Ymmärrätkö lastentarhanopettaja-äitiä, joka vie vuoden vanhan lapsen hoitoon ja menee töihin?

keskustelupastoilla niin netissä kuin paikkallislehdissä? Luulis jokaisella varsinkin äidilä olevan omassa elämässä tarpeeksi tapahtumia ja onnistumisen tunteita ettei niitä tarvi ruokkia keskustelupalstoilla.

Kuka tahansa - ammatista riippumatta- joka vie lapsen vuoden iässä hoitoon tekee sen kuitenkin pakon edessä ja perheen vuoksi. Heillä varmaan taloudellinen pakko.



Ei ne lapset sinne päivähoitoon kuole eikä se ole mikään kidutusleiri. Kumma, että meidän ja kaikkien tuttujeni laspet viihtyvät siellä kavereiden kanssa touhuten.



terv. 7kk iässä päiväkodin aloittanut täyspäinen äiti

Alle kolmen vuoden ei ole yksikään lapsi menyt hoitoon. Esikoinen oli yötä ilman toista vanhempaa 3,5 vuotiaana. Nuoremmat hieman aijemmin. En vain ymmärrä näitä aloituksia, kai jokainen perhe tekee ratkaisun ja siihen on varmasti syyt. t:6

Olen itse lastentarhanope ja itken ja mietin juuri parhaillaan et kuinka pystyisin jäämään kotiin vauvan kans muutaman kuukauden päästä (poika6kk). Meillä asunto- ja autolaina plus kaks teini-ikästä isompaa sisarusta harrastuksineen ja vaatemenoineen. Kotihoidontuki about 200euroa, et vaikka kuinka haluis olla kotona niin laskut on maksettava ja lapset ruokittava. SIinä ei paljon kuule kotonaoloihanteet auta!!!

Olen jopa kuunnellut, kun toinen kertoo, että hänen lapsellaan on alkanut sujua hoidossa oikein hyvin, vaikka lapsi onkin selvästi oirehtinut hoidon aloitusta. Äitien mielestä kun vain selkeä itku erotilanteessa on ahdistavaa (kertoo itseasiassa vain lapsen temperamentista reagoida avoimesti. Avoimuus on mielestäni jopa toivottavaa). Laimeammin regoiva lapsi saa mököttää rauhassa ja äiti on vain tyytyväinen lapsen sopeutumiskykyyn (huolestuttavampaa mielestäni).



En kertonut havainnoistani. Kuuntelin vain. En vahvistanut enkä heikentänyt äidin tuntemuksia omasta lapsestaan omilla havainnoillani, vaikka olinkin erimieltä kuin äiti.