimien päiväkotien, puistojen ja muiden äiti-lapsi harrastusten aikataulut, lisäksi. Ajatus on, että kun 2,5 v. on kotona, niinä päivinä aamupäivät käymme jossain yhdessä, ja iltapäivät ulkoilemme kotipihassa.

Silti mielestäni on hyvä että hänellä säilyy tuo "oma juttu" päiväkodissa. Ei tule liian suurta muutosta kun pikkusisarus syntyy, mutta ei ole liian rasittavaakaan (nyt hän on ollut 5 pv/vk, 8-9 h.)

Mä muuten ihmettelen niitä jotka sanoo ettei alle 3v. kaipaa virikkeitä - mitä ihme juustopää-lapsia niillä on, jotain lobotomisia vai? Mun mielestä meidän edellisestä huomasi jo alle vuoden ikäisenä, miten se nautti ja oli tottunut siihen, että käytiin mammakahvilassa yms. Kotona oli levoton ja kiukutteli.

(Ja joo, puuhaan lasten kanssa kyllä myös kotona: vakiojuttuja on kirjojen lukeminen, pianon soitto yhdessä, musiikin kuuntelu + tanssiminen ja ruoan laitto, pyykin pesu ja kevyt siivous - näitä päivittäin puuhataan yhdessä silloin, kun olen kotona.)

ap

Joopa joo:( Viihtyy ja viihtyy, jos et tee mitään sen eteen että lapsi viihtyisi kotona niin kyllähän se on parempi viedä hoitoon! Voit sitten rauhassa olla vauvan kanssa eikä ole isompi sotkemassa ja pitäähän sille tehdä ruokaa jne... ja virikkeitä pitää olla jne..Laiskoja te vaan olette , te jotka viette isomman hoitoon kun vauva tulee taloon!! Ei alle 3 vuotias vielä mitään virikkeitä kaipaa vaan oman kodin rauhaa missä saa rauhassa kasvaa ilman kilpailua! Ja äidin, isän ja sisaruksien seuraa!!

mutta nautti kyllä selvästi vapaapäivistä.. PKhoidon alkaessa neiti oli 10 kk, ja nyt kun se kausi on ohi tältä erää (tyttö 1v 4 kk) nauttii kyllä kotona olemisesta, vaikka muuttokin ollut välissä..

Koko 4 kk aikana, mitä oli hoidossa, ehkä 3 kertaa jäi aamulla itkemään, mutta siitäkin tiesi, että se loppuu välittömästi kun äiti häviää näkyvistä :)

Lapsi nyt 2v ja on hoidossa 7-17.

Viihtyy ja ei haluaisi lähteä pois.

Olenkin ajatellut, että haen sellaisesta päiväkodista paikkaa missä saisi olla viikonloppunakin.

Minäkin pääsen helpommalla kun olen kotona vauvan kanssa.

vielä viikonlopuksi hoitoon...?

kerätään tästä oikein pitkä. Vastapainoksi noille päivähoidon kauhistelijoille.

MIssä täällä on ph.n vastustajia?

Tosin ei tykkää eskarista niin paljoa kuin viime vuonna viskarista. Kun siellä ei saa enää leikkiä niin paljoa...

tai useampana päivänä... eiköhän noita löydy. Viimeksi tänään. Viimeksi varmaan tästäkin pinosta.

ja se onb ihana ja rakas paikka, mutta siitä huolimatta hän siihen välistä kyllästyy ja olisi tottakai mieluummin kotona äidin kanssa kahdestaan (isosisko koulussa jo).



Koskaan ei ole tämän kuopuksen kohdalla yli kahden vuoden päiväkotihistoriassa lapsi jäänyt itkien hoitoon, päinvastoin. Siitä huolimatta sanoi tänä syksynä sinne palatessaan kesäloman jälkeen, että voisi olla aina kotona - ja juoksi iloiten parhaan kaverin kanssa leikkimään pitkän kesätauon jälkeen ;-))

Aloittivat nyt elokuussa, 3v ja kohta 5v. Viihtyvät kyllä kotonakin :) Ilman itkuja ja kiukkuja menty mikä on loistava juttu. Olimme juuri syyslomalla kotona viikon ja lapset nauttivat siittäKIN.

Molemmat aloittaneet vuoden ikäisinä. Juoksevat aamuisin iloisina nauraen tarhaan sisään, hoitotätien riemuksi.

Nuorempi sanoo viikonloppunakin useaan kertaan "Mennään tarhaan".

Kumpikaan ei ole kiljunut perään, kun on pitänyt jäädä hoitoon. Vanhepi on ollut parivuotiaasta lähtien päiväkodissa ja nuorempi oli 1,5 - 3-vuotiaana pph:lla ja meni sitten tarhaan. Ovat erityisen sosiaalista ja toiminnallista sorttia molemmat - äitiinsä tulleita. Itse olin lapsena ensin kotihoidossa ja sitten naapurissa hoidossa siskoni kanssa ja olin ihan riiviö. Äiti raahasi minut kasvatusneuvolaan ja siellä psykologi totesi, että ihan ok tämä lapsi on, mutta kaipaa vain enemmän tekemistä ja kavereita. Minusta tuli ihan säyseä, kun vihdoin sitten pääsin eskariin ja sain sitä tekemistä ja paljon kavereita.