*** Avaus uuteen viikkoon SYYS04 ***

Velvollisuudet kutsuvat, mutta viikonlopun muissa maisemissa olleena, olen lähes hereillä jo maanantaiaamuna.



Keilin

Heippa kaikki! Pääsenpä vasta nyt tänne. Kaikenlaista hulinaa ollut ;)



Niin, minä sitten olen rouva XXXXX. Ja häät olivat ihanat! Sattui vielä lämmin ja hieno syyspäivä (kiitos yläkertaan!). Kyllä se vaan niin on, että vieraat tekevät juhlan. Meillä oli mahtava juhla/vierasjoukko. Ja vielä enemmän - meillä oli aivan mahtavat taustajoukot (siis kaasot, bestman ja seremoniamestari). En edes tiedä kuinka heitä voisin kylliksi kiittää, he tekivät kaiken ja vielä enemmänkin!



Vieraat ovat kehuneet tunnelmaa ja ruokaa. Bändi soitti extra-setinkin kun ihmiset niin tykkäsivät tanssia. Kaikki meni niiiin hienosti ja päivä oli niiiin onnellinen ja ihana, että taidan vieläkin vähän olla toisissa maailmoissa.



Minua jännitti aivan hirveästi ennenkuin astuimme kirkkoon. Kukkapuska vain tärisi kädessä. Mutta mun isäni taputti hellästi minua kädelle ja kun kirkon ovet avautuivat ja näin mieheni ja pienen tyttöni siellä minua vastassa, odottamassa, jännitys -puh- hävisi tuosta vain. Hassua. Minua ei oikein edes itkettänyt vaikka olin aivan varma että itken aivan kamalasti. Koko matkan alttarille katsoinkin vain miestäni ja tyttöä. Tyttö oli niiin liikuttava ja suloinen juhlamekossaan, pieni kukkakimppu toisessa kädessä ja toinen käsi isän kädessä. Minun ystäväni sen sijaan olivat kaikki olleet tilanteessa tippa silmässä :)

Pappi puhui kauniisti, hän on perhetuttu ja mieheni rippipappi. Puhe oli siis henkilökohtainen, ei paperin makuinen.



Kirkolle mieheni oli tilannut minulle yllätyksen. Siis vihkmisen jälkeen meidät kuljetettiin juhlapaikalle upealla helmenharmaalla 60-luvun Rolce Roycella. Oli kuulkaa tunnelmaa. Autossa kippistimme sampanjalla uuden liiton kunniaksi.



Juhlissa sitten minulla se itku tuli kun isäni piti ensin meille puheen. Se meni suoraan sydämeen ja tulikin sieltä. Samoin kaasoni puhe itketti minua ja mieheni veljen -bestmanin - puhe koska häntä myös jostakin syystä kovasti liikutti puheen pitäminen.



Juu, ei häissä pelkästään puhuttu ja itketty :) Ruoka oli aivan mahtavaa ja bändi sai tunnelman kattoon.



Että kivat oli juhlat. Päivä meni vaan niin älyttömän nopeasti ja ennenkuin huomasinkaan, oltiinkin jo hotellihuoneessa nukkumassa. Heh. Totesin myös että vierasmäärä oli juuri passeli, ehdimme seurustella kaikkien kanssa edes vähän aikaa.



Tyttö oli ehkä hiukan hämillään päivän aikana. Hän selvästi vierasti minua ja miestäni. Ei halunnut tulla esim. syliin ollenkaan ja näytti vähän mieltänsä. Kyhnytti mummiensa suojissa. Kun minut ryöstettiin, sai se hänessä lievän pakokauhun (itkun ja hätäännyksen). Vaikka se ei kovin kovaääninen juttu ollutkaan. No, kaasoni toi tyttöni mun luokse ja hän näki että olen iloinen ja kunnossa, rauhoittui tyttö. Se taisi olla illan ainoa kerta, kun neiti suostui istumaan sylissäni .... On tyttö näyttänyt vähän mieltään nyt häiden jälkeenkin. Viime viikolla varsinkin. Ollaan sitten paljon istuttu sylikkäin ja oltu lähekkäin, jne. Ties mitä tuollaisen pienen mielessä näistä häistä on liikkunut.



Nyt tilanne on taas ns. normaali :) Arki palannut uomiinsa kaikessa suhteessa. Me ollaan saatu jo riitakin aikaan, jeejee. Että honeymoon is over. Mulla on vielä vähän sellaista häiden jälkeistä outoa oloa ilmassa, vähän kuin tyhjiössä olisi. Kai se johtuu siitä, kun niitä tämän viimeisen kuukauden hössötti ja odotti ja sitten tosi kivat juhlat - ja nyt sitten tavallaan kaikki on ohi. Varmaan tosi outoa mitä yritän selittää mutta siis ehkä ymmärrätte fiiliksen.



Jaahas, työt kutsuvat. Nyt tuli todella omaa napaa niin että natisee. En ole vielä oikein ehtinyt lukemaan mitä teille kuuluu. Toivottavasti hyvää tai ainakin parempaa! Voikaa hyvin!



Alli (joka vielä lakkaamatta ihailee kiiltelevää sormustaan ;) )

Minun pieni tyttöni on tänään tasan 3-v. Snifff. Mittoja ei ole antaa, kun meillä täällä neuvola vasta 3½-vuoden kohdalla. Juhlimme illalla omalla porukalla. Vieraita tulee sitten ensi viikonloppuna.



Onnea kaikille muillekin rajapyykin saavuttaneille syyslapsille!



Alli

LiLi:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11420390&p=2&mpage=4&tmod…



Lillin kanssa kotosalla olen, lämpö pepusta mitattuna aamulla 37.3. Seuraillaan. Kurkku ja korva ovat kuulemma edelleen kipeitä, ääni on selvästi vieläkäheä. Ehkä tuo kuumekaan ei aina kerro koko totuutta, vaan voi olla syytä olla kotona lepäämässä vaikka ei kuumetta kummemmin olisikaan. Lilli nukahti illalla puoli kuudelta ruokapöytään :D ja nukkui siitä sitten aamuseitsemään, melkein neljätoista tuntia!



Mielellään kuulisin lisää Keilinin viikonlopusta...



Tuhkimotarinan uusinta alkaa, jihuu! Enkeli oletko vielä koukussa? Minä olen vähän pudonnut kärryiltä, joten ajattelin että päivittäisitkö..?



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

♥Kiitos raportista ja vielä kerran ♥onnea♥ tuoreelle rouvalle!



T. Ankkis

Ihanalta kuulosti häät. Ehkä joskus näen kuviakin:) Onnea päivänsankarille myös!



Mun serkun tyttö oli 3v meidän häissä ja oli kova hääbuumi leikeissä sillon. Ihasteli kovasti " kaunista moosianta" , tuli syliin, oli onnellinen mun tanssittaessa tyttöä. Mutta sitten tuli morsiamenryöstö ja meillä vielä kaverit sammutti valot ensin. Voi pienen tytön hätää, hän " ei koskaan halua olla moosian" . Asiaa oli selitetty monta viikkoa meidän häiden jälkeen tytölle, kun reppana oli asiaa miettinyt. Vähänkö oli sellainen olo itsellä, että rikkoi pirstaleiksi toisen ihanan mielikuvan morsiamena olosta.



Sellaista, takaisin työnpariin...



T: Ynis

Tippa linssissä läpi luin Allin kertomuksen häistä. Ihanaa että koko päivä meni nappiin. Onnea Rouvalle :))



Hilu

-Tippa linssissä läpi- ?? meniköhän tippa linssistä läpi, vai mitä mä oikein horisen :))

Kyllä ne nuo hääjutut aina ovat niin kaunista luettavaa...



Muuhun en nyt kykene, olin yövuorossa viime yönä ja olen nukkunut sen jälkeen vain nelisen tuntia. Pää on tyhjä ja tukkoinen.



Lyhyestä virsi kaunis!

Mimmu

Heti kärkeen Allille onnittelut! Kyllä tuli tippa silmään itselläkin kun töissä luin kertomuksesi. Tosi ihanalle kuulosti hääpäivänne!



Ja Onnea Helmille ja Allin neidille 3-v päivänä!



Onni heräsi tänään taas kello 5. Epätoivo on se sana, joka parhaiten kuvaa tilannetta. Eikä iltanukutuskaan sujunut... Sanoin tarhassa nyt aamulla asiasta ja hoitaja meinasi, että annetaan Onnin nyt sitten jatkossa nukkua päiväunia sen mitä nukkuu. Että jospa sille on tullut jonkinlainen stressi kun sitä on herätelty tms. No, tänään tuo ei ollut vielä toteutunut. KUn menin hakemaan Onnia, tarhatätien kertomuksen aloituksesta meinasin ja alkaa parkumaan että älkää vaan sanoko, ettei se ole nukahtanut! Oli kyllä, nopeastikin mutta sana ei ollut kerennyt kaikille hoitajille ja niinpä Onni oli herätetty kesken unien. Mutta ihme ja kumma oli tosi hyväntuulinen kun lähdettiin neuvolaan.



Autossa kyseli, tutkitaanko minua siellä ja alkoi jankkaamaan ettei halua neuvolaan. Mutta oli tosi reipas sitten kun sinne päästiin. Odotusaulaussa puhui kuin papupata, onneksi, niin tätikin kuuli kun sen ovi oli auki:) Huoneessa sitten ei juuri puhunutkaan. Mutta teki kaiken, mitä pyydettiin. Näön tarkastus meni tosi hyvin ja näkö oli vieläpä tosi tarkka. Osasi kertoa, kumpi on suurempi ja pienempi, missä on nenä, silmät, korvat, jalat kädet ja ekstrana kyynärpään, kun osaa kerran. Piti piirtää viivaa ja tehdä tornia ja heitellä palloa ja ottaa kiinni. AInoa, mitä ei suostunut tekemään, oli tasajalkaa hyppiminen! Vaikka ei juuri muuta yleensä kotona teekään, jos ei satu leikkimään:)Ja sitten ne mitat. Pituus 94cm ja paino 13,2kg. Painoahan oli vuosi sitten alle 11kg, joten hyvin oli kasvanut. Pituuttakin oli tullut vajaa 10cm. Molemmat käyrät, vaikken niistä sillain perusta, lähti nousuun.



Mutta joo, nyt mä lähden salille. Taisin äsken vähän torkahtaakin kun tuossa sängyllä makoilin. Voi järkytys tätä väsymystä.



Ai niin, nukkumisasiasta puhuttiin mutta en oikein saanut kaipaamaani tukea. Nyt on tarkoitus psyykata itsensä siihen malliin, että sitä huutamista pitää kuunnella ja huoneeseen ei mennä. Olisko se sitten parempi kuin se, että lopulta vien kaikki unilelut ja sitten se nukkuu yksin. Jotenkin säälitti sekin eilen. Ja kunpa saisin tuon miehen tajuamaan, että sen pitää toimia sitten samalla tavalla. Se ei mene sille jakeluun ja suuttuu kun sanon asiasta.



T-P

Täällä niiskutan Allin kuulumiset luettuani. Ihanaa, että juhlat sujui niin hienosti! Kyllä tuommoinen jälkeen väkisinkin on vielä täpinöissään ja toisaalta arkikin (eli myös riidat) painaa jossain vaiheessa päälle. Sellaista se on.



Ajatuksissani oon taas kirjoitellu teille vaikka sun mitä, mutta sitten näppiksen ääreen päästyäni vaan tyhmänä tuijottanu ruutua ja koittanu mitenkuten saada kuulumiset luettua.



Syksy on erityisen haastavaa aikaa tässä perheessä. Nyt on vielä metsästyksen ja koirankoulutuksen lisänä ollut varsin vaativa koulutus miehellä. Ens vkl alkaa koululaisten syysloma. Ja hirvijahti. Että silleen.



Toistan itseäni, muta nyt on erityisesti tuntunu, että koko ajan on yhtä hulinaa. Ja vaikka nautin omista harrastuksistani,niin sitten saa olla kyllä tukkaputkella koko ajan tekemässä kotihommia. Vaikka mieskin tekee aina jotain. termiittilauma on vaan niin tehokas ja jonkinlainen perussiivo pitäis kuitenkin säilyä.



Tänään oon ollu varsinainen marjatta taas, tosin vielä ois hommia. Oon pakastnu marjoja, lasten kanssa järjestelly pakastusrasioita, tehny sämpylöitä, haravoinu ja kyytsänny lehtiä, tehny uunijuustoa, paistanu lättyjä, siivonnu pesuhuonetta, pessy pyykkiä...



Torstaiks pitäis vielä miehelle synttärijuhlat pykätä ja lahjakin pitäis jostain tempoa. Lisäks lähipäivinä pitäis kehitellä syyslomalle joku systeemi eli jotain erikoista ja jollain tapaa itellekin vähän " lomaa" .



Tällaista tänne.



T@hti

Ja päässä kumisee tyhjyys!



Oih,Alli..täälläkin silmät kostu kun luin hääkuvausta..Onnea vielä tosi paljon :-) Hyvin ymmärrän tuon tunteen kun on kamala hössötys ja sitten se on ohi...ja se arki tulee tuoreellekin avioparille .-/



Viimeyö meni aikalailla valvoessa kun mies sai ruodon kurkkuunsa illalla.Eka luuli et se on jotain maustetta(oli syöty pizzaa,ei tonnikala) ja yritti juoda ja syödä ja saada sitä jotain kurkusta pois.Kurkku kipeyty ja pään kääntäminen sattu..

Mies herätti mut yhen aikaa yöllä et ei pysty enää olemaan.Soitin terv.neuvontaa ja käskivät lähtä heti päivystyksee.Mies vaa et ei lähe ja ajatteli yrittäää lusikalla katkasta sen ruodon.No siinä se läks irti,oli sellanen pitkä ruoto!!!

Mietin jo et meen seiskaks töihin et pitää typy ottaa eka omaa töihin ja sit jotenki heivata tarhaa...poikaki meni vast kymmeneks!Onneks oli isi aamulla kotona!



Ärsyttää mieän pomo,mies.Tosi nihkesti suhtautuu lapsensairauden takia pois oloon :-( KIva ku itestäkään ei ole mukava olla pois ni yks on sellain ärsytys!



Itellä tuntuu ihan ku flunssa tulis taas.VAstahan se oli mut niitä viruksiahan on miljoona eri..Ja ne pienet on aika räkäsinä hoidossa :-(



Typyllä oli tullu itku tarhassa,kai kun oli 4päivää kotona ni ikävöi :-(

Kovasti puhuu et on huono olo,ei voi mennä tarhaa..Jospa se taas lähtis sujumaan.



Jos sohvalle hetkeks ja sit unille!



jatu

Ja me ollaan Lillin kanssa edelleen kotosalla. Iltapäivällä on aika korvalääkärille. Mennään yksityiselle - viimeksi kun käytiin terveyskeskuksessa näyttämässä Lillin korvia tulos oli vertavuotava korva :-(. Joten rahanmenosta ei nyt ole väliä. Kuumetta ei ole, ääni vaan on kovin käheä ja putkikorva haisee aivan järkyttävälle.



Itse en saa opiskelutehtävää etenemään. Tänään se on pakko saada valmiiksi! Kyseessä on ryhmätyö ja olen luvannut laittaa oman osuuteni tänään eteenpäin. Ja kyllähän minä sen saankin. Jos maltan pysyä palstalta sen aikaa poissa :D



Jatulle jaksamista! TOivottavasti Typy alkaisi paremmin viihtyä tarhassa. Ja älä välitä pomon sanomisista, oikeus mikä oikeus. Itsepähän päätti palkata ihmisen jolla on lapsia ;-).



Allin tytsylle myöhästyneet synttärionnittelut! Eikös nyt ole kaikki syyslapsoset jo kolmevuotiaita? Muistelen että itse tähtäsin aikoinaan Aleksis Kiven päivään, ajattelin että silloin olisi ollut hyvä synnyttää kun tulisi mukavan pyöreä päivämäärä viikoilla 41+3, mutta Lillipä päätti tulla jo vähän ennen laskettua päivää.



Meinasin eilen soittaa neuvolaan peruakseni tämän aamuisen ajan Lillin sairauden takia, mutten ehtinyt kun neuvolasta jo soitettiin minulle ja aika peruttiin neuvolatädin sairauden takia. Uutta aikaa pitäsi yrittää varata.



Nyt muutkin, kaivautukaa koloistanne, tahdon kahviseuraa :-)



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Hellou,



Samoissa puuhissa Ankkiksen kanssa, väännän esseetä. Armon aikaa on pikkusen enemmän, mutta aihe tökkii.

Kohta on vaan hetkeksi lähdettävä miehen avuksi, mur.



Yh-aikani vain jatkuvat, miestä ei näy ollenkaan. Meneehän tämä minulla, mutta Mottia käy sääli, isi on niin ihana. Ensi viikolla lomailemme, lähdemme reissuun. Tavallaan se tuo helpotusta kyllä, mutta kokemuksesta jo tiedän, että Motti kiukkuaa koko loman miehelle purkaakseen näitä edellisiä viikkoja:/



Motin hoitoonpaluu kahdeksan päivän poissaolon jälkeen ei ole sujunut kovin hyvin, tai no eilinen päivä oli mennyt kyllä hyvin, mutta aamut ovat hankalia ja itkun kanssa jää. Illalla ei meinaa nukahtaa millään. Ero on selvä kotona olevan ja hoidossa olevan lapsen välillä. Vähäisen kokemukseni perusteella koen itse kotona olon huomattavasti helpommaksi kuin tämän hoito-työ-opiskelu rumpan.



Mutta onneksi on ystäviä, joille voi marista;D Juuri äsken sain terapiaa puhelimessa, mieli onkin huomattavasti valoisampi. Ensi viikolla saamme myös nauttia hyvien ystävien seurasta!:)



Aavis ja Motti

Kiitos häätunnelmista, Alli! Tippa linssissä täälläkin. Pieni morsiusneito, ja vielä oma tytör, niisk. Nauttisikohan häistä nyt VIELÄ enemmän, kun vuosia on takana enemmän? Meillä oli naimisiin mennessä peräti vajaa kaksi yhteistä vuotta kasassa.



Täällä on ollut nyt reilun viikon ajan sellaiset tunnelmat, että vuoden rankan jakson jälkeen on helpottanut. En ole itse enää ollut iltapäivisin kahvin voimalla väkisin hereillä, vaan olen ollut peräti virkeä. Ihmellinen tunne. Mieskin on ollut paljon paremmalla tuulella, kesän ja alkusyksyn oli aika synkkä ja pahantuulinen ilmestys. Soisin tämän olotilan pysyvän meillä pitkän aikaa!



Pikku-Myy teki ylähampaan. Ilmankos oli toissayö hiukan levoton. Korvat ei olleetkaan vielä kunnossa, katsoin tänään kun käytiin rokotustutkimusklinikalla. Täytyyköhän meidänkin kohta mennä korvalääkärille? Taidan käydä ent. työpaikallani ensin tarkistamassa liikkuvuuden, omin silmin en saanut siitä selvää. En oo työpaikalla käynyt ees vauvaa vielä näyttämässä, ja tuo jo melkein konttaa!!



Jaahas - taisi ajatukset loppua kun tuijotan näyttöä. Siispä hei hei seuraavaan kertaan! (sanoo Venlan ihailema kerhotäti :) )



- tea -

Kyllä olin onnellinen että lähdin kalliille yksityiselle korvalääkärille! LÖytyi nimittäin Lilliltä sen verran kinkkinen vaiva. Lillin korva huuhdeltiin ja imettiin ja otettiin bakteeriviljely ja Lilli oli tosi reipas koko ajan. Tosin lääkärikin osasi ottaa hänet oikein, huuhteli ensin vähän sormea sillä lämpöisellä suolavedellä ja kävi sitten vasta kiinni korvaan jne.



Arvatkaapas mitä Lillillä on: polyyppi tärykalvossa, putken " ympärillä" . En ole ikinä moisesta kuullutkaan... Hoidoksi nyt ensi alkuun korvatippoja nimeltä Sofradex - uusi tuttavuus meille mutta pitäisi tehota polyyppiin - ja perjantaina bakteeriviljelyn valmistuttua antibioottikuuri. Sairaslomaa torstaihin asti, minun täytynee ottaa torstaina palkaton päivä ellei kukaan isovanhemmista voi auttaa.



Huomenna uudestaan samalle lääkärille huuhteluun ja mahdollisimman pian putken vaihto titaaniputkeen. Siitä tuleekin sitten kallis keikka, Lillillä kun ei ole vakuutusta, mutta nyt ei auta muukaan. Julkisen puolen jono kun on puolen vuoden luokkaa ja kaikki konstit on jo kokeiltu.



Sellaista. Jos Teukkis vielä olet linjoilla ja jaksat/viitsit kommentoida niin se olisi mukavaa. Mukavaa että teillä arki maistuu :-)



Jospa taas koittaisin sitä esseetä - tänään se on edennyt tasan nolla riviä :-/



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

- Olen nukkunut kuluneen vuorokauden aikana yli 13 tuntia

- Meillä on puhtaat lattiat ja matot (siivooja kävi :):) ja matot tulivat pesulasta)

- Lapset ovat terveitä

- Minulla on uusi, hieno, paistinpannu (paistokasari, pinnoitettu ja siinä lasikansi), juuri nyt sisältönä herkullista kanttarellimuhennosta

- Sain tänään iloisen uutisen

- Tepsun vauva-arki :)

- Minulla on välittäviä ystäviä :)





Lillin korvalle parannusta, puuuh! (paitsi korvaan ei saa käsittääkseni puhaltaa)



Onnea Alli-rouvalle!!!

Teinpä hyvää ruokaa, nams:) Tuli syötyäkin turhan iso annos ahneuksissani. Jospa osan kaloreista saisin kulutettua uimassa. Ajattelin vielä karata uimaan. Tuleepa kokeiltua josko se näin iltaisinkin ois ihan ok liikuntamuoto. Olen tähän mennessä käynyt vaan viikonloppuna.



Mies tuli vasta kotiin, oli käynyt vanhemmillaan. Miksi on niin vaikeaa ilmottaa, ettei tule normaaliaikaan kotiin? Miehet, jos ketkä, on omanapaisia. Mutta se siitä, ei mikään riidan aihe, huomautuksen korkeintaan:)



Loppuviikon olen kurssilla, uutta ohjelmaa opettelen. Kivaa vaihtelua, mutta toivottavasti myös motivoivaa. Toivottavasti pääsisin myös käyttämään kyseistä ohjelmaa kunnolla töissä joskus, että oppisin sen ihan oikeasti. Ois nimittäin aika kova taito.



Menen pakkaamaan uimakamppeita... sulais nyt se ruoka ensin vähäsen! :)



T: Ynis

Kyllä osaakin olla kylmää ja syksyistä, hrrr. Siksipä olenkin taas lämmittänyt uunia niin kovasti, että alakerrassa tarkenisi pelkät pikkarit jalassa... Ilmeisesti en hallitse kovin hyvin tuota uunin lämmitystä :)



Tean arki kuulostaa ihaltavalta.



Lillin korvalle paranemmista. Ja Ankkikselle inspiraatiota kirjoittamista varten. Samoin Aavikselle.



T-P: Onni on samankokoinen kuin meidän T. Hassua, sillä olen luullut, että muita taskukokoisia kolmevuotiaita ei ole. Mistä lie sekin hassu ajatus tullut päähän?



Meillä ollaan vietetty tänään viikon ainokaista vapaapäivää. Lasten kanssa nukuttiin yhdessä päikkäritkin, vapaapäivän ehdoton kohokohta. Muuten päivä on mennyt sisällä ollessa, sillä sää on ollut kerrassaan mahdoton; sadetta ja tuulta. Saapa nähdä, joko huomenna tulee räntää...



Neitin kanssa yritetään opetella pottailua. Jokusen kerran ollaan saatu saalista pottaan, kakka-hommat onnistuu paremmin kuin pelkät pisut. Neitillä on melkoisen laaja sanavarasto, puhua pulputtaa paljon enemmän kuin pojat tuon ikäisenä. Niin, ikäähän Neitillä on jo 1v9kk. Mihin se tuo aika menee? Minun vauva...



Saunaan pitää lähteä. Tukkakin kaipaa pesua. Kävin viime viikolla parturissa ja tulos oli hyvä. Ainakin se on saanut paljon kehuja ystäviltä ja työkavereilta.



Voikaa Hyvin!



Mimmu ja lapset x3



Ps: T:llä on kummallinen kyselyikä. Eikös se yleensä ole aikaisemmin? Kummastusta on herättänyt mm se, miksi metsässä ei ole apinoita tai miksi järvi ei ole uimahalli... Keksi siinä sitten aina järkeviä vastauksia...!?

Saattaa ehtiä kirjoittaan vaikka kokonaisen kirjan... Puoli tuntia jo mennyt. Mutta kohtalaisen hyvin. Reilu vartti huutoa " äitiii" sillain aika sievästi, sitten halus vettä ja samalla kertaa syliin. Nyt rauhottui. Aikomus oli olla menemättä lainkaan mutta pitää kai sitä vettä antaa jos on jano.



Joo mutta, ihme on tapahtunut. Yöllä Onni huudahti kerran jotain ja sitten heräsi tänään vasta 6.45!!! Osaa se sittenkin nukkua! Ja 2h päikkyt päälle tarhassa.



Mimmu: Minä en tahdo siltikään uskoa, että voi olla muita noin pieniä 3-vuotiaita ja vielä poikia, vaikka mitat olisivatkin samat:) Mutta meillä oli kerhossa kyllä viime talvena yks tyttö, joka täytti keväällä 3 ja oli Onnia lyhyempi tuolloin, siis vaikka ikäeroa 8kk. Se oli kyllä lyhyt, ei niinkään rimpula-laiheliini kuitenkaan kuin tuo meidän Onska. Mutta tämä ei ollut mikään ikävämielinen vertailu sitten...



Aika hurjalle kuulosti Lillin korva vaiva! Kyllä sitä saa olla onnellinen, ettei meillä ole ollut noiden korvien kanssa mitään ongelmia muutamaa tulehdusta lukuunottamatta.



Kun aloin kirjoittaa mulla oli kyllä jotain asiaakin vaan en muista enää mitä.



Kylmä ilma on ollut tänään. Taitaa olla jo pakkasen puolella eikä tuossa kuuden aikaan ollut enää edes 4 lämpöastetta. Meinasi puistossa tulla kylmä seisoskellessa.



Piti käydä lukemassa pinoa. Tuohon kyselyikään piti sanoa, että meillä tuo papupata kyselee myös kaikenlaista ja koko ajan. Nyt on sellainenkin vaihe menossa, että pitää kysyä " äiti, tähänkö roskikseen?" " äiti näinkö, äiti kato." Aika ärsyttäviä kysymyksiä. Jos en katso,mitä roskista se tarkoittaa se meinaapi hiiltyä. Mutta olen koittanut sanoa, että kyllä sinä tiedät, mihin roskikseen se roska kuuluu... (siis kun meillä on monta, lajittelun vuoksi)



Sitten on iänikuiset miksi kysymykset. Niissä on jo sellainen skaala, ettei niihin kyllästy:) On vaan hieman vaikeaa aina keksiä vastauksia.



No joo, olihan sitä tässäkin. Huomenna taas viikko notkahtaa voiton puolelle!



T-P