Vauvan nettijatkot: Oletko kuin äitisi?

En ikinä!Minä olen aina vannonut ettei minusta tule koskaan samalaista äitiä kun minun äitini on ollut!Eikä ole tullutkaan.Luojan kiitos.Olen pyrkint tekemään kaiken päinvastoin ja onnistunut siinä.

Eli jos puhutaan kasvatuksen vaikutuksesta, niin minulla ainakin siihen ovat vaikuttaneet paljon muutkin kuin äiti- itse asiassa enemmän muut. Erityisesti mummo- jolla asuin pienenä, isäni- jonka kanssa vietin aikaa ja varsinkin lomat, perhepäivähoitojat - joilla olin alle kouluiän päivät ja tätini- jolla olin myös paljon loma-aikoja, sekä alkuun varmasti ala-asteen opettajani- jolla oli vaikutusta. Äitini vaikutus ei siten ehkä ole niin suuri. Eli varmasti kasvatuksella on vaikutusta, mutta pelkästään äitini kasvatuksen tulos en ole.



Lisäksi haluan uskoa että tiedostamalla voi muuttaa opittuja käyttäymismalleja. Muutenhan ei olisi mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen että tietyistä käyttäytymiskierteistä pääsee irti sukupolvien ketjussa. Itse muistan jo lapsuudestani asioita mitä päätin etten halua itse tehdä vastaavasti aikuisena. Juuri nämä lapsesta asti jääneet asiat ovat niitä joita pyrin toteuttamaan ja käytöksessäni lasteni kanssa yritän analysoida omaa käytöstäni. Sitten tietyt toiminnot tuntuvat olevan melko sisäsyntyisiä, mutta niiden osalta en ehkä osaa pitää niitä niin pahana (tai en tiedosta sitä tai en ole saanut muutettua omaa käytöstäni). Tässä peilaan omiin mielikuviini ja muistoihini, mitkä vaikuttivat minuun lapsena juuri eniten. Varmasti käsitykseni lasten kasvatuksessa vaikuttavista asioista ja niiden tärkeydestä juontaa juurensa juuri omasta elämästäni ja kokemastani. Ja on ehkä jonkin verran erilainen kuin jonkun toisen.



En osaa pitää tiettyjä käytösmalleja niin simppelisti huonoina/hyvinä, johtuen oman lapsuuteni aikuisten ominaisuuksista- täydellinen kun ei ollut kukaan. Käytännön tasolla esimerkkinä etten pidä kiivastakaan luonnetta ja äänen korottamista pahana, kunhan sen toteuttamisessa ei mollaa lapsia (tämä voisi juontua lapsuudestani tädistäni, joka oli kiivas ihminen ja huusi monta kertaa päivässä, mutta rakasti lapsiaan yli kaiken ja todella teki kaikkensa heidän eteensä). Minulla ei ole selkeää mielikuvaa yhden henkilön pohjilta millainen haluaisin olla, pikemminkin kyseessä on useampi vaikuttanut henkilö, joiden kasvatuksesta haluan ottaa oppia joiltakin osin, mutta eniten on niitä asioita mistä ei halua missään nimessä ottaa oppia, mutta nekin on koontina eri kasvattajilta lapsuudestani. Äitini merkitys korostuu pikemminkin siinä mitä en halua toteuttaa äitinä ja nekin ovat enemmän elämänratkaisuja (haluan olla lasteni kanssa) kuin käytösmalleja.

Varmasti sitä jokainen haluaa ja yrittää olla jatkamatta tiettyjä kotoa opittuja käyttäytymismalleja.



Itse koitan tehdä kaikkeni sen eteen että lapsistani ei tule ainoita ystäviäni joita pidän uskottuinani vaan että minulla on omia ystäviä perheen lisäksi.



Koitan kohdella lapsiani tasavertaisesti enkä suosia kumpaakaan toisen kustannuksella. Nelilapsisessa perheessä ainoana tyttönä olin äidin lellikki ja uskottu jopa niin että äiti kertoi minulle melko nuorena että veljeni olivat kaikki ns. vahinkotapauksia ja minä olin ainoa toivottu lapsi. Mielestäni kenenkään lapsen ei kuulu tietää tällaisista asioista.



Syyllisen etsiminen istuu tiukasti luonteessani kotoa opittuna piirteenä. Toivon että en siirtäisi tätä lapsilleni, vaikka joskus olen jo harmikseni huomannut käyttäväni syyllistävää tekstiä jonkun ikävän tapahtuman yhteydessä.



Suurin pelkoni on että oman vaikea äitisuhteeni tulee vaikuttamaan suhteeseeni omaan tyttäreeni.



Toki kotoa on hyviäkin malleja takataskussa... Kotitöihin osallistuminen luonnollisena osana päivää, yhteisten asioiden tekeminen (esim. retket ja ajelut) ja tärkeimpänä ehkä kannustaminen ja kehuminen.

ja äitini/vanhempieni tavat oppinut ja sisäistänyt. Mutta toki on monta asiaa, jotka teen/yritän tehdä erilailla. Ensimmäisenä niistä tunteiden ilmaiseminen ja niistä puhuminen - niitä taitoja yritän itse opetella ja välittää myös lapsilleni. Vältettävien asioiden puolella on sit puolestaan jatkuva hössötys ja ylihuolehtiminen - lasten asioiden ' utelemnen' . Pikkulapsivaiheessa se ei vielä niin pahasti tietty näy, mutta tulee eteen erityisesti varhaisnuoruudessa ja nuoruudessa. Mutta kyllä leikki-ikäiselläkin tulee ollal omat ' salaisuudet' .



Tämän aiheen tiimoilta olen kovasti miettinyt jo sitä, mitkä asiat omassa käytöksessäni, kasvatuksessani ja ' opeissani' ovat puolestaan sellaisia, joita omat lapseni kaikin puolin tahtovat välttää omassa toiminnassaan ;-)). Pistää aika pienelle paikalle tämä äitiys - ja opettaa myös ymmärrystä, antamaan anteeksi vanhemmilleen monta asiaa!

Minusta taas on hienoa kasvattaa samalla tyylillä kuin äitini ja olla muutenkin hänen kaltaisensa. Äidillä on mahtavan hyvä pinna, ikinä ei hermo mennyt eikä kiroiltu tai edes korotettu ääntä, ja tätä pidän arvossa. Äitini leikkii lastenlastensakin kanssa todella mielellään, ja hän on lastenhoidossa luonnonlahjakkuus, aidosti läsnä. Isä taas on ollut ihan erilainen eikä meillä ole kovinkaan läheiset välit. Hän on enimmäseen kasvattanut huutamalla ja sitä en halua periyttää omaan perheeseeni.



Muutenkin äitini on mahtava tyyppi ja tulemme toimeen oikein hyvin. Toki hänessäkin on vikoja, kuten meissä kaikissa ; )

Huomaan olevani luonteeltani aika samanlainen kuin äitini. Äitini kohteli meitä sisaruksia tasapuolisesti, mihin haluan itsekin pyrkiä. Toisaalta haluan myös välttää liiallista materialismia lasten elämässä - meillä ei kotona ollut paljon leluja ja vaatteet olivat käytettynä saatuja. Toisaalta suon kyllä lapsilleni välillä kivoja uusia vaatteita ja leluja, useammin kuin äitini. Haluan myös antaa lapsilleni paljon hellyyttä mitä oma äitini ei jostain syystä osannut tai halunnut meille juurikaan antaa. Lisäksi haluan olla kiinnostunut lapseni asioista ja lapsesta itsessään ja olla läsnä. Äitini huolehti meistä kyllä, mutta ei oikein ollut meistä kiinnostunut. Kyllä äiti meistä välitti, mutta tunteitaan hän ei osannut ilmaista eikä sitä liioin meillekään opettanut. Jospa minä osain silti toimia eri tavalla.