Jos saa helposti lapsia, ei ole samanlaista vaatimustasoa hyvana aitina olemiselle, kuin sellaisella joka saa vuosien yrittamisen jalkeen

Meillä oli huono ennuste saada lapsia ja kävimme lapsettomuushoidoissa. Hoitojen aikana ajattelin aina, että jos meille lapsi/lapsia suodaan, tulen olemaan ihana äiti ja muistan aina olla kiitollinen ja arvostaa lapsia ja äitiyttäni suuresti. Uskoin, että minusta tulee oikea Muumimamma (paras äidin roolimalli, mitä tiedän ;)). Mutta kuinka ollakaan, ihan tavallinen, inhimillinen äiti minusta tuli. Lapset ovat toki normaalin mittapuun mukaan hyvin hoidettuja, mutta äitinä olen kyllä vajaavainen ja toisinaan aika väsynyt... Ei minulla ollut mitään illuusioita äitiyden ihanuudesta ennen lapsia ja tiesin kyllä, ettei kaikki tule olemaan täydellista auvoa. Mutta pettymys on se, miten huonosti itse välillä arkea jaksaa, miten saatan olla tylsä ja väsynyt ja kiukutteleva äiti... Ja että ei kaikesta hyvästä teoriatiedosta huolimatta aina osaa kasvattaa lapsia oikein, vaan asioita tulee tehtyä päin peetä... Tiedän, että olen omalla tavallani paras äiti lapsilleni ja rakastan heitä suuresti. Mutta noin objektiivisesti arvioituna, en ole onnistunut äidin roolissa vielä ihan täydellisesti..! Eikä kyse ole siitä, että olisin asettanut riman kunnianhimoissani korkealle. Väsymys ja arki vain selättää...



Terveisin " tavallisen" huono äiti, vaikka muuta toivoin