Joulunvietto ilman joulupukkia, kokemuksia ja ajatuksia kaivataan.

On toki mukavaa, että lapsi tietää jonkun häntä ajatelleen ym, mutta minusta joululahjojen saaminen ja antaminen on niin pyyteetöntä puuhaa, että ei ole välttämätöntä tai edes tarpeen, että pienen lapsen tulee tuntea jonkunlaista kiitollisuutta tiettyä henkilöä kohtaan jostain lahjasta. On toki arvokasta, että lapsi oppii tuntemaan kiitollisuutta saamistaan lahjoista, mutta ehkä se hieman latistaa joulun ajatusta, jos kaikki mummot ja kummit ovat käytännössä odottamassa kiitosta ja kommentteja antamistaan lahjoista. Ts. mielestäni jouluna varsinkin pienten lasten ja miksei isompienkin kuuluukin saada lahjoja ilman sen suurempaa kiitollisuudenvelkaa kenellekään. Jouluna antakoon lahjoja se, joka ei edes odota saavansa kiitosta, vaan se, joka haluaa puhtaasti ilahduttaa lasta joulun vaikka sitten joulun hyvän sanoman tai joulupukkisadun nimissä.

" Menes nyt kiittämään Lahja-tätiä palapelistä!" ei mielestäni tarvitse kuulua jouluun. Synttäreihin sitten kylläkin.

Lapset olivat 2v10kk ja 10kk. Vanhempi jo osasi pukkia odottaa. Selitimme tuolloin ja taas pitänee selittää kun vuodessa niin paljon unohtuu, että tämä meillä käyvä pukki on apulaispukki, että se oikea pukki asuu Korvatunturilla (mennään käymään siellä joku talvi kun lapset ovat isompia).



Minusta olisi jotenkin " julmaa" uskotella että se meillä käyvä pukki on se ainoa ja oikea pukki, kun jossain vaiheessa tämä " valhe" kuitenkin selviää. Voi nähdä esim. ikkunasta kaksi eri pukkia samaan aikaan menemässä eri taloihin tai vierailemassa eri tavarataloissa samaan aikaan jne. Siinä tipahtaa sitten pilvilinnoista rytinällä.



Meidän mielestämme tämä " apulaispukin" käynti on ihan yhtä jännittävä, koska on pukin tamineet ja tuo lahjat ja laulattaa jne. Sikakalliitahan nuo ovat jos ei ketään tuttua saa visiteeraamaan, viime joulunakin maksoi 60¿ se vartti! Mutta oli kyllä hyvä pukki! Laulatti lapsia, kyseli jo etukäteen lasten nimet, harrastukset,onko kotihoidossa jne, joten osasi sitten kertoa lapsille että hän on kuullut, että harrastat sitä ja tätä. Oli sellainen henkilökohtaisempi käynti kuin että olisi jakanut vain lahjat.



Tämä siis meidän perheen toimintamalli. Mieheni perheessä ei koskaan käynyt pukki, vaan jätti mukamas aina lahjat ulos oven taakse, ei siis koskaan näyttäytynyt. Itse taas muistan ilolla kaikki lapsuuteni joulut kun pukki kävi, se oli niin jännää :) Ajattelimme että pyydämme pukin nyt niin monta vuotta kun lapset tuntuvat siitä tykkäävän ja sitten alamme viettämään pukitonta joulua. Mutta siihen menee varmasti vielä aikaa, kolmas lapsemme on vielä tämän joulun mahassa ;)

että meillä lapset saa aika vähän lahjoja loppujen lopuksi. En tykkää sellaisesta, että lahjoja ostetaan vain siksi että niitä olisi paljon. Ja että suurin osa on sitten ihan jotain tarpeetonta roinaa. Mieluummin maksamme vähän enemmän että saamme tarpeellisia ja kestäviä ja mieluisia lahjoja. Isovanhemmilta tuppaa tulemaan ihan hirveästi tarpeetonta roinaa, vaikka ollaan sanottu ettei suuria määriä lahjoja haluta lapsille antaa..



Lisäksi me ollaan käyty lasten kanssa ostamassa lahjoja esim. isovanhemmille ja kummeille ja kerrottu, että lahjoja voi myös itse ostaa ystäville, ei kaikki tule joulupukilta.

Meidän lapset 4v ja 6v ovat tottuneet siihen että joulupukki on vaan satua. Viime vuonna vähän kyselivät tuleeko meille pukki, ja kun yksi tuttu sitten oli meillä pukkina, niin lapset tunnistivat että siinä olikin vaan " joku täti joulupukin vaatteissa" ja juteltiin siitä, että joulupukkijuttu on sellainen mukava näytelmä, jota yhdessä näytellään ja leikitään, mutta joulupukkia ei ole oikeasti olemassa. Olen myös kertonut lapsille että Rovaniemellä on se joulupukin maa, jossa joku ihminen on joulupukkina " töissä" ja että joulupukki on satuolento, jota ihmiset voivat esittää mutta ei ole olemassa mitään " oikeaa" joulupukkia.



Meillä tämä täysin totuudenmukainen ja johdonmukainen asiasta puhuminen on saanut lasten täyden hyväksynnän. Lapsista ei myöskään ole mitään outoa siinä, että mummon ja kummin heille lähettämät ltai äidin ja isän ostamat ahjat saadaan sieltä pukin kontista. Lahjojen antajille soitetaan ja heitä kiitetään, eikä suinkaan uskotella että lahjat ovat pukilta itseltään :)

Simasuu:

mutta käy se silti meillä - tai ainakin tuo lahjoja ;-).

Olemme alusta asti kertoneet lapselle mikä on joulujuhlan kristillinen sanoma ja miksi niitä lahjoja jouluna annetaan ja saadaan = Jeesuksella on synttärit ja siksi saadaan muutkin lahjoja. Ja tämän tietää meidän lapset.

Silti joulupukkikulttuuri tuli korvista ja silmistä väkisin sisään, päiväkodissa, suvun luona, kauppareissulla jne. - vanhempi lapsi oli 4v kun joulupukki tuli eka kertaa sisälle asti käymään, sitä ennen jo toi lahjoja eteiseen. Silti lapset on aina tienneet keneltä mikin lahja on, joulupukki niitä vain jakaa eli ko.ihmiset avustaa joulupukkia lahjojen hankinnassa. Eikä tässä ole mitään ristiriitaa ollut. Toki lapsi uskoi joulupukin olemassaoloon ja tähän satuun jossain vaiheessa, mutta esikoinen oli 5v. kun oivalsi, että joulupukki on ko.asuun pukeutunut ihminen. EIkä siitä hänelle ole mitä haittaa ollut - sanoi vain itse, enpä kerro tätä naapurin lapsille ;-)). Eikä pikkusisaruksillekaan ole kertonut.

Meidän lapset on aina tienneet myös sen, että muumit on satua ja muumihahmojen sisällä on ihminen - kuten myös kaikkien muiden eläinhamhojen tms. mitä tapaavat. Ei se ole vähentänyt heiltä heidän lapsuuden iloaan ja ' uskoaan' ko.hahmoihin mitenkään. En siis itse näe mitään pahaa siinä, että lapsi saa lahjoja joulupukilta tai hänen kauttaan. Ei lapsen tarvi olla liian erilainenkaan joukossa eli koko ajan selittämässä että ei toi ole totta, ei meillä tohon uskota. Lapsi voi säilyttää lapsen uskonsa ja silti nauttia joulupukin odottamisesta ja lahjoihin liittyvästä jännityksestä.

Silti tiesimme, että lahjat tulevat vanhemmilta, mummilta, kummitädiltä jne. Saimme sekä uskoa joulupukkiin, että kuitenkin tietää kuka minkäkin lahjan on ostanut. Jotenkin se lapsen logiikalla toimi ihan hyvin, vaikka aikuisesta ehkä onkin epäloogista :)

Täällä moni on jakanut hyviä ajatuksia lahjojen saannista, joten siihen ei mitään lisättävää mutta tuosta Joulupukin valheellisuudesta antaisin yhden näkemyksen. Minä olen henkeen ja vereen jouluihminen, samoin vanhempani ja isovanhempani ja haluan sen tunteen jatkuvan omilla lapsillanikin. Jouluun kuuluu meillä oleellisena osana joulupukki. Minulle on aina puhuttu joulupukin olemassaolosota - ja puhutaan edelleen! Ennen kouluikää tajusin, että joulupukkia ei oikeasti ole olemassa, paitsi mielissämme ja sydämissämme. En ole koskaan kokenut, että minulle olisi VALEHDELTU. Päinvastoin, olen iloinen, että etenkin äitini on opettanut minulle joulun ilon. Meille joulu on Jeesuksen syntymäjuhla mutta se on myös muutenkin taianomaista aikaa joulupukkeineen ja tonttuineen. Ja tämä tunne jatkuu näin aikuisenakin. Hömppää tai ei mutta näiden ajatusteni takia joulu on minulle suurta ilon ja rauhan aikaa.

Eli mieheni suku haluaa aina laittaa nimet paketteihin. Suvuss ei pieniä lapsia meidän lapsen lisäksi olekaan. Meidän suvun tapana on aina ollut nimettömyys. Olen sitten sanonutkin tytöllemme, että kyseiset henkilöt ovat toivoneet lapselle kyseistä lahjaa.



Meillä joulupukki on ihana tarina. Kauppojen pukit eivät ole oikeita. Meillä ei ole pukkia oman tyttäremme aikana käynyt, sillä minulla on huonoja kokemuksia sikana säkissä ostetuista pukeista. Ollaan sanottu, ettei pukki ehdi käydä jokaisen lapsen luona jokaisena jouluna. 11 täyttävä siskonpoikani elää totuuden ja valheen kanssa kahden vaiheilla. Sanoo, ettei pukkia ole, mutta silti miettii, että tuleekohan se pukki serkkutytön luokse tänä jouluna.

Itse en ole mitenkään uskonnollinen, lähempänä epäuskoista, mutta joulu on minulle todella tärkeä perhejuhla.



Joulupukkia taas pidän tärkeänä, koska lapsi voi toivoa häneltä mieluisia lahjoja, tietäen ettei niitä välttämättä saa. En pitäisi siitä, että hän voi sukulaisille lähettää " häälahjalistojen" tyyppisiä listoja, jotka mielestäni vievät lahjan antajalta antamisen ilon. Me aikuiset saamme kuitenkin vähän ideaa lapsen toiveista.

Nimettömyys taas on mielestäni kannattavaa, ettei lapsi rupea arvottamaan sukulaisiaan lahjojen mieluisuuden takia. Eli jos itse toivon joltain sukuiselta esim. vaatteita, hän ei sen takia jää lapseni silmissä tylsäksi, kun antoi vain vaatteita.



Mielestäni elämän ei aina tarvitse olla niin vakavaa, vaan mukavia satuja voi olla, ne ei ketään satuta. Itselleni kristinusko on samanlainen satu, sillä sille etten asiaan usko en mitään voi. En koe, että tähän " satuun" uskominen on kenellekään pahasta, moni kristittykin ajoittain horjuu uskossaan. Kuitenkin ne kirjoitetut tarinat ohjaavat heidän elämäänsä.



Torey haydenin kirjassa nuori poika juttelee tytön kanssa joulupukista ja sanoo minusta joulupukista aika oivaltavasti: " Joulupukki voi olla yhtä lailla henki niin kuin jumalakin. Tämä joulupukin henki varmaan antaa ihmisille joulumieltä ja laittaa ne tykkäämään toisistaan ja antamaan toisilleen lahjoja. Se ei käy itse niitä jakamassa, vaan laittaa ihmiset antamaan niitä toisilleen." Eli kukapa meistä voi sanoa, ettei joulupukkia olisi olemassa, kun meistäkin on kerran vuodessa niin ihana muistaa lähimmäisiämme ja kaipaamme heitä lähelle. En minä ainakaan hurahda toukokuussa miettimään, mitä lahjoja ostaisin ystävilleni juhannukseksi...



Yksi Tonttu.

Pienestä asti on kerrottu, että joulupukki on sellainen leikki, jota aikuiset(kin) tykkäävät jouluna leikkiä. Joku siis pukeutuu joulupukiksi ja muut leikkii mukana. Mutta joulupukkia ei oikeasti ole, on satuolento, kuten muumit ja muut.



Lapset silti haluavat, että pukkia leikitään, sillä se on hauska leikki (ja vähän jännä myös). Jälkeenpäin on sitten puhuttu siitä, että tunnistivatko lapset pukin ja miksi eivät uskaltaneet mennä pukin syliin, vaikka se olikin vaari. (kun eivät tunnistaneet)



Itse en ole koskaan pukkiin uskonut, mulle on myös kerrottu lapsena, että se on leikki. Setäni tekikin pukkikeikkoja ,kun olin pieni, ja ihailin aina pukinvaatteita vaatekaapissa. Mua jäi kyllä harmittamaan, kun meillä kävi pukki ehkä vain kaksi kertaa, kun olin lapsi, olisin itsekin halunnut leikkiä pukkileikkiä, vaikken uskonut siihen. Mutta kun olin ainut lapsi enkä uskonut pukkiin niin ei sitä sitten meille järjestetty.



Että meillä siis parempi versio mun lapsuudesta: ei uskota joulupukkiin, mutta sitä silti leikitään!