LOKAMASSUT-lokakuu!

Yhtenä kappaleena vielä ollaan...



On ollut tosi mielenkiintoista lukea teidän synnytyskokemuksianne, lisää onnellisia kertomuksia toivottottavasti vielä saadaan.



Miikuli, vernerillä on tosi hyvä LA, allekirjoittaneen syntymäpäivänä! Saa nähdä saatteko nyyttinne laskettuna päivänä vai kenties ystävänpäivänä! Oikein paljon onnea 4d-ultraan, me jätimme sen väliin kun emme halunneet tietää sukupuolta etukäteen.



Ensimmäisten kuukausien kestovaippasetti on nyt hankittu, muutama uusi ja aika paljon huuto.netin kautta hankittuja. Merkkejä valitsin Fuzzi Bunsin, Imse Vimsen ja Popoliinin, lisäksi huusin erään äidin itse tekemät vaipat. Ovat tosi hienoja, omat käsityötaidot eivät ikinä riittäisi tekemään niin hyvää jälkeä. Kokeilen nyt siis näitä merkkejä ja kokemusten mukaan katson sitten seuraavat koot, jos siis aion jatkaa kestoilua. Nyt ainakin on vakaa aikomus! Nyt vasta sain tietää, että kestovaippayhdistykseltä olisi ollut mahdollista saada sellainen kokeilusetti, jossa olisi ollut mahdollisuus testata erilaisia vaippoja. No, vaipat on nyt hankittu ja sen mukaan toimitaan. Rahaa meni n. 300 euroa, ei paha kun jakaa kustannukset kuudelle kuukaudelle ja vaipoilla on vielä jälleenmyyntiarvo.



Le_Cheile, toki sinut vielä muistetaan! Mukava kuulla sinusta. Saa nähdä kumpi meistä ehtii ensin ;o)



Mingu, menit sitten kirimään ennen minua! Hurja tarina sinulla, onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin.



Lilium, samoissa aatoksissa mennään, jännitän vielä synnytystä. Viime maanantaina neuvolassa hoitaja arvioi vauvan syntymäpainoksi 3.9 kiloa. Aika pelottavaa, jos menee vielä yliaikaiseksi, pelkään että paikat repeää! Laskeutumista ei ollut vielä tapahtunut. Hoitaja varoittikin, että jos lapsivedet menevät, pitää lähteä heti sairaalaan, jotta napanuora ei jäisi vauvan pään ja kohdunkaulan väliin jumiin.



Maha on todella valtava, mutta ihme ja kumma ei ole selkä ollenkaan kipeä. Ylösnousu on hankalaa, enkä enää tahdo mahtua pöydän ja tuolin väliin. Maha ottaa vastaan kun yritän vähän kurotella pöytään päin. Vaavi on vieläkin tosi vilkas, sehän on vain hyvä asia. Iltaisin on kamalaa närästystä ja kädet puutuu nukkuessa. Näkisitte kun tämä valas vaihtaa kylkeä! Ja jos en muista juoda rittävästi, ovat sormet aamulla kuin nippu HK:n blöötä. Siihen onneksi auttaa riittävä juominen. Muuten ei turvotusta ole ollenkaan.



Mutta nuo oireethan vain kuuluvat asiaan. Olen siis oikeasti kunnossa ja täysin valmis uuden perheenjäsenen kohtaamiseen. Kävimme tänään hakemassa MLL:n paikallisyhdistyksestä turvakaukalon, joten vauva saadaan kotiin turvallisesti sairaalasta. Päädyimme vuokraamaan kaukalon, hinta oli vain 30 euroa puolelta vuodelta, ei siis oikeastaan mitään.



Mutta, nyt pitää ruveta lämmittämään saunaa. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!



-marvik- rv 38+5

Onnitteluja taas synnyttäneille.



Kiva Marvik, kun joku edes muistaa =) Meillä oli tosiaan tuossa vaikka mitä tekeillä, vaihdettiin maata välillä eli tultiin tänne Suomeen synnyttämään, niin menoa riitti.



Meillä oli neuvola perjantaina ja hyvin oli poika laskeutunut alas, vaikka vielä kuulemma saa hieman mennä. Supistuksia ei ole ollut, mutta ei niitä ollut edellisessäkään raskaudessa, vastakuin yliaikakontrollia edeltävänä yönä eli 41+3, kun menin yliaika kontrolliin, niin ottivat osastolle ja käynnistivät, koska lapsivettä ei ollut enää paljoa jäljellä. Saas nähdä käykö tässä samallalailla, koska nyt neuvollassa kahden henkilön voimin tsekkasivat lapsivesitilannetta, kun on alkanut taas vähetä ja paljoa ei ollut näkyvillä eli mistä tietää vaikka ensi perjantain neuvolasta lähetetäänkin synnyttämään. Olis niin kiva jo nähdä pikku mies.



Onneksi me kaikki ehditään synnytämään ennen tuota irtisanomisuhkaa, ois kauheeta, jos ois laskettuaika sen jälkeen. Koskaan kun ei tiedä mitä tapahtuu.



Jaksamisia kaikille, ei ole enää pitkästi, kun meillä kaikilla on kääröt sylissä.



Marvikille vielä, kokeilin tuon esikoisen kanssa kestovaippailua, mutta oli niin tottunut jo normaaleihin vaippoihin, että aina, kun kestovaippoja kokeilin, niin eka pissan jälkeen heräs, kun ei tykännyt märästä tunteesta eli ei auttanut muttakuin siirtyä Liberoihin takaisin.



Le Cheile 38+3

Huomenet kaikille!



Näin se sitten on: kasassa on täydet 40 viikkoa! Ihan u-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a !!! Ja tässä sitä vaan hörpitään aamukaffetta ja suunnitellaan päivän touhuja. Mies lähti juuri viemään autoa huoltoon, sekin sattui juuri lasketulle päivälle. Mutta eipä hätiä mitiä, tämä tyttö ei taida lähteä synnyttämään ihan vielä... Olotila on siis kaikin puolin samanlainen kuin aiemminkin. Nyt yön jälkeen särkee tosin tuota oikeaa lonkkaa mutta se ei ole mitään uutta. Eilen illalla kävelyllä, 30 minsan jälkeen alkoi tuntua jotain menkkamaista tunnetta alavatsassa ja kyljissä mutta meni ohi kun pääse lepäämään. Eilen neuvolassa todettiin, ettei vauvan pää ole vieläkään kiinnittynyt. Sain viimein jotain vinkkiä vauvan koosta: ennemminkin 3-kiloinen kuin 4-kiloinen. Eli nyt kun näyttää menevän yliaikaiseksi, niin hirveän suurikokoinen ei vauvan PITÄISI vielä ainakaan olla. Kaikki arvot oli OK ja vauva liikkuu terhakasti. Iltaisin erityisesti tuntuu, että massu repeää, niin voimakkaita ovat nuo liikkeet. Mutta hyvä vaan että liikkuu ja viihtyy!



Mites te muut, esim. Nevalaisella on myös tänään LA? Joko olettekin siirtyneet äksönosastolle? Kovasti odottelen teidän kuulumisia ja toivon mukaan mitä ihanimpia synnytyskokemuksia. Itseä kun hetki hetkeltä enemmän jännittää edessä olevat kivut ja se, miten niihin sitten reagoi! Joten olisi vallan mukava kuulla sellaisia positiivisia kokemuksia¿



Ensi maanantaina on sitten taas neuvola jos synnytys ei vielä ole alkanut. Silloin kuulemma tehdään myös ilmoitus yliaikaisuudesta sairaalaan. Sieltä sitten tulee kutsu käynnistykseen 42 viikon kohdalle. Voi kunpa ei tarvitsisi kuitenkaan mennä siihen. Täytyy vaan uskoa, että ensi viikolla viimeistään on meidän käärö valmis syntymään ihan oma-aloitteisesti.



Eipä sen kummempia tässä kuin oikein hyviä vointeja teille tositoimia odottaville ja leppoisia vauvanhoitohetkiä jo nyyttinsä saaneille. Palaillaan!



Lilium, rv 40+0

Eli me otettiin sitten vähän varaslähtö, ja poika syntyi 18.10. (la 29.10.). Keskiviikkona aamuyöstä alkoi vedet lirahdella, mutta synnytys ei käynnistynyt muuten kuin hyvin harvoilla supistuksilla. To-aamuna pistettiin tippa vauhdittamaan, ja yhdentoista aikoihin alkoi tapahtua. Muutama tunti meni ihan mukavasti, mutta sitten alkoivat supistukset olla sitä luokkaa, etten voinut muuta kuin nojata mieheen ja puristaa hänen kättään murskaksi :-) Epiduraali helpotti oloa huomattavasti, mutta jonkin ajan kuluttua sen teho hävisi vasemmalta puolelta. Sain sitten uuden puudutteen, ihan raakaa ainetta, ei seosta, ja se puudutti mukavasti koko alakropan.

Siinä sitten makasin kuin valas ja kätilö sai puuhailla jalkovälissä mitä halusi, ei tuntunut missään. Avauduinkin sitten vauhdilla loppuun, ja poika syntyi vajaan 20 min ponnistuksilla. Varmasti maailman helpoin ponnistus kun tuntoa ei ollut missään.

Poika on pieni ja sievä. Muuten menee hyvin, mutta imettämisen kanssa vähän takkuaa. Maitoa kyllä tulee hyvin, mutta poika ei oikein osaa ottaa kunnon otetta, jolloin joko minä puren hammasta kivusta tai poika turhautuu ja alkaa raivota. Mutta kyllä tämä tästä! Koko suku on aika haltioissaan :-)



Daran ja poika (jolle ei näytä löytyvän nimeä joka kelpaisi sekä isälle että äidille...)

Voi miten hienoa, Daran! Ihan mielettömästi onnea! Tuli ihan tippa linssiin teidän puolesta! Ja olipa kiva kuulla heti pyyntöni jälkeen tuollainen kategoriaan " hyvä/helppo synnytys" -luokiteltava kokemus - jos siis ymmärsin oikein. Siis tuollainen vahva epiduraaliannos mullekin sitten, kiitos...Missä sairaalassa muuten synnytit jos saa udella?



Mitkä ovatkaan pojunne mitat? Ja missä vaiheessa menitte sairaalaan kerta supistelut tulivat vesien menon jälkeen harvakseltaan? Hetikö vesien mentyä vai käskivätkö odotella kotona?



Nyt vaan hurjasti tsemppiä ja pitkää pinnaa imetyksen harjoitteluun, kyllä se varmasti siitä sutviintuu. Onnea vielä kooooooko perheelle!



Perästä tullaan ja toivottavasti pian!



Lilium

Lohdutukseksi teille jotka vielä jännitätte synnytystä, vaikka mulla ehkä hurjan kuuloinen synnytys olikin niin olisin valmis kestämään saman vaikka heti uudestaan! Ja oikeestaanhan mulla oli varmaan aika helppo synnytys kun oli niin nopea. Olen miettinyt että mieluummin näin, kuin jos esim. olisi laitettu epiduraali joka olis epäonnistunu ja sitten olis joutunu monta tuntia kärsiin kivuista. Miehelle naureskelin että turhaan oli pakattu sairaalakassiin kauratyyny ja tennispallo hieromista varten ja yritin ehdotella että kun kerran mies välttyi mun hieromiselta synnytyksen aikana niin vois korvata sen nyt jälkikäteen..

Me on nyt käyty painokontrolleissa kun Onnin paino ei lähteny nouseen tarpeeks. Viime perjantaina paino oli laskenu 2420g->2400g joten saatiin ohjeeks lypsää pulloon ja syöttää siitä että näkee paljonko syö. Tosi hyviä määriä poika söikin ja eilen vaaka näytti 2590g, eli 190g oli tullu viikonlopun aikana. Terkka epäili että Kun Onni on niin pieni niin hän joutuu tekemään kauheesti työtä että saa maidon tulemaan tissistä, joten kaikki energia menee siihen eikä riitä enää kasvamiseen. Nyt sitten opetellaan uudestaan tissistä syömistä (poika oli todella hyvin jo unohtanu tekniikan...) Rintakumin avulla se onnistuu jotenkin. Olen nyt tehnyt niin että imetän ensin yhdestä rinnasta niin kauan kun poika haluaa imeä ja sen jälkeen lypsän rinnan tyhjäksi ja jos poika ei ole tyytyväinen niin tarjoan vielä toista rintaa ja vasta viimeiseksi pullosta. Kai hän ainakin jotain saa sieltä ,koska nytkin on mennyt 3,5h edellisestä syömisestä (pelkkää rintaa) ja poika on nukkunut tyytyväisenä jo 2,5h vaunuissa. Torstaina on taas punnitus jolloin nähdään mihin suuntaan paino on mennyt. Kovasti tietysti toivoisin että alkais sujuun pelkkä imetys.

Mites muuten, pitäiskö tonne vauvat-puolelle perustaa meidän vauvoille oma pino vai onkohan siellä jo lokakuun vauvoille oma? Näyttää siltä että tässä vaiheessa ainakaan ei kovin usein koneelle ehdi, mutta olis kiva ainakin silloin tällöin vaihdella kuulumisia ja kokemuksia..



Mingu ja Onni (päivää vaille 2 viikkoa)

Moi Mingu,



tosi kiva kuulla että synnytyksestä jäi sulle noin positiivinen mieli. Kaikkea positiivista onkin nyt kiva kuulla. Sellainen tuli tuosta imetyksestä mieleen vinkata (minkä kyllä ehkä tiedätkin), että vauva saa kaikkein täyttävimmän eli rasvaisimman ravinnon siitä viimeisimpänä rinnasta tulevasta maidosta. Tietenkään vastasyntynyt vauva ei määräänsä enempää jaksa imeä mutta nythän käynee niin, että se kaikkein täyttävin maito joutuu sinne pulloon kun tyhjennät rinnan pumppaamalla. Mutta varmastihan annat tuonkin maidon jossain vaiheessa vauvallesi, joten hän saa sen joka tapauksessa. Tuolla rasvaisimmalla maidolla vauva pysyy sitten pitempään kylläisenä ja tyytyväisenä.



Paljon tsemppiä imetykseen, hienoa että vauvan paino on alkanut nousta!



Lilium

Meille syntyi poika 18.10 klo 3.33 (LA 23.10). Mitat 49cm ja 3145g. Synnytys jouduttiin käynnistämään, kun neuvolalääkärin kontrollissa vauvan sydänkäyrä oli poikkeava eikä vauva liikkunut. Sain lähetteen heti keskus-sairaalaan, jossa käyrä todettiin kuitenkin ihan hyväksi ja vauvakin alkoi liikkua. Lapsiveden määrä oli normaalin alarajoilla joten mut otettiin osastolle ja alettiin käynnistellä synnytystä. Neljältä laitettiin eka kypsyttävä pilleri ja seittemältä toinen ja siitä se sitten lähti. Synnytys käynnistyi kunnolla puoliltaöin, kun sain peräruiskeen ja poika oli sylissä 3,5 tunnin kuluttua. Hönkäilin ilokaasua ja spinaalipuudutuksen sain sitten vihdoin ja viimein kun kivut oli tosi karmeat. Se ei kuitenkaan auttanut mulla supistuksiin, mutta ponnistusvaiheessa en tuntenut alapäässä yhtään mitään.



Kotiin päästiin vasta maanantaina, kun lääkärintarkastuksessa vauvalla todettiin lonkkaluksaatio. Pieni reppana viriteltiin von rosen-lastaan. Poika oli niin säälittävän näkönen siinä, että itkuksihan se mulla tietysti meni ja sitä riittikin sitten koko päivän ja vähän seuraavallekin päivälle. Lastaa joudutaan pitämään 6-8 viikkoa. Nyt ei tunnu enää niin pahalta kun tiedän, että lastahoito parantaa pojan ja se 6 viikkoa menee kuiteskin melko nopeasti. Vauvan pesut on kuitenkin melko hankalia kuivatuksineen sen lastan kanssa, mutta kaikkeen tottuu, kyllä me tästä selviämme ja poika parantuu.



Hyvää jatkoa synnyttäneille ja sitä odottaville!



Nevalaine + poika 5pv

onnea kaikille vauvansa lunastaneille!!!



Täällä elellään vauva-arkea, vauva jo 2 viikkoa ja 1vrk, mingu ehdotti et perustettais oma pino vauvat-puolelle, niin musta olis hyvä idea. Sielllä on kyllä pino lokakuisille, mut en oo sinne jaksanu kirjottaa.



Meillä kanssa imetys on vähän takkuillu, mulla oli vielä pari päivää sitten rinnat NIIN verellä, et oksat pois, nyt alkaa valoa näkyy tunnelin päässä. Pelkällä rintamaidolla mennään, rintakumin kanssa tosin imetän, kun ei muuten onnistu, on niin matalat rinnan päät eikä vauva ymmärrä yhtään kun kokeilen ilman, huudoks menee. Ehkä jossain vaiheessa yritän vierottaa siitä, mut nyt mun energia ei siihen riitä, hyvä että vauva saa jostain maitonsa, vaikka rintakumin käyttöä kritisoidaan joka paikassa.



vauva on ruvennu valvottaa alkuyöt, ei meinaa käydä ollenkaan nukkumaan. Sillon kyllä väsy painaa mulla päälle, muuten sujuu päivät mukavasti ja vauva on melko kiltti, kuhan vaa saa tissin suuhun:)



Vieläkin on pihalla tästä koko touhusta et vauva on tosiaan tullu jäädäkseen. Mielialat vaihtelee hurjasti, itkusta mielettömään iloon, ihan outoa..kuhan saa vaan levättyä, muistakaa kaikki levätä synnytyksen jälkeen, jos siis on mahollista, muut asiat saa odottaa. Mä ehkä rehkin silllon alussa liikaa ja kostautuu nyttten.



Tsemppiä kaikille tulevaan synnytykseen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



-maya ja rusina 2vko-

Lilium: Synnytin Kainuun keskussairaalassa (jossa oli muuten ihan mieletön ruuhka, osastolla joka huone tupaten täynnä). Todella hyvin siellä kyllä kivusta huolehdittiin, kun kerroin että puudutus ei kunnolla vaikuta, niin melko pian tuli lääkäri uudelleen ja lähetti seitsemänteen taivaaseen :-)



Pojan mitat oli 48 cm/3285 g, eli oikein mukavan kokoinen synnyttää. Epparihaava tehtiin, mutta sekin on parantunut jo todella hyvin.



Minulla alkoi vettä tulla keskiviikkona aamuyöstä, kuudelta soitin synnärille, jossa käskettiin laittaa side ja seurailla. Kahdeksalta luurin päässä oli toinen täti, joka sanoi että sairaalaan nyt heti ja ambulanssin kyydissä.



On kyllä tavallaan lohduttavaa kuulla, että muillakaan elämä ei ole ihan pelkkää onnen autuutta. Niin toivottu kuin poika onkin, välillä sitä toivoo, että sen voisi palauttaa. Melko vähänhän tuo huutaa, mutta huonoilla yöunilla ja hirvittävällä hormonilatauksella se vähäkin on liikaa. Viime yö oli onneksi hyvä, puolen yön aikaan kun saatiin nukkumaan, niin nukkui kolmen tunnin pätkiä, heräsi rauhallisesti syömään ja jatkoi taas unia. Rankinta on, kun se on lietsonut itsensä raivoon, eikä sitten hyväksy tissiäkään, vaikka nälkä olisikin.

Ja onnea uusille vauvautuneille ja tervetuloa tähän autuaaseen (?) vauva-arkeen!



Täällä olikin puhetta imetyksestä, yllättävänm monella tuntuu olevan ongelmaa sen suhteen. Olin itsekin alussa aivan rikki asian vuoksi, kun vauvalla on niin pieni ote että se väistämättä johtaa rintojen kipeytymiseen. Hampaat irvessä ja itkua vääntäen imetin kun täysimetyksellä halua ehdottomasti mennä, enkä mitään pulloon lypsyjä tai rintakumeja uskaltanut kokeilla kun niitä niin arvostellaan. Lopulta oli pakko antaa periksi ja ostin rintakumit. Ah mikä helpotus ja mielialakin parani välittömästi kun tein päätöksen. Nyt sitten välillä syödään kumeilla ja välillä ilman. Vauva kyllä ottaa hyvin kiinni ilmankin ja saa maitoa, mutta ote on niin pieni että jo pois saatu kipu palailee jos en ollenkaan kumeja käytä. Uskomatonta, miten herkästi sitä suhtautuu näihin asioihin, aivan kuin koko imetysasia olisi maailman tärkein eikä vauvanhoidossa voisi onnistua muuten..no ehkä asenne on vähän rennompi nyt jo mutta kyllä esimerkiksi nuo imetystukilistan sivut vähän ahdistaa kun niitä tiukkoja ohjeita lueskelee..



Meilläkään vauva ei itke kovin paljon, mutta usein iltaisin se on tosi levoton ja temppuilee tissillä eikä millään suostu nukahtamaan. Myös vuorokausirytmi on vähän sekaisin siten, että se nukkuu päivällä paljon paremmin ja pitempiä jaksoja. Väsymys on välillä aivan valtaisa ja tuntuukin joskus, että miten tästä selvitään mutta hienosti kaikki on silti mennyt. ja vauva on suloisista suloisin!



Nyt pitää juoda aamukahvit rauhassa kun toinen nukkuu!



Kimberly ja tyttö 4vkoa

Heippa,



ja heti ekana hurjasti onnea Nevalaiselle ja muille vauvautuneille! Toivottavasti Nevalaisen vauvan lonkkaluksaatio korjaantuu tosi pian. Itsekin olen kuulemma joutunut sellaisessa lonkkatyynyssä olemaan vastasyntyneenä mutta täysin saivat vian korjattua.



Sitten tuohon otsikon aiheeseen. Äitini tuossa soitteli ja sai mut vähän huolestumaan tästä yliaikaisuudesta. Ei varmasti tarkoittanut saada mua levottomaksi mutta onnistui kuitenkin. Hän on sitä mieltä, että koska meillä on tarkka hedelmöittymispäivä (eilisestä 40 viikkoa taaksepäin) tiedossa ei synnytyksen mahdollista käynnistämistä pitäisi odotella kovin kauaa. Ettei vaan vauva kasva liian isoksi kohdun olosuhteisiin. Mulla on vasta maanantaina seuraava neuvola ja hänen mielestään mun pitäisi yrittää saada aika jo tälle viikolle. Kun ei kuulemma vauvalle ole hyväksi olla kohdussa liian kauaa ja normaali 2 viikon odotteluaika L.A:n jälkeen ei päde kohdallani kun hedelmöittymispäivä kerran tiedetään. Normaalistihan on ihan mahdollista, että vauva on vasta sen 40 viikkoa vaikka syntyisi yliaikaisena, kun ei noista kierroista aina tiedä. Lisäksi äitini on lukenut jostain, että mun käyttämä babydisperin voi estää synnytyksen normaalin käynnistymisen - syytä ei tiennyt/muistanut. Enhän mä tota disperiniä ole kuukauteen enää syönytkään mutta alkoi tuokin asia nyt painaa vähän mieltä.



Nyt sitten olen ollut täällä aika levoton kun aloin miettimään, että mitenköhän kauan tässä oikein menee ennen kuin synnytys alkaa ja pitäiskö mun vaatia päästä ultrattavaksi ettei vauva vaan kasva liian isoksi ollakseen kohdussa standardikäynnistysajankohtaan saakka... Tai pitäiskö mun IVF-potilaana vaan vaatia aiempaa käynnistystä kuin normaalisti? Toivoisin niin kovasti että synnytys alkaisi ihan itsekseen!



Mitä te olette mieltä, odottaisitteko minun tilanteessani ihan rauhassa normaalia käynnistysaikaa 42. viikolle - olettaen ettei normaalisti käynnisty? Maanantaina neuvolassa oman hoitajani sijainen kyllä arvioi vauvan " vain" 3-kiloiseksi, joten olisiko niin ettei tässä olisi vielä syytä huolestua vauvan olosuhteiden ahtauden vuoksi? Ääh, mä taidan ihan ylireagoida nyt hormonienkin vaikutuksesta... Ja tiedän että LA oli vasta eilen eikä siinä ole mitään ihmeellistä ettei synnytys ole vielä alkanut. Mutta ajattelenkin jo pidemmälle, ensi viikkoon... Sekin hieman ärsyttää, että jostain syystä virallinen LA on laskettu vasta siirtopäivästä? Eikös teilläkin se ole laskettu punktio- eli hedelmöittymispäivästä? Mun kohdalla neuvola näkee siis vasta huomisen laskettunapäivänä. Eipä tuossa tosin ole kuin kahden päivän ero mutta ihmettelen silti miksi IVF-lääkäri (oman lääkärin sijainen) sen noin laski.



Olisi niiiiiin kiva jos joku voisi kommentoida. Onhan meitä muutama vielä jotka eivät ole vielä synnyttäneet. On vaan vähän sellainen olo että mä jään tänne viimeiseksi roikkumaan ja lokakuu vaihtuu marraskuuksi... Onneksi vauveli liikkuu ahkerasti, se tyynnyttää mieltä. Ei kai sillä ainakaan vielä ole liian ahtaat paikat kun mahtuu möyrimään.



Lilium, rv 40+1

Lilium, en lukenut hirveän tarkkaan tilannettasi (vauva hermostuu tossa vieressä), mutta ihan yleisesti sanotaan että nykyään raskauden kesto on lähempänä 41 viikkoa kuin 40. Sen puoleen ei niin hätää...tokihan se on yksilöllistä, jos vaikka vauva kasvaa liikaa, istukka ei oikein toimi jne. Kysele ihmeessä lääkäriltä tarkemmin vielä!



Vielä kimberlylle, mäkin olen kohta rintakumien partaalla. Tissit on niiiin sairaan kipeet, että pakko kai ottaa ne käyttöön. Meilläkin vauvalla pieni suu ja huono imuote. Ongelma voi helpottaa myöhemmin, kun tissit ei ole enää niin pingottuneet, mutta jotenkinhan se on tässä selvittävä siihen asti. Tsemppiä imetyshommiin! t. nimim. tippa linssissä ja hampaat irveessä täälläkin täysimetetään :/



Kiitos kaikille onnitteluista ja samoin teille muille jo vauvanne saaneille! Mahakkaille viime hetkn tsempitykset!

kohta lähtee kolotukset :).



t. Meri ja poika 3.5 viikkoa

Hirveä kiire kokoajan, mutta pakko tulla muutama juttu pikaisesti kirjoittamaan. Ensinnäkin Nevalaiselle (toivottavasti muistan oikein) piti kommentoida, että meilläkin vauvalla todettiin lonkkaluksaatio ja von Rosenin lastassa täälläkin mennään! Meillä tosin lastan pitoajaksi sanottiin 10 viikkoa, mutta en tiedä mikä se lopullinen aika sitten on. Ekan vuorokauden vauva vaan itki sen kanssa (äiti samoin...), mutta nyt on jo totuttu asiaan. Varsinkin kun sairaalassa hoitaja hoksasi laittaa tavallisen patjan tilalle tyynyn, vauvan olo helpottui ja samalla tyylillä ollaan jatkettu kotona. Onko teillä vaikuttanut tuo lasta kakkaamiseen? Meillä vauva ei ensin alkanut kakkaamaan sen kanssa ollenkaan, mutta nyt sujuu jo sekin :) Ois kiva kirjoitella kokemuksia enemmänkin, joten kerrohan miten teillä on sujunut?



Imetyksestä sen verran, että täällä käytetään myös rintakumia ihan suosiolla, koska ilman sitä imetys ei onnistu. Välillä yritän ilman (muutaman imun vauva joskus ottaakin) ja toivon että joskus onnistuisi kokonaan jättää kumi pois, mutta en enää suostu potemaan huonoa omaatuntoa asiasta, kun se meillä kerran hyvin toimii. Samoin olen antanut pullosta lisäruokaa, jos vauva on 2 tunnin imetyksenkin jälkeen itkenyt nälkäänsä (vaikka täysimetykseen tietysti täälläkin tähdätään). Päätin ottaa itselleni armeliaamman asenteen kaikista " täydelliseen imetykseen" pyrkivistä ohjeistuksista huolimatta ja tehdä niin kuin parhaalta missäkin tilanteessa tuntuu. Ei musta täydellistä äitiä koskaan tule, joten turha ottaa liikoja paineita vaan mieluummin nauttia tästä kauan odotetusta ihanasta elämäntilanteesta!



Paljon onnitteluja vielä minunkin puolesta vauvansa saaneille ja kovasti tsemppiä vielä odottaville! Yritän ehtiä vähän useammin kirjoittelemaan tänne jatkossa, mutta ainakin tähän asti aika on kulunut kuin siivillä. Nyt täytyy rientää vaipan vaihtoon, palaillaan taas!



EE ja tyttö melkein 3 vk

Moikka taas!



Meri05, kiitti tosiaan tuosta tietoiskusta raskauden kestoon liittyen. Helpotti oloa. Edelleen on jotenkin masentunut/itkuinen olo, liekkö sitten syynä se eilinen puhelinkeskustelu äitini kanssa vaiko hormonit ihan muuten. Tai pelkästään jatkuva jännitystila synnytystä odottaessa. Mieskin myönsi aamulla olevansa jotenkin ärtynyt koko ajan. Ja lisäksi hän on tosi harmissaan siitä, että meidän äiti meni puhumaan moisista negatiivisista asioista ollenkaan...



Yritän kyllä kovasti piristyä ja tehdä kaikkea mukavaa. Mieskin näki että olin poikkeuksellisen allapäin, halaili, hieroi niskoja ennen töihin lähtöä. Sovimme menevämme huomeniltana ulos syömään ja katsomaan joku rauhallinen elokuva ihan teatteriin asti. Olisi mageeta nähdä Medusan sinetti kun sitä on niin paljon kehuttu mutta pelkäämme että melutaso on niin valtava leffateatterissa ja että noin jännittävä leffa saisi vauvankin hermostumaan. Joten valitsemme jotain vähän rauhallisempaa, pääasia että saisi jotain muuta ajateltavaa kuin tämä niin lähellä mutta niin kaukana oleva synnytys...



Eilen illalla onneksi alkoi tuntua edes jotain menkkamaista vihlontaa massussa - ihan hetken ajan. Tänään ei taas mitään. Onneksi olen nukkunut hyvin, molemmat uinuttiin kahdeksaan asti tänä aamuna poikkeuksellisesti. Ei kai tässä muu auta kuin lähteä heilumaan haravan kanssa pihalle, sitä hommaa kyllä piisaisi!



Lilium, rv 40+2

Älä huoli, et ole yksin odottamassa synnytystä ja jännittämässä yliaikaisuutta. Olemmekin viimeiset tämän kuun synnyttäjät, Milokollahan la on helmikuussa.



Minulla on ensi maanantaina laskettu aika ja, koska vauva ei ollut vielä viime maanantaina kiinnittynyt (pää liikkui vielä kun terveydenhoitaja kokeili), on veikattu että yliaikaiseksi menee meidänkin synnytys. Meidän vauvan kooksi arvioitiin jo 3.7 kiloa, joten hoitaja lupasi kirjoittaa ensi maanantaina lähetteen käynnistysarviointiin. Ei kuitenkaan luvannut että käynnistys tehtäisiin, mutta vauvan koon vuoksi haluaa tarkistuttaa asian.



Joten jos sinulla on arvioitu vauva kolmikiloiseksi viime neuvolakäynnillä, ei ole mitään hätää. Vauvahan kasvaa keskimäärin 200 g/vko, joten parin viikon yliaikaisuus tuo lisäpainoa n. 400 g. Oletko lukenut neuvolasta saatua Vauvan odotus-kirjaa? Siellä on kerrottu, että keskimääräinen syntymäaika on 40+2 päivää. Eli periaatteessa sulla se on tänään. Olisikohan sijaislääkäri laskenut tältä pohjalta la:n? Samaisessa kirjassa sanottiin, ettei yliaikaisuus ole vauvalle riski jos vain istukka toimii kunnolla. Tuo istukkajuttu tuli terveydenhoitajaystävältä, ei kirjasta. Yliaikaiset vauvat ovat hiukan tarkkaavaisempia ja valvovat hieman enemmän kuin aiemmin syntyneet. Senkään puolesta en siis olisi huolissani.



Itse olen huolissani ainoastaan meidän vauvan koosta. Olen itsekin ollut iso vauva, yli 4-kiloinen, mutta olin sentään kolmas lapsi. Pelottaa miten paikat kestävät ison vauvan synnytyksen. Oletko Lilium kovin pienikokoinen? Itse lukeudun roteviin, mutta kun tässä on ehtinyt tulla tuota ikää, pelottaa etteivät paikat jousta niin hyvin kuin parikymppisenä olisi joustanut. Neuvolasta sain ohjeet miten saan venytettyä vauvan päälle kiinnittymistilaa. Aika tuskainen kyykkyasento, mutta olen yrittänyt harjoitella asennossa muutaman minuutin useamman kerran päivässä.



Toivottavsti tämä lohdutti. Jos näin teki, pääset sitten lohduttamaan minua ensi viikolla kun olet jo synnyttänyt ja minä kärvistelen yliaikaisuuden tuskassa marraskuun puolella ;o)



-marvik- rv 39+3

Hei marvik,



Voi kun osasitkin kirjoitella kivasti. Nyt kyllä fiilikset paranivat huomattavasti! Suurkiitos siitä sinulle! Olen kyllä lueskellut tuota Vauvan odotus ¿kirjaa mutta ihan nuo viimeiset viikot oli unohtunut lukea. Höhlä minä! En ollut tajunnutkaan, että virallisesti vauva on yliaikainen vasta 42. viikon jälkeen vaikka nyt muistankin siitä jossain olleen puhetta. Ja oli kyllä kiva kuulla, ettei vauvan pitäisi mitenkään kärsiä parista extraviikosta LA:n jälkeen. Itselle jäi vaan pyörimään mieleen se, että kun kerran hedelmöittymisajankohta on tarkkaan tiedossa, niin pitäisikö käynnistystä hieman aikaistaa normaalista? En kyllä tosiaankaan ole käynnistykseen hinkumassa. Jos vauva vaan kohdussa pärjää niin mennään sitten vaikka kuinka yliaikaiseksi ja aloitellaan synnytys ihan luonnollisesti. Mutta nyt päätin olla murehtimatta näistä asioita kun oikeasti ei ole vielä mitä edes murehtia.



Tuosta vauvan koosta vielä: maanantaina terkkari kokeili siis ihan käsillä päältä päin tuon vauvan koon. Arvio voi ihan hyvin olla puoli kiloa tai kilon väärä, voihan olla että hän kertoi enemmänkin se mitä tajusi minun haluavan kuulla. Marvik, saitko noin tarkan arvion ultran avulla vai osattiinko ihan käsituntumalla antaa noinkin tarkka tieto? Ymmärrän täysin sinun huolenaiheesi vauvan isosta koosta kun olet viikkoa minua ¿jäljessä¿. Se on kuitenkin hyvä, ettet ole mitenkään hurjan pienikokoinen. En itsekään ole, ennemminkin tosiaan roteva, mutta niin ikään vähän vanhempi, yli kolmekymppinen. Joten itseänikin mietityttää, miten paikat venyvät ja suhtautuvat synnytykseen. Esim. siskollani kävi samanikäisenä ensimmäistä synnyttäessä niin, että lapsivedet kyllä meni mutta supistukset eivät itsestään alkaneet. 9 tuntia vesien menon jälkeen synnytys käynnistettiin mutta missään vaiheessa kohdunsuu ei auennut 9 senttiä isommaksi. Hänelle jouduttiin sitten tekemään keisarinleikkaus kun vauvan sydänäänetkin alkoivat heiketä ja käynnistelyäkin oli tehty muistaakseni jo 14 h. Leikkausarpien takia jouduttiin tekemään keisarinleikkaus toisenkin lapsen kohdalla. Voi kunpa mulle ei vaan tarvitsisi tehdä keisarinleikkausta... Eihän tuollaiset jutut kai ole mitenkään suvussa kulkevia? Paitsi jos syy oli rakenteellinen ja minulla sattuisi olemaan sama juttu. Mutta enpä nyt aio murehtia sitäkään tämän enempää.



Marvik, millainen tuo sulle annettu venytystreeni oikein on? Siis vauvan pään kiinnittymisen avittamiseksi?



Le_Cheile, sinähän olet minun ja marvikin kanssa vielä synnytystä odottamassa, eikö? Mikäs siellä sinun suunnalla on vointi ja fiilikset? Kiva että meitä on vielä sentäs muutama ¿samassa jamassa¿ vaikka tietenkään en toivo kenellekään mitään pitkittynyttä jännitystä!



Palaillaan! ;) Ja ihanaa, että on paikka minne purkaa näitä tuntemuksia!



Lilium

Yritän nyt vähän helpottaa sun oloa. Enpä usko, että sun tarttee äitis pelotteluja uskoa. Mun edellinen raskaus, joka oli myös IVF-raskaus, meni yliaikaiseksi, tyttö syntyi 41+6 ihan ilman käynnistystä (aika oli kyllä jo varattu seuraavalle päivälle). Kaikki meni hyvin, eikä mulle kukaan tullu tollasia juttuja kertomaan. Tyttö oli syntyessään 48,5 cm ja 3080g, ei ollu mikään jättiläinen vaikka menikin yli. Ole ihan rauhallisin mielin.



Nevalaine

Eli pe 19.10. (LA 17.10.) klo 06.05 syntyi meille ihana pikkulintunen (3840 g/52 cm). Sairaalaan mentiin ma 15.5., kun väsymys otti vallan, käynnisteltiin ke 17.10. (2x1/4 tb Cytotec), vedet meni yöllä klo 12 ja kovat supistelut alkoi klo 2.30, sitten saliin to 18.10. noin klo 19. Avautuminen alkuun nopeasti 5-6 cm sitten tyssäsi ja tuskaisen yön jälkeen aamulla puoli kuusi vasta 8 cm. Olin toivonut jo sektiota yöllä, mutta vasta tässä vaiheessa lääkäri ultrasi ja pikkunen oli rt mutta kasvot ylöspäin: alatiesynnytys ei onnistu... Kiireelliseen sektioon ja vihdoinkin oma pieni viekkuun. Kotiuduttiin tiistaina.



Ihmettelyä, itkuakin, miten tollanen pieni söpöliini on mahdollista, imetyksen tiimellystä (suuri maitosota, maitovaunuhyökkäys: rinnat kovat, useimmiten pakko käyttää rintakumia, pikkukäsiä viuhuu ja rinnat ihan nyrkkeilysäkit, lisämaitoa joka kerta vielä, kauhee huuto tai nukahtaa... ;) )... Onneksi mies pyörittää hommaa muuten. Nyt erätauolla, pakko mennä nukkumaan hetkeksi kans.



Onnittelut kaikille synnyttäneille ja jaksuja muille!



Katijo ja Höpö

Onnittelut jälleen nyytin saanneille.



Liliumille aloin kirjoittelemaan, ei mitään huolta asiasta, täälläkin vielä mennään yhtenä kappaleena. Onko sulle jo annettu yliaikakontrolliaikaa? Mulle ei, mutta varmaan tuon viiikon 40 jälkeen annetaan. Meillä on huomenna neuvolla, jossa katsotaan ultralla tuo lapsivesitilanne. Muista tehdä sitä liikelaskentaa vaavisi kanssa ja jos yhtään liikkeet vähenee, niin heti vaan lääkäriin ja sano, että pois et lähde ennenkuin kunnnolla ultrataan, sulla on oikeus siihen.



Meidän tuo ekahan syntyi käynnistyksellä ja viikkoja oli kasassa 41+3, eikä muuten ollut mitään hätään, mutta arvelivat tosiaan tuon lapsiveden vähyyden alle normaalin.



Lonkkaluksaatiosta, siskoni eka lapsella oli se ja lastassa mentiin 8 viikkoa, joka kannatti. Parempi kun se korjataan muutaman viikon aikana vauvan kuin jos sitä ei huomata, niin vanhempana menee vielä kauemmin. Itkuhan siinä siskollenikin tuli, kun pientä kääröä lastassa katseli, mutta täytyy vain ajatella, että ei se siitä kärsi ja hyvä kun asia saadaan korjattua =)



Le Cheile