Joulunvietto ilman joulupukkia, kokemuksia ja ajatuksia kaivataan.

eli pojalle kerroin että oikea joulupukki asuu Korvatunturilla, ja kaikki kauppakeskuspukit, ja ne ketkä muitten lasten kotona käy, on apu-pukkeja.

Tosin tonttu toi joka joulu heti aamusta jonkun paketin (laukaisi hyvin aattijännityksen), eli tonttuihinkin uskoi.

Tämä tapa sopi meille, ja tullaan opettamaan myös kakkoselle (sekä tulevalle kolmoselle). En muista että ikinä olisi tarvinnut pojalle selitellä tämän enempää miksi pukki ei käy meillä. Samalla kyllä kerroin että voi olla että muut lapset uskoo että heillä käy oikea pukki, mutta nataa heidän uskoa, koska me tiedämme että oikea pukki asuu korvatunturilla...

Teille tsemppiä jotta saatte sukulaisetkin käyttäytymään kuten toivotte. Suomalaiseen kulttuuriin vaan taitaa tuo joulupukki kuulua niin ehdottomasti että voi mummujen vaikea ymmärtää teidän päätöstä. Ehkäpä voitte löytää jonkun oman keskitien joka ei ehkä teilaa kaikkea joulupukkiin liittyvää?

Kun itse olin pieni, meillä joulupukki toi lahjat kuusen alle sillä aikaa kun oltiin saunassa. Ja joka vuosi se oli yhtä jännää, vaikka pukista itsestään ei näkynyt koskaan vilaustakaan...



Niinpä en nytkään kaipaa meille punanuttuista kuokkavierasta, jota lapset ujostelevat ja pahimmassa tapauksessa pelkäävät. En myöskään halua väen väkisin uskotella lapsille, että joulupukki on oikea. Totta kai joululahjat on meilläkin " joulupukilta" , mutta minusta sen ei millään muotoa tarvitse olla konkreettinen henkilö, vaan satu siinä missä jotkut punahilkat ja lumikitkin.



Ymmärrän kuitenkin, että joissakin perheissä joulupukkitraditio saattaa istua niin tiukassa, että sitä ei niin vain kumota...

Mulla on kristillinen vakaumus ja olemme miehen kanssa päättäneet, että joulupukki saa olla satua vaan. Mies siis haluaa tässä asiassa toimia samoin, vaikka minä olenkin se perheen uskova vanhempi :)



Esikoinen on nyt 4v. ja kuopus 1v. Kerroimme ennen esikoisen toista joulua (oli tuolloin sen 2v.) isovanhemmille, että meillä ei sitten joulupukki ole totta. Meillä on myös niin kuin teillä ap, että ihmiset ostaa toisilleen lahjoja; aikuiset lapsille ja lapset myös saa olla valitsemassa esim. isovanhemmille lahjoja. Lahjat jaetaan ilman joulupukin läsnäoloa, tai ainakin tähän asti olemme niin tehneet.



Esikoinen siis tietää, että joulupukki on satuolento, samoin tontut. Ja että joulua vietetään Jeesuksen syntymäpäivänä ja silloin ihmiset haluaa muistaa toisiaan lahjoin, koska päivä on niin erityisen tärkeä (saimme Jeesuksen lahjaksi ja sitä rataa). Olemme jutelleet toki näitä tonttu- ja pukkijuttuja ja kertoneet, että ne on sellaisia hauskoja satujuttuja ja että jos poika haluaa, niin meillekin voi tulla joulupukiksi pukeutunut tyyppi joululahjat jakamaan. Ei ole tähän asti halunnut, vaan on halunnut että lahjat jaetaan ihan omin päin. Esikoinen siis tietää myös, että kaupoissa yms. paikoissa esiintyvät pukit on tavallisia ihmisiä pukin puvussa.



Anopin kanssa on vähän vääntöä ollut, hän kyselee ennen joulua aina pojalta, että mitähän pukki tuo jne. mutta poika osaa jo mummoaan opastaa, ennen viime joulua totesi hänelle, että kuule etkö tiedä, että ihmiset ne lahjoja toisilleen ostaa =)



Niin ja me ollaan myös sanottu pojalle, että jotkut lapset uskoo ihan oikeasti pukkiin eikä hänen tarvitse mennä totuutta niille lapsille kertomaan ;) Että se on jokaisen oman äidin ja isän tehtävä.

Minä koen joulun perhe-/sukujuhlaksi, johon en kaipaa ketään ulkopuolista ihmistä sotkemaan aattoiltaa. Enkä myöskään halua opettaa lapselleni, että joulupukki tuo lahjat jne. On paljon kivempaa nähdä lapsen riemu siitä, että äiti ja isi on hankkinut ison kasan lahjoja..

Saa nähdä sitten mikä on suvun suhtautuminen asiaan, kun poika on vielä niin pieni ettei pukista ole muutenkaan paljon melua pidetty. Itse pidän vaan joulupukkikulttuuria niin tyhjänpäiväisenä etten osaa sitä lapsillekaan opettaa. Mutta jokainen toki tyylillään..

on aina ollut jouluaaton yhteinen leikki. Kun itse olin lapsi, niin isäni teki pukkikeikkaa koko aattoillan (ei nyt ihan pienenä vielä).



Kun sisarelleni syntyi lapsia, niin heille opetettiin ihan pienestä pitäen, että pukki on satuolento ja joulupukki on oikeasti joku ihminen, vaari esim. Meillä on kuvakin siitä, että kolmevuotias tyttönen oikein ponkaisi ja sai pukilta naamarin pudotettua:)



Omalle tyttärelleni aion opettaa samoin. Minusta on kauheaa, jos joulupukkia uskotellaan oikeana juttuna ja sitten kun lapsi isona kyseenalaistaa sen, niin sitten menee usko myös Jumalaan. Milläs teet sen eron, että Jumala on oikeasti olemassa ja joulupukki ei ole?!

Minun lapsuudessani joulupukki ei käynyt, veljenpojallani (nyt 20v) kävi setä kerran, ja hän on vähän katkera siitä, että kerran vain!



Meillä on nyt sitten käynyt tämä samainen serkku parina jouluna ennen ruokaa jo piipahtamassa. Pukki antaa kummallekin kaksi vaatimatonta pakettia ja ehkä hänelle lauletaan, ja hän lähtee sitten 10-15 min kuluttua.



Jatkamme sitten joulunviettoa. Paketit ovat oikeilta antajiltaan. Minusta olisi kohtuutonta, että eesi. isovanhempien lahjat menisivät pukin piikkiin. Samoin omat parhaat lahjani haluan antaa ihan itse.



Lapset kyllä näkevät pukkeja siellä ja täällä ja tajuavat, että ne ovat eri henkilöitä. Isompi on nyt eskarissa ja viimeistään ekaluokkalaisen tulee kyllä tietää, että leikkihän tämä vain on.



Olen kyllä ollut kerran tilanteessa, jossa 7-8vuotias haastoi aikuisen sanomalle, ettei Jumalaa ole. Hän sanoi sen aivan samaan sävyyn, kuin olisi puhunut joulupukista. Siihen voi kyllä vastata, että Jumala kyllä on, mutta joulupukki on leikki.

Meillä lasten kanssa on alusta saakka ostettu lahjoja ja lapset ovat tienneet, keneltä itse ovat saaneet lahjoja. Vietimme aluksi muutamia jouluja mummolassa, jonne pukki tuli. Emme halunneet kieltää heille totuttua joulutapaa vain siksi, että mekin olimme paikalla. Lapset pelkäsivät tai tykkäsivät iästä riippuen. =) Pienemmille pukki oli tavallaan todellinen siis parrakas ukko, joka tuli auttamaan lahjojen jaossa. Kun sitten kasvettuaan alkoivat kysellä tarkemmin, kerroimme, että pukki on hauska satuhahmo. Menee lasten maailmassa nyt samaan sarjaan kuin vaikka muumit, joiksi pukeutuneita hahmoja voi myös nähdä Muumimaailmassa...



Pari joulua olemme viettäneet kotona ja meillä ei ole pukkia käynyt. Viime jouluna tosin yksi lapsista pukeutui joulupukiksi ja jakoi lahjat. Oli kaikista ihan hauskaa leikkiä.



Meille joulu on kristillinen juhla ja sen sanomaa haluamme pitää esillä. Se on meille syy viettää joulua. Emme kuitenkaan kokonaan ole joulupukkiakaan " hyllyttäneet" , onhan se osa yleistä joulukulttuuria. Myös joidenkin kavereiden joulupukkiin " uskominen" on lapsille ihan luontevaa. Luuleehan pikkusiskokin, että kesällä tapaamamme peikko oli oikea. ;)



Parivuotiaalle voi minusta viljellä joulupukkia sen verran kuin itse hyväksi näkee ja mainita, että joulupukki on satua. Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse mielestäni tehdä. Sukulaisten kanssa kannattaa ainakin yrittää sopia yhteisistä pelisäännöistä. Meillä se on tarkoittanut sitä, että isovanhemmat ovat voineet pukista puhua, mutta eivät ole väittäneet, että pukki on oikeasti totta.



Mukavaa joulun odotusta teille. Viettäkää omalle perheellenne sopiva joulu. =)

mutta käy se silti meillä - tai ainakin tuo lahjoja ;-).



Olemme alusta asti kertoneet lapselle mikä on joulujuhlan kristillinen sanoma ja miksi niitä lahjoja jouluna annetaan ja saadaan = Jeesuksella on synttärit ja siksi saadaan muutkin lahjoja. Ja tämän tietää meidän lapset.



Silti joulupukkikulttuuri tuli korvista ja silmistä väkisin sisään, päiväkodissa, suvun luona, kauppareissulla jne. - vanhempi lapsi oli 4v kun joulupukki tuli eka kertaa sisälle asti käymään, sitä ennen jo toi lahjoja eteiseen. Silti lapset on aina tienneet keneltä mikin lahja on, joulupukki niitä vain jakaa eli ko.ihmiset avustaa joulupukkia lahjojen hankinnassa. Eikä tässä ole mitään ristiriitaa ollut. Toki lapsi uskoi joulupukin olemassaoloon ja tähän satuun jossain vaiheessa, mutta esikoinen oli 5v. kun oivalsi, että joulupukki on ko.asuun pukeutunut ihminen. EIkä siitä hänelle ole mitä haittaa ollut - sanoi vain itse, enpä kerro tätä naapurin lapsille ;-)). Eikä pikkusisaruksillekaan ole kertonut.



Meidän lapset on aina tienneet myös sen, että muumit on satua ja muumihahmojen sisällä on ihminen - kuten myös kaikkien muiden eläinhamhojen tms. mitä tapaavat. Ei se ole vähentänyt heiltä heidän lapsuuden iloaan ja ' uskoaan' ko.hahmoihin mitenkään. En siis itse näe mitään pahaa siinä, että lapsi saa lahjoja joulupukilta tai hänen kauttaan. Ei lapsen tarvi olla liian erilainenkaan joukossa eli koko ajan selittämässä että ei toi ole totta, ei meillä tohon uskota. Lapsi voi säilyttää lapsen uskonsa ja silti nauttia joulupukin odottamisesta ja lahjoihin liittyvästä jännityksestä.

Ja oikeasti kukin tyylillään ja mikä kellekin parhaalta tuntuu. Mutta hiukan kummastelen sitä, että niinkin monen mielestä on " väärin" ja " epäreilua" , että lahjat tulisivat pukilta eivätkä niiden oikeilta antajilta. Ihan suoraan sanoen aika itsekästä ajattelua minusta - eli että lapselle olisi jotenkin tärkeää tietää nimenomaan, kuka ne hienot ja kalliit tavarat on *oikeasti* hankkinut? Ei kovin joulun hengen mukaista minusta millään mittapuulla ajatellen...



Mutta myönnettäkään, että omassa lapsuudessani pukkiperinne oli kieltämättä vahvasti mukana ja omilleni olen viljellyt sitä minusta varsin herttaista satua hyvinkin sitkeästi. Lahjoja ostellaan kieltämättä joskus liikaakin, mutta sillä ei ole merkitystä, _kuka_ ne oikeasti on ostanut, vaan sillä, että ne olisivat lapsille joko mieluisia tai tarpeellisia ja parhaassa tapauksessa toki molempia.

itse sanoudun irti siitä, että olisi väärin tai epäreilua sanoa että lahjat on joulupukilta eikä se edes ole valehtelua mielestäni... enkä ole tosikko. Meillä vain halutaan, että lapsi oppii myös ' kiitollisuutta' ja ymmärtää että lahjat ei tule tosta noin vaan että ne joku oikeasti ostaa ja hankkii. Sen olen aina sanonut lapsille, että jouluna kaikki saa lahjoja, ne tuhmatkin lapset ei vaan kiltit. Eli kiltteydestä ei saa lahjoja vaan siksi että sinua rakastetaan.

on aina ollut tärkeää se, että saan ostaa muille lahjoja. Suurimman osan jouluilosta onkin muodostanut aina se, kun on nähnyt pienten sisarusten (nyt omien lasten) ilon siitä kun saa " ison" kasan lahjoja. Ja lahjojen antaminen on aina liittynyt juuri siihen, että välitän todella lahjansaajasta.. Siksi joulupukin " väliintulo" veisi minulta lahjojen ostamisen ja antamisen ilon. Toisekseen kuten aikasemmin mainitsin niin en kaipaa ketään vierasta ihmistä häiritsemään aattoiltaa.

Lapsille aion opettaa, että joulupukki on satuolento ja marketeissa ym. näkyvät joulupukit ovat ihmisiä pukin puvussa. Tietenkään lasten ei tarvitsisi " tuputtaa" kotoa oppimiaan joulupukki-käsityksiä lapsille jotka pukkiin uskoo. Mutta ainahan lapset voi toisilleen sanoa vaikka mitä.



Mitä jumalan olemassaoloon tulee niin en usko, että sitäkään tulen kovin kovasti korostamaan lapsille. Tietysti luohan se ehkä jonkinlaista (valheellista?) turvallisuutta lapsen elämään, jos hän uskoo, että jossain tuolla taivaassa on jumala, joka pitää huolta ja rakastaa.. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, että voin vielä miettiä mitä opetan jumalasta ja mitä en.. no tulipas pohdintaa heti aamutuimaan! :)

Omassa lapsuudessani meillä kävi joulupukki joka joulu. Vielä silloinkin, kun itse aloin jo olla aikuinen, sillä nuorin veljeni on minua 14 vuotta nuorempi. Tosin en edes muista sitä aikaa, että olisin uskonut joulupukkiin. Ilmeisesti siis sain tietää totuuden varsin nuorena :) Silti minusta oli kiva, kun joulupukki tuli. Se kuului meidän jouluun.



Mieheni lapsuudenkodissa taas ei vietetty joulua ollenkaan. Ei lahjoja eikä mitään muutakaan. Viime jouluna vietimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa joulua yhdessä, se oli siis mieheni ensimmäinen joulu.



Ennen mieheni tapaamista olin muutaman vuoden yh ja silloin kyllä puhuin pojalleni joulupukista. Tosin joulupukki ei tainnut käydä sisällä lahjoja tuomassa kertaakaan, oli pojasta liian pelottava ajatus.



Viime joulun alla jouduimmekin sitten etsimään kompromissia, kun meillä mieheni kanssa on niin erilainen tausta joulun suhteen. Vietämme siis joulua lahjoineen yms., mutta tuo joulupukki jää joulustamme pois. Pojalleni on kerrottu totuus, samoin miehen pojalle, yhteinen lapsemme on vielä pieni, mutta hän kasvaa sitten tähän meidän " kompromissijouluun" :)

että lahjan saaminen on lapsille se olennaisin juttu, ja nimenomaan niin, että kenenkään ei tarvitse tietää keneltä mitäkin tuli. Meillä onkin mennyt toistaiseksi niin, että muut antavat lahjat vain kohdehenkilön nimellä merkittynä, paitsi anoppi, jonka lahjoissa aina lukee hänen nimensä. Ajattelinkin sanoa anopille, että meillä lahjat tulevat joulupukilta, eli kun lapset oppivat yhtään lukemaan ei lahjoissa tarvitse enää lukea keneltä ne ovat. (Meillä onkin anoppi se, joka aina vouhottaa tuomistaan lahjoista ja jankuttaa lapsille että onko se nukke nyt ihana ym. näin asiattomana välihuomautuksena :D)



Joulupukkiperinne ei välttämättä vie kristillistä sanomaa joulusta, ja se on mielestäni mukava välikappale, jonka vuoksi ei tarvitse kilpailla lahjamäärissä, arvossa tms. Kun lapset ovat isompia voi mielestäni selittää heille, että keksitty joulupukki vain jakaa lahjat joita ihmiset antavat toisilleen Jeesuksen syntymäpäivän kunniaksi, mutta että lahjan antajalla ei ole merkitystä. Oma perusteluni juuri lahjojen nimettömyydelle on siis se, että lahjan antaminen on toki aikuisille merkityksellisintä, ja saaminen lapsille, mutta näin vältytään vertailuilta ja pysytään olennaisessa. Eli lahjoissa, ei siinä keneltä ne tulivat :D



Mutta nämä ovat täysin mielipideasioita ja kukin tekee tyylillään. Myös pukiton joulu on varmaan ihan hyvä asia jos ei yhtään pidä joulupukkikulttuurista. Itse pidän nimenomaan siitä osiosta, kun se joulupukki tulee kyläilemään kotona aattoiltana.

Meillä joulun todellinen sanoma on vahvasti esillä, mutta joulupukki on silti mukava juttu. Itse olisin pärjännyt ilmankin, mutta mies tykkäsi ajatuksesta, kun ennen omia lapsia oli useana vuonna ollut pukkina veljen lapsille. Itsellä joskus kävi naapurin täti pukkina, joskus ei, ja aina tiedettiin kuka se oikeasti oli. Meillä siis lapset tietää, pienestä pitäen, että pukki on kiva leikki, joku on pukeutunut pukiksi, ja pukki tuo osan lahjoista, joissa saattaa olla kortit keneltä - pukki auttaa niitä henkilöitä tuomaan paketit - ja osa lahjoista on jo viikko ennen joulua istunut (teko)kuusen alla. Pukki tulee niin kauan kuin joku sukulaisista jaksaa ´- ukki tai setä, kun ei enää onnistu, niin pukkikin jää, joulu kuitenkin niin perhejuhla, ettei siihen halua ihan vieraita päästää mukaan. Ehkä sitten jatkuu niin kuin veljeni perheessä - jouluisin vuorotellen joku perheestä pukeutuu pukiksi ja jakaa lahjat, huvin vuoksi, lapset varsinkin nauttivat saadessaan olla joulupukki. :-)

Siis juuri tätä itsekin ajan takaa:

syysnasu:

että lahjan saaminen on lapsille se olennaisin juttu, ja nimenomaan niin, että kenenkään ei tarvitse tietää keneltä mitäkin tuli.

----

Oma perusteluni juuri lahjojen nimettömyydelle on siis se, että lahjan antaminen on toki aikuisille merkityksellisintä, ja saaminen lapsille, mutta näin vältytään vertailuilta ja pysytään olennaisessa. Eli lahjoissa, ei siinä keneltä ne tulivat :D

Sitä vähän ihmettelen, miten lapsi oppii kiitollisuutta _huonommin_ saamalla toivelahjoja " pukilta" kuin joltain muulta?? Pukkijutun ideana ainakin meillä on juuri se, että pukki *muka* tuntee kaikki lapset vähintäänkin tonttujensa välityksellä, jos ei muuten, ja kyllä hänelle voi (ja pitääkin!) olla ihan yhtä kiitollinen toivelahjan saamisesta kuin kelle tahansa lahjan antajalle! Lahja on edelleen lahja ja sitä tulee arvostaa oli se ihan keneltä hyvänsä...

Eikä nyt tietenkään ole kyse siitä, että joku tapa olisi " oikein" tai " väärin" !!! Ymmärsin otsikosta ap:n haluavan keskustelua (?) ja näkökulmia. Kukin tavallaan, ja itse esim. en vietä joulua puolestani lainkaan Jeesuksen syntymäjuhlana, vaan kekrinä ja keskitalven juhlana, johon pukki ja tontut erinomaisesti sopivat. Mutta eihän minun tapani toki ole sen parempi kuin muidenkaan - paitsi meille! ;o)

Minusta on tärkeää se, että lapsi nimenomaan tietää, kuka on minkäkin lahjan antanut. Miksi? Siksi, että lapsi tietää, että juuri tämä ihminen, mummo, kummi, äiti, sisko tai kuka vaan on ajatellut juuri häntä lahjaa valitessaan, on nähnyt vaivaa ja ajatuksella lahjan hankkinut.



Meillä tuo esikoinen 4v. vieläkin muistaa ja muistelee viime joulua: kuinka sai toiselta mummolta lumikolan ja muistipelin ja ihanan oloasun, kuinka toinen mummo oli hankkinut hienon merirosvolaivan ja että pikkusiskon kummitäti toi hänellekin lahjan, muovailuvahaa! Lahjan koolla/arvolla ei lapselle ole väliä, rakkaita ovat kaikki lahjat olleet ja lapsi on aina jokaista lahjan antajaa henkilökohtaisesti lahjasta kiittänyt.



Minusta lapsi oppii tällä tavoin arvostamaan saamiaan lahjoja, todellakin ne on joku läheinen ihminen hankkinut ja miettinyt, ei joku parrakas ukko joka kaikille lapsille lahjoja antaa... Samoin lapsi oppii antamisen iloa, kun saa itse miettiä ja valita mummolle ja kummille ja pikkusiskolle jne. lahjan ja saa lahjan saajalta kiitokset hienosta lahjasta.



En halua opettaa lapsilleni, että joulupukki tuo lahjoja kaikille kilteille lapsille. Ei. Läheiset ihmiset antaa lahjoja toisilleen, koska välittävät ja haluavat toisille iloa tuottaa.



Mutta kukin perhe tavallaan.

Minun kotonani on aina kerrottu että joulupukkia ei ole, että se on sellainen leikki. Kuitenkin on puhuttu pilke silmäkulmassa että " mitähän se joulupukki tuo" jne., vaikka onkin tiedetty asian laita. Esikoiselle tämä on myös kerrottu ja ollaan yhdessä ostettu ja paketoitu lahjoja, pienempi ei vielä ymmärrä kun on ihan vauva. Kuitenkin vaikka kerroin asian hänelle, hän rupesi inttämään minulle vastaan. Että kyllä se joulupukki on olemassa jne., saapa nähdä käydäänkö tänäkin jouluna vastaavia keskusteluja.



Musta näin on paljon mukavampi, kuin että lapselle satuillaan vakavana kaiken maailman juttuja ja sitten tuntee itsensä huijatuksi kun selviääkin miten asia on.

Lapsuudenkodissani ei käynyt pukki eikä tule käymään meilläkään. Vanhempani kokivat joulupukki valehtelut sivuongelmineen itselleen vieraiksi, emmekä me lapset ole koskaan uskoneet joulupukkiin. Toki on puhuttu, että " mitähän joulupukki tuo/kolahtikohan ovi, se oli varmaan joulupukki" , mutta siis ihan vain viihdemielessä, aina olemme tienneet ihmisten muistavan jouluna toisiaan.



Itse tykkäsin jo lapsena tietää mitä keneltäkin sain, osasin sitten kiittää ja muistelin miten kukakin oli muistanut ja suunnittelin mitä itse kenellekin hankin. Eikä tosiaankaan ole kyse mistään kilpavarustelusta, että kenen lahjat kalleimmat, vaan ihan keskinäisestä välittämisestä ja muistamisesta joulun hengen mukaisesti. Kovin uskonnollinenkaan en/emme ole, mies ei kuulu kirkkoonkaan, mutta emme me ala lapselle väittämään jonkun punanutun olevan totta, jos nyt ei sitten Jumalankaan. Joulu on meille kulttuuriin kuuluva juhla, johon kuuluu joulupukki höpsöttelyt, Jeesus jutut ja oman perheen kiireetön yhdessäolo; meille sopiva joulu :)

Meillä " uskotaan" joulupukkiin sopivasti puoliksi. Pukki on olemassa mutta ikinä sitä ei nää tai siis ei tule kotiin lahjoja tuomaan.



Joulun alla lapset tekee lahjat kummeilleen. Viime jouluna kävivät mummon kanssa ostamassa kaikille pienet paketit (minä sain kuorimaveitsen). Mukavaan jouluun kuuluu jännitys kun salaa paketoivat lahjat ja hermoja " raastava" hankaluus pitää salaisuudesta kiinni =). Aattona illalla lähdetään viemään kynttilät haudoille, joulusaunaan tai muuten vaan kävelylle katselemaan jos pukkeja näkyy menevän muden lasten koteihin. Silloin isä aina myöhästyy vaikka muuten on aina ensimmäisenä pihalla. Kotiin tullessa pukki on jo käynyt ja lahjat odottaa kuusen alla!! Nyt muutamana jouluna on ollu tosi kiireinen pukki kun mummolla on lahjat viskottu sikinsokin yhteen pienen huoneeseen sillä välin kun ollaan oltu syömässä. Ei ole pukki ehtynyt sisään vaan ikkunasta on heittänyt lahjat lattialle =).



Lapset siis tietävät että lahjat tulee ihmisiltä mutta joulupukki elää silti mielikuvituksessa ihana satuna ihan kuten hammaskeiju tai nalle puh.



nuttu ilmottauttuu kyllä jouluihmisten joukoon

Moonika:

Minusta on tärkeää se, että lapsi nimenomaan tietää, kuka on minkäkin lahjan antanut. Miksi? Siksi, että lapsi tietää, että juuri tämä ihminen, mummo, kummi, äiti, sisko tai kuka vaan on ajatellut juuri häntä lahjaa valitessaan, on nähnyt vaivaa ja ajatuksella lahjan hankkinut.

Varsin arvokas pointti, myönnän. Mutta meillä se on ainakin onnistuttu kuitenkin oppimaan myöhemmin. Vanhin lapsistani on 12v ja tietää toki jo, etteivät lahjat tule joulupukilta ja antaa jo omiaankin - etenkin koulun puutöissä omatekemät luomukset ym. mietitään tarkkaan, kuka mistäkin tykkäisi ja olisiko ko. tavarasta oikeasti saajalle iloa. Osaksi kyllä varmaan luonnekysymyskin.

No, se siitä. Kuten sanottu, kukin tavallaan, kuten kaikissa muissakin kodin tavoissa ja perinteissä. Tunnustaudun itse kyllä kovasti jouluihmiseksi ja joulupukkisatu omasta mielestäni yksinkertaisesti sopii niin hyvin kokonaisuuteen - ja tontut ehkä vielä enemmän! :o) Who knows, ehkä omat lapseni tulevat taas omilleen pitämään tiukkaa linjaa, kun " äiti huijas monta vuotta" ... Yritän sitten mummona sopeutua siihen... ;-)

(Mistä tuli mieleeni ihana tapaus, josta kerran kuulin tuttavaltani: tutuntuttu oli opiskeluaikanaan tienannut lisärahoja tekemällä pukkikeikkaa ja toki oli lapsiperheissä ollut kiva käydä, mutta kaikkein mieleenpainuvin " asiakas" oli ollut vanha pariskunta, joka oli tilannut pukin vierailemaan itsellään! :-) Minusta se oli todella liikuttaavaa... Ja jospa heillä olikin tiukkapipoinen miniä/vävy, joka ei hyväksynyt pukkihömpötyksiä lapsenlasten luona... ;-P)