********LOKAKUISET masuineen Keskiviikolle**********

Kävin avaamassa tuonne synnytys-osioon lokakuisille oman synnytystarina-pinon. Laittelen oman kertomuksen sinne kanssa kunhan vaan ehtisin...



[b]Paljon Onnea Katarinille vauvasta![/b]



Tsirppanalle ja Marissalle onnea matkaan sitten, kun lähdön hetki koittaa. Lupaavalta kuullostaa ainakin :)



Kaikille muille jaksamista tylsistymisen keskellä, mien tälläkään kertaa nyt sitten tiedä moisesta mitään, kun mulle nää vauvat tuppaa tulemaan aina niin yllättäen. Voin vaan yrittää kuvitella. Tsemppiä kaikille!



S ja tyttö 9 vrk

Täällä lääkärikäynti takana ja sanoi, että tuskin pariin viikkoon mitään tapahtuu...oi tylsimys..

Paineet oli hiukan noussut, valkuaista pissassa ja jokapäiväistä päänsärkyä. Käski nyt sitte levätä ja juoda tosi paljon. Ettei vaan pääsis raskausmyrkytys alkaa..

Kohdunsuuta vielä useempi sentti jäljellä ja sormelle avoin.

Koosta sanoi vain,että normaalirajoissa mennään. No ensiviikolla polikäynti sitte saa nähä mitä muutoksia on tullut ja mitä meinaavat.Itse olisin kyllä sitte käynnistyksen kannalla jos tästä ei olo kohene. Onneksi sain sitte vielä neuvolan alkuviikkoon varmuuden vuoksi katotaan vielä arvoja missä liikkuu.

Niin haluaisi jo jokainen nyytin syliin. Piha on onneksi suurinpiirtein haravoitu vois kanssa alkaa pesee loput ikkunoista ja levätä kun käskettiin...







37+6

Selkä on niin vietävän kipeä, mitään ei pysty tekemään ilman kauheaa kramppia. Kyllä vetää mielen matalaksi! Ulkoilemaan en tänään uskaltautunut esikon kanssa ollenkaan, ja kiukutteluksihan se sitten kotona meni... Tosin taitaa tyttöäkin jokin vaivata (ehkä hampaita tulossa?), ei ollut ollenkaan oma itsensä hänkään tänään. Huoh. Toivottavasti huomenna päivä parempi.



TYLSYYS ei kyllä meillä vaivaa ollenkaan. Mieluista tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta hitto vie kun en vaan jaksa / pysty tekemään. Tietty tuo esikko pitää päivisin huolen siitä ettei aika käy pitkäksi... Niin on " kiirettä" pitänyt etten ole edes lehtiäni ehtinyt lukemaan, ja säärikarvat alkaa olla jo ihan hävettävän pitkät. Onneksi nyt sentäs suihkussa kerkee käymään... ;) Tottahan tuo tyttö on myös piilottanut johonkin paitsi omat kynsisaksensa, myös äidin kulmapinsetit. Ollaan siis ihan " mörköinä" molemmat... Eilen sentäs ehdin kampaajalle, ja ihan kivan tukan leikkasi (vaikka olikin muuten rasittava " vauveli-hellanduudeli" -täti). Ainut vaan että nyt tätä uutta tukkaa pitäisi opetella laittamaan... :S



Eipä kyllä minullekaan ole vielä oikein KONKRETISOITUNUT tämä vauva. Ei jotenkin kaaliin vaan mahdu että sellainen ihan pikkuinen on kohta meilläkin. Erityisen hankala on tajuta että ne ovat täällä sitten esikon kanssa molemmat, ihan yhtä aikaa... Mutta toisaalta tuntuu vieläkin välillä ihan oudolta että tuo esikkokin on meidän, ihan oikeasti meidän ikioma... Se on tämä elämän synnyn ihme joka on minulle suuri mysteeri. Mistä se elämä tulee, ja mihin menee? Ja miten paljon siihen liittyykään kaikkea vaipoista, pyykeistä ja itku-harmituksista lähtien...



Monnilla on taas kauhia rumba käynnissä masussa. Tänään neuvolassa ihmeteltiin taas pitkään tuota asentoa, se on hyvinkin erikoinen. Th:n lisäksi ihmettelemässä oli kätilöopiskelija, ja katsottiin sitten oikein kirjasta erilaisia asentovaihtoehtoja. Aika jännää oli, kerrankin. Kaikki oli taas ihan mallillaan, painoa nyt oli tullut melkees kilo viikossa mutta ei se minua kovin haittaa. Th arveli ettei välttis enäää ensi viikolla tavata, ja samaa toivon itsekin. Kyllä sen verta kypsyttää nämä säryt. Tänään on kyllä tullut " ällöä" limaa jonkin verran, että jospa se jotain enteilisi..?



Mutta tsemppiä synnyttämään pääseville ja onnea vauvansa saaneille! Ja ennen kaikkea pitkää pinnaa ja jaksuja meille vielä odotteleville!



Suhni & Monni (37+6)