^^ Ensikot marraskuuhun ^^
Haaveilemme _ensimmäisestä ikiomasta vauvasta_, mutta jostakin syystä Täti Punaisen sijaan Herra Haikara on eksynyt matkalla ja tarvitsee nyt vähän apua! _Tutkimuksiin ja hoitoihin on siis tiemme käynyt._
Mukaan mukavaan joukkoomme saavat liittyä kaikki halukkaat esikoistaan toivovat, oli sitten hoitopolkusi vasta alussa tai olet ehtinyt jo sitä pidemmälle kulkemaan!
Esittelethän itsesi vastaamalla tähän viestiin. Jos esittelyssäsi on myöhemmin lisättävää tai muutettavaa, vastaa taas, niin päivitämme tietosi.
_Ensikot_
- Aqua80
Ikä: Molemmat vm. -80
Yritys alkoi 02/06. Ultrattaessa mulla oli toinen munasarja rakkulaisen näköinen, mutta kuulemma ei kannata vielä yhden ultran perusteella sanoa mitään (?).
- baulie
Ikä: Kummatkin vm. -85
Kotipaikka: Jyväskylän mlk
Tutkimukset: Yritys aloitettu 4/2006. Mulla todettu kesällä -07 monirakkulaiset munasarjat. Tämän jälkeen otettujen verikokeiden mukaan ovuloin normaalisti, joten PCO ei ole ilmeisen ärhäkkä. Miestä ei ole tutkittu. Yritetään luomuna, tutkimuksiin lähdetään sitten kun kummastakin hyvältä tuntuu.
- Brooke73
Minä vuosimallia -73, mies yli 10 v. vanhempi.
Kaakkois-Suomessa asustellaan.
Yritys aloitettu 06/05, tutkimuksiin lähdettiin 01/07. Lapsettomuuden syytä löytyi molemmista: miehellä huonosti liikkuvat ja epämuotoiset siittiöt ja lisäksi vasta-aineita, minulla FSH-hormoni kohonnut. Hoidoksi määrättiin suoraan ICSI.
1. ICSI tehtiin 05/07, tulos nega eikä mitään pakkaseen.
2. ICSI tehtiin 09/07, samanlainen tulos kuin ensimmäisessä.
3. ICSI tehtiin 01/08 ja siitäkään ei mitään pakkaseen, mutta kahden alkion siirrosta raskaus, joka kuitenkin päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon viikolla 12.
4. ICSI edessä heinäkuussa -08.
- -Diina-
Ikä: minä vm. -80, mies -79.
Yritys aloitettu: 10/05
-IVF negatuloksella (10/07)
-Laparoskopia, todettiin lievää endometrioosia ja vaurioituneet munatorvet, jotka toimenpiteessä poistettiin (03/08)
-PAS negatuloksella (05/08)
-Syksyllä 2008 hoitoja jatketaan IVF:llä
Kommentit (92)
Enpä ole ehtinyt tulla tänne aikoihin, taidan olla vähän huono kirjottelemaan kovin säännöllisesti. Päivitän omannavan nopsasti ennen töihin lähtöä elikkäs ei tuottanut toinenkaan Clomikierto toivottua tulosta. Kp2 menossa. Täytyy huomenna mennä yliopiston apteekista Clomihexalia kyseleen, kun on kuulemma sekin tehtaalta loppu...jooka heillä olisi kun isommat varastot? Muutoin homma tyssää hetkeksi. Mikähän muu sitten olisi vaihtoehtona?? Ei oikein jaksa hehkuttaa juuri nyt tätä vauva asiaa lainkaan...näin tämä menee välillä on haaveet korkealla ja välillä ei.
Tsemiä teille kaikille!!!
Nitrosid: Harmi ettei se tättärä pysynyt poissa! Tänä vuonna me kaikki kyllä eksytetään se rasittava vierailija... :) En tiennykään että Clomifenit/Clomhexalit on taas puutteena. Toivottavasti niitä saa pian. Tarkistan asian huomenna ku menen taas apteekkiin töihin. Harmittaa hirveästi ku tehdas ei pysty toimittamaan arvokasta lääkettä. Muutenki nuiden lääkkeiden kanssa tulee olla ajoissa liikkeellä, heti ku uusi kierto alkaa, kannattaa jo asioida apteekissa että saa varmasti pistokset ajallaan. Ne kun suurin osa säilytetään kylmässä, niin niitä ei joka päivä apteekkiin tule. Pahimmillaan voi mennä jopa neljän päivän päähän...
Aqua: Halauksia! Miten voit? Kamalaa että suuri ilo voi kääntyä suruksi. Voimia!
Killa: Voi himpura sentään! Miten joulu muuten meni? Mie olin ihan masiksissa jouluaaton, ku oli serkut (8 v. ja 1 v.) mummolassa ja ne lapsoset oli niin keskipisteenä että oikein otti päähän. Mun vanhemmilla ei ole vielä lapsenlapsia ja ne on ihan tohkeissaan kaikista pikkusista mistä vaan vilauksenki näkee. Ei paljoa helpota omaa tuskaa ku tietää että muutkin jo odottaa ja toivoo...Kyllähän tämän täytyy vielä iloksi muuttua!
Nella: Kiitos tsempityksestä. Joulufiilis tavoitti minut vasta joulupäivänä, ku aatto meni osaltaan töissä. Sen jälkeen onki ollu ihan hyvä olo ja melko positiivinenki tulevaisuuden suhteen, mutta oon nähny kummallisia unia viimisen viikon aikana. Yhessä menin toisen miehen kanssa naimisiin, toisessa varastin (!!) lapsen, ku en saanu jostakin ihme syystä tätä lasta adoptoida ja kolmannessa alotin pillerit uudelleen ja popsin niitä kourakaupalla! :D Hullu mieli.. Miten sun kierto etenee? Millaset suunnitelmat tälle kuulle?
ON: Kuukautisten merkit on ilmassa. Mulla on pinna niin kireällä että se soi koko ajan. Miehen ei tarvi ku hengittää äänekkäästi tai kysyä jotaki multa, niin saa kyllä kuulla kunniansa.. Menkat alkanee huomenna jos ei jo tänään. Tai sitte ne venyy viikon päähän, ku en ovuloinu ollenkaan tässä kuussa clomeista huolimatta.. Jännää miten mun kroppa jotenki jätti reagoimatta klomifeeniin, vaikka sama lääke edellisellä kierrolla teetti mitä mahtavimmat ovisoireet..
Hermostuttaa, seki lienee tulevien kuukautisten vika!
Mukavia pakkaspäiviä kaikille! Ja tsemppiä tottakai! Onnea vuodelle 2009!
Terkuin, s-k-
Miten tuo hermoaminen kuulostaa jotenkin tutulta...s-k:) Löysin Clomhexalia noin 15 puhelun jälkeen yhdestä apteelista yhden paketin, jonka ajoin siis hakemaan reilun 50km päästä juuri 5. kierron päivänä jolloin piti kuuri aloittaa:) Homma ei siis tyssännytkään ainakaan lääkkeen puutteeseen. Nyt kp11 menossa ja taas sumplitaan miestä kotiin tiettyinä päivinä. Oli tarkotus eilen aamulla mennä ostamaan ovistikkuja apteekista, mutta tottakai se olisi auennut vasta klo9, enkä millään yövuoron päätteksi jaksanut jäädä odottamaan...taidan hakea niitä vasta keskiviikkona jolloin kp12. Toivottavasti olen reagoinut tabuihin niin kuin pitääkin...tsemiä s-k!!!!
Nyt on vain uutena harmina joku hitsin patti tullut ulkosynnyttimen lähettyville. Iho ehjä siitä kohtaa, talipatti? Onneksi se ei estä lapsentekopuuhia...lääkäriin sitä kai silti täytyy mennä näyttään jos ei ala häviämään. Ei ole kiva mennä tollasella asialla:(
Että tällai täällä, mitäs teille muille kuuluu??
T: Nitro
Eipä kuulu paljon uutta ja siksi ei ole tullut kirjoiteltuakaan. Emme ole edelleenkään saaneet miehen DNA-tutkimuksen tuloksia, vaikka ne luvattiin viime vuoden puolella. Ennen kuin saadaan ne, ei voida jatkaa. Kohta pitää patistaa mies soittamaan Helsinkiin ja kyselemään tulosten perään. Lääkkeet sain kuitenkin haettua vielä viime vuoden lääkekattoon, onneksi. Meillä siis edessä jo viides ICSI, joka tehdään mahdollisesti ainakin osittain lahjasiittiöillä.
Tässä rinnalla ryhdymme jo edistämään myös sijaisperheasiaa eli aloitamme Pride-koulutuksen joka antaa pätevyyden sijaisvanhemmiksi. Jos hoito sitten tärppäisikin niin voimme luopua sijaisperhesuunnitelmista tai siirtää niitä myöhempään.
vielä sen verran pilkunviilausta, että jos hoito tehdään lahjasiittiöillä niin sitten se ei tietenkään ole ICSI vaan IVF. ICSihän on tehty juurikin siittiöiden huonon laadun takia ja lahjasiittiöthän on sitten toivottavasti priimaa kamaa!
- Groove
Ikä: minä 27 mies 34
Yritystä alkaen: 04/2002
Diagnoosi: Lievä endometrioosi, laparoskopia 04/2006, kohdussa rakennevika: kaksi pienikokoista kohtua joilla molemmilla omat kohdunsuut. Emättimessä oleva väliseinämä leikattu v. 2003
- Jennifer23
Ikä: olen 23-vuotias ja mieheni 30-v.
Yrityksen aloitimme 12/07 ja tammikuussa hakeuduin järjettömän pitkien kiertojen takia gynelle, jossa todettiin pco. Maaliskuusta olen ollut lapsettomuusklinikalla hoidossa ja nyt yksi clomikierto takana, josta ei toivottua raskautta tullut mutta hienosti säännöllisti kiertoani. Miehen sperma tutkittu ja se on ok, joten nyt sain ohjeeksi syödä clomia vielä 3 kiertoa ja jos toivottua tulosta ei ole tullut, niin sitten vuorossa munajohtimien aukiolotutkimus.
- Killa
Ikä: molemmat 32 v
Kotipaikka: Helsinki
Yritys aloitettu: 8/05
Tutkimukset: Virallisesti ollaan selittämättömästi lapsettomia, mutta mulla ilmeisesti pco-taipumusta ja toisessa munasarjassa anatominen poikkeavuus, joka saattaa vaikeuttaa raskaaksi tuloa.
Hoidot: Aloitettiin huhtikuussa -07. Tehty 4 inssiä, joista saaliina kemiallinen ja kohdunulkoinen raskaus. 4/08 edessä ensimmäinen IVF.
- MetteMari
Ikä: minä vm. -77, mies -74
Yritys aloitettu: ehkäisy jätetty pois 05/02, yritys alk. 09/02
Tutkimukset/hoidot: Perustutkimukset tehty -04-05 ja selittämättömiksi meidän diagnosoitiin huolimatta mun pienestä endolöydöksestä (poltettu pois -05) ja miehen siittiöiden normaalimuotoisuuden alenemasta (määrä kuitenkin korvaa kuulemma laatua). Clomit yhdessä kierrossa kesällä -05 tuloksetta. Tämän jälkeen taukoa hoidoissa. 03/08 menopur+pregnyl+inssi + luget -> nega. 04/08 menopur+lh-testi pos. + inssi +luget. -> nega. Syksyllä -08 seuraava inssi, jonka jälkeen siirrytään tarvittaessa IVF-hoitoon. Lisäksi vyöhyketerapiassa lapsettomuuden vuoksi 02/08 alk.
- nellamaija
Ikä: minä -76 ja mies -74
Asuinpaikka: Keskemmällä Suomea
Yritystä takana: maaliskuusta -06
Tutkimukset: Minulla vaikea endometrioosi, miehellä simpat ok. Hoitona IVF.
1. IVF 01/08 nega, 1. PAS 04/08 nega, 2. IVF 09/08.
- Nuutti77
ja mies vm. 77
Yritysta 06/06 alkaen.
Lapsettomuuden syynä syvä endometrioosi, paljon kiinnikkeitä ja arpikudosta, oikea putki tukossa. Simpoissa jonkun verran epämuodostuneita, mutta määrä korvaa laadun. Hormoniarvot kohdallaan.
Odottelemme julkiselle hoitoon pääsyä syksyn -08 aikana.
- s-k-
Ikä: mie -83, mies -84
Kotipaikka: Oulu
Yritys aloitettu 05/06
Tutkimukset: Miehellä simppatesti 6/2007 (lievästi alentunut hedelmöittymiskyky, siittiöt liikkuvat huonosti ja niitä on vähemmän), muuten ei ole testattu. Itellä ultra (6/2007), jossa näkyi helminauhaa molemmissa munasarjoissa (lääkäri positiivisilla fiiliksillä, minä en). En tiedä ovuloinko, yhden ovisplussan olen saanut. Verikokeet mulla ok. Hoitoihin mennään vuoden 2009 alussa.
- Tanny
Ikää minulla 28v ja miehellä 25v.
Yritys alkanut kesällä -06.
Vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin ja syynä näyttäisi olevan ovulaatiohäiriöt. Clomit+terolut oli käytössä puoli vuotta ja kun toivottua tulosta ei tullut, siirryttiin pistoshoitoihin. Tänään ultrassa löytyi yksi hyvin kasvanut munarakkula ja maanantaina olisi tarkoitus tehdä eka inseminaatio.
- Buumi73
Ikä: kumpikin 33v.
Kotipaikka: Pääkaupunkiseutu
Pillerit jätetty pois 01/06
Tutkimukset: verikokeita, ultria, simppatesti. Oma kierto olematon, sitä tukemaan Terolut. Hoitona ovulaation induktio x 4. Viimeisimmän hoitokerran pistokset jouduttiin keskeyttämään -> "pilalle" mennyt yritys - joka poikikin tuplaplussan!
- Naksu
Ikä: Molemmat ollaan 26-v.
Kotipaikka: Tampere
Yritys aloitettu: 09/2005
Tutkimukset: Tehty kierronkartoituksia, ssg, ultria, simppatestit, ei mitään vikaa missään. Inssit 12/06, 02/07, 05/07 kaikki negaa ja lisäksi suunnitellut mutta ei toteutuneet 01/07 ja 03/07. Viimeisessä inssissä todettu mun kropan toiminta täysin ennustamattomaksi ja oikukkaaksi-> ivf suunnitteilla JO vkolle 26! Ja siitä plussa! Keskeytynyt keskenmeno rv:lla 12. :(
Plussa2/2008!
- Jessica2
Vm: Minä -75, mies -72
Kotipaikka: Turun seutu
Yritys aloitettu: 05/05
Tutkimukset aloitettu 9/06; kaikki ok (lievä endoepäilys); inssit 12/06, 02/07, 03/07 negaa. Ivf -07 ja 2 x pas kaikki negaa,
2. Ivf 01/08+.
- Mushu
Ikä: molemmat vm -79
kotipaikka: Pirkanmaa
Yritys aloitettu 07/05
hoidot ja tutkimukset: Kokeiltu Clomeja kaks kiertoo, Proveraa,Lugestronea ja primolutteja kiertoja tasaileen. Labrat ok,siittiöt ensiluokkaisia. Pco todettiin 02/07, painoa pudoteltu n.33kg ja käytössä Glucophage. Arimidex +Pregnyl inssit 1/08->nega, ja 2/08->plussa
- tatjuska79
ikä: molemmat 28 v
asustellaan savon mualla
taustaa: yritetty 08/03 lähtien, ekan kerran tk-lääkäriin 01/06, julkiselle 03/06 sen jälkeen tehty tutkimuksia
tutkimukset: mulla tehty verikokeet ja endoultrat, verikokeista selvis että ovuloin silloin kun huvittaa, välillä ei irtoo ja välillä irtoo sitten kaksin kappalein. Endo on suljettu pois. Miehellä ei näkynyt simppoja ekoissa tutkimuksissa olevan, otettiin kiveksistä koepala ja sieltä löytyi eläviä, siis joku tukos tai joku matkalla. Miehellä kokeiltiin hormonihoitoa, jolla sais simppatuotantoa korkeammaksi ja sitä kautta tulis jotain "läpi",ei onnistunu, joten 10/07 eka icsi. Ei päästy siirtoon asti, uusi yritys 02/08.
Plussa 3/2008, toisesta ICSI-hoidosta!
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Linkki edelliseen pinoon yläpuolella! :)
"Siivosin" siis esittelypinon aika rankalla kädellä. Mulla on koneella tallessa edellinen esittelypino, sieltä voin kyllä kaivaa taustailevia Ensikkoja ja liittää tänne. Teitä kuitenkin taitaa olla ;) Tämä "jako" tuli sen perusteella, oliko ko. Ensikko kirjoittanut edelliseen pinoon. Jos ei ollut, niin en myöskään lisännyt tähän uusimpaan.
Ja Plussanneita Ensikkoja karsin myös, nyt mukana ovat enää vuonna 2008 plussanneet. Toivottavasti heillä raskaus on edennyt niin kuin pitääkin!
Kirjoittelemisiin :)
-baulie-
Kiitos ja kumarrus listaemo baulielle listan siivouksesta! Hyvä idea nella : )! Toivottavasti porukan tiivistyminen tiivistyisi myös plussasumaan...: )
nellamaija: Joo, totta on, että tämä prosessi on ensin käytävä kaikkine vaiheineen läpi ennen kuin voi luovuttaa ja järjestellä elämää eteenpäin lapsettomana. Toistaiseksi kuitenkin eletään vahvasti toivossa, että meillekin niitä lapsia suodaan vielä joku päivä... Teilläkin siellä pian alkamassa uusi hoitokierto, hienoa!
Groove: Tervetuloa joukkoon mukaan jatkamaan varsinaista hoitotaivaltakin. On hämärä muistikuva, että olisi palstailtu samaan aikaan aiemminkin ennen meidän hoitotaukoa...? Nikkisi ja taustasi tuntuu tutulta ja meilläkin tätä lapsettomuustaivalta takana jo vuosia.. Kyllähän varmasti jokaisella on jonkinlaista kynnystä hoitojen aloittamiseen, mekin sitä pitkään työstetty. Alkuun ajateltiin, että kokeillaan vaan ns."kevyempiä hoitoja", mutta tässä homman edetessä kynnys jatkaa uudenlaisiin hoitoihin on madaltunut. Ja vaikka hoidot tavallaan tuntuu meistäkin edelleen "luonnottomilta", siis molemmilla vakaa usko siihen, että tällaiset lapsi asiat tapahtuu silloin kun ne tarkoitettu, jos on tarkoitettu, niin jos meille ei sitä lasta ole "tarkoitettu", niin ei sitä tule hoidoillakaan... Mutta onpahan tehty kaikkemme sen eteen, ettei tarvitse myöhemmin miettiä, että jospa hoidot olisikin auttaneet... Ko. asia vaikuttaa kuitenkin niin suuresti koko loppuelämään.
Tanny: Tsemppiä piinailuun! Käyhän kertomassa kuulumisia miten etenee : )!
s-k-: Tervetuloa jatkamaan kera mahdollisten hoitojen. Aloittaminen on aina jännä paikka. Toivotaan toivottua tulosta teille pikimmiten teille : )!
ON: Ei mitään uutta raportoitavaa... Muuta kun et on alkanut jännittää ihan pirusti. Taas pitkästä aikaa tuntuu, siltä et nyt vois olla oikeesti saumaa raskautua.. Viime keväänä inssejä aloittaessa oli myös samaa fiilaria, mut oli kuitenkin tiedossa sekin, et insseissä onnistumis% ei kauheen suuri. Mut parempi tietenkin vuosien luomuiluun verrattuna. Ja nyt ainakin saadaan jotain uutta tietoo varmasti meidän tilanteeseen... Ens viikolla siis 0-ultra. Ja Tanny tais kysellä mitä sen jälkeen, niin tää mullekin täysin uutta, mut 0-ultrassahan katotaan käsittääkseni, että munasarjat lepotilassa ja sen jälkeen jollain aikataululla alkaa hormonipiikit, joilla aletaan kasvattaa useampaa munarakkulaa kerättäväksi. Suunniteltu punktio siis alustavasti vko:lla 47. Sanoin pomolle jo etukäteen, et varautuu, et mulla silloin saikkua. En sanonut syytä tarkemmin, ainoastaan, et meen toimenpiteeseen saikulle. Eikähän se kuulukaan. Toki s-lomatodistuksesta voi asian mahdollisesti päätellä, mut kyllä voin sen pomolle sanoakin, jos tulee puheeksi.
Kuumat aallot täällä jyllää edelleen ja ehkä normaalia kireemmällä pinna. Varsinkin, kun töissä suurin osa työkavereista oikeesti vaihtari-ikäisiä, niin huomaa, et heidän kireytensä ärsyttää jotenkin normaalia enemmän...: )
Vilkutuksia kaikille!
MM
Kivaa kun on uusi pino, siivous oli tosiaan ihan hyvä idea! Täältä taisi kadota paljon porukkaa tai siirtyä muille palstoille silloin näiden sivujen uudistuksen yhteydessä.
GROOVE tervetuloa joukkoon! Ja samoin S-K, sinut muistan kyllä entuudestaan.
METTE sulla on jännät ajat! Toivottavasti kuuluisit niihin onnellisiin joilla heti eka IVF tuo toivotun tuloksen.
NELLA mä olen miettinyt paljon ihan samaa, että tämä hoitojen aika on elämässä ikään kuin sellainen "välivaihe" jonka aikana ei osaa oikein normaalisti elää, vaan tuntuu että kaikki on jotenkin pysähtynyt paikalleen. Ei enää voi palata entiseen, mutta ei tiedä pääseekö mihinkään uuteen. Tällainen epävarmuus on hirveän rassaavaa. Toivoisi vaan, että tämä vaihe olisi äkkiä ohi ja voisi ikään kuin huokaista helpotuksesta ja jatkaa taas normaalia elämää, tapauhtui se sitten lapsen kanssa tai ilman.
Vaikka minäkin edelleen toivon ja uskon että saamme hoidoilla vauvan, niin huomaan kyllä samanaikaisesti jo tehneeni ja tekeväni surutyötä lopullista luopumista varten. Meillähän se ei ole enää hirveän kaukana, kun on jo monta hoitoa takana. Tosin jos ei saada biologista lasta niin eihän sekään vielä tarkoita että emme millään tavalla voisi saada lapsia elämäämme. Adoptio ei ole meille oikein mahdollinen miehen iän takia, mutta sijaisvanhemmuus saattaisi hyvinkin olla meidän juttu.
Välillä mietin, pitäisikö jo luovuttaa ja lakata tuhlaamasta voimia ja rahaa mahdottomalta vaikuttavaan oman lapsen yritykseen, ja suunnata tarmonsa jo olemassa olevien lasten auttamiseen. Mutta toistaiseksi tuntuu kuitenkin, että kyllä vielä ainakin pari hoitoa kokeillaan ennen kuin siirrytään eteenpäin.
Tänään juuri saatiin verikokeiden tulokset (miehen kromosomit, minun kromosomit ja vasta-aineet). Kaikki olivat ihan normaaleja. Nyt odotellaan vielä miehen siittiöiden DNA-tutkimuksen tulosta ennen kuin tehdään mitään päätöksiä jatkon suhteen. Hoitoja ollaan siis joka tapauksessa jatkamassa, mutta vielä ei ole päätetty käytetäänkö omia soluja vaiko lahjoitettuja siittiöitä. Tuo DNA-testin tulos varmaankin ratkaisee sen kysymyksen.
Mits DIINAlle ja KILLAlle kuuluu? Käykää tekin joskus moikkaamassa!
Brooke
Hienoa, uusi pino ja vielä siistitty listakin!
Täällä ollaan, mukavaa että minuakin oli jaksettu kaipailla. Tervetuloa myös uusille kirjoittajille, täällä on ihanaa sakkia! Tosin samaa mieltä olen siitä, että nyt on kyllä ihan kohtuutonta tämä Enskojen kohtelu, kyllähän jo jonkun todennäköisyyslain voimalla tänne on kohta plussia taas saatava!
Meillä on menossa siis IVF pitkällä kaavalla. Eilen oli seurantaultraus, joka paljasti, että oikealla puolella köllötteli viisi munasolua, jotka olivat vielä kyllä aika pieniä. Pari isompaa onneksi oli rykelmässä. Vasempaa puolta saikin sitten tökkiä hetken, ennen kuin sieltä löytyi mitään. Muutama pieni munasoluraukka sielläkin itseään kasvatteli. Kohdun limakalvo oli vahvistunut 6 milliin, mutta matkaa on vielä paljon. Senhän jo tiesi, että tällä määrällä ei vielä juhlita. Puregon -päiväannos nostettiin 125 IU:sta 200:an ja lisäksi pyörähti Synarela -bonussektori kohdalleen. Aamuin illoin siis sumutellaan nenäsumutteella jatkaen jarrutuspiikin vaikutusta. Seuraavan kerran ultrataan taas perjantaina.
Ihan hyvin ja toiveikkain mielin taas edetään. Viime pinossa joku kyselikin (sorry, en nyt jaksa palata ja katsoa kuka), että miten niin meillä on menossa eka "oikea" IVF. Juttu on siis niin, että viime syksyinen inssi vaihdettiin superovulaation vuoksi lennossa IVF:ään, joten toteutus oli huomattavasti erilainen. Nyt siis mennään pitkällä ja perinteisellä kaavalla, toivottavasti myös tuloksellisesti!
Muutama teistä rakkaista palstakamuista olittekin käyneet minua blogissanikin tervehtimässä, se ilahdutti aivan valtavasti!
Jaksamista, hymyä ja aurinkoa kaikille :x ! Palataan taas piakkoin!
Diina-Sofia
Kiitos baulie uudesta pinosta. Olet vähintäänkin tehokas ja toimelias, kun pistit tuulemaan siivouksen suhteen! Mitä kuuluu, piipahdahan kuulumisten keralla! Olet usein mielessä.
Mette: Siellä porskutellaan uusien hoitojen kanssa eteenpäin! Voimia jokaiseen jännittävään ultraan ja peukkuja, että kaikki menee hyvin!
Diina: Sinulle kanssa voimia piikkien kanssa hääräämiseen! Voimia munisten kasvatteluun ja plussapeukutuksia!
Brooke: Osuit kyllä naulankantaan kommentoidessasi tuota epävarmuutta. Minulla paluu arkeen tarkoittaisi elämä ilman kohtua ja munasarjoja mutta yli 3 vuoden kipu- ja kipulääkerumban jälkeen sitäkin alkaa toivoa.
Minäkin olen alkanut aktiivisesti miettiä sijaisvanhemmuutta ja adoptiotakin. Vielä jokin aika sitten olin jyrkästi vastan molempia vaihtoehtoja. Mutta nyt keskusteltuani aiheesta kummilapseni vanhempien kanssa ja katsottuani a-zoom-dokkarin perjantaina aloin ihastua asiaan. Ensimmäistä kertaa tuntui, että meillä on mahdollisuus kokea vauvantuoksuinen arki, vaikka luopuisimme jostakin nyt ja kokonaan. Koen tämän hoitorumban fyysisesti raskaana ja olen osin valmiina luopumaan siitä ehkä piankin. Kunhan mennään nämä pas-hoidot ja pääsen endo-lääkärin juttusille, arvioidaan uudelleen voimavarat.
Surffailin netissä etsimässä tietoa sijaisvanhemmuudesta ja adoptiosta muutama faktasivusto löytyi mutta vähemmän kokemuksen kautta kirjoitettua. Ilokseni huomasin, että ikäero lapsen ja vanhemman välillä adoptiossa on max n 40 vuotta, luulin sen olleen 35. Miehen kanssa en ole vielä päässyt keskustelemaan aiheesta, kun hän on nyt työreissulla Kiinassa. Muutama tekstari ollaan vasta vaihdettu.
Hyvä, että teillä tulokset ovat toistaiseksi olleet lisäkokeissa hyvät. Toivottavasti tulokset auttavat ratkaisemaan hoitovaihtoehtoja uusiin yrityksiin.
Lämpimiä haleja kaikille tasapuolisesti!
nella
mäkin olen nyt sen verran innostunut sijaisvanhemmuudesta että menen jo ensi viikolla tuki- ja sijaisperhetoimintaa ja adoptiota käsittelevään infotilaisuuteen. Mun käsittääkseni sijaisvanhemmuutta vois ensin "kokeilla" ryhtymällä tukiperheeksi, jolloin jotkut lapset tulisi hoitoon 1-2 viikonloppuna kuukaudessa, ja siinä ei vielä sitoudu mihinkään lopulliseen eli ei aiheudu katastrofia jos homma ei sitten toimikaan.
Meillä mies ei ole oikein vielä sanonut juuta eikä jaata asiaan, mutta uskon että se kyllä suostuu, se vaan on yleensäkin hitaammin lämpiävä asioiden suhteen kuin minä.
Eniten epäilyttää tässä se, että meillä kummallakin on tosi vähän kokemusta lasten kanssa olemisesta ylipäätään, siis edes "normaalien" lapsien. Ja ne tuki/sijaisperhelapsethan ei välttämättä ole sieltä helpoimmasta päästä. Mutta toisaalta ajattelen että kun sitä on kaikista muistakin haasteista tässä elämässä selvinnyt niin miksi ei sitten siitäkin!
Adoptio ei meille varmaan ole mahdollinen, tosin mä olen lukenut että se lapsen ja vanhemman ikäraja sais olla 45 vuotta, mutta mun mies on jo senkin ylittänyt eli ihan pientä vauvaa ei saatais. Ja kun emme halua ulkomaalaista lasta niin aika vaikeaa tai mahdotonta olis varmaan suomalaista saada ainakaan näin vanhojen. Eiköhän ne adoptoitavaksi annettavat suomalaislapset ole enimmäkseen tosi nuorien äitien lapsia, niin varmaan ne haluaa adoptiovanhempienkin olevan suunnilleen samaa ikäluokkaa.
Mutta luulisin että tuo sijaisvanhemmuus onnistuisi, koska siinä ei ole tarkkoja ikärajoja ja meillä kyllä ympäristötekijät on semmoiset että mielestämme parempaa paikkaa kaltoin kohdelluille lapsille ei vois olla, kun asumme maalla, meillä olis tilaa sekä talossa että pihalla, meillä on eläimiä, lapsi/lapset pääsisivät pieneen kyläkouluun jne. Mutta kastotaan miten käy.
Meidän naapureilla on aikoinaan käynyt samalla tavalla eli eivät ole saaneet omia lapsia, ja he ovat onnistuneet saamaan ihan suomalaisen adoptiotytön. Siihen aikaan kai suomalaisiakin lapsia sai helpommin. Nyt se adoptiotytär odottaa jo omaa vauvaa.
Hoitoihin liittyen ei ole uutta kerrottavaa, odottelu jatkuu!
Tsemppiä kaikille!
Brooke
että huomasin saman: sijaisvanhemmuudesta löytyy tosi vähän kokemuksen kautta kirjoitettua tietoa. Se taitaa johtua siitäkin että aiheeseen liittyvät kokemukset on ainakin osittain vaitiolovelvollisuuden alaista tietoa.
Liittyisin mielelläni taas joukkoonne kuumeilemaan. Olen pitänyt taukoa täältä ja nyt kun löysin tämän uuden pinon, ajattelin että, on hyvä aika aktivoitua:) Söin kesän aikana neljä kuuria clomeja, tulosta ei tullut ja sitten tehtiin munajohtimien aukiolotutkimus, jonka tulos oli, että kaikki hyvin siellä. Nyt sitten jatketaan vielä clomeilla, pidettiin yksi välikuukausi ja nyt samalla annostuksella kuin ennenkin yritetään. Eilen tein positiivisen ovistestin ja nyt sitten jännitetään pari viikkoa. Tässä siis vähän omasta vaiheestani, yritän päästä mukaan teidän tilanteisiin ja tunnelmiin! Toivottavasti täälläkin alkaisi hyviä ja odotettuja uutisia tulla vielä ennen joulua:) Ihanaa viikon jatkoa kaikille Enskattarille ja voimia yritykseen! Ja ennenkaikkea plussaonnea! Terveisin jennifer
Jennifer: Tervetuloa takaisin palstailemaan! Hyviä uutisia aukiolotutkimuksista! Plussatuulia piinailijalle!
Brooke: Kiitos ajatusten vaihosta! Kiva kuulla mietteitäsi. Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo infotilaisuus. Minä intouduin kanssa selvittelemään lisää ja tilasin perhehoitoliiton sivuilta lisätietoja sijaisvanhemmuudesta sähköpostiin ja interpediasta ihan postin välityksellä tietopaketin. Kummastakaan ei ole vielä kuulunut mutta odotan innolla.
Tuntuu, että tarvitsee paljon tietoa ajatusten ja tunteidensa tueksi, kun on kyse kuitenkin isosta asiasta ja muidenkin kuin oman perheen asioista. Ajattelin myös, että on hyvä, jos miehelläkin on jotain neutraalia asiaan liittyvää materiaalia tutustuttavaksi. Itsellä on jonkin verran kokemusta aikaisemman työn kautta erityislapsista ja heidän perhetilanteista ja voi olla, että minun on vaikea kertoa asioista värittämättä aihetta mielipiteilläni. Ja toisaalta perhettä perustettaessa linee kuitenkin hyvä luopua ammatillisesta roolista ja asettua vanhemman rooliin.
Hyvä huomio tuo vaitiolovelvollisuus. Suomessa on niin pienet ympyrät, että varmasti lapset ja perheet olisi liian helposti tunnistettavissa, jos joku vaikka blogia kirjoittaisi omasta sijaisvanhemmuudestaan. Jotenkin tunutuisi kuitenkin hyvältä kuulla kokemuksia, kun usein esim tiedotusvälineissä/lööpeissä on ollut on lähinnä kauhutarinoita kuinka kaikki on mennyt sijoituksessa pieleen ja sossukin ollut kamala, milloin on riistetty biovanhempia ja milloin sijaisvanhempia.Tai sitten on esitetty vaaleanpunaisien linssien läpi adoptioprosessia tms.
Kansainvälisestä adoptiosta en osaa vielä oikein muodostaa mielipidettä. Meillä eletään työn puolesta aika kansainvälistä elämää mutta toisaalta tuntuisi aika hurjalta tuoda pieni lapsi aivan uuteen ympäristöön, kultuuriin ja perheeseen, irti kaikseta tutusta. Paljon mietiskeltävää ja juteltavaa miehen kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan on ollut virkistävää herätä ajattelemaan kaikkea ihan uudesta näkökulmasta. Tuntuu että on olemassa mahdollisuukisa onnistua tavalla tai toisella, kun vielä hetki sitten oli vain todennäköisiä vaihtoehtoja epäonnistua.
Vilkutellen ja plussatuulia puhallellen!
nella
...eli omanapaisuudet ensin alta pois eli 0-ultra todellakin takana ja kaikki niin kuin pitääkin olla tässä vaiheessa, levossa ompi systeemit. Ihanaa nää "mummo-oireet" alkaa pian helpottaa kun pääsen pistelemään...: ) Ei mitään ylitsepääsemättömiä oireita siis tullut siitä jarrupiikistä, mut ihanaa silti ettei tämä hikoilutusoireilu tullut vielä jäädäkseen...: ) Tänään siis alan piikittää Puregonia annoksella 225IU/vrk ja ensi viikolla seuraava ultra, et miten lähtee kasvu etenemään. Ihan ok fiiliksissä, mutta melko hermostunut ja ärtynyt kyllä olen. Kaikenlaista muutakin ylimääräistä tuntuu taas kasaantuvan tähän samaan saumaan, blaah! Aika mielenkiintoinen sattuma sekin, et käytävällä törmäsin tuttavaan, joka oli just tulossa ekasta ultrasta, pikku2 tulossa! Eipä siinä muuta kuin onnittelemaan, jee-jee :S! Toki olen iloinen heidän puolestaan, ensimmäistä yrittivät todella kauan, mutta luomusti ensimmäinenkin tuli, nyt ekasta oli toinen tärpännyt... Vähän olin huulilta lukevinani, et mitäs mä saikulla teen, mutta jätti kuitenkin kysymättä, enkä mäkään alkanut asiaa siinä hetkessä tarkemmin analysoimaan... Jotenkin ahdistava tilanne, kun saikulla töissäkin jonkin verran tuttavia ja aina yrittää valita reittiä lapsettomuuspuolelle sen mukaan, ettei törmäis näihin tuttuihin. No, eipä siinä mitään. Ajattelin hänen kanssa jutella asiasta myöhemmin, enkä mitenkään tiukasti yritä salata näitä meidän hoidossa käyntejä, mutta en aktiivisesti niistä ole tutuille kertonutkaan muutamaa lukuun ottamatta. Toisaalta yksi näistä tuttavistani on melko "suurisuinen" ja varmasti asioistamme tietää useampikin yhteisistä tuttavistamme, mutta eivät ole asiaa ottaneet puheeksi, koska minä en ole sitä itse tehnyt heidän kanssaan. En välttämättä kaikkien kanssa asiasta haluakaan avautua ja olen ajatellut jo valmiiksi, jos joku sellainen, jolle en itse asiasta ole kertonut, kysyisi esim. hoitojen etenemisestä tms, että en halua niistä puhua. Se miksi en kaikille asiasta kerro, johtuu siitä, että en todellakaan jaksaisi enää samaa, että jokainen tuttava minut nähdessään melkein ensimmäisenä utelee, että joko tai eikö vieläkään... Näin oli silloin vuosia sitten, kun annoimme vauvalle mahdollisuuden tulla jos on tullakseen ja sitä en enää jaksa. Monille olen sanonut, jotka kuitenkin tietää pitkästä yrityksestämme, että varmasti kerromme ajallaan kysymättäkin kun kerrottavaa on... Mutta nytpä mentiin jo syvemmälle omaan napaan kuin alun perin oli tarkoituskaan, joten...
Brooke73: Kiva kuulla, että tutkimuksissa kaikki hyvin tähän asti: )! Todellakin teillä ois ideaali ympäristö sijaislapsiakin ajatellen, toki myös niitä ihan omia biologisiain lapsia ajatellen. Siinä uskossahan me kaikki vielä toistaiseksi ollaan, että meille jokaiselle ihan niitä biologisiakin lapsia vielä suodaan: ).
-Diina-: Kävin blogissasikin jo kommentoimassa juuri, sillä siellä niin hyviä uutisia: )! Täällä nyt kaikki peukut pystyssä ja varpaat ristissä, et huominen siirto menee yhtä mallikkaasti kuin koko tää teidän hoito tähänkin asti. Valtava plussapuhuri sinne: )!
nellamaija: Myös meillä mietitty sijaisvanhemmuutta. Adoptioon tuskin on varaa meillä koskaan. Tukiperheenä olemme jo kerenneet toimiakin. Toisaalta nyt näiden hoitojen tässä vaiheessa vielä tiukasti kiinni haaveissa, että saisimme sen biologisen lapsen ja tällä hetkellä tuntuu, että saattaisimme valita myös miehen kanssa kahdestaan elämisen, jos omaa lasta ei meille suoda... Mutta sijaisvanhemmuudestakin meillä jo puhuttu vuosia sitten yhtenä vaihtoehtona ja samalla kun haimme tukiperheeksi, meidät myös "hyväksyttiin" sijaisperheeksi tulevaisuudessa, mutta asia jäi sikseen, koska halusimme katsoa ensin tämän biologisen lapsen mahdollisuuden ja tämä on toive myös sosiaalitoimen puolelta.
Jennifer23: Hienoa, et siellä tutkimuksissa kaikki ok. Ja onnittelut ovisplussasta! Tsemppiä piinailuun : )!
MM jotenkin vähän ylikierroksilla...hmmm...
...mietin tässä jo siitymistä väliaikaisesti tuonne loppuvuoden yrittäjien pinoon, kun siellä taitaa tällä hetkellä olla vähän vilkkaampaa keskustelua...
Mutta omanapaista tarinointia jatkan:
Eli UÄ:ssä käyty ja ihan hyvällä mallilla edetään. Yhteensä 9 follikkelia, 2kpl 11mm ja loput 10mm. Limakalvo 7mm. Molemmilla puolilla kasvavat, en muista monta kussakin... Puregon jatkuu entisellä annoksella eli 225IU perjantaille asti, joilloin seuraava UÄ. Tuolloin saan myös tietää ensi viikon punktio ajan. Jännittävissä tunnelmissa edetään. Yksi askel taas takana onnistuneesti, mutta niin monta vielä edessä...
Huiskuja kaikille enskoille, käykäähän jotain läppää heittämässä, ettei mene ihan yksinpuheluksi....:)
MM
MetteMari: Hienoa, siellä ollaan noin pitkällä. Tsemppiä kovasti punktioon! Joko teillä on aika sovittuna! Mites sun jaksaminen, onko piikittelyt yms mennyt ihan hyvin?
Pahoittelut hiljaisuudesta täältä osin. Minulla on menossa piinapäivä 10 ja kohdussa (pitäisi olla) kaksi alkiota. Ihan kamalaa piinaa ovat viime päivät olleet. Meidän klinikan virallinen testipäivä on vasta pp 16 eli sen mukaan sunnuntaihin saakka pitäisi odottaa. Miltään ei tunnu, ei miltään. Onko se nyt sitten huono merkki, hyvä merkki vai ei mikään merkki? Järkihän tässä odottelussa menee! Pohdin sitäkin, pitäisikö perjantaina käydä veritestissä, kun on pp 14. Silloin varmaan sieltä saisi varman tuloksen.
Pelottaa maailman eniten, että tämä ei onnistu taaaskaan! Aktiivisemmin kuulumisia löytyy: http://sofia-1980.vuodatus.net/.
Jaksamista kaikille tämän taipaleen kulkijoille! Nyt olisi kyllä korkea aika saada positiivisia uutisia tähän pinoon... Onkohan täällä keskustelut juuri siksi hiljenneet, toivo alkaa mennä kun niin harvalla tuntuu onnistuvan...
Uskotaan, että asiat menevät vielä hyvin. Meillä kaikilla <3
-Diina-Sofia-
Killan kuulumisia tulin kuulostelemaan!
Hali ja toinenkin! Harmi näitä pettymyksiä. Voimia jaksa uuteen vuoteen ja uuteen yritykseen! Paljonko teillä on vielä kuuravarpaita pakkasessa?
Oona: Kiva kuulla vanhasta kuumeilijasta! Harmillista vaan, että sinäkin olet jumissa täällä lapsettomien pinossa! Olisi suonut sinullekin sen plussan jo moneen kertaan!
Onnekasta ja voimien täyteistä uutta vuotta meille kaikille!
Kyllä tämä vielä iloksi kääntyy tavalla tai toisella!
nella