Lue keskustelun säännöt.
Kysymyksiä terapiassa käyneille mm terapeutin valinnasta ja ensimmäisestä käynnistä
27.09.2007 |
Olen käynyt vasta ensimmäisellä haastattelukäynnillä terapeutin luona. Terapeutilla näytti olevan itsellä jonkin ongelma (?) tai ainakin hyvin häiritsevä pakkoliike, jonka vuoksi minun oli vaikeuksia keskittyä itse asiaan alussa. Häntä oli siksi vähän vaikea katsoa päin. Sitten yritin olla ajattelematta koko asiaa ja koitin keskittyä omaan asiaani. Mietinkin nyt että kannattaako sellaiselle terapeutille mennä ollenkaan? Voiko hän pystyä toisia auttamaan jos itsellä ongelmia? Ei kovin uskottavalta vaikuttaisi. Tai että tuleekohan tuo asia häiritsemään liikaa, etten myöhemminkään pysty sitten kunnolla keskittymään?
Ja toinen asia, että kuuluuko asiaan että ensimmäisen käynnin jälkeen " ahdistaa" ? Jotenkin hän ei ollut yhtään kannustavan oloinen. Luulin itse että selviäisin vähemmillä käynneillä ja olin ajatellut vähän positiivisemmin mutta jotenkin hän " lamaansi" minut jollakin tavalla. Vai onko se aina niin että alussa ahdistaa ja tuntuu tosi vaikealta ja se kuuluu siis asiaan?
Sitten vielä että miten pian teillä on alkanut olo helpottamaan? Ja tuntumaan siltä että terapia voi auttaa? Ja voiko terapian lopettaa sitten kun itsestä tuntuu siltä että olo helpottaa?
Kommentit (2)
Mutta jos itseäsi arvelluttaa niin mene ihmeessä toiselle terapeutille, kuitenkin tulossa on vuosien tiivis yhteistyö, niin on sen terapeutin tunnuttava itselle sopivaksi. Usein ensivaikutelma on se " oikea" .
Ja kyllä, alussa ahdistaa. Mutta niin ahdistaa välissä ja lopussakin, eli aina silloin tällöin ja se on mielestäni normaalia. Edelleenkin minua toisinaan ahdistaa (terapia ei kuitenkaan ole täysin autuaaksi tekevä), mutta usein löydän syyn sille ja tämä täysin loppuunviedyn terapian ansiosta.
Toki voit lopettaa terapian silloin kun olo rupeaa helpottamaan, mutta eri asia on että kannattaako. Onnistunut terapia on usein monen vuoden työn tulos.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse kävin kolmella eri terapeutilla ennen kun tein päätöksen. Siinä vaiheessa oli jo vähän pakkokin ratkaista, tuo haastatteluissa juokseminen kun maksetaan omasta pussista... Siis jos olet hakeutumassa Kelan korvaamaan psykoterapiaan, suosittelen kyllä että käyt ainakin jollain toisella. Itselläni ekassa terapeutissa ei ollut periaatteessa kai mitään vikaa, mutta en pitänyt vastaanottotiloista. Juu, voi kuulostaa typerältä, mutta vastaanotto oli niin tavattoman ankea, huonosti valaistu ja tosi rumilla tavaroilla sisustettu, etten voinut keskittyä oleelliseen. Jälkikäteenkin tuntui silltä, että olisi pitänyt sanoa tästä terapeutille, asiakkaita varmasti meni sivu suun muitakin tuosta syystä... Enkä nyt tarkoita että tällaisia asioita pitäisi " tuijottaa" , mutta itse olen niin herkkä just miljöölle ihan normaalissakin elämässä, saatikka sitten tilanteessa, jossa pitäisi pystyä puhumaan todella vaikeistakin asioista.
Eli jos olisin sinä, kävisin ainakin yhden terapeutin luona tuon lisäksi, niin monen asian olisi hyvä natsata kohdalleen. Terapeutin vaihtaminen kesken kaiken on tosi hankalaa (jos siis Kelan terapia), joten kannattaa luottaa intuitioon. Terapiapäätös tehdään käsittääkseni aina vuodeksi kerrallaan, ja sitä ei tietenkään kannata lopettaa kesken. Jos haet lyhyempää terapiaa, olisi varmaan kognitiivinen terapiamuoto sopiva. Suosittelen lukemaan kirjastosta löytyvää Tiina Tikkasen teosta Psykoterapia (tms), sieltä saat hyviä vinkkejä mitä terapeutilta kannattaa kysyä.
tsemppiä!