Miten kasvattaisin lapseni, jos haluaisin hänestä YK:n pääsihteerin?

Yleensä täältä saa niin utopistisia kasvatusvinkkejä, että kyllä ihme on jos ei kellään ole nyt mitään sanottavaa.



No jatketaan sitten kyselylinjalla:



Onko parempi korostaa lapsen kielellisiä vai matemaattisia lahjoja? Vai sosiaalisia?

Mutta tärkeintä on kansainvälinen ympäristö. Eli nyt on viimeinen mahdollisuus laittaa lapsi International Schooliin Nepaliin tai vaikka Keniaan. Vaihdatte maata muutaman vuoden välein, luotte verkostoa. Anna seurustella vain diplomaattiperheiden poikien kanssa jne. Hyvä kulttuurillinen kasvatus, laaja tietämys eri maiden tavoista, hyvä kielitaito ainakin kourallisella kieliä sekä kaupallisen alan tutkinto, kenties valtiotieteellinenkin siinä sivussa.

Vierailija:

Korkea tavoite, mutta jos haluaisin tyttäreni menestyvän työurallaan, miten hänet pitäisi kasvattaa ja mitä harrastuksia/oppiaineita tulisi tukea?

Takaa sen, että hänestä tulee sossun elätti. Parasta on kasvattaa lapsi, jolla on hyvä itsetunto. Vielä sillä lailla, ettei se riipu siitä mitä muut hänestä ajattelevat ja ennen kaikkea ettei se riipu teidän hyväsynnästänne. Sitten hyvällä tuurilla lapsi kiinnostuu elämässään jostain asiasta OIKEASTI, ei tehdäkseen teidät tyytyväiseksi. Ja seuratessaan luonnollisia taipumuksiaan, hänestä VOI tulla kuuluisa ja hyväpalkkainen alalla, jota te ette voi mitenkään itse valita.

ja lähdet perheesi kera vaikka kehitysyhteistyöhön Aasiaan, Afrikaan. Opettelet puhumaan sujuvasti vähintäin viittä kieltä. Sitten väittelet tohtoriksi kansainvälisestä politiikasta ja toimit itse YKssa johtotehtävissä.

Miten muuten kasvatetaan hyvä itsetunto? Useat hyvän itsetunnon omaavista ovat niitä ylimielisiä koulukiusaajia, jotka pomottavat kotona vanhempiaankin. Miten kasvattaa hyvä itsetunto ilman että siinä menee liian pitkälle?

Ajatus tästä visiosta lähti siitä, että haluan tottakai hyvänä äitinä tarjota lapselleni mahdollisuuden tavoitella vaikka kuuta taivaalta. Alle kouluikäinen ei vielä tiedä mikä hänestä oikeasti tulee isona, silti pohja menestykselle luodaan jo lapsuudessa.

-ap-

Vierailija:

Vierailija:

Korkea tavoite, mutta jos haluaisin tyttäreni menestyvän työurallaan, miten hänet pitäisi kasvattaa ja mitä harrastuksia/oppiaineita tulisi tukea?

Takaa sen, että hänestä tulee sossun elätti. Parasta on kasvattaa lapsi, jolla on hyvä itsetunto. Vielä sillä lailla, ettei se riipu siitä mitä muut hänestä ajattelevat ja ennen kaikkea ettei se riipu teidän hyväsynnästänne. Sitten hyvällä tuurilla lapsi kiinnostuu elämässään jostain asiasta OIKEASTI, ei tehdäkseen teidät tyytyväiseksi. Ja seuratessaan luonnollisia taipumuksiaan, hänestä VOI tulla kuuluisa ja hyväpalkkainen alalla, jota te ette voi mitenkään itse valita.

Unconditional luuuuff ja niin edelleen. Oikeastaan toive lapsen yk-urasta ja unconditional parenting on oikeastaan skaalan vastakkaisissa päissä.

Tämä on muuten hauska ajatusleikki. Olisin toki onnellinen tuli lapsestani sitten roskakuski tai YK:n pääsihteeri, mutta hyvänä äitinä haluan mahdollistaa lapselleni varan valita mistä on kiinnostunut sitten kun hän itse on siihen kykenevämpi.

-ap-

Vierailija:

Unconditional luuuuff ja niin edelleen. Oikeastaan toive lapsen yk-urasta ja unconditional parenting on oikeastaan skaalan vastakkaisissa päissä.

että maineen ja hienon uran toivominen on yksinomaan vanhempien rinnan röyhistämiseksi. Onkohan Britney Spearsin vanhemmat, esimerkiksi, nyt iloisia? Britneyhän on saavuttanut suurin piirtein kaiken mitä voi musabisneksessä. Onko ura politiikan huipulla oikeasti sitä, mitä toivoisi ihmiselle että tästä tulisi tasapainoinen ja onnellinen. Kuinka moni äiti voi oikeasti omalla toiminnallaan kasvattaa lapsia, joitten paineensietokyky on kansainvälisen politiikan kestävää, sillä lailla että ihminen ei myöhemmin mieti oliko se kaikki oikeasti sen arvoista. Luulen, että siihen on edellytysten tultava jo geeneissä.

tuntemus ovat vain pakollisia välineitä, mutta eivät millään tavalla riittäviä, jos edes haluaa unelmoida YK:n pääsihteerin tehtävästä. Pitää olla monialaisesti lahjakas ja lisäksi vielä osata ajatella kriittisesti, omata näkemystä ja kokemusta asioista ja tähän vielä päälle se, että monessa eri uran ja elämän vaiheessa täytyy käydä helvetinmoinen tuuri.



Paljon useampi olisi tehtävään kykenevä kuin mitä tarjokkaita on ja on valtoiden sisäistä ja välistä politiikkaa ja kähmintää, ketä ylipäänsä lähdetään tehtävään ajamaan. Ja se vasta mielenkiintoista onkin, kuka lopulta valitaan. Kovin vähän noista kriittisen tärkeistä kohdista on sellaisia, joihin voi kasvatuksella vaikuttaa.



Onko muuten YK:n pääsihteeri komeinta, mitä ap keksi?

Vierailija:

että maineen ja hienon uran toivominen on yksinomaan vanhempien rinnan röyhistämiseksi. Onkohan Britney Spearsin vanhemmat, esimerkiksi, nyt iloisia? Britneyhän on saavuttanut suurin piirtein kaiken mitä voi musabisneksessä. Onko ura politiikan huipulla oikeasti sitä, mitä toivoisi ihmiselle että tästä tulisi tasapainoinen ja onnellinen. Kuinka moni äiti voi oikeasti omalla toiminnallaan kasvattaa lapsia, joitten paineensietokyky on kansainvälisen politiikan kestävää, sillä lailla että ihminen ei myöhemmin mieti oliko se kaikki oikeasti sen arvoista. Luulen, että siihen on edellytysten tultava jo geeneissä.

Kofi Annan tai vaikka Butros Butros Khali? Tai siis riippumatta keitä nuo ovat olleet, niin opiskele saman tason tyyppien elämää. Halosestakin vissiin kaavailtiin pääsihteeriä jossain vaiheessa, että Kallioon varmaan kannattaa muuttaa ensi töikseen. Siellä kasvaa suurnaisia.



Tästä tulikin mieleen, että tunteekos kukaan sitä tyyppiä, jonka lempinimi oli putkos-putkos-kati. ;) Terveisiä, vaikka en henkkoht tuntenutkaan. Kunhan joskus nauroin lempinimelle. :)

oikeasti vaikuttamaan maailman isoihin kysymyksiin. YK:n nykyinen pääsihteeri juuri nyt tapetilla, koska nostaa ilmastonmuutos kissan pöydälle. USA:n presidentiksi ei taida ulkomaalaistaustalla päästä.

Olisihan se kiva jos oma lapsi pystyisi estämään kolmannen maailman sodan tai auttamaan maailman nälkäänäkeviä. :) Kuten monesti jo olen todennut, tämä on ajatusleikki, en toivo lapseltani muuta kuin onnellista tulevaisuutta. Joten koittakaa kestää vielä :) Jos ei filosofointi huvita, voi vaihtaa ketjua.

-ap-

Vierailija:

tuntemus ovat vain pakollisia välineitä, mutta eivät millään tavalla riittäviä, jos edes haluaa unelmoida YK:n pääsihteerin tehtävästä. Pitää olla monialaisesti lahjakas ja lisäksi vielä osata ajatella kriittisesti, omata näkemystä ja kokemusta asioista ja tähän vielä päälle se, että monessa eri uran ja elämän vaiheessa täytyy käydä helvetinmoinen tuuri.

Paljon useampi olisi tehtävään kykenevä kuin mitä tarjokkaita on ja on valtoiden sisäistä ja välistä politiikkaa ja kähmintää, ketä ylipäänsä lähdetään tehtävään ajamaan. Ja se vasta mielenkiintoista onkin, kuka lopulta valitaan. Kovin vähän noista kriittisen tärkeistä kohdista on sellaisia, joihin voi kasvatuksella vaikuttaa.

Onko muuten YK:n pääsihteeri komeinta, mitä ap keksi?

Mutta aika harvalla ihmisellä on oikeasti vaikutusta isoihin asioihin.

Mun suurin toive on, että lapsi saa elää oman näköisensä elämän, joka on toivon mukaan tosi keksiluokkainen :). En halua supermenestynyttä muusikkoa - se tekee huonoa maksalle. En halua poliitikkoa - oletteko lukeneet millaista marsun juoksumatolla ravaamista niitten elämä on. Toivoisin, että lapsenlapseni näkisivät edes joskus vanhempiaan, joten EN toivo lapselleni menestystä yrityselämässä. Ja niin edelleen.

Jos haluaa vaikuttaa isoihin asioihin, pysäyttää ilmastonmuutoksen, saada aikaan maailmanrauhan, miksi ei itse ota selvää mitä voi tehdä asialle? Miksi sälyttää asia lapsiparan niskoille?

Mistä palaammekin takaisin rinnan röyhistelyyn.

Kiitos monipuolisista vastauksista. Tämä oli mielenkiintoinen keskustelu. Osa vastaajista näytti ymmärtävän pointtini, osalle se taisi jäädä arvoitukseksi.

Ne jotka eivät pysyneet kärryillä: EN OLE KASVATTAMASSA LAPSESTANI YK:N PÄÄSIHTEERIÄ!!! :D

-ap-

Vierailija:

Jos haluaa vaikuttaa isoihin asioihin, pysäyttää ilmastonmuutoksen, saada aikaan maailmanrauhan, miksi ei itse ota selvää mitä voi tehdä asialle? Miksi sälyttää asia lapsiparan niskoille?