Lue keskustelun säännöt.
kyläilystä..
30.09.2007 |
Ihan vaan kyselisin, että kuinka usein kyläilette tuttavaperheidenne luona? Tarkoitan siis sellaisia perheitä, joissa molemmissa on lapsia? Itse aloin miettiä, kun olen useampikin kerta pyytänyt ihmisiä kylään, että on melkeinpä laitettava kuukausi etukäteen anomus menemään, että josko tulisitte kylään silloin ja silloin, ja siltikin harvoin käy. Oikeasti aloin ajatella, että onko meissä jotain vikaa, jos kukaan ei haluakaan tulla kylään vai onko kaikkien elämä todella niin kiireistä. Ex tempore-kyläilyistä ei voi edes haaveilla, jos vaikka soitan ja kysyn että tuletteko iltateelle, niin juu ei, noorapetterin ilta menee sekaisin, pitää vielä silittää, tms. Miksi ihmeessä ihmiset antavat ystävyyssuhteiden haihtua tällä tavoin, en ymmärrä..
Kommentit (8)
Ja meillä on sentään jo kouluikäiset lapset, joiden kanssa on helppo liikkua. Tosin koululaisilla on jo harrastuksia ja muita omia menoja viikonloppuisin, joten kyläilyaikataulujen sopiminen on monesti tosi hankalaa. Arki-iltaisin ei takuulla ehdi harrastusrumbassa edes miettiä mitään koko perheen vierailua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt viime aikoina vieläkin harvemmin, johtuen kylläkin tästä remontista mikä meillä on ollut meneillään jo puolitoista kuukautta. eipä tänne viitsi ketään pyytää sekasorron valtakuntaan, enkä viitsi myöskään kysellä josko me saatais mennä jossakin käymään. no, eipä meillä ole kun yksi tuttavaperhe mun puolelta kenen kanssa ollaan kyläiltykään.
mutta ehkä kerran kuussa kuitenkin. kesällä suunnilleen kerran viikossa meillä kävi ystäväperheitä iltaa viettämässä.
Tosi usein on jollain koko perheelle tarkoitettuja synttäreitä myös, ja vaikka kutsun tulisi vain viikkoa ennen, niin yleensä sopii kaikille.
kyläillä ihan ex-tempore, juuri sen vuoksi että tuntuu aika mahdottomalta. =/ Aina jos soitan, että tuletteko/saadaanko tulla, vastaus on usein juuri tuota " kun pitäis pestä hiukset/käydä kaupassa/laittaa ainoveeti nukkumaan/pestä pyykkiä" , niin en jaksa vaivautua. Siksipä käynkin lapsettomien ystävieni luona ja ihan yksin. =) Pyydän usein meillekin lapsettomia, koska he ovat usein valmiina tulemaan vaikka samantien.
Ei vaan päästä lähtemään ja sitten on tosi ihana kun joku tulee käymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kodissa :(
Saatan siis hyvin olla se, joka ei koskaan tule, mutta sen ei tarkoita, etten pitäisi teistä.
Ei siis aina ehdi tai jaksa kyläillä, vaikka haluaisikin. Näin meillä.
Menen paljon mieluummin käymään vaikka kahvilassa ilman lapsia kaverin kanssa sillä aikaa kun meidän miehet hoitaa lapsia, musta on kamalan vaivalloista lähteä pakkaamaan koko perhettä autoon ja lähteä ajamaan jonnekin lähikuntiin (meidän kaverit pääsääntöisesti ovat muuttaneet isojen neliöiden perässä kauas Helsingistä).
Erityisesti inhoan spontaania kyläilyä, sillä haluaisin pystyä henkisesti valmistautumaan siihen rumbaan hyvissä ajoin. On tosi ikävä tilanne jos joku ehdottaa spontaania kyläilyä, koska pelkään heidän loukkaantuvan jos kerron totuuden. Oikeasti siis pidän näistä ihmisistä, en vain halua mennä heille kylään koko perheen voimin.