Kertokaa hauskoja tai ikäviä kommelluksia synnyttämisestä ja odottamisesta ulkomailla

missä päin olet? ja puhutko maan kieltä? en usko että sulle tulee ongelmia, selvitä ensinnäki toi kivunlievitys etukäteen tms.hyvin se menee!!!!!!



itse täällä kreikassa ja kauhulla odotin synnytystä (nyt jo ohi, eikä enää tunnu niin hirveeltä jälestä päin). onneksi minulle sattui lääkäri ( seuras tilannetta koko 9 kk) joka ei pienestä hötkyny ja oli myös opiskellu/työskennelly englannissa, joten tunsi paljon erilaisia tapoja ja systeemeitä, joita täällä ei käytetä. joka kerralla olin varannut kasan kysymyksiä, joita sitten käytiin läpi, mm. kaikki kivun lievitys menetelmät. itse halusin kaikki mahdolliset, mutta tarjolla ei ollu ku epiduraali ja se yks kipulääke (en muista nimee) joka suomes on myös käytös. no lääkäri ilmoitti mulle että saahan sitä epiduraalia, jos anestesia lääkäri sattuu päivystää ja jaksaa tulla sinne osastolle asti. sitä kyl pelkäsin pitkään. mutta tuliha se sitte (150 euron pimeetä palkkioo vasten...)



mulle lääkäri kans vastaili vähä ympäri pyöreesti, mutta jankkasin kunnes vastas. välillä panikoin just ton ympäripyöreyden takii ja hain toisen lääkärin mielipiteen pariin asiaan. synnytys salissakin kysyin et mitä kello on ja se sano et et ei se sulle kuulu, rauhotu nyt. meitsihä kimpaantu ja rupes huutaa sille. kyl se sit sen sano:)



se mikä oli yks pahimpia juttuja, et siitä sängystä ei pääsy ees vessaa tai ees istumaa. et siin sit makasin 13 tuntia ja kiroilin. mun ukko sano et sen mielestä oli ihmeellistä kun puhuin koko ajan kreikkaa, kiroilin yms kreikaksi. olin etukäteen sopinu lekurin kanssa, et koska en haluu siin sängys olla, tuun mahd myöhää sairaalaan. toisin kävi ja synnytys piti käynnistää. aika rankka kokemus oli.



synnärin jälkeen hoitaja tuli pesee mua ja sano et oisin voinu oottaa vähä et se ois kerenny vuoroon, kun ei oo epiduraalisynnytystä nähny-täällä vissii tosi harvinainen.



no siis kaiken kaikkiaan en usko et ois ollu just kivempi kokemus suomessa, kun itse synnytyshän ei siitä mikskään muutu-sattuu ku perkele. ehkä voisin uudestaan synnyttää täällä, ei se loppu pelissä niin kauheeta ollu (näin jälestä päin). ainakin kun seuraavalla kerralla tietää jo mitä on edessä.



tsemppiä ja jaksamista, ihan varmaan menee hyvin, lääkärit on kuitenki taitavia!!!!mut jos on mahdollista, me synnytysvalmennukseen. auttaa peloissa tosi paljon.

etta kun lapsi syntyi aamulla klo 10 niin olin osastolla vasta klo 12 jolloin oli liian myoha saada lounasta tai tilata illallista joten sain synnytyksen jalkeen ekan ruuan sairaalan puolesta vasta seuraavana aamuna! Olipa onni etta toiset naiset oli kertoneet varata evaita sairaalakassiin ja mies toi syotavaa kotoa!



Toinen outo juttu taalla Englannissa oli etta synnytysosaston lahella ei ollut suihkuja joten mun piti menna synnytyksen jalkeen kylpyyn. Sain paljon tikkeja ja menetin aika lailla verta niin arvatkaa millaista oli pesta alapaata kylvyssa kun sain nousta ylos ja vaihtaa vetta niin monta kertaa. Olisin pyortynyt sinne jos ei olisi ollut oma mies auttamassa, sairaalasta ei kukaan ehtinyt apuun.



En tieda missa maassa olet mutta etko saa ketaan kielta osaavaa suomalaista sinulle doulaksi? Minun sanomiani katilo ei uskonut vaikka kielen kanssa ei ollut mitaan ongelmaa, vasta uskoivat kun lasna ollut mieheni puhui heille.

eikä kummassakaan mitään erikoista. Kummallakin kertaa section indikaationa oli lääketieteellinen syy; esikoinen oli poikkitilassa ja jälkimmäisellä kerralla kaksoset. Tosin rivienvälistä saattoi tulkita, että ko. gynekologilla oli kyllä leikkausveitsi herkässä muutenkin. Jollei ollut ihan perussynnytys luvassa, meni heti sectioksi. Taisi olla sen klinikan yleinen politiikka. Kyseessä ei siis ollut sairaala.



Raskauden seuranta oli varsinkin jälkimmäisessä kaksosraskaudessa vähän leväperäistä, kun joka välissä vedottiin siihen, että on jo yksi lapsi. Sama gynekologi seurasi koko raskauden ajan molemmilla ja hoiti sectiot. Siihen, mitä olen opiskeluaikana suomalaisissa sairaaloissa synnytyksiä nähnyt, minusta täällä kaikki hoitui todella miellyttävästi ja ei tuntunut yhtään pahalta synnyttää ulkomailla. Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli se, että mies ei päässyt kumpaankaan sectioon mukaan tuekseni. Lääkäri vetosi vaan sairaalan periaatteeseen, että ei aviomiehiä leikkaussalissa ja sillä siisti.

ei tietty kannata ainakaan Britannian sisällä yleistää mitään mielikuvia/kokemuksia. Ihan on sairaalaasta/kätilöistä/vuoron vilkkaudesta riippuvaa minkälaista kohtelua saa. Itse koin 29 tunnin synnytyksen ihan positiivisena kokemuksena. Meillä oli koko ajan seurana kätilöpari (2 vuoroa) jotka oli kaikki tosi kivoja ja pitivät hyvää huolta, synnytyslääkäri nainen oli varsin sarkastinen vitsinikkari. Mut pestiin kevyesti heti synnytyksen jälkeen ja osastolla oli suihkut huoneissa (4 hengen huoneet). Meilläkin oli eväitä pakattu mukaan, mutta ei niitä paljoa tarvinnut. Olin osastolla lounasajan jälkeen ja sain vettä kannuun ja päivällistä kun heräsin päikkäreiltä. Seuraavana aamuna osaston hoitsut tappeli siitä kuka sai pestä meidän pörröpään hiukset ja kotiin päästiin myös samaisena päivänä. Ihan luksusta täällä on se kotiseuranta, meillä kävi oman lääkäriaseman kätilö kotona melkein joka päivä 1. vkon aikana vaan tsekkaamassa että meillä meni kaikki niinkuin pitää ja sen jälkeen vielä pari vkoa neuvolatäti kerran viikossa.

Itse synnytin myos Englannissa ja hyvin meni kaikki,vaikka ensin olin vahan skeptinen,mutta nain jalkeenpain joudun kylla perumaan kaikki ennakkoluulot mita olin mielessani kehitellyt ja antaa vaan positiivista palautetta kokemastani.



Katiloni oli mahtava,sain aina kipulaaketta kun halusin,oli komplikaatioita,kaikki selitettaa perusteellisesti minulle ja miehelleni,ja lopulta paadyttiin hatasektioon,kuitenkin sain itse paattaa haluanko olla hereilla vai nukuksissa sektion aikana.



Vietin 3 vuorokautta sairaalassa,ensimmaisen yon ryhmahuoneessa hoitsujen huoneen viereessa,jotta paasivat aina auttamaan kun tarve vaati,ja ensimmaisen yon jalkeen sain oman huoneen.



Ei muuta kuin avoimin mielin ja tietoa etukateen,hyvin se menee!

Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa synnyttaminen on luullakseni aika samanlaista kuin Suomessa, Afrikka, Aasia jne ovat sitten asia erikseen. Itse olen synnyttanyt kahdesti EU-maassa (kaksi eri maata), raskauden seuranta oli erinomaista (ei katilo, vaan erikoislaakari/laakarit seurasivat, jota pidin erittain hyvana asiana) ja itse synnytyksessakaan ei ollut mitaan erikoista. Itsellani oli varsinkin kakkosraskaus monessa mielessa riskiraskaus ja taalla keskustellessani tulin siihen tulokseen etta moni asia olisi hoidettu Suomessa huolettomammin kuin taalla minun tapaisessani tapauksessa (esim. otettu vahemman herkasti sisalle sairaalaan, laakitysta kaytetty paljon rajoitetummin jne). Itse synnytyksessa oli mukana viisi (!) erikoislaakaria, eli katilon lisaksi kaksi synnytyslaakaria, kaksi anestesiologia seka lastenlaakari. Tietysti tuossa on hiukan rahastustakin varmasti mukana mutta toisaalta oli turvallinen olo. Ainoa asia jota olisin ehka hiukan jaanyt kaipaamaan oli tuo aitiyspakkaus, mutta toisaalta oli kiva itse valkata kaikki tarvikkeet. Kylla se hyvin menee!

Minulla myös molemmissa sectioissani oli tosi paljon erikoislääkäreitä paikalla; anestesialääkäri puudutusta hoitamassa, kirurgi, joka hoiti varsinaisen leikkaustyön, oma gynekologini, joka auttoi lapsen/lapset maailmaan ja lastenlääkäri. Kaksosia synnyttäessä oli kaksi lastenlääkäriä ja kaksi kätilöä sekä kätilöoppilas lisäksi paikalla. Yhtä synnytettäessä kätilöitä oli myöskin kaksi ja tietysti molemmilla kerroilla sairaanhoitajat instrumenttejä ojentamassa lääkäreille. Ei ihme, että sinne leikkaussaliin ei olisi mies kyllä mukaan mahtunutkaan ;). Yksityisklinikan laskusta kyllä näki, että paljon on ollut lääkäreitä paikalla, kun jokaiselle piti maksaa omalla shekillään. Sentään kätilöt ja hoitajat kuuluivat synnytyksen perushintaan.



Maksupolitiikasta sen verran, että ainakin yksityisissä paikoissa saa erittäin hyvää palvelua, mutta se ei ole ilmaista tai kuulu hoitapäivän hintaan. Minulta laskutettiin erikseen vauvojen yöhoito vauvalassa kun en section vuoksi voinut itse hoitaa ensimmäisinä öinä, lääkkeet ja kaikki mitä viikon sairaalassa oloaikana tehtiin eli lasten kotiinlähtö tarkastukset jne. Lisäksi tietysti erikoismaksu yhden hengen huoneesta jne. Huvittavaa kyllä, että klinikalla oli vain ja ainoastaan yhden hengen huoneita olemassakaan! Kannattaa jo sairaalaa/klinikkaa valitessa kiinnittää huomiota palveluihin ja niiden hintoihin, että ei tule sitten kotiin lähtiessä yllätystä!

synnytin ranskassa, enkä todellakaan osannut kieltä.



gyne/ob puhui sujuvaa englantia, eli odotusaika meni hyvin. Hänkään ei kyllä vastannut kysymyksiin kivunlievitys metodeista, vaan epiduraali oli se about ainoa vaihtoehto. Sen saadakseen, oli mentävä sairaalaan etukäteen kuuntelemaan luentoa mikä se on ja miten se annetaan, ja paperiin allekirjoitus, muuten sitä ei olisi saanut sitten synnytyksessä. kävimme kuuntelemassa luennon, eipä siitä muuta hyötyä ollutkuin että näki sen neulan ja kuvasta että minkä nikamien väliin se tyrkätään, kun sekin oli ranskaksi, mutta tulipahan se hoidettua. Tosin sitten synnytyksessa anestesia lääkäri oli niin kiireinen että sain sen vasta 15 min ennen ponnistusta, se olikin ainoa vähän huono muisto koko hommasta.



Synnytysvalmennuskätilökin oli yksityinen ja sekin oli ranskaksi, mutta sitä nyt ymmärsi jotenkuten ja saimme 2 yksityistuntia ryhmätuntien lisäksi englanniksi, että tärkeimmät synnytyksen tapahtumat tuli kerrattua. suosittelen tätä lämpimästi, jos vain jostain löydät sitä kieltä mitä ymmärrät puhuvan kätilön. Se valmennus auttoi ihan älyttömän paljon.



kävimme myös sairaalassa tutustumiskäynnillä, missä käytiin läpi paikkoja ja asioita mitä siellä tapahtuu.



Synnytyksessä kätilön ja minun välinen seka ranska-englanti riitti hyvin, mitäs siinä lätisemään, vauva tulee juttelusta huolimatta. sain oman huoneen missä sain oleskella, taikka kävellä käytävällä, sekä jumppa pallon oloa helpottamaan. Mutta vauva tuli aika rivakkaasti, eli kun oli 5 cm auki jo parin tunnin jälkeen, laittoivat saliin ja tipan, sitten oltiinkin " jumissa" siinä. Olin suunnitellut suihkua ja kävelyä ja jumppapalloa ihan loppuun asti, mutta hyvä että ehti laukut purkaa ja vähän istuskella niin laittoivat synnytyssalin petiin



ja kun vauva tuli niin vauhdilla, ei omalääkäri ehtinytkään synnytykseen, mutta se ei haitannut, kätilöt olivat mukavia ja ammattitaitoisia. Itse sissinä otin vauvan tietty viereen, mutta kahden valvotun yön jälkeen (vauva oksensi lapsivettä pitkään ja söi vähän mutta tunnin välein) vein vauvan vauvalaan nukkumaan ja huomasin että niinhän ne kaikki muutkin tekivät. oli taivaallista käydä suihkussa rauhassa ja nukkua 8 tuntia putkeen ekan kerran moneen kuukauteen.



Ehkä se oli yksityissairaalan ansiota että kaikki sujui, ja sen että ei ollut ruuhkaisa aika, en tiedä. Olin sairaalassa 4 päivää ja lasku oli 1000 Eur, sairaala+synnytyslääkäri+ruoat+epiduraali. Lapsen isäkin sai ruokaa maksusta jos oli ruoka-aikaan vierailemassa.



Hoitajat olivat mukavia ja kävivät päivittelemässä nopeaa synnyttäjää päivittäin, ja kun isä oli laittanut meilin menemään että poika tuli, kyläilijää riitti, työkaverit tulivat perheineen, ja jopa vuokraemäntä poikkesi. Se oli täysi yllätys että ranskassa on tuollainen tapa, mutta ihan mukavaahan se oli.



Olin myös sairaalassa tarkkailussa 5 päivää ennen synnytystä, kun vauvan sydänäänet putosivat 3vko ennen LAta, mutta siitäkin vain positiivinen mielikuva, hoidon laatu todella hyvä. I



tse ainakin kysyin ja selvitin sanakirjan kanssa asioita mitä halusin tietää ja käytiin isän kanssa asioita läpi yhdessä. vaatteita, vaippoja, vettä/ruokaa kannattaa pakkaa laukkuun, ihan vaan varmuuden vuoksi, kirja/lehti, tuli ne sitten äidille taikka isille, sekä äidille isoja siteitä ja mukavia vaatteita ja alusvaatteita. olo on aika rähjänen tollasen homman jälkeen.



onnea matkaan, kyllä se hyvin menee!!