2v kiukuttelu
Onkohan tämä nyt sitä uhmaa vai mitä, mutta meidän yleensä niin kiltti/rauhallinen 2v tyttö on alkanut kiukuttelemaan tosissaan. Ollaan tosin myös nyt vähennetty tutin käyttöä, saa vain nukkuessa, joten sekin kiristää hänen pinnaansa kun se on niin rakas kapistus. Joka kerta kun pyytää ja sanotaan että saa illalla vasta niin alkaa kiukuttelu ja huuto. Tarjoamme sitten tilalle purkkaa, joka hetken aikaa rauhoittaa mieltä.
Kiukuttelee jos ei saa itse " hypätä" autosta kotiintullessa tai otan väärin kädestä kiinni tai en sillä sekunnilla tule leikkimään vaan pyydän odottamaan hetken tai asetan jogurtin väärin pöydälle tms. Ihan semmosta mitä yleensä väsyneeltä lapselta voi odottaa, lyhytpinnaisuutta. Itse en oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua, yritän olla menemättä mukaan siihen hermoiluun, mutta kyllä välillä on vaikeaa kun toinen huutaa pää punaisena.
Mitä vinkkejä teillä?
Kommentit (3)
Meidän tyttö on 2v2kk ja muutaman kuukauden ajan meillä ollu ihan samanlaista. Tytöllä on tosiaan mielipide siitä, miten hänen kanssaan pitää toimia, miten joku astia/tavara yms. pitää laittaa, mihin suuntaan nyt mennään jne... sitä kuuluisaa uhmaahan tämä on. Meillä taistellaan myös tutin kanssa - se on hänelle niin rakas - mutta yritämme opettaa, että sitä käytetään vain nukkuessa. Kun hän pyytää tuttia, eikä saa, niin raivokohtaushan siitä tulee - tyttö huutaa pää punaisena ja hyppii tasajalkaa.
Mulla ei oo mitään kikkoja sulle annettavaks, mutta ite yritän etten rupeaisi hänelle huutamaan (vaikka siihen joskus sorrunkin), yritän pitää pään kylmänä ja pysyä päätöksessäni (siis jos olen ensin sanonut " ei" , niin pysyn siinä). Yritän saada hänet ymmärtämään, ettei hän ole se, joka meillä päättää asioista, vaan me vanhemmat. Yritän myös saada hänet huomaamaan, että äiti tarkoittaa sitä, mitä sanoo eikä " luovuta" vaikka hän kuinka huutaisi.
Mutta...niinkuin edellinen kirjoitti, niin kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa - niitä tässä vaaditaan.
Tsemppiä sulle!
Tyttö täyttää kaksi vuotta.Yritän kantaa tyttöä niin katu raikaa kun hän huutaa" Itte kävellä" .Tutti on täälläkin tärkeä ja aina itketään " Tutti hävis" niin kauan että hellyn ja annan sen hänelle.Isoveljen kanssa väitellään asiasta kun asiasta ja siitäkös isoveli suuttuu:0p Meillä on näköjään kaksi uhmaikäistä.Pojalla (3 vuotta) alkoi uhmaikä joku aika sitten ja taitaa tytöllä olla myös.Voitte kuvitella millaista on kahden uhmaikäisen kanssa...Positiivista asiassa on,että sitten se on molemmilla ohi:0)
minä ja ei noin vaan näin ja kamala kiukku jos ei mennyt tytön tahdon mukaan. Ja hänellä vielä tutti koko ajan suussa eli ei ainakaan tutti tilannetta helpottanut. Itse muuten omilta lapsilta otin kertaheitolla tutin pois niin ei ollut sitä tutin perään marinaa kun tiesivät että sitä ei ole ja sillä hyvä. Vinkkinä että ei kun kärsivällisyyttä peliin kyllä se joskus helpottaa.