HUHTIKSET 05, LOKAKUUSSA

Ajattelin taas pitkästä aikaa tänne kirjoitella, kun olen kerran kirjautuneenakin valmiiksi. Ja muutama asia, joista keskustelitte, kolahti.

Sofiakin on nimittäin alkanut pelätä yhtä sun toista. Ensin tuli iltaisin jonkinlainen pelko sängyssä. Sanoi aina, että hanska tulee ottamaan. Sitten yksi ilta selvitettiin asia ennen nukkumaan menoa. Käytiin yhdessä tutkimassa huone, sängynalusta ja sänky, eikä hanskaa näkynyt. Sen jälkeen on vain joskus sanonut, että ei ole enää hanskaa. Arvelen, että tämä hanska oli kenties jokin varjo. Nimittäin vähän tämän jälkeen Sofia oli vessassa ja käski minut katsomaan jotain pelottavaa. Ja tämä oli varjo seinällä.

Perjantaina oltiin lastenpolilla ja siellä oli nukensänky täynnä nukkeja, mutta päällimmäisenä oli kaksi karvaista käärmettä. Nämä piti äidin hakea pois, koska Sofia pelkäsi niitä. Sitten sänkyyn jäi vielä nukke, jolla oli paksu, pitkä musta tukka. Tämäkin oli pelottava.



Mareila puhui pelaamisesta ym. tekemisestä isompien sisarusten kanssa. Meillä on sama ongelma. Sofia käy heti hajoittamassa pelit ja suuttuu, kun ei itse pääse mukaan pelaamaan. Häntä ei voi siis ottaa mukaan, kun sotkee aina pelit ja siirtelis nappuloita milloin sattuu. Ja lopulta lentää koko peli, kun suuttuu kunnolla. Sitten hermostuu kaikki, kuten Mareilakin sanoi. Me pelataankin usein silloin, kun Sofia on päiväunilla. Tai sitten toinen vanhemmista viihdyttää Sofiaa ja toinen pelailee isompien kanssa.



Perjantaina oltiin siis lastenpolilla, kun Sofialla epäiltiin pissatulehdusta. Viime viikon tiistaina otettiin yksi pissanäyte ja viljelyssä löytyi bakteeri. Lasten pissatulehdukset hoidetaan tarkasti, joten jouduttiin sitten polille. Siellä haluttiin vielä varmistusnäyte, joten tehtiin rakkopunktio. Voi, että otti sydämestä, kun tyttö itki niin kauheasti, kun sattui kipeää.

Eilen lääkäri soitti ja kertoi ettei näytteessä löytynytkään bakteeria, joten ei olekaan pissatulehdus. Naureskeli sitten puhelimessa vain, kun kyselin, että mikäs sitten on, kun vaivoja on edelleen. Ei osannut sanoa mitään. Käski antaa Burana-suppoa ja kylvettää aamuin illoin Lactasyd vedessä.

Joudun kyllä soittamaan uudestaan polille, kun tyttö on kuitenkin niin kipeä. Jokin täytyy olla. Itkee öisin hysteerisenä, kun pissaaminen sattuu kipeää (on yövaippa vielä). Kaksi viikkoa on pissannut housuihin. Ei suostu enää potalle, kun pissaaminen kuulema sattuu. Alapäätä pestessä haisee todella pahalle välillä. En tiedä voiko olla jokin " ulkoinen" tulehdus (olipas varmaan vähän kumma sanamuoto). Mun mielestä alapää näyttää ärtyneen punaiselta. Jotakin apua pitäisi saada. Ärsyttää vain tuo lääkäri.



Nyt pitäsi kipaista suihkuun, kun olen menossa kampaajalle neljältä ja tukka on järkyttävän likainen.



T. Henna ja Sofia

Viikonloppua onkin odoteltu. Lapsilla on ollut pimeinä aamuina vaikeaa päästä sängystä ylös, vaatteisiin ja hoitoon. Oma pinna on ollut koetuksella, kun kasvukipuinen miltei viisivuotias ja " minä-ite" -neiti ovat käyneet sisäistä painiaan (joka kuuluu ja näkyy siis tietenkin ulospäin). Mutta ylpeänä olen seurannut omatoimista Pihlaa, joka jo pukee kaiken itse, käy vessassa, pesee naaman ja kädet jne.



Tänä iltana pääsemme mieheni kanssa keikalle (keski-iän merkkejä, kun menee Eppuja katsomaan) ja huomenna käyn siskoni luona iltaa istumassa. Lasten kanssa on aikaa ulkoilla ja touhuta ja siivouksen jätän varmaan taas väliin.

...eli siivouspäivä, on sitten illalla mukava mennä pötköttelemään sänkyyn, kun lauantaina saa herätä siistiin kotiin. Ajattelin kuitenkin päästä vielä ulos lasten kanssa, saavat hyvän ulkoilun ja unet. Voisinpa vaikka hakata matot samalla.



Hennan tytsylle pikaista paranemista.



Lylellä on kiva viikonloppu tulossa, meillä menee varmaan aika rauhassa. MIes tekee graduaan, ja olenkin buukannut lauantaille ystäväni kanssa treffit ja sunnuntaina piipahdetaan ehkä naapurin läksiäisissä.



Anton on ruvennut nukkumaan päiväunia taas, mikä on kiva, koska saan puuhailla rauhassa, toisaalta rauhalliset illat ovat mennyttä. EIlen Anton nukahti liian myöhään päikkäreille ja kukkui vielä 23.00 ei kiva. Tuntuu, että jos A nukkuu yöunet jäävät tosi lyhkäsiksi. Mutta toisaalta poika tarvitsee unet (nukahtaa n 10 minuutissa) Alkuun ajattelin tehdä niin, että nukutan 1/2h, jos ei uni tule, ei nukuta päikkäreitä.



Ompunäidin loma kuulostaa kivalta, nauti siitä =)



MIten kun pikkujoulukausi on lähestymässä, jos pidettäisiin hippusille omat pikkujoulut? Miltä kuulostaisi? Olisko innokkaita tulijoita ja ehdotuksia päiväksi. Jos työssäkäyvät innostuva, minun puolesta voidaan sopia vaikka joku viikonloppukin.



Nyt siivoilemaan, niin päästään uloskin vielä, mukavaa viikonloppua



Mareila+Anton

palaan kertomaan kuulumisia paremmalla ajalla, nyt valmistautumaan muskariin



M+A

...MOO!! Liekö jokunkun lehmän henki?? Meillä myös asuu Jari Litmanen,joka pelaa norsun kanssa jalkapalloa. Siinä kiteytettynä viime päivien kuulumiset =D Onneksi norsulla on ahkera pissattaja, kun norsulle tulee usein pisuhätä kesken ottelun =D



POjilla mielikuvitus laukkaa ja minulla on naurussa pitelemistä, kun kuuntelen heidän juttuja.



Muskarista Anton nauttii, laulaa ja leikkii mukana innoissaan, kunhan vaan ei, kauhistus sentään, joudu kävelemään itse siellä. Leikit, joissa kävellään, ollaan tiukasti äidin sylissä ja sieltä sitten laulellaan.



Anton rakastaa äitiä kovasti, halii ja pusii ja sanoo " minun mammani, oma mammani" niinpä niin, Anton rakastaa äitiä samalla tavalla myös öisin. KOvasti olen koittanut selittää, että yöllä voisi nukkua ja päivällä sitten rakastaa kahta kauhemmin, mutta ei.



Viikonloppu meni tosi kivasti, lauantaina oltiin kotona ja kaveri tuli kylään, ulkoiltiin pari tuntia ja ai kun teki hyvää. Sunnuntaina ulkoiltiin ja uitiin (arvatkaa mitä Anton tykkäsi porealtaasta??) ja illalla mentiin naapureiden läksiäisiin.



Uusi villitys on Tomi Traktori, Anton tuo lelulehden (poikien raamattu) minulle ja sanoo " etsi Tomi Lakkoli" ja sitä sitten ihastellaan yhdessä (kyllä osaisin silmät sidottuina kertoa kuka Tomin kavereista on missäkin) Paha vaan, että meiltä löytyy TOmi Traktori ja kamut, Riffi koiruus puuttuu, mutta en sen takia taida viitsiä ostaa koko settiä uusiksi, Antonin äänekkäistä tahdonilmaisuista huolimatta.



Eli summasummarum, meille ei kuulu mitään ihmeellistä, paitsi miehen vauvakuume on järjettömissä mitoissa ja minä haluan isomman asunnon, saas nähdä kumpi saa haluamansa ensin (minä, tietysti =)) Ihanasti on aikaa, kun luennot alkavat vasta 12. päivä, saan olla poikien kanssa. Illat ja Antonin puistopäivät kuluvat tenttiin lukiessa, se onpi loppukuusta.



Sitten G: Miten monta tuntia vuorokaudessa hiput nukkuvat ja mite unimäärää koostuu? MIhin aikaan nukkumaan ja milloin ylös, noin about?



Meillä painiskellaan päiväunien nukkumisen/nukkumattomuuden välissä. Jos Anton nukkuu päiväunet, iltaunet venyvät (parhaimmillaan junnu nukahtaa 23.00, jee ja herää seiskan jälkee, eli surkean lyhkäiset yöunet ja kiukkuinen poika) toisaalta tarvitsee unia, äh mitä salatiedettä tämä on vielä kuudenkin vuoden jälkeen, enkä odota, että tämä tästä kirkastuisi.



Nyt pyykkäämään ja siivoamaan, kun Anton on päikkäreillä, mukavaa viikkoa



Mareila+Anton

ONNITTELUT SANNA-P:lle, miehelle ja isoveli Empulle.



Pakko jatkaa hommia



Mareila+Anton

vähän meidän viimesimpiä tapahtumia.



Mutta ensiksi onnittelut uudesta perheenjäsenestä Sanna-P:lle ja perheelle! Se vauva-arki on niin ihanaa, vaikka se ei tosiaankaan aina siltä tunnu. Piti oikein muistella vanhoja aikoja, kun meille syntyi kakkonen, tosin vain 1v1kk ikäerolla esikkoon, joten ensimmäiset 3kk on aika sumussa edelleen. Melkein kateeksi käy teitä, mutta vaan melkein. :) Vaikka noita tenavia on nyt 4, ei se arki juuri ole muuttunut siitä kahdesta. Vähemmän vain on aikaa yhdelle lapselle, kun se sama vapaa-aika pitää nyt jakaa 4:lle kahden tai kolmen sijaan. Huusholli on kuin kaatopaikka, eikä ihan lähiaikoina taida muuksi muuttua...



Meillä oli to-la käynnissä meidän makuuhuoneen uudelleenjärjestely. Ostettiin to 4 kpl sänkyjä lapsille (Joonan oma odottaa vielä paketissa pari vuotta), ja alettiin miettimään kuka nukkuu missäkin. Käännettiin meidän sänky toiselle seinälle, pinnis siihen viereen Joonaa varten, ja Jenna sai ihan oman, ison, sängyn. Neiti oli aivan innoissaan uudesta sängystä, ja vietti melkein koko lauantain sängyssä ihastellen. :) Tosin, kun tuli nukkumaanmenoaika, ei neiti halunnut katsoa sinne päinkään. Pinnikseen vain olisi halunnut, kunnes isä kantoi sänkyyn ja sanoi, että nyt nukut siinä. Kellokin oli siinä vaiheessa jo melkein 1 ja neidillä armoton väsy. Muutamassa minuutissa Jenna nukahti ja nukkui aamuun asti. Mä vähän pelkäsin koska sieltä kömmitään meidän väliin, mutta ei tultu ollenkaan. Ja viime yö meni hyvin, neiti kyllä kannettiin sänkyyn, kun nukahti sohvalle, mutta kumminkin.



Isompien poikien sängyt vielä odottaa niitten huoneen siivousta, kun ei sinne just nyt mahdu edes kääntymään... Siinä olis hommaa siis tälle viikolle. Edistystä tapahtuu todennäköisesti erittäin hitaasti, kun ei viikonloppunakaan mitään edistystä havaittu. Mutta toivossa on hyvä elää. :) Niitä odottaa uudet sängyt, patjat ja peitot, joten on vähän ' porkkanaa' tiedossa. :D



Mutta nyt kuuluu taas ruokahuuto pikkuisännältä, joten palaan taas asiaan, kun jotain tulee. Hyvää lokakuuta kaikille!



Äippä ja Jenna + 3 kpl veljeksiä

Niin, onnittelut täältä meiltäkin teille Sanna-P uuden perheenjäsenen johdosta! Kyllä se uusi elämä ja ihminen aina sykähdyttää syvästi. Paljon voimia sinulle! Kertomasi oli niin tuttua, kylmät väreet menee pitkin kehoa kun sitä ajattelen.



Mäkin yritin tässä muistella sitä meidän kotiutumispäivää viime toukokuussa. Muistan lääkärintarkastuksen sairaalassa ja huoneen siivouksen, ja sen kun pakattiin koko perhe ekaa kertaa autoon. Ja kun käveltiin autolta oman rapun ovelle. Mutta varsinaisesta kotiintulosta en muista mitään!! Muistan kyllä ekoja päiviä ja öitä; Lauran levottoman koikkelehtimisen ja puhumattomuuden sekä vauvan tankkaussessiot. Ja sitten ne iltahuudot ja oman itkuni. Mutta en juuri yhtään selvää tapahtumaa tai tilannetta. Hassua vaikka niinhän sitä sanotaan, sumua.



Me ollaankin nyt Tuuren kanssa kahdestaan kotona, kun Laura viettää mummolapäivää. Ihanan rento fiilis tällä kertaa. En ole edes siivonnut vaikka mahdollisuus olisi! Tuure ottaa lattialla ilmakylpyjä ja lähettelee mulle lumoavia hymyjään. Jännää, miten tää voikin olla joskus niin äärimmäisen rankkaa ja sitten - onneksi - toisinaan myös ihaninta maailmassa.



Lauran suhteen olen kai viime aikoina lähinnä valitellut uhmaa. Mutta on hänestä sentään kivaakin kerrottavaa : ). Laura on esim ruvennut hieromaan hartioitani jos olen sanonut olevani väsynyt tai että selkä on jumissa tms. Tai sitten hän saattaa ruveta laulamaan jotain ja kysyy sitten: " Äiti auttaako tämä laulu?" No minähän alan yleensä itkeä liikutuksesta - pikku reppana täällä hoitaa äitiään. Ihana.



Nyt tuo poikanen taitaa tarvita jotakin - täytyy mennä selvittämään, mitä se voisi olla. Terveiset,



t. Ompunäiti

Täydellisten naisten jälkeen kerkeän kirjoitella, kun pojutkin on jo unilla.



Kotiintulosta, hmm minulla on päälimmäisenä Antonin kotiin tulo päivä, joka oli lauantai ennen äitien päivää, ihana ajoitus, kun herätiin ekaa kertaa omasta kodista, oli meillä kaksi lasta. Kotiin tulo päivästä on päällimäisenä mielessä, sairaalan lähtötarkastus ja ihana pariskunta jonka kanssa juteltiin ja ylpeinä esiteltiin vauvojamme =) Koti oli hävityksen kauhistus ja minä istuin olohuoneen lattialla imettämässä ja heijaamassa huutavaa poikaa, joka lopulta nukahti. Ruoka oli niinkin kulinaristista kuin hampurilaisia ;) Hyvät muistot siitä on kuitenki. Ekat päivät (viikot ja kuukaudet) ovat vielä mielessä, niihin mahtui Antonin huutoa, imetystä ja minun ylikierroksia, muistan elävästi, kun oltiin esikoisen kanssa puistossa ja Anton karjui liinassa ja lähistön lapset ihailivat ja ihmettelivät vauvaa.



Vaakis, olitkohan meidän Antonin kanssa kaupassa, niin tutun kuuloista. Loisto kommentti teidän keskimmäiseltä...=)



Ompunäiti: Niin kuin juteltiin, minä lupaan kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää..olen aikuinen ja johdonmukainen kun molemmat pojat uhmistelevat ja mistä minä löydän itseni, lupaamasta sen seitsemän kaunista ja kymmenen hyvää taas...Olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten on hyvä myös nähdä, etteivät vanhemmat ole täydellisiä, ihmisiä hekin ovat ja on i_n_h_i_m_i_l_l_i_s_t_ä hermostua. Uskon, että paljon raskaampaa on elää täydellisten vanhempien kanssa, jotka eivät koskaan ikinä hermostu tai mokaa.

Luulen, että sinun ajatuksesi ovat aika tuttuja monille äideille. Tulee sitä itsekin mietittyä, että onko kaikki mitä tekee pakollista tai tarpeellista ja miksi ihan oikeasti ei vaan heittäydy olemaan. Pura ihan niin pajon kuin haluat *halaus*.



Nyt Anton ääntelee, pakko mennä



Mareila+Anton

Nostelen vaan pinoa. Meillä esikoinen on syyslomalla ja meni Antonin kanssa puistoon. Minulla maanantaina luentokuulustelu ja siihen pitäisi lukea. Viikonloppu menee varmaan aika rauhaksiin, ollaan kotona ja käydään Antonin kummien lasten synttäreillä.



Minun piti jotain noista Antonin leikeistä vielä kertoa, mutta luonnollisesti unohdin sen, kai se tulee mieleen taas. Mutta nyt muistiinpanojen kimppuun.



Mareila+Anton

En ole ehtinyt kauheesti kuluttaa aikaa koneella, kun Oiva on muuttanut rytmiään niin, ettei se enää välttämättä nuku samaan aikaan päiväunia kuin Helka.



Päiväunet johdattavatkin minut sopivan aasinsillan kautta uhma-aiheeseen... Millasta teillä on tällä hetkellä sillä saralla?

MugSkab jo vähän kertoilikin Helvin sanallisista jutuista, meilläkin Helkalla on jotain samantyylistä. Sellaista että testaa vähän, kuinka " vaarallinen" voi/saa olla. Jossain vaiheessa se testaili: " äiti on TUHMA!" -juttuja, mutta ne olen kieltänyt täysin. Voi olla montaa mieltä siitä, miten tähän pitäisi suhtautua, mutta mun linjaus on, että äitille ei (ei tietysti kellekään muullekaan) puhuta tuolla tavalla ja piste. Nyt on olleet pinnalla tyhmä-jutut, siis kaikki asiat on välillä " iiiihan tyhmää!" , " eikä mittään tekemistä" ... Minä luulen, että nuo on tarttuneet jostain kirjoista tai lasten ohjelmista. Astrid Lindgrenin Lotta-kirjoja on luettu ja niissä Lotan uhmakas käytös ainakin kiinnostaa Helkaa.



Mutta varsinainen kiukuttelu ja kaiken vastustaminen riehumalla on vähän mennyt ohi. Sen sijaan muutama järkyttävä uhmakohtaus on nähty ja nyt viimein mennään sitä aasinsiltaa pitkin. Päiväunille meno on taas takkuista muutenkin ja viime viikolla oli pari ihan hervotonta huutokohtausta, Helka yhtä aikaa halusi ja ei halunnut peittoja/tyynyjä/unilelua/yöpukua/kirjoja/lakanoita/äitiä/mitään... Sitten se heräsi jopa unissaan huutamaan " minä hauan minä en haua, minä tulen minä menen...!!" Siis ihan oli ratketa liitoksistaan raukka. Lopulta se kyhjötti sängyn nurkassa ja ulisi vaan mun olkapäätä vasten... Vaikka nuo on olleet aika karmeita kohtauksia, niin paljon helpompi on niihin suhtautua kuin perinteiseen kiukutteluun, kun näkee ettei toinen ollenkaan enää hallitse omaa oloaan.



Ei ny muuta. Onko kaikki lomilla, vai missä? Koittakaa edes pari sanaa laittaa, juukos!

Kirjottaa. Kohta varmaan lapset herää kun viimein sain tän masiinan avaamaan nää sivut.



Meilläkin on uhmaa. Enemmänkin sellaista että Helmi haluaa tehdä kaiken itse ja auttaa kaikessa ja silleen. Että jos menet tekemään ihan mitä tahansa kysymättä haluaisikohan hänen ylhäisyytensä kenties tehdä, tulee kauhea huuto että hän olisi halunnut. Ja hänen ylhäisyyttänsähän ei kelpaa kuka tahansa auttamaankaan. Kaikkein mieluiten esim. pyllyn pyyhkisi paikalla mahdollisesti oleva vieras, hyvänä kakkosena äiti ja kolmantena sitten isi.

Tyhmää huudetaan myös (en voi sietää sitä), huidotaan kohti (en voi sietää sitä) tai muristaan hampaat irvessä (en voi sietää sitäkään). Meillä ei myöskään ketään sanota tyhmäksi, eikä sallita murinaa, koska me olemme ihmisiä. En sitten oikein tiedä mikä olisi sallittavaa käytöstä kun kiukuttaa... Lyöminenhän on myös tietty kiellettyä, niin kuin kohti huitominenkin.



Mä lopetan nyt hyvän sään aikaan kun molemmat ihme kyllä vielä nukkuu ja GPRS-verkko ei ole heittänyt mua pihalle.



mallu

No niin, pojat katsovat pikkukakkosta, niin en minä ehdi kunnolla lukea, enhän???



Uhma: Juu ja paljon, Anton saa milloin mistäkin raivareita (yhä edelleen) usein raivarit liittyvät siihen, ettei saa purkkaa, ei saa kiivetä tiskipöydälle (ottamaan sitä purkkaa) ei onnistu itse jossain missä on päättänyt onnistua tai muuten vaan joku äärimmäisen mielenkiintoinen tihutyö kielletään. Nukahtamiseen ei juuri uhmaa liity, johtuen hyvin pitkälle siitä, että Anton on väsynyt illalla, kun ei päikkäreitä nuku. Paitsi tässäkin poikkeus vahvisti säännöt ti-iltana. Meille tuli siis ystävämme kylään ja minä siivoilin ja laitoin ruokaa. Ajattelin, että nukutan Antonin pikaseen (kuten yleensä) ja laitan sitten alkupalat tarjolle. Ja p*****n marjat, Anton meni sänkyyn oikein iloisesti ja lauloi siellä kaikki mahdolliset laulut, mitä keksi, halusi vettä, karkasi kun hain vettä ja lopuksi kirkui tunnin, että " minä ukun ohvalla" ja nukahti siihen. Arvaatte varmaan, että alkupalat jäivät laittamatta ja vierasta vastaanottamassa oli hieman räjähtänyt rouva. No se siitä, ilta oli mukava.



Unista saankin aiheen Galluppiin, nukutaanko teillä kokonaisia öitä? Anton ei nimittäin nuku, kesällä nukkui jonkun aikaa, mutta nyt ei taas ole nukkunut pitkään aikaan. Herää 1-X kertaa yössä. Heräily ei johdu pissahädästä, koska pissa ei tule läheskään aina yöisin. Niinä öinä milloin pisu tulee, käydään vain kerran vessassa.



Ja toinen G: Pelottaako teidän hippusia? Anton nimittäin ilmoittaa vähän väliä, että kummitus/mörkö/merirosvo/ANTON pelottaa?? Välillä ilmoittaa iloisesti naureskellen, välillä itkuisena. Esikoiselta en tälläistä kautta muista.



SItten katkelmia meidän elämästä



Anton: saanko katsoa muumia?

Minä: et, saa

Anton epäreilua!!!



No joo, ei kirjoitettuna ole niin hauska, kuin siinä tilanteessa.



Kiva oli kuulla Mallusta ja Errj:stä, koittakaahan te muutkin tulla kirjoittelemaan ja kertomaan kuulumisia



Olikos jotain muuta, en muista. Tämä aika piti käyttää pyykkien viikkaamiseen. No kerkeäähän tuon



Mareila+Anton

Tuantuue,ttä elämä on yhtä matalalentoa kahden viipeltävän tytön kanssa.Mutta nyt kun Heini vielä ainakin hetken torkkuu tossa sohvalla niin vois jotain koittaa kirjottaa.



Heinihän on hyvinkin topakka ja luonteikas neiti,jolal tällähetkellä menossa pieni uhma ja minä/mun vaihe..Osaa kyllä onneksi jakaa leluja muidenkin kanssa,ei aina..

Sanoja ja lauseita tulee hyvinkin ja R kirjain tulee jotenkin,tosin vain ja ainostaa veljen nimessä,Henry..Kun oltiin viime viikolla kuopuksen kanssa neuvolassa niin täti ihmetteli Heinin puheen selkeyttä..

Välillä tosin lässytetään ihan omaki huviksi..



Heinin paras kaveri taitaa tällähetkellä olla toi Heli sisko,joka jo menee pää kolmantena jalkana Heinin perässä..Hyvin tulevat toimeen ja leikkivät keskenään,tosin normaaleja kiistoja esim:nukenvaunuista syntyy..

Pitää varmaan infota joulupukkia,että meillä tarvitaan toiset vaunut tytöille..

Heini leikkii kovasti nukeilla ja lempparinukkeon saatava yökis viereen tai oikeestaan nukella on oma ukin tekemä sänky Heinin sängyn vieressä johon se peitellään hyvin.



Heinihän on viittävaille päiväkuiva,kotona ja kylässä ei vaippaa käytetä,mutta kun ovesta ulos lähdetään niin vaippa laitetaan varalle.

Se on kyllä melekin aina kuiva kun kotiudutaan,mutta

oon tullu siihen tulokseen,että pitäköön ulkoiluvaipan kevääseen asti,koitetaan välttyä pissatulehduksilta..Tyttöä kun ei ole kovin helppo pissattaa ulkona ja varsinkaan talvella..



Tutti saatiin onneksi jätetty tossa joitakin kuukausia sitten pois,alkoi maistumaan pahalta.Tuttihan oli Heinille henki ja elämä.

samoin pullo,josta vielä juodaan ilta maito..Muuten pullostakin päsäty eroon.



Käytiin just pari pv sit ostamassa tytöille talvikengät ja kauhistuin,että joko Heinillä on 25 jalka..Muistan kun esikolla oli sen kokoinen jalka..



Mutta nyt Heli heräs,joten mentävä hakee se sisälle.



Terkuin Kuningascobra kera Heinin(11.4) ja Heli(1v1kk)

rohkeasti ottaa aikaa koneella. Kirjoittamistanne asioista monet kolahti: uhmaa on ja kylllä meilläkin kaikkia ikäviä sanoja viljellään. Meillä on toimittu kuten esikoisen kanssa, että niihin ei juurikaan kiinnitetä huomiota, ja tämä tepsii (paitsi toki silloin, kun huudellaan suoraan jollekin vieraalle, jolloin sitten torutaan). MIelikuvitusleikkejä on uskomattoman paljon. Pihla on välillä eläin, välillä hirviö, välillä isi tai äiti. HIrviöleikit kiinnostaa, ja hauskaa on, kun äiti nurkan takaa vähän säikäyttää.



Pihla on todella sanavalmis neiti, sellainen vitsin vääntäjä. Peppua kutitti yhtenä yönä (iho-ongelmia on ollut) ja kysyin, että mikähän siellä oikein kutisee. NIin Pihla ilmoitti, että hiiri tietenkin.. ja sitten nauroi omaa vitsiänsä. Pihlalla on sanoja valtavasti, mutta välillä on vaikea saada hänen puheesta selvää, kun ne konsonantit uupuvat. Huolestunut en ole, koska Pihla kyllä osaa esim. k, p ja t tulevat tietyissä sanoissa jo. Eli halkion osalta emme ehkä onneksi joudu puheenparannusleikkaukseen. Seuraava puheterapia on marraskuussa, silloin olemme viisaampia.



Kaikkiin teidän juttuihin olisi kommentoitavaa, mutta päällimämisenä meidän tässä hetkessä on KUUME. Pihlalla on ollut nyt neljättä päivää yli 39 asteen kuume. Kaikki on testattu, eikä hänellä ole tulehdusta tai muuta. Mutta onpa sitkeä virus!! Eikä muita oireita kuin kuume. Pihla on ollut äidissä totaalisen kiinni kolme päivä ja kolme yötä. Ymmärrettävää toki, mutta kylläpä äitiä väsyttää. Kuumeisena Pihla on herännyt monta kertaa tunnissa ja onneksi juonut. Päivällä äitin pitää olla vieressä koko ajan. Ja minä hoivaan ja hellin ja yritän tehdä pienen olon paremmaksi. Mutta kyllä 24h/7 hoivapalvelu vie voimiakin. Sitten kun esikoinen tulee mustasukkaisena jotain lällättelemään tai kränäämään, niin pinna on tiukalla. Väsy äiti ei ole kovinkaan kärsivällinen.



Väsyllä äitillä on itsellään kohtutulehdus päällä ja kauheat hevoskuurit. EN voi käsittää, mistä kohtutulehduksen saa ilman raskautta, keskenmenoa tai muuta, mutta sellaisen onnistuin nappaamaan. Ja kolmen eri lääkkeen ansioista sain sitten myös hiivan kieleeni (suussani on karvahattu) ja siihen taas lääkkeen. Kuukautiset oli monta viikkoa myöhässä ja siihen sain keltarauhashormoneja. Nyt sitten on sellainen turvonnut, lääkkeiden (ja valvomisen) aiheuttama väsymys ja suussa kissan pissan maku. Kerrassaan naisellinen olo!



No, tätähän se välillä on, elämä ja lapsiperheen arki siis. Onneksi olen mestari repimään huumoria näistä arjen alamäistä. Ja tällä hetkellä Pihlakin on tuossa reippaana isoveljen kanssa leikkimässä. Buranan ja Panadolin voimalla toki, mutta kuitenkin.



Mukavaa viikonloppua. MInä lähden pian kirjastoon tenttiin lukemaan ja yritän ansaita itselleni papukaijamerkin ;=)