LOKAMASSUT-lokakuu!
Vihdoin on lokakuu koittanut, mitä tässä on varmaan jokainen odottanut! Vieläkö kaikki on yhtenä kappaleena?
Mulla oli tänään taas lääkärissä kontrollikäynti iän takia (38-v) ja ihan tuntu taas kerran turhalta; ei sisätutkimusta, ei painoarviota eikä lääkäri edes sanonut oikeastaan yhtään mitään, tuntu et suurinpiirtein arvioi vaan mittoja! Ja taas sama kahden viikon päästä uudelleen jos en ole synnyttänyt. Vertailin sit kotona mittoja ekaan raskauteen ja oli suurinpiirtein samat kun sillon samoilla viikoilla ja sen mukaan painoarvio ois 2900g. Eli pieni vauva tulossa; eka oli syntyessään rv39+4 2980g ja toinen rv41+6 3080g.
Tuohon leipomiskeskusteluun otan nyt osaa minäkin. Mä en meinaa leipoa vieraita varten mitään pakkaseen, kun meillä täällä etelä-karjalassakin on se rotinaperinne. Vieraat tuovat kahvileivät; suolaset ja makeat tullessaan ja vauvallekkin jotain lahjoja. Ihan kiva perinne, ei tartte ite muutakun kahvit keittää.
Leipää ja sämpylöitä mä leivon aina pakkaseen kun entiset alkaa sieltä loppua, mut ruokia en aio väsätä sinne valmiiksi. Isäntä saa sit hommata meille jotain syötävää kaupasta.
Voi miten mä haluaisin jo päästä tästä mahasta. Tuntuu ihan kauheelta ajatella et menis vielä kaks viikkoo yli ja vauva syntyis vasta marraskuussa!!!! Painoa on mulle tullut nyt tähän mennessä 13kg, saman verran kun aikasemminkin ja kyllä ne on sitten pois lähteneet imetyksen myötä. Synnytys mua kyllä pelottaa ja jännittää jo ihan kauheasti, kun edellisellä kerralla se kesti vain 3 tuntia enkä ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä. Istukkakin piti käsin irrotta kun ei itestään irronnut. Näinköhän sitä edes ehtii sairaalaan synnyttämään, matkaa on n.40 km. Pitää vaan yrittää tajuta lähteä ajoissa!!!!!
Tulkaahan kertomaan kuulumisia.
Nevalaine 37+0
Kommentit (112)
Tuli mieleen kun Kimberly ja Lillastina keskustelitte kuukautisista, niin mulla ne alkoi kun Onni oli 6viikkoa, täysimetyksestä huolimatta, imetin silloin 2 tunnin välein ympäri vuorokauden... Mulla ei tosin ole endoa kiusana vaan pco, mutta olis ne saanu pysyä kauemmin pois. Ehkäisyä ei meilläkään otettu käyttöön, luomuihme olis kyllä todella tervetullut, vaikka kiva olis myös kiva että Onni sais olla rauhassa vauva ennen pikkusisarusta jos meille sellainen suodaan.
Kirjoittelinkin tänn tekstin jo tuonne syyskuun puolelle, mutta josko siirrän tämän tähän oikeaan pinoon.
Täällä yhä edelleen ollaan, eikä muuta voi. Perjantaina tuli jo ensimmäinen väärä hälytys. Luultiin, että nyt olis ollut aika. Mutta toisin kävi. Paikat on pehmeenä, kohdunkaula lyhentynyt ja avautumista tapahtunut, mutta ei vielä ollut tarpeeksi. Supistuksia tulee jatkuvalla syötöllä ja suurimmaksi osaksi tulee erittäin kipeinäkin, mutta ei vielä kuulema mitään hätää.
Näinköhän tää on vielä ensi viikollakin sisällä ja joudutaan vielä käynnistämään jossain välissä. Nyt yritetään tehdä kaikenlaista minkä pitäis käynnistää synnytystä, mutta toivottamalta tuntuu... Jospa ne kuitenkin auttais jotenkin...
Olen vain miettinyt tota lähtöä viime aikoina. Jos perjantaina oli väärä hälytys, niin koskahan se on sitten oikea hälytys. Kuulin lauantaina, että olen itse mennyt aikoinaan yli aikaa (joskin tiesin sen kyllä) ja loppujen lopuksi käynnistetty ja tullut sitten erittäin nopeasti. Äiti kerkes just ja just saada puudutusta. No olinhan minä aika isokin syntyessä... Vaikuttaa siltä, että tää taitaa sittenkin tulla äitiinsä. Jos kerkeen tämän viikon neuvolaan, niin on jo pakko pikku hiljaa alkaa pyytää tsekkausta painoarviosta.
No katsotaan nyt kuinka tässä käy...
Nyt lepäileen taas, jotta jaksais ehkä siivota vielä tänään. Saunaan ainakin meinaan mennä illalla.
Alkaa päivät vähenemään, perjantaina pitäisi olla vauvat sylissä. Tosin minullakin supistelee edelleen, jopa tunnin välein parhaimmillaan. Ja tietenkin liitos ym. kivut tuolla alhaalla on aika kovat. Joten nämä muruset voivat syntyä ihan mikä päivä vaan. Yötkin on nyt ollut varsin katkonaisia, päiväunilla olen tilannetta korjaillut.
Minuakin on alkanut vähän tuo synnytys jännittämään, kun tällainen kaksossynnytys on ihan uusi juttu, siis minulle... Olen kylläkin ajatellut, että kyllä ne lääkärit ja kätilöt ym. osaavat asiansa ja on ennenkin kaksosia synnytetty maailmaan jne. Mutta silti, minä olen siis kipuherkkä ja haluan kunnollisen puudutuksen ja olen joka käänteessä puhunut että haluan epin. Toivon todellakin, ettei mulle satu mitään luomukätilöä, joka pitkittää epin tilaamista. Ainakin viimeksi se toimi hyvin ja synnytys, erityisesti ponnistusvaihe, oli yllättävän helppo ja kivuton (siis sattui vähemmän kuin odotin!). Mutta eiköhän siitä taas selvitä ja unohdeta kaikki kivut, kun saa omat pienet nyytit rinnalle. Silloin kyllä kaikki on hyvin ja olo on mitä mahtavin.
Kävin muuten ostamassa jo apteekista valmiiksi bepanthenia ja peräpukamavoidetta, ettei kotiin palatessa tarvitse mennä ensimmäiseksi apteekkiin. Silti mulla on tunne, että jokin juttu on unohtunut hankkia, mutta mikä? Pää on harva, eikä enää pelaa samalla tavalla kuin kuukausia sitten;) Viimeistään vauvojen synnyttyä huomaan tämän mystisen asian, joka puuttuu.
Peukkuja meille kaikille lokakuisille ja kertokaahan kuulumisia!
Santes, rv 36+6
p.s. huomenna vauvat on täysiaikaisia, jipii! Näin sitä selvittiin kasvaneesta ennenaikaisuuden riskistä ja mennään käynnistykseen. Olo on asian suhteen todella onnellinen!
Nopealla vilkaisulla teidän kuulumisistanne päättelin, että meillä jakauduttiin täällä ensimmäisenä!
26.9. klo 19.24 syntyi meille pienen pieni tyttönen, 2480 grammaa ja 47 senttiä. Ihmetys on edelleen valtava, miten ollaankaan saatu aikaiseksi jotain noin suloista.Synnytys kesti noin 12 tuntia, oli aika kova urakka mutta ei mitenkään erikoisen vaikea tai ongelmallinen. Tänään palattiin kotiin sairaalasta ja totutellaan elämään nyt kolmisin.
Edelleenkin on vaikea uskoa, että kolmen vuoden toivomisen ja lukuisien pettymysten jälkeen olemme vihdoin vanhempia. Vauva voi nyt hyvin, oli alussa hiukan väsähtänyt ja sitten tuli vähän keltaiseksikin, mutta vointi on kohentunut koko ajan ja on jo paljon pirteämpi.
Palailen myöhemmin teidän kuulumisiinne ja kertoilen enemmän synnytyksestä ja muusta.
Tsemppiä kaikille odotteluun!
Kimberly, mies ja pikkuprinsessa
Mulla ensireaktio oli pillittäminen :) Ihanaa että sulla synnytys meni hyvin, voi että! Tuo jotenkin uskoa, kun on niin vaikea tajuta, että kohta on pieni nyytti sylissä... Tule ihmeessä kertomaan lisää, mutta naatiskelkaa nyt pikkuihmeestänne!
Kiitos EmmaEmilia tsempeistä! Jotenkin hassua ajatella, että tietäisi päivän, Santesilla kanssa ihan justiinsa! Tavallaan haluisin tietää, toisaalta: kääk. Nyt on vaan sellanen epämääräinen kärsimättömyys; tulis jo tai ei sittenkään vielä...
Musta tuntu, että aloin jo heräillä koomasta viime viikolla, tyroksiinin nosto ilmeisesti alkoi vaikuttaa, mutta viikonloppuna iski flunssa. Osasin kyllä odottaa, kun miehellä se oli eka. Sillä ei ollut kurkkukipua, elän toivossa ettei mullekaan tuu, se on pahinta kipeenä. Mammajooga jäi väliin sitten tänään, tosi tylsää kun muutenkin oleminen on ihan möllötystä.
Viime viikon keskiviikkona lopetin rauhottavat kokonaan ja eilen meinasi iskeä ahdistuskohtaus... Varmaan väsymyksestä ja ressistä, kun lopetti lääkkeet. Täytyy ottaa nyt tosi rauhassa.
Me ei mitenkään ihmeellisesti siivota, vauvatavaralle oon tyhjännyt yhen mun kaapin. Meillä on vajaa kahden vuoden sisään ollut kaksi muuttoa, joten tavaroita on karsiutunut siinä jo ihan mukavasti. Ollaan puhuttu myös, että vieraat saa tuoda pullat tullessaan, tosin en tiiä malttaako mies olla leipomatta ;)
Pieni on onneksi jatkuvasti tosi aktiivinen, masu heiluu yhtenään 8)
Katijo & PK rv 37+5
Piti vielä ennen ilta(yö)palaa ja nukkumaan menoa tulla katsomaan onko kirjoituksia ja mikä ihana uutinen täällä olikaan! Valtavasti onnea Kimberly@ sinulle ja miehellesi! Vauvan tuoksuista arkea ja nauttikaa olostanne!
santes, melkein 37+0
Ihanaa kun näitä viestejä alkaa putoilla!
Minä näin taas unta vauvasta, rohkaisevaa on, että osaan käsitellä vauvaa unessa aina tosi hyvin, eikä se edes itke :-P
Daran
Olipa ihana lukea ensimmäiset vauvauutiset ja tippa tuli linssiin täälläkin. Nauttikaahan tosiaan täysillä tästä kaikesta, niin hartaasti näitä nyyttejä on odotettu ja toivottu. Voi vitsit, kohta se on piiiiitkä odotus takana meillä kaikilla :)
Täälläkin mennään yhtenä kappaleena ja hurjalta tuntuu, että viikon päästä sitä ollaan synnyttämässä tai ehkä on jo vaavi sylissä :O Ihan käsittämätön ajatus! Pikkuisen on kouristellut mahassa useampana päivänä ja la-su tuli sellaista keltaista venyvää limaa (jonka tulkitsin _ehkä_ pikkuhiljaa irtoavaksi limatulpaksi) mutta uskon ja toisaalta toivonkin, että mentäisiin suunniteltuun sektioon eikä tulisi mitään ylläreitä sitä ennen. Vähän on ollut samanlaiset fiilikset kuin Katjiolla, että välillä tuntuu että tulis jo ja välillä että ei sittenkään ihan vielä :)
No joo, nyt täytyy taas rientää, mutta jatketaan innolla uusien vauvauutisten odottelua ja koitetaan olla kärsivällisiä vielä hetki!
EE 38+1
Itku pääsi kun luin uutisestasi, on varmasti ihana tunne saada kauan kaivattu pieni syliin. Odotan sitä itsekin jo niin kovin...!
Tsemppiä kaikille loppurutistuksiin!
-Monoliisa- rv 35+6
Ihanaa lukea ensimmäiset vauva-uutiset!!! Tule ihmeessä kertomaan kuulumisia kun ehdit!
Lillastinalla taitaa myös olla lähtö lähellä :) Onnea koitokseen!!
En tiedä saiko musta sellaisen kuvan että olisin joku siivous/ruuanlaitto friikki, mutta sitä en todellakaan ole. Mulla toi leipomisinnostus on ihan kausiluontoista ja aika harvinaista. Nyt kun on oltu jo pari kuukautta ilman keittiöö ja syöty pääasiassa eineksiä niin mulla on kova hinku päästä tekemään ruokaa ja leipomaan. Eilen illalla saatiin vihdoinkin keittiö täysin valmiiks ja äsken tein kauppalappua että pääsen huomenna kokkaamaan.
Siivous on ollu vähän mitä sattuu myös remontin aikana kun on astiat yms. ollu pahvilaatikoissa ympäri nurkkia. Ja kun meillä vielä on koira jolta lähtee aivan tajuttomasti karvaa niin ei ollu ihan pieniä ne villakoirat jotka tuli esiin laatikoiden takaa kun niitä purettiin kaappeihin... ;) No nyt alkaa tää kämppä näyttää pitkästä aikaa taas kodilta ja mieli on huomattavasti parempi!
Eilen tuli kirje äitipolilta että saan lopettaa verensokerin mittaukset, kun on olleet niin hyvät. Täytyy palauttaa huomenna toi mittari neuvolaan, kun siellä on kuulemma hirvee pula niistä. Th sano että nyt on tosi paljon äitejä joilla on raskausdiabetes. Aika yleinen vaiva siis lienee.
Vointi on ollu suht hyvä, supistuksia ei juurikaan ole ollut, mutta muuten on aika tukala olo jo. Vauva painaa tonne alas jo niin kovasti, että liikkuminen ja varsinkin ylösnousut sattuu ihan tajuttomasti. Kauhee hinku olis jo nähdä millainen ihminen täältä ulos tulee. Huomenna tasan viikko täysiaikaisuuteen ja olis kauheen kiva jos sit mahd. pian syntyis! Tänään mennään katsomaan kavereitten kuukauden ikäistä poikaa ja veikkaanpa että tää kuume vaan kasvaa!!!
Vauvan tuleva kummitäti kävi eilen kylässä ja hän on myös jo ihan malttamaton. Hän jo odottaa kovasti että saa ottaa poikaa sitten hoitoon että me päästään joskus tuulettuun ja muutenkin käski pyytämään apua aina kun vaan siltä tuntuu. Todella hyvän kummin lapsi saa ja me vahvan lenkin tukiverkostoon! Muut kummit meillä on vielä mietinnässä, tämä yksi oli alusta asti varma kun on kaikista parhain ystäväni vuosien takaa.
Jotain piti vielä kirjoittaa, mutta en yhtään muista mitä, joten taidan jatkaa netissä surffailua..
Mingu+Onni 35+6
Saitte pienen pienen tytön syliinne ja siitä suuren suuret onnittelut!
Nevalaine 37+2
Meille sanottiin väestöliitosta, että mitä nopeammin aloitetaan yrittäminen, sitä parempi. Joten näin ollen ei ole otettu mitään ehkäisyä käyttöön eikä otetakkaan. Imetyksen pitäisi pitää sen pois, mutta itsekin pelkään sen kauhean kivun alkavan minä hetkenä tahansa. Viime kuun lopulla luulin jo kuukautisten alkaneen taas, mutta pitää katsoa tuleekö tässä kuussa vai oliko se vain jotain muuta.
" Normaaleja" kipuja ei ainakaan vielä ole tullut. En kyllä soisi niitä kenellekään. Toisaalta olihan se kiva, kun tiesi tarkalleen koska oli kierron puoliväli =)
Eipä tullut yllätyksiä. Mutta sitten maattiinkin kipeenä kaksi kertaa kuukaudessa, kun sattus niin älyttömästi.
Muistaakseni vuoden sisällä jos ei ole tullut raskaaksi tai ne " normaalit" kivut jälleen palaavat, niin pitää mennä väestöliittoon tsekkaukseen, että miltä näyttää. Sitten tehdään sen pohjalta päätös, että odotetaanko vaiko aloitetaan uusi koeputki. Toivon vain omalla kohdallani, että uusi tulisi luomuna. Meillä on muuten erittäin suuri riski saada joko kaksoset tai kolmoset seuraavaksi. Ei sillä, että se olisi jotenkin kauheata tai jotain muuta, mutta olisi se kiva saada lapset kuitenkin yksi kerrallaan. Jos seuraava/t onkin jotain koliikkeja tms, niin olisi se kivempi hoidella ne ihan yksitellen.
Ja jos nyt heti ensimmäisestä kerrasta tuli raskaaksi, niin voisi odottaa, että seuraavasta hoidosta on aika samanlainen lopputulos.
Toisaalta meillä on riski saada monikkoraskaus joka tapauksessa. Molempien suvussa on kaksosia ja isännän sisko on kaksonen itse. Toinen vain jouduttiin abortoimaan kesken raskauden kun oli niin huonossa kunnossa.
Mutta nyt pitää mennä tekemään meidän pikku Eemelille lisää vaippoja ja tortutkin pitäis leipoa... Onneksi tuo poika tykkää nukkua näin iltapäivisin pitkiä unia, joten äidillä on ihan omaa aikaa tehdä asioita. Voi rauhassa suunnitella tekevänsä jotain joulujuttuja.