HUHTIKSET 05, LOKAKUUSSA

tännekin (laitoin lasten hauskoihin kysymyksiin pari juttua) Jennan viimeisin keksintö. Meillä nimittäin poltettiin ma ja ti risuja ja lahoja perunalaatikoita ulkorakennuksen takana pellolla. Äiti oli vahtimassa tulta vanhimman pojan avustamana. Tiistaina olin hetken Jennan kanssa liikkarikerhossa ja yritin houkutella neitiä jo kotiin sanomalla: ' Mennään katsomaan, kun mummu tuuhastaa.' Neiti siihen: ' Mummu likastaa.' :D Oli mummu tosiaan likainen, kun homman lopetti. :)



Tämä vaan ihan näin pikaisesti, ja saadaan pinokin taas vähän ylemmäs. Pitää maksaa vähän laskuja, käydä kaupassa ja mennä sitten koululle vanhempainvarttiin juttelemaan poikien koulunkäynnistä.



Hyvää kuunjatkoa!

Äippä ja nakupelle-Jenna (ei sitten millään viihdy vaatteet päällä nykyään)

Jopas on meidän pino hiljennyt, joten jotain nostohöpinöitä pikaseen.



Ensinnäkin, meiltä neuvolaterkut, oltiin siellä kasvukontrollissa. Meidän lapsi kasvaa sittenkin =) Pituutta oli tullut komeat 5 cm, eli pituutta Antonilla on nyt 92 cm, 0-käyrällä menee pituudessa. Paino se on se murheenkryyni, sitä oli vajaat 12 kg ja poju menee komeasti sillä -15 käyrillä. Omat käyrät kuitenkin olivat hienot ja pituus jopa pompannut -1 käyrältä. Neuvola tädin mielipide, hoikka, siro poika. =) Tämmössii Anton ei ollut kovin ilahtunut mittamisesta, eikä suostunut ottamaan pituutta niinkuin isoilta pojilta otetaan ja joutui pötköttämään, siitäkös se riemu ratkesi, Anton kirkui ja huusi ja raivosi, lopulta poju puri minua huulesta, kun koitin rauhoitella, jey. Painon ottaminen meni samaan malliin, Anton riehui ja rähisi vaa' alla ja täti totesi, että yläkanttiin meni paino. Katselin poikien neuvola kortteja, esikoinen oli saman ikäisenä vähän yli 92 cm ja 13.6. Pituudessa pojat menevät samoissa, painossa reilu kilon heitto. Ja esikoinen oli se syntyessään pieni tapaus. Muuten neuvola meni hienosti, täti kehui Antonia motorisesti todella taitavaksi ja kehui kuinka hienosti Anton on oppinut olemaan ilman vaippaa. Puhe on normaalia 2-vuotiaan puhetta, minä-käsite on tullut. Terkalta sain ihanasti tukea, kun juttelin ajatuksistani kolmannen lapsen suhteen, tuli olo, että teen oikein.



Muutenkin meidän terkkari on aivan mieletömän ihana, neuvolasta tullessa on aina sellainen olo, että ihan oikeasti on onnistunut ja tehnyt asiat oikein (lasten kanssa) Hän kunnioittaa minun valintojani ja tukee niitä, kertakaikkiaan ihana ihminen.



Hauskoja juttuja oli Äipän Jennalla ollut



Mitäs muuta, ei oikein mitään, aika menee poikien+opiskelujen kanssa tiiviisti. Sain muuten siitä tentistä mistä puhuin, arvosanan 5 (asteikko oli siis 1-5) Tosi tyytyväinen olen.



Tulkaahan muutkin kirjoittelemaan, mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Nyt taitaa olla päivän tietokonesauma, molemmat nukkuu. Enpä ole kauheesti ehtinyt koneella notkua, kun Oivan unirytmi on muuttunut niin, että se nukkuu aamupäivällä pitkät unet ja heräilee Helkan päiväunien ajaksi. Helkan päiväunien kanssa on sitä myöten ollut ihan mielenkiintoisia hetkiä, sillä se ei kauheesti haluais nukkua kun toinen valvoo. Eilen se pörräsi sängyssä 2 tuntia ennen kuin simahti. Kyllä minä siinä jo mietin, että onko tässä mitään järkeä, mutta ehkä siinä oli, kun sitten se kumminkin nukkui 2 tuntia. Niin ja Oivan uniin lisäksi vaikuttaa 2 puolikasta alahammasta sekä viime lauantaina opittu ryömiminen.



Me kun luultiin että Oiva olis rauhallisempi tapaus. Joo-o, se tekee kaiken kuukautta aiemmin kuin Helka. Eikä näköjään toivoakaan, että meidän lapset oppisi kääntymään takaisin mahalta selälleen ennen kuin lähtevät eteenpäin.



Helkalla on tällä hetkellä menossa sieni-vaihe. Pihalla pelkästään " tukkitaan sienii" ja sisällä " huettasko sienikiijaa" . Vaan kyllä sitä on ite tullut vanhaksi lahopääksi, koska en vieläkään muista niitä sieniä ulkoa vaikka luen sitä kirjaa vähintään viisi kertaa päivässä. Helka sen sijaan muistaa jo vaikka mitä, huvittava kuunnella kun se unissaankin puhuu " männynheekkutatti, keetaheettavahakas, husokääpässieni" ! Viime syksynäkin sillä oli sieni-innostus, mutta nyt se on potenssiin 10. Pitää kyllä silmä kovana vahtia, ettei se " tukki" niitä sieniä liian läheltä, eikä varsinkaan mene tunkemaan mitään suuhunsa. Vaikka on miljoona kertaa kielletty koskemasta niihin sieniin, niin aina se unohtaa.



Voi itku kun en taaskaan muista mitä juttuja viime pinossa oli, joita piti kommentoida. Ai niin, Sanna-P:n kirjotuksesta vielä se, että oli NIIN tutun kuuloista. Mulla oli myös ekat päivät kotona molempien kanssa tosi ristiriitaisia tunteita, melkein kadutti, että pitikö ruveta ja syyllisyydentunteet molempia lapsia kohtaan oli kovat. Nyt musta on alkanut tuntua aika normaalilta. Meillä on päivät rauhoittuneet Helkan kanssa ihan mukaviksi ja ehkä mulla on myös hormoonitoiminnassa jotain tapahtumassa, hiukset ainakin tippuu päästä.



Helkan syntymän jälkeen mulla oli hirmuinen vauvakuume. Nyt ei yhtään. On niin paljon tekemistä näissä kahdessa, että en edes kuvittele että tässä menis vielä yks. Lisäksi mulle jäi kai vähän kammo Oivan pikasynnytyksestä ja haluan että paikat ehtii normalisoitua kunnolla ennen kuin alan seuraavaan rääkkiin. Ehkä hyvä aika ajatella kolmosta ois sitten kun Helka on kouluun lähdössä, ois ihan hyvä jos vois olla silloin kotona.



Jossain vaiheessa valittelin, että on töihin ikävä. Nyt olen jotenkin ihan unohtanut koko työelämän. Ihan hyvä kai se niinkin on, mutta samalla sitä miettii, että olenkohan jo unohtanut ihan miten niitä töitä tehtiin. On sellanen ihan pökkelöolo. Mulla taitaa olla ide, eli imetysdementia.



Aha, eräs herra taitaa kohta äristä unissaan pinniksen nurkassa, lähden kääntämän sen.

(Niin mitä sä opiskelitkaan?)

Ide...

Ompunäidin pohdintoihin suorittamisesta, täydellisyyden tavoittelusta ja väistämättömästä epäonnistumisesta siinä ;)

Oiva on kyllä huomattavasti paljon helpompi vauva kuin Helka, ja sitä myöten on ollut myös Helkalle enemmän aikaa, kuin mitä ois jos vauva olisi kovin vaativa tapaus. Siitä huolimatta musta tuntuu, että päivät menee kompastellen omiin virheisiini... Helkan vauva-aikana ehdin miettiä, varmaan vähän liikaakin välillä, mikä johtuu mistäkin ja mitä sille pitää tehdä. Nyt juna vaan puksuttaa eteenpäin kolisten ja klonkaten. Välillä tuntuu, että kaikki menee huomaamatta ohi päiväunia odotellen, sitten yöunia odotellen... Uhmaiän kanssa tunnen olevani täysin ääliö. Tilanteet vaan tulee ja mun viisaan aikuisen toimintaohjeet on aina jossain hukassa. Kai minä suunnilleen pärjään, joskus menee ihan mallikkaasti ja joskus taas ei sinne päinkään. Välillä menee hermot aivan täysin ja pitäisi laittaa itsensä jäähypenkille. Kun ei kerran voi olla viisas ja ikuisesti tyyni, olen sitten pyytänyt anteeksi ja myös selittänyt Helkalle, mistä johtuu jos äiti on kiukkuinen. Minulla on karissut usko siihen, että osaisin mitenkään täydellisen fiksusti klaarata tämän kasvatushomman. Toivon kuitenkin edelleen, että tämä edes suunnilleen onnistuu. Lisäksi mulla on myös se vika, että haluaisin kovasti että asiat menee sen kaavan mukaan, jonka olen päässäni kehittänyt. Mutta kun eihän ne enää mene, kun lapsi tahtoo ihan omia juttujaan. Jatkuvasti pitää muistuttaa itseään, että ei saa jyrätä ja että on ihan turha ottaa nokkiinsa, jos lapsi ei innostukaan tekemään suunnittelemaani hienoa syystaulun askartelua vaan haluaakin mieluummin vaan silputa lehtiä ja oksia saksilla...

Jep, jep viikonloppu mennä hurahti kyläillessä ja yökyläillessä. Lauantaina oltiin äidin luona, jonne ukkinikin tuli =) Oli kivaa nähdä ukkia ja ihana nähdä miten ukki nautti poikien touhujen katselemisesta. Illalla mentiin ystävien luokse pelailemaan syömään. Sunnuntaina käytiin metsäkävelyllä ja löydettiin mustikoita ja puolukoita. Eli kaikenkaikkiaan oikein mukava viikonloppu.



Nyt on esikoinen kipeä, joten hän jäi kotiin, Anton meni sadetta uhmaten puistoon. Jätin esikoisen ekaa kertaa yksin kotiin kotikännykän ja ohjeiden kera, kun vein Antonin puistoon. Hienosti oli pojalla mennyt, hän pari kertaa soitti, luojalle kiitos kännykkäajasta =)



Ihana Helkan sieni innostus =) Onpas Oiva lähtenyt aikaisin liikkeelle. Tuon ikäisenä Anton vaan oli sylissä ja karjui.



Niin tuli mieleen,tuosta täydellisyyden tavoittelusta, esikoinen sanoi mielestäni ihanasti " mulla on ihan tarpeeksi hyvät äiti ja isi" siihen kiteytyi hyvin omakin ajatuksni, ei ehkä täydellinen, mutta riittävän hyvä =) TÄmän koitan pitää mielessä



Jaa, en muistakkaan oliko jotain muita juttuja, mutta taidan lopettaa ja mennä lukemaan tenttiin, taas.



Mareila+Anton ja isoveli kipeänä

Ompas pino taas hiljainen, laitanpa pikapikaa Gallupin: mitä hippusenne leikkivät? Onko mielikuvitusleikkejä?



Jaa vastaanpa ensin: Anton on alkanut leikkiä kauppa leikkiä, hän selittää, minulla pikkukärryt, ostan kahvia. Laittaa mielikuvituskärryihin kahvia ja menee maksamaan. Sen jälkeen ajaa pois kaupasta. Anton leikkii myös merirosvoa, kerää tavaroita milloin minnekkin ja ilmoittaa, että minä olen merirosvo ja minulla on merirosvo kassi. Käppäilee ympäri kämppää säkin kanssa. Lentokone leikki on myös pop, liitää olohuoneessa ja pysähtyy välillä tankkaamaan. Näiden lisäksi muumi-, eläin-, auto- ja legoleikkejä leikkii paljon. Välillä leikkii itse olevansa muumipeikko tai nipsu tm muumihahmo. Selkeästi mielikuvitusleikkejä on tullut paljon. Vasta eilen aloin tätä ajattelemaan.



Anton on nyt puistossa ja minun pitäisi yrittää saada eiliset luentomuistiinpanot koneelle, koska niistä tuli niin sekavat --->hommiin siis. Mukavaa päivää



Mareila+Anton

Tuure tuolla painii jumppalelun kanssa ja Laura nukkuu, joten poikkean teitä tapaamaan!



Mareila kyseli mielikuvitusleikeistä. En muista olenko jo kirjoittanut tästä, mutta viime aikoina mua on huolestuttanut Lauran leikkimättömyys - ts. on ollut aikoja, kun hän ei ole jotenkin osannut leikkiä, vaan lähinnä haahuillut ympäriinsä tavaroita levitellen.. Ehkä se on " normaalia" vauvan synnyttyä, mutta en tiedä. Nyt onkin ollut ihanaa, kun leikit ovat taas edes jossain määrin palanneet meille! Laura leikkii erityisesti vaatteilla (tänään oli lähdössä leikkimopolla Helsinkiin kurahousut ja minun tohvelit jalassaan, ja yhtenä päivänä hän oli sonnistautunut vain päähän vedettyihin alushousuihin ja sanoi olevansa " tyttösuperi" ), muumeilla ja legoilla. Hän myös lueskelee paljon kirjoja ja sarjiksia. Yhtenä päivänä satuin kuulemaan, kuinka hän luki itsekseen ULKOA ääneen yhtä kirjaa. Sanasta sanaan. Se tuntui aika ihmeelliseltä!



Mä olen siinä määrin lopussa (en joka hetki, mutta pahimmillaan), että me mennään tänään mieheni kanssa juttelemaan perheneuvolan psykologin kanssa. Odotan sitä toiveikkain mielin. Tuntuu, että tarviin jotain " peiliä" tähän hommaan, jonkun laittamaan asioita vähän oikeisiin mittasuhteisiin. Pitäkää peukkuja.



Täytyy mennä, hei hei!

Ompunäiti + Laura tänään 2v6kk ja Tuure pian 5kk

Leikkigalluppiin: Kuten sanottu, Helkalla menee leikit tosi vahvasti kausittain. Ja heti alkuun voin sanoa, että meilläkin Oivan synnyttyä Helkalla oli paljon sellaista haahuilua. Mihinkään se ei osannut (ts. halunnut) itsekseen ryhtyä ja yhdessä tekeminenkin oli lähinnä tavaroiden heittelyä... Mutta se on mennyt nyt ohi. Vähän ennen Oivan syntymää Helkalla oli kehissä kauppa- ja postipate-leikit, eli pukeutui ihmeellisiin kamppeisiin ja kierteli kassin kanssa ympäri kämppää, ilmoitti olevansa joko postipate tai kauppaan menossa. Helka muuten ostaa kaupasta aina " kuukkua" :)



Nyt se on keskittynyt lähinnä niihin sieniin... mutta on myös alkanut järjestellä pikkueläimiä, välillä hoitaa nukkevauvaa (eilen se antoi nukelle tuttipulloa: " minä tiputan Iina-nukelle tissistä maitoo tähän puukkiin" ) ja kaikkee sellasta pientä touhua. Roolileikeissä se saattaa ilmoittaa olevansa opettaja koulussa ja menee värkkäämään piirustushommaa työhuoneeseen korkealle tuolille mankelin pöytätason eteen ja ovi pitää laittaa kii eikä saa häiritä... Ai niin, lisäksi se soittaa päivittäin mummolle, kertoo " Heippa mummo, me ollaan täällä kotona, ei ole mittään hättää. Teeveisiä heekalle, hei hei" .



Helka sai anopilta joululahjaksi prinsessahameen, jota se ei ole millään suostunut laittamaan päällensä maanitteluista huolimatta. Tässä yhtenä päivänä se sitten halusi koristautua kaikkiin rannerenkaisiinsa, laittaa jonkun serkun vanhat (kamalat) kultakimallesandaalit jalkaansa ja tuon hameen päällensä ja ilmoitti olevansa " pinsessa" . Katseli hetken vaatteitaan kulmat rutussa ja totesi: " Minä ei ossaa olla pinsessa" ja heitti roolivaatteet nurkkaan... Kyllähän sitä näihin sukupuolirooleihin törmää. Automaattisesti tytölle tarjotaan nukkea, kotileikkiä tai jotain hiljaista tekemistä, vaikka useimmiten Helkaa kiinnostaa enemmän jalkapallo, kaikenlaiset ällölöllöt ja juokseminen. Enemmän seuraa se näkyy löytävän ikäisistään pojista ja siitä on pari kertaa mummo kommentoinut ja toivonut että löytyisi ikäistä TYTTÖseuraa...



Ompunäidille tsempit! Toivottavasti perheneuvolasta on apua ja homma helpottuisi!

Kiitos Errj tsempistä! Mahtava erityisesti toi Helkan opettajaleikki! Niin ja muistelinkin, että Helkallakin oli aiemmin sellaista haahuilua Oivan synnyttyä. Tosi makeet on myös ne Antonin mielikuvituskärryt!



Käytiin siellä, perheneuvolassa siis. Olo on kuin olisi ollut henkisessä hieronnassa - rentoutuneempi, helpompi. Äsken nukuin Tuuren kanssa kaksi tuntia ja kas kummaa, meidän perheen elämä ei kaatunutkaan siihen! Yleensä olen aika tikkana aamusta iltaan ja yritän saada " kaiken" tehtyä ja hallittua " kaikkea" . Ihan älytöntä.



Tavallaan noloa kertoilla näitä juttuja netissä. Mutta toisaalta sitten taas, tätähän tää nyt on. Viikon päästä se psykologi tulee meille kotikäynnille.



Ennen nukkumaanmenoaan Laura kömpi kainalooni, hymyili ihanasti, silitti poskeani ja sanoi vaan että " äiti" . Voi sitä pientä kultaa! Sitten se lauloi tuutulaulua: " tuu tuu tupakkaulla, mistäs tiesit tänne tulla. Tuu-untietä --- tuu-untietä, ämä-äisten kääpästietä.." : )



Lauralta muuten puuttuu vielä ainakin L ja R, joskus myös S. Laura on edelleen Jaua ja Tuure on Tuue.



Huvittaa muuten, että millaiset iltarutiinit meidän vauvalla on: Ysin maissa iltapesut, yökkäri päälle, telkkari päälle ja sohvalle syömään kun äiti kattoo telkkaa. Siihen sitten ajan mittaan nukahtaa ja siirretään myöhemmin meidän sänkyyn. Ei olis muuten tullut kuuloonkaan moinen Lauran kanssa pari vuotta sitten! Silloin oli tarkkaa suunnilleen sekin, että kumpi poski pestään ensin ja kumpi sitten : ). Myöskään mitään nukuttamiskikkailuja ei olla ruvettu vielä edes ajattelemaan. Imetys rulaa - onneksi!



Pitemmittä puheitta - sohvalle pötkölleen. Hyvää yötä rakkaat naiset!

O.

tutkimassa mitä kuuluu. Tuli vähän taukoa, kun kone temppuili ja isäntä sen tyhjäsi. Kannettava olis kyllä ollut, mutta en ajatellutkaan sillä kirjoittaa, kun sähköpostiviestikin piti kirjoittaa 3 kertaa, ennen kuin onnistui. Aina katos joku pätkä...



Jennaa kiinnostaa nyt piirtämiset, lähinnä kyllä meikäläisen. Vähän väliä on tuomassa paperia: ' Äiti, piijjä nuna... kissa... pupu.' Ja kun oot yhden tehnyt: ' Tee toinenki... vielä...' Nytkin tuossa vieressä piirtelee. ' Tässä on Noona... Äiti, tee kissa.' Toinen mielijuttu on autoleikit, kolmas on ' Noona-vauva' . Jenna sai jouluna oman vauvanuken, jonka nimeksi tuli kesällä ' Noona' , pikkuveljen mukaan. :)



Kirjaimista on hukassa ainakin R ja joskus puuttuu H ja J. Kyllä se J välillä löytyy, sanoista vähän riippuu. Isoveljien nimet tulee aina oikein, oma ja Joonan nimi välillä. Sitten on niitä sanoja, joista sanotaan vaan alku/puolet. Esim. banaani=bani, ananas=anas, kipeä=kipi. Ja välillä keksitään omia sanoja. Siinä onkin sitten selvittämistä mitä kulloinkin tarkoitetaan.



Mutta pitää mennä lämmityspuuhiin, alkaa olla sisälläkin viileää, kun ei olla vielä lämmitetty pannuhuoneen kattilan vettä ja isäntäkin lähti jo töihin...



Hyviä säitä toivoo äippä ja Jenna (eilen tasan 2v6kk) + veljeskaarti

Helmillä on mielikuvitusleikkeinä Lissu-vauvansa hoitaminen. Lissu on ollut hänellä vuoden vanhasta asti ja se on kuin oikea perheenjäsen. Leikkii myös pienillä legon ukoilla, maatilalla, pikkueläimillä jne. Käy myös usein kaupassa Lissu vaunuissa. Syö karkkia leikisti vähän väliä, esim. kirjaa lukiessa. Ja lukee kirjoja ulkomuistista.



Onkos muilla mielikuvituskavereita? Helmillä on joku Leesa. Tai sitten " tyttö" tai " poika" joiden kanssa leikkii tai kinastelee. Myös serkkutyttö vierailee meillä harva se päivä niin etten minä näe häntä.



Meillä on mennyt päiväunille nukahtaminen aivan älyttömäksi. Neiti keksii kaikenlaista puuhaa sängyssä ja saa jopa 1,5 tutia menemään nukahtamiseen. Lopulta mulla menee hermot ja karjun, neiti itkee ja rauhottuu nukkumaan. En tiedä pitäiskö mun karjua heti kun satu on luettu kun se tuntuu auttavan. Aina jää vaan tosi paha mieli kun tyttö sitten nukahtaa.

Tarvitsee selvästi unensa kumminkin. Nukkuu pari tuntia ja yöunille nukahtaa 9 jälkeen vaikka päikkäreiltä olis heränny jopa 16.30. J ayöunille nukahtaa nykyään omaan sänkyyn omaan huoneeseen itse! Kömpii kyllä yöllä viereen jossain vaiheessa.



Nyt on pakko lähteä valmistautumaan Fröbelin Palikoitten konserttiin!



mallu ja neidit

..tänään syndeille, viime viikko meni haipakassa



M+A

Huuteli Helvi tänään. Minä ihan äimän käkenä, että minne Kuopioon? Mistä edes tiedät jonkun Kuopion. " Silleen ne sanoo siinä dvd:llä" Helvi vakuutteli, ja hetken päästä selvisikin, että kaiuttimista kuuluva " Teletappituokio, Teletappituokio" oli pienen väärinkäsityksen aiheuttaja...



Helvi leikkii tosi paljon mielikuvitusleikkejä. Laittaa esim ruokaa mikrossa (kun ollaan matontamppaustelineellä, niin painelee telineen reunassa " mikron nappuloita" )... Mummin luona kauppaleikki on ihan ehdotön: mummi on kerännyt tyhjiä laatikoita talteen ja niitä aina kaupantäti myy asiakkaille, vetää ne kassan läpi " Blip" ja sitten maksaa. Niin, meidän kaupassa kaupan kassa maksaa ostokset asiakkaille - mistähän tuollaisen kaupan löytäisi oikeasti?



Värittäminen ja maalaaminen ovat myös meillä suosittuja. Värityskirjat ovat kova juttu. Samoin pensselillä maalattuna sormivärit (sormilla ei maalaaminen kiinnosta, eikä vesiväreistä tule tarpeeksi väriä, joten sormivärit ovat paras maali Helvin mielestä).



Palapelit ovat edelleen suosittuja. Juuri viikonloppuna sai 45-palaisen palapelin ja osaa jo rakentaa sen itse. Välillä tuntuu, että toinen osaa paremmin hahmottaa kuvan, kuin itse. Tosin vaatiihan tuollainen palapelin aloitus sen, että ensin pari-kolme kertaa rakennetaan se yhdessä, että toiselle syntyy jonkinlainen kuvamuisti paloista ja niiden paikasta, mutta silti.



Vaatteilla leikkiminen ei meillä ole vielä alkanut. Paitsi korujen osalta: pukee kaikki korurasian korut päälleen ja on Niiskuneiti ja minä saan sitten esittää muita, tylsempiä Muumeja ja sitten vietetään aina jonkun synttäreitä ja syödään synttärikakkua. Meidän pikku prinsessa on siis sittenkin löytynyt!



Kiipeily on vieläkin Helvin ykkösharrastus. Sen pitää saada valloittaa kaikki kiivettävät paikat. Tänään aamupäivällä mentiin mattotelineelle, jonne se ei ensin päässyt kuin auttamanani. Sitten pienen opastuksen jälkeen hoksasi, miten pääsee siihen itse: kiipesi varmaan puoli tuntia edestakaisin. Heti päiväunien jälkeen rupesi pukemaan ulkovaatteita päälle. Minä kyselemään, että minne menet? " No, sinne mattotelineelle kiipeämään, höpsö!" No, sinnehän me sitten...



MugSkab

Onko teillä alkanut kotona kuulua sellaisia " uhmaleikkejä" . Siis kuuluuko se ikään, vai opitaanko vain hoidossa porukalta.



Uhmaleikillä tarkoitan leikkiä, joka tavllaan on " kiusaamista" tai uhmaamista, mutta ei kuitenkaan tarkoituksella ilkeää...



Meillä Helvi välillä rupeaa huutelemaan: " Mä syön sun SILMÄT!" tai " Mä rikon sun TALON!" Ja sitten hetken päästä saattaa selittää, että hoitokaveri oli sanonut niin ja eihän kukaan oikeasti voi rikkoa toisen taloa, että kun talo on tiilistä, niin se ei mene rikki (kiitos kolmen pienen porsaan - opetus on mennyt perille)...



On vaan vähän jännä " leikki" ...

Hih, Helvin Kuopion teletapeista tuli mieleen yks juttu, kun olin laittamassa cd-levyä soimaan :)

Minä: " hmm, tekee mieli kuunnella Kauko Röyhkää..."

Helka: " EI EI EI, laita täti-levy, tuo kaukosäädin on paha kuunnella!"

Ja täti-levy oli Kate Bushia.



Piti kirjoittaa enemmänkin, mutta Oiva huutelee.

Jopas aika rientää, kun ei koneelle kerkeä =(



Ompunäiti: Hyvä jos perheneuvolasta oli apua, minusta on hienoa, että hakee apua, jos tuntuu, etteivät omat voimat riitä. Eikä siinä ole mitään noloa kertoa netissä noita asioita.



Äippä: Antonilla on paljon tosi omia sanoja, ja niitä sitten ihmetellään, kun toinen vakavana selittää jotain juttua, eikä itse ymmärrä ollenkaan.



Kiva kuulla MugSkapista, hienosti Helvi tekee palapelejä =) Antonilla ei ainakaan vielä ole tullut uhma-leikkejä, esikoiselta muistan tuonkaltaisia juttuja.



Anton on keksinyt tyhmä-sanan ja ilmoittaa, että mamma on tyhmä milloin mistäkin asiasta. Kaupassa Anton huusi hmm. kuuluvalla äänellä, " sinä olet varas ja poliisi hakee sinut" . Vähän hävetti, vaikka eihän tuo raukka tajua, mikä varas on. En tiedä mistä ylipäänsä tuollaista oli keksinyt.



Hippusilla on ihania leikkejä =)



Helkan musiikkimieltymyksistä tuli mieleen, aina kun mennään autoon, Anton huutaa laita " touli" (Sunrise Avenuen Diamonds-kappale) ja sitten Anton hoilottaa täysillä " touli, touli"



Viikonloppuna oltiin tädin synttäreillä, reissu meni ylihyvin, olin NIIN ylpeä pojista. Molemmat käyttäytyivät todella hyvin. Esikoinen kävi kättelemässä kaikki ja kertoi oman nimensä ja Anton meni perässä, ojensi käden sanoi päivää ja vatkasi tätien käsiä piiitkään ja hartaasti. Ei kiukun kiukkua, ei noutopöydän tyhjennystä (mitä nyt Anton kerkesi kolme kertaa työntää sormen kakkuun). Mies lähti kahdeksan jälkeen lasten kanssa nukkumaan ja minä jäin juomaan kuohuviiniä =) Ai että oli mukavaa.



Jeps, nyt on tauko käytetty, lukemaan siis. Mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

...se nukkuu!!! Anton siis. POika oli niin katki poikki, että laitoin unille ja tuolla suoinen pikku poika tuhisee. Se taas tarkoittaa, että saan käyd rauhassa suihkussa, siivoilla ja tehdä ruokaa =) =) Kerkeänköhän



Lylelle papukaija merkki ja kovasti tsemppiä tautien (omien ja Pihlan) kanssa ja lukemiseen. Pikaisia paranemisia. Huumori kyllä auttaa pitkällä, jos vain sitä jostain jaksaa löytää...



Kiva kuulla Kuningaskobran ja tyttöjen elämästä



Sitten omaa napaa (tai Antonin napaa) VIikonloppu meni minulla lukiessa ja isillä poikien kanssa. Anton pääsi uimaan ja ulos ja sai laauaikaa isin kanssa. Sunnuntai iltana leivottiin pizzaa, Anton teki minun kanssa taikinaa...voitte kuvittella miltä a) Anton näytti b) minä näytin c) MILTÄ KEITTIÖ näytti. Tehtiin siis ihan pohjasta alkaen itse. TUli kyllä tosi hyvää pizzaa. Siivoilin sitä keittiötä jonkin aikaa, kun ensin tein Antonin kanssa taikinaa (joka huusi koko ajan " minun vuolo" " minä eka" ja sörkki joka paikkaa ja huusi kun kädet oli taikinassa) sen jälkeen laitettiin poikien kanssa täytteet pizzaan, joista ANton söi puolet, tiputti 1/4 lattialle ja laittoi loput pizzaan ja esikoinen (tarkkana insinööri luonteena) karjui kauhusta, kun täytteet lentelivät pitkin poikin. Että silleen, mutta kivaa oli ja pizza maistui



Sitten Gallup, niille joilla on isompia lapsia, miten toteutatte isomman lapsen kanssa tehtväiä hommia, niin ettei kukaan itke/huuda? Tarkoitan nyt siis lähinnä pelaamista yms. Meillä kun Anton systemaattisesti tuhoaa, heittelee nappuloita, pelilautoja, kortteja jne jne jos koitan esikoisen kanssa pelata, mukaan on otettu, mutta siitä syntyy em. kaltainen tilanne. Siinä menee pelit sekaisin ja isommalle paha mieli ja lopulta äidille paha mieli, kun kaikki huutavat.



Talvikengistä tuli mieleen, mitä puette näillä säillä hippusille ulos (ja kauanko about olette ulkona/hippuset on hoidossa ulkona)



En tiedä oliko muuta vielä, nyt joka tapauksessa hommiin, kun kerrankin on aikaa



Mareila+Anton

.. terveisiä siis Hämeestä! Tulin jo viime viikolla lasten kanssa tänne vanhemmilleni " lomailemaan" , eikä tämä historiallinen näppis oikein meinaa totella mua.



On ollut ihana olla välillä vähän muissa maisemissa kuin siellä kotikaksiossa. Vanhempani käyvät vielä töissä, joten päivät me ollaan keskenämme niin kuin normaalistikin. Iltaisin isovanhemmista on toki paljon iloa ja apua. Olen myös päässyt tapaamaan vanhoja kavereita, mikä on tosi kivaa sekin.



Laura tosin heräsi tänään viluisena ja vaisuna, ja parin tunnin päästä myös oksensi. Toivottavasti ei tule kovin paha tauti, eikä tarttuisi varsinkaan Tuureen. Nyt molemmat ovat jo ekoilla unillaan, ja mulla hetki aikaa kirjoitella.



Uhmaa, uhmaa.. joo tuttua. Tosin tuntuu, että tähän mennessä pahin aalto on vaimentunut, eikä j o k a p ä i v ä ole a a m u s t a i l t a a n takkuamista. Laurakin haluaa tehdä kaiken itse, ja sen lisäksi ei sille päälle sattuessaan tottele yhtään. Uloslähdöt ovat tällä hetkellä hankalimpia, mutta kyllä niistä jotenkin aina selviää.



Tosin: uskomattoman mutkikasta on lähteä ulkoilemaan nyt, kun Tuure on siirtymässä liinasta vaunuihin. Ainakaan vielä en ole onnistunut luomaan sellaista systeemiä, että 1) Tuure ei olisi uloslähtiessä liian virkeä tai yliväsynyt (jotta siis nukahtaisi suht pian uloslähdön jälkeen) 2) kellekään ei tulisi pukiessa liian kuuma 3) Laura ei ehtisi riisua itseään alasti sillä aikaa kun puen vauvaa ja itseäni 4) Laura ei saisi uhmakohtausta, joka vie extra 20 minsaa JA 5) että itsekin ehtisin esim katsoa peiliin. Sähläystä on siis ilmassa, ja äiti opettelee taas vähän uusia käytännön taitoja sekä pinnan pidennystä...



Mareila kysyi peloista - joo, Laura on myös alkanut pelätä yhtä sun toista. Norsuja, jotain mustaa kissaa, yhtä Pupu Tupunan kuvaa (kun Tupuna oli kiivennyt talon katolle ja pudonnut savupiipusta takkaan)..

Mielikuvitus alkaa vissiin olla tosi vilkasta ja todentuntuista. Laura esim leikkii monesti olevansa uimarannalla, ja huutelee mulle että " äiti huuda sinä että älä mene liian syvälle!" . Olen miettinyt, että ehkä se leikki on niin todentuntuinen ja " uimaranta" kumminkin vähän pelottava juttu, että äidin " kuuluu" leikissäkin olla varoittelemassa. Tosi jännää seurata näitä juttuja!



Arvatkaa mitä. Minä olen alkanut rakastaa Lauran nukuttamista! Kumma miten siitä tuli otettua aikaisemmin niin paljon stressiä. Nyt musta on melkein päivän paras hetki makoilla Lauran vieressä ja jutella hänen kanssaan hetkisen ennen kuin hän nukahtaa. Silloin kaikki kaaos häviää ja on vaan ihanaa olla yhdessä.



Kyllä tämä irtiotto siitä omasta kotiarjesta näköjään auttaa, ei ole oikein valivalitettavaa tällä kertaa! : )



Puhtia kaikille ja yhteyksin,

Ompunäiti



PS. Sanna-P, miten teillä sujuu? Voimia!

Ihana ilma kerrassaan! Harmi vaan, että siitä nauttii sisätiloista käsin ja töitä tehden. Pihla on onneksi päässyt kuumeestaan ja on hoidossa normaalisti.



Ompunäiti, oli mukava kuulla, että naatiskelet lasten kanssa mummolassa.



Mareila, kyselit ulkoiluista ja nukkumisesta. Pihla nukkuu yöt ilman mitään kommervenkkejä. Tosin nyt kipeänä heräili viitisen kertaa tunnin sisällä ja niitä univelkoja hän ja minä maksellaan vieläkin. Ulos ollaan sonnustauduttu vanhoihin kuluneisiin (eli ei niin paksuihin) talvikenkiin tai goretex-nilkkureihin ja villasukkiin. Käsissä on ollu useeseen kertaan pestyt rukkaset. Pihla on pysynyt sopivan lämpöisenä..



Pihlan sairastelu toi uudelleen esiin mielettömän äiti-kauden sekä raivoisan " minä pyöritän koko maailmaa" -kauden. Pihla on nyt kovasti siinä uskossa, että perheen muut jäsenet ovat hänen palveluksessaan tehtävänään toteuttaa Pihlan kaikki toiveet ja vaatimukset. Aika tiukka linja ollaan kyllä otettu, eikä palvelijat ole siis olleet kovinkaan " alistettuja" tai " kuuliaisia" . Eilen isi ei olisi saanut olla keittiössä, kun Pihla syö. LAutasessa oli väärä kuva (veljellä oli se, mitä neiti halusi) jne.. Sitten raivotaan, kun ei mene tahdon mukaan, mutta lopulta toivutaan...



Jatkan myöhemmin.. Asiakas saapui paikalle.