Auttakaa! Aina kun mieheni lähtee iltaharrastukseen (kuntosali tai jalkapallo), niin

Jos et pysty hillitsemään itteäs

Meinaan siis, et näkyyks ne herkuttelut susta?

Mulla oli samanlainen tilanne jokin aika sitten. Söin siis mieheltäni salaa ja PALJON! Parissa vuodessa minulle kertyi ylipainoa 20kg kunnes raskauden jälkeen olen nyt niitä kiloja tässä sulatellut.



En osaa sanoa miksi söin salaa, mies ei ikinä ole minun syömisistäni huomautellut tai muuten painooni puuttunut. Jotenkin yhtäkkiä se sitten loppui, tai no saatan jonkun Pätkiksen kerran kuussa syödä " ilman miehen lupaa" . Meillä on karkkipäiväksi sovittu lauantai niin joskus viikolla sit siihen Pätkikseen sorrun ja hävitän kääreet huolella ettei tule sanomista =D



Eipä tainnut mitään apua tästä olla, mutta tiedät ainakin ettet ole ainoa!

Mutta ei sitä tartte mieheltä salassa syödä. Jospa miehes jäiskin iltaharrastuksista kotiin kanssasi ja tekisitte yhdessä jotain mukavaa. Oksentaminen ei varmaankaan ole tervettä, ehkä saisit apua lääkäriltä. Jotenkin kumma asetelma vaan musta toi salaa syöminen. Mitä tapahtuu jos miehesi näkee, antaako sulle kotiarestia;-)? Vai nolottaako sinua vaan? Mäkin saatan ahmia kokonaisen suklaalevyn yhdessä illassa, mutta ylipainoa ei ole kertynyt kun lapset ja imetys pitää kalorienkulutuksen korkeana.

Kun miehesi lähtee, haet hyvänolontunnetta jostakin muusta eli makeista. Se tuo heti mielihyväntunteen mutta sitten koet siitä huonoa omatuntoa ja oksennat pois. Mietipä itse miksi koet olosi huonoksi kun mies lähtee harrastuksiisi. Jäätkö sinä silloin lasta/lapsia hoitamaan? Jos jäät, voi olla että lohdutukseksi haluat sinäkin jotain hyvää mieltä.



Melkein samassa veneessä olen minäkin, en kylläkään oksenna ikinä. Mutta olen huomannut, että kun on oikein paha olla (ehkä jonkun toisen mielestä siinä tilanteessa ei olisi paha olla) niin suklaa esim. tuo hyvän olon. Ja jälkeenpäin kyllä huonon mielen kun taas lihoo enemmän. Eli psyykkistähän tämä syöpöttely on. Itse olen yrittänyt ottaa aina hetken kerrallaan ja kieltäytyä herkuista ainakin joka toinen kerta. Monesti muuten minulla syöpöttelyn laukaisee yksinäisyys.



Voimia sinulle!

Ostelen herkkuja mieheltäni salaa ja syön ne sitten yksin kun sopiva hetki tulee. En kuitenkaan osta kuin ehkä kerran kahdessa viikossa, enkä mitään älyttömiä määriä. Dallaspulla tai lakritsipussi. MUTTA syy yksin syömiseen on se, että mieheni valittaisi ja nalkuttaisi jos söisin ne yhdessä illalla television ääressä tai milloin tahansa söisinkin, hän jaksaa valittaa. On siis huolissaan kiloistani vaikka liikun kaiket päivät lasten kanssa ja kaksi kertaa viikossa harrastan hikiliikuntaa. Mittani ovat 163/58, mutta on tosi tylsää ettei mieheni pidä minusta tällaisena vaan haluaisi minun laihtuvan :( se oikeasti loukkaa ja olen jo tottunut ajatukseen etten kai koskaan miellytä häntä. Harrastan liikuntaa terveyden ja hyvän olon vuoksi, enkä rupea millekään syömättömyysdieetille hänen takiaan! Tunnen oloni hyväksi ja olen itse tyytyväinen olooni. Mutta että tällasta meillä.



Sinuna ap menisin juttelemaan lääkärille tai voithan jutella vaikka neuvolassa terveydenhoitajan kanssa samalla kun käytät lastasi siellä :) Itse aloin kerran purkamaan tuntojani siellä ja sain ihanaa apua, kuuntelevan ihmisen :)

Ja etenkin ihmettelen, mistä ihmeestä löytyy noin sairaita MIEHIÄ, jotka kyttäävät puolisonsa kiloja? :O Huhhuh. Etenkin viimeinen (nro 15) esimerkki on karmaiseva, tuolla painoindeksillä kun kuka tahansa on vähintään normaalipainoinen, jopa tosi hoikka! Ihan pimeä mies, jos haluaa tehdä vaimostaan alipainoisen :-/ Kuinka moni vaimo nalkuttaa miehelleen edes ylipainosta saati normaalipainosta? Tai jos valittaa, niin sairas on hänkin. Ja elämänarvotkin on aika pahasti kyllä metsässä silloin.



Ihan oikeasti jokainen, jolla on syömishäiriö, kaipaa apua. Siitä ei selviä yksin, eikä välttämättä edes pelkällä läheistenkään tuella (jota ilmeisesti tämän ketjun naisilla ei edes ole, valitettavasti). Monesti kysymys on siitä, että ihminen yrittää hallita elämäänsä tai tunteitansa ruoan avulla, vaikka se on ihan väärä ratkaisu ja johtaa vain isompiin ongelmiin. Yleensä syömishäiriön taustalta löytyy myös vääristynyt kehonkuva/minäkuva tai muuten vain heikko itsetunto. Kuka tahansa voi lipsua " sairaalloiseen ruokasuhteeseen" , tärkeintä on tunnustaa ongelma ja etsiä apua.



Jos et pysty lopettamaan a) oksentamista (joka on oikeasti tuhoisaa ja isompi ongelma kuin ahmiminen!) ja sen jälkeen pikkuhiljaa myös b) ahmimista ja siitä seurauksena syntyvää ahdistumista, suosittelen ottamaan aluksi vaikka tosiaan neuvolaan tai lääkäriin yhteyttä. He osaavat neuvoa sinut oikean avun lähteelle. Tsemppiä!



PS. Löysin netistä tällaisen sivun: www. oafinland. org - olisiko siitä alkuun apua? Vaikutti ihan asialliselta vertaistuelta.

http: //www. tukiasema. net/teemat/artikkeli. asp?docID=335