Osa tyttären kavereista muuttunut koviksiksi

Niin siinä tulee käymään kuin uumoilet. Kaveriporukka on siinä vaiheessa että alkaa kasvaa erilleen.

No siinä käy joko just noin, että tyttösi pullautetaan ulos porukasta tai sitten hän yrittää epätoivoisesti pysyä porukassa leikkimällä itsekin kovista ja hänet pullautetaan porukasta vasta hetken päästä.

Aika olennaista on nuoren tulevaisuuden kannalta, millaisissa piireissä hän alkaa pyöriä. Oma arvostelukyky ei vielä ole täysin kehittynyt.  Paljon on tarinoita siitä, miten nuori joutuu "väärään seuraan" ja siitä lähtee laajempi lipeäminen. Tytöillä esim. liian varhain aloitettu seksuaalielämä voi lähteä liikkeelle "koviksien" seurassa, kotibileissä yms.

Mutta onko koulualueelta poistuminen sitten sentyyppinen rikkomus, että se kertoo "lavealle tielle" lähtemisestä? Itsekin 70-luvulla poistuin koulualueelta, kävin tupakalla, dokasinkin teininä, mutta lukiossa rauhoituin. Päädyin yläkoulun opettajaksi. :)

Olisi hyvä vanhempien tuntea lastensa ystäviä, ja vielä parempi, jos tuntisivat näiden ystävien vanhempia.

Oletko ap ikinä kuullut, että kirjoituksen voi jakaa kappaleisiin? Olis helpompi lukea mutta nyt jäi lukematta.

Semmosta se on murrosiässä. Minustakin tuli kovis yläasteella ja kiltimmät kaverit jäivät, ei kokonaan pois, mutta taka-alalle. Pidin niitä vähän tylsinä nössöinä, eikä tullut mieleenikään, että itse olisin vaikuttanut, lievästi sanottuna, lapselliselta. Voi hellanlettas.  13 v. rööki huulessa, ei välttämättä ole mikään ihailua herättävä näky, paitsi ehkä toisten samanlaisten mielestä. Ihan kunnon ihminen minusta silti tuli ja kiltitkin kaverit alkoivat kiinnostamaan taas.

Olen miettinyt, että olisi ehkä parempi ettei tyttöni enää olisi näiden muuttuneiden kanssa. Uumoilen siis että näitä muutamaa alkaa pian kiinnostaa päihdekokeilut. Itse olin tällainen huono teini joka ryyppäsi ja harrasti vähän liian nuorena kaikenlaista.. Siitä seurasi koulusta lintsaamista ja muita ongelmia. Tietenkään en tätä toivo omalle lapselle eikä hän kyllä sellainen olekaan. Kuitenkin mietin myös sitä että jos ennen oli se 4 kaveria ja jäljelle jää vain 1 niin en tiedä onko sekään kiva.. Vaikka onhan 1 kaveri parempi kuin ei yhtään kaveria.

Vierailija kirjoitti:

Aika olennaista on nuoren tulevaisuuden kannalta, millaisissa piireissä hän alkaa pyöriä. Oma arvostelukyky ei vielä ole täysin kehittynyt.  Paljon on tarinoita siitä, miten nuori joutuu "väärään seuraan" ja siitä lähtee laajempi lipeäminen. Tytöillä esim. liian varhain aloitettu seksuaalielämä voi lähteä liikkeelle "koviksien" seurassa, kotibileissä yms.

Mutta onko koulualueelta poistuminen sitten sentyyppinen rikkomus, että se kertoo "lavealle tielle" lähtemisestä? Itsekin 70-luvulla poistuin koulualueelta, kävin tupakalla, dokasinkin teininä, mutta lukiossa rauhoituin. Päädyin yläkoulun opettajaksi. :)

Olisi hyvä vanhempien tuntea lastensa ystäviä, ja vielä parempi, jos tuntisivat näiden ystävien vanhempia.

No niin! Yläkoulun opeks päädyit, pilalle meni sekin elämä. Tältä olisi voitu välttyä, jos vanhempasi olisivat muuttaneet ja olisit joutunut vaihtamaan kaveriporukkaa. Pitäkää huolta lapsistanne, ettei käy samalla tavalla kuin yllä!

Hui kuinka syvälle tämä otsikko ja avaus menikin. Itsellä on siis kokemusta juurikin tuosta kuinka meitä oli useamman tytön kaveriporukka jossa oli tietyllä tapaa 3 bestiskaksikkoa, mutta yleensä aina oltiin isommalla porukalla.

Seiskalla sitten yksi kaksikko vaihtoi eri yläasteelle ja me loput neljäkin tutustuttiin uusiin luokkakavereihin sekä osa sitten röökipaikalla luuhatessaan myös vuotta vanhempiin. Silti oltiin iltaisin ja viikonloppuisin paljon nelistään sekä sillä aiemmallakin kuuden porukalla vaikkakin aiempaa vähemmän.

Yhtäkkiä tämä muuttui ja huomasin, että koulussa jäinkin välitunneilla yksin (mukaan ei pyydetty ja kun ehdotin mukaan tulemista niin se torjuttiin) ja sitten sama alkoi toistua koulun jälkeen, iltaisin ja viikonloppuisinkin vaikka välit ei mitenkään menneet poikki, mutta minua ei vain haluttu mukaan esim kotibileisiin joista kuulin yleensä vasta maanantaina.

Kuitenkin roikuin jotenkin siinä mukana koulussa vaikka ulkopuolinen olinkin ja välillä nämä kaverit oli kavereita ihan kuten ennenkin vaikka mihinkään kivaan en kutsua saanutkaan. Lopulta kävi sitten niin, että minusta alettiin levittää ihan hirveitä valeita koulussa kotibileistä joissa en siis edes ollut mukana ja nämä kolme samassa koulussa ollutta kaveriani nykykielellä sanottuna ghostasi minut kokonaan. Viimeiset kaksi vuotta sillä yläasteella ja luokalla oli ihan hirveää aikaa kun musta keksittiin koko ajan vaan lisää kaikkea vaikka en missään edes ikinä viikonloppuisin ja iltaisin ollut vaan aina kotona. Sekin keksittiin vääntää niin, että mulla olisi joku itseäni paljon vanhempi poikaystävä jonka luokse olin muuttanut..

Hyi kun tulikin paha olo näitä muistellessa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap ikinä kuullut, että kirjoituksen voi jakaa kappaleisiin? Olis helpompi lukea mutta nyt jäi lukematta.

AP varmasti poistui koulun alueelta ainakin äidinkielentuntien ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on murrosiässä. Minustakin tuli kovis yläasteella ja kiltimmät kaverit jäivät, ei kokonaan pois, mutta taka-alalle. Pidin niitä vähän tylsinä nössöinä, eikä tullut mieleenikään, että itse olisin vaikuttanut, lievästi sanottuna, lapselliselta. Voi hellanlettas.  13 v. rööki huulessa, ei välttämättä ole mikään ihailua herättävä näky, paitsi ehkä toisten samanlaisten mielestä. Ihan kunnon ihminen minusta silti tuli ja kiltitkin kaverit alkoivat kiinnostamaan taas.

Sama setti muuten, mutta ammatinvalinta meni tuon takia aivan metsään eli vaikka olenkin kyllä kunnon ihminen ja veroja maksava kansalainen niin töihin meneminen ketuttaa päivä päivältä enemmän.

Enkä tosiaan halveksi mitään työtä, mutta kyllä nämä pskaduunit on enempi sellaisia että aika aikaansa kutakin eli ihan ok nuorena, opiskellessa ja sillä aikaa kun ei koulutustaan vastaavaa työtä saa mutta pidemmän päälle ei. Just keljusti se vaan menee niin, että siinä vaiheessa kun vielä olisi mahdollisuus muuttaa työelämänsä suuntaa ne pskatyötkin on vielä ihan siedettäviä eikä tarvetta muutokselle ole.

Se työn ohessa / aikuisena opiskeleminen oli vaan tekemätön paikka sitten kun on se vakkarivuorotyö, perhe ja asuntolaina. Ainakin siis itselleni. No, nyt sitä ei enää tarvitse miettiäkään koska eläkeikään on vähemmän aikaa mitä sen oikeasti itseä kiinnostavan ammatin opiskelu veisi. Harmi, koska mä olisin ollut siinä oikeasti hyvä ja samalla myös yhteiskunta olisi saanut kiivaasti kaipaamansa osaajan syrjäseudulle joka ei aio muuttaa enää ikinä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Hui kuinka syvälle tämä otsikko ja avaus menikin. Itsellä on siis kokemusta juurikin tuosta kuinka meitä oli useamman tytön kaveriporukka jossa oli tietyllä tapaa 3 bestiskaksikkoa, mutta yleensä aina oltiin isommalla porukalla.

Seiskalla sitten yksi kaksikko vaihtoi eri yläasteelle ja me loput neljäkin tutustuttiin uusiin luokkakavereihin sekä osa sitten röökipaikalla luuhatessaan myös vuotta vanhempiin. Silti oltiin iltaisin ja viikonloppuisin paljon nelistään sekä sillä aiemmallakin kuuden porukalla vaikkakin aiempaa vähemmän.

Yhtäkkiä tämä muuttui ja huomasin, että koulussa jäinkin välitunneilla yksin (mukaan ei pyydetty ja kun ehdotin mukaan tulemista niin se torjuttiin) ja sitten sama alkoi toistua koulun jälkeen, iltaisin ja viikonloppuisinkin vaikka välit ei mitenkään menneet poikki, mutta minua ei vain haluttu mukaan esim kotibileisiin joista kuulin yleensä vasta maanantaina.

Kuitenkin roikuin jotenkin siinä muk

Aivan kamalaa lukea tätä. Mikä ihmisiä vaivaa? Minäkin muistan yläasteelta ettei mulla ollut sellaisia vakkari kavereita niinkuin joillain. Huomasin olevani sellainen vara kaveri jos jonkun bestis/bestikset oli poissa niin kelpasin tai jos joillain meni hetkellisesti sukset ristiin niin sitten tultiin minun luokse ja kun välit taas sovittiin niin sain taas olla yksikseni. Monesti pohdin mistä mahtoi johtua, mutta olisiko sitten ollut se että en ollut räiskyvä ja sillä tavalla näkyvä. Olin kyllä hauska ja kun jonkun/joidenkin kanssa olin niin ei tylsää ollut. En ollut omasta mielestä tylsä ja kyllä minäkin olin välillä sääntöjä rikkomassa, mutta jotenkin jäin kuitenkin syrjään. En tiedä voisinko huomaamattani olla kuitenkin jotenkin vaikeasti lähestyttävä tai etäinen, kun en mene silleen reippaasti hei mä oon Siiri! Vaan ehkä odottelen muiden aloitetta suuntaani. On kuitenkin kummallista, että ne jotka oli lähelläni ja heillä oli hauskaa niin ei kuitenkaan ottanut siihen kaveriporukkaan vaan olin juurikin siellä varalla. 

Ei siinä äiti voi hirveästi ehkä vaikuttaa nyt. Pitää vaan luottaa siihen, että on kasvattanut lapsensa hyvin ( jos on kasvattanut) ja että nuori tekee oikeita valintoja. Mun tyttö lensi lukion ekan jälkeen pois porukasta, joka alkoi keskittyä juoruiluun ja epämääräisiin kotibileisiin ja ihan kiusaamiseenkin. Onneksi luokalta löytyi parikin tyttöä, jotka eivät myöskään mahtuneet tohon "mean girls" porukkaan. 

Teini-ikä oli kyllä raivostuttavaa aikaa omalla teinillä. Se vain luki luki luki koko ajan jotain koulujuttuja, menee elämä ihan ohi. Vähempikin rittäis, ainakin meillä riitti amiksessa. Onneksi priorisoi ajankäyttönsä paremmin yliopistossa ja jäi opinnot kesken.

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on murrosiässä. Minustakin tuli kovis yläasteella ja kiltimmät kaverit jäivät, ei kokonaan pois, mutta taka-alalle. Pidin niitä vähän tylsinä nössöinä, eikä tullut mieleenikään, että itse olisin vaikuttanut, lievästi sanottuna, lapselliselta. Voi hellanlettas.  13 v. rööki huulessa, ei välttämättä ole mikään ihailua herättävä näky, paitsi ehkä toisten samanlaisten mielestä. Ihan kunnon ihminen minusta silti tuli ja kiltitkin kaverit alkoivat kiinnostamaan taas.

Oletko oikeasti tuota mieltä, että olit jotenkin säälittävä ja halveksuttava silloin? Minä säälin sitä itseäni mikä olin murkkuna ja tietysti kavereita samalla tavalla. Meillä oli erilaiset kodit kuin näillä enkeleillä jotka ei ns. kapinoineet koskaan. Heidän ei tarvinnut.

Näin siinä käy, että tiet erkaantuvat. Minulle kävi myös noin teini-ikäisenä. Osa kavereista halusi alkaa viettämään sääntöjä rikkovaa teininuoruutta, mutta minä koin sellaisen perseilyn vieraaksi. Siinä loppui vuosien jokapäiväinen ystävyys ja alkoivat jopa kiusaamaan minua, ja jollain tasolla ihan fyysisestikin pahoinpitelemään kun olin nössö. Minusta olisi tuntunut todella vieraalta mennä kotiin yläasteikäisenä tupakalle haisten, tai juoda alkoholia, kun tunsin olevani vielä fyysisestikin lapsi. Murrosikäni alkoi todella myöhään, monta vuotta myöhemmin kuin niillä varhain kypsyvillä.

"Poistuu koulun alueelta"? "Hengaa kylillä vapaa-ajalla"? No kuule hui kamala, ihan suorastaan nuorisorikollisia ovat! Tuohan on ihan normitoimintaa tuossa iässä eikä vielä tarkoita yhtään mitään. Vai meinaatko, että ei ole ok mennä vapaa-ajalla kylille tapaamaan ikätovereita? Että pitäs kotona vaan nyhjätä?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että olisi ehkä parempi ettei tyttöni enää olisi näiden muuttuneiden kanssa. Uumoilen siis että näitä muutamaa alkaa pian kiinnostaa päihdekokeilut. Itse olin tällainen huono teini joka ryyppäsi ja harrasti vähän liian nuorena kaikenlaista.. Siitä seurasi koulusta lintsaamista ja muita ongelmia. Tietenkään en tätä toivo omalle lapselle eikä hän kyllä sellainen olekaan. Kuitenkin mietin myös sitä että jos ennen oli se 4 kaveria ja jäljelle jää vain 1 niin en tiedä onko sekään kiva.. Vaikka onhan 1 kaveri parempi kuin ei yhtään kaveria.

Myös ryhmässä voi kokea yksinäisyyttä, jos omat arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat erilaisia kuin muilla ko. ryhmän tyypeillä. 

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata nuoriaan hyviin ystävyyssuhteisiin ja huolehtia siitä, että epämääräisissä porukoissa ei liikuta. Avain on se vanhempien tunteminen. Hyvissä perheissä ke kaverit tulee harrastusten kautta ja nuo pissiskaverit jää automaattisesti taakse kun mennään lukioon. Vanhempien kannattaa aktiivisesti kannustaa siihen, että huonot kaverit tiputetaan pois. Ei vietetä aikaa sellaisten kanssa, jotka käyttää päihteitä tai koulu ei kiinnosta. 

Kaffebulla kirjoitti:

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata nuoriaan hyviin ystävyyssuhteisiin ja huolehtia siitä, että epämääräisissä porukoissa ei liikuta. Avain on se vanhempien tunteminen. Hyvissä perheissä ke kaverit tulee harrastusten kautta ja nuo pissiskaverit jää automaattisesti taakse kun mennään lukioon. Vanhempien kannattaa aktiivisesti kannustaa siihen, että huonot kaverit tiputetaan pois. Ei vietetä aikaa sellaisten kanssa, jotka käyttää päihteitä tai koulu ei kiinnosta. 

Tämä. Opiskelijoista vieläkin valtaosa juo liuottimia, mutta on myös paljon ja enenevissä määrin niitä jotka eivät.

Kaffebulla kirjoitti:

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata nuoriaan hyviin ystävyyssuhteisiin ja huolehtia siitä, että epämääräisissä porukoissa ei liikuta. Avain on se vanhempien tunteminen. Hyvissä perheissä ke kaverit tulee harrastusten kautta ja nuo pissiskaverit jää automaattisesti taakse kun mennään lukioon. Vanhempien kannattaa aktiivisesti kannustaa siihen, että huonot kaverit tiputetaan pois. Ei vietetä aikaa sellaisten kanssa, jotka käyttää päihteitä tai koulu ei kiinnosta. 

No eihän tässä edes puhuttu mistään päihteiden käytöstä! Ja mikä on "epämääräinen"? Sellainen, joka pukeutuu esim. mustaan? Meikkaa? Vai mikä? Mun mielestä tuo ap:n kuvailema toiminta kuulostaa ihan normaalilta yläkouluikäisten toiminnalta. Ihme kukkahattuilua taas.