Raaskisitko viedä noin 2-vuotiaasi päivähoitoon?
Kommentit (30)
lapsi on ollut nyt puoli vuotta hoidossa.. onneksi pian päästään taas kotiin kahdestaan, kun mun työt loppuu ja alkaa uus äitiysloma
Taloudellinen ahdinko oli jo sitä luokkaa että jotain oli tehtävä.
lapsemme oli viisi kuukautta hoidossa 1v4kk ikäisestä lähtien. Nyt taas kotihoidossa (reilu 2 v.) ja selvästi voi paremmin kotihoidossa.
mutta kai mun on pakko vaan viedä. Teen töitä kotosalla (oma yritys jonka paperitöitä teen) ja valitettavasti pian 2 vuotiaan kanssa yhtälö alkaa olla mahdoton. Vien osa-aika hoitoon jotta saan tehtyä paperityöt rauhassa ja ajallaan.
Tosin on vaan pari päivää viikossa. Silti itse sanoo kysyttäessä että olisi mieluummin kotona äidin kanssa. Tuntuuhan se vähän pahalta mutta kun on pakko.
Teen kotona töitä, jotta ei tarvitse.
Töitä olisi mutta 2.5v on vielä minun kanssani kotona. 3-vuotiaan joutuu kun kotihoidontuki loppuu. Sitten ei ole enää varaa olla kotona.
meidän keskimmäinen meni kun oli 11kk ja on aivan ihana reipas sosiaalinen poitsu.
ja tämä nuorimmainenkin menee varmaan 10kuisena
mutta mä en raaski viedä hoitoon ! Niin kauan toivottiin alsta ja luultiin ettei saada ja nyt kun meillä on tommoinen aarre niin halutaan pitää kiireettömässä kotihoidossa niin kauan kuin mahdollista. Asiat meillä järjestettiin niin ettei tarvitse tuota pientä 2 v 3 kk viedä ainakaan vuoteen, puoleentoista vieraalle hoitoon.
Myimme asuntomme ja muutimme vuokralle toistaiseksi, ollaan velattomia kun sain opintolainanikin ja autolainmme maksettua.
Perhekerhot ym. saavat riittää kaveriseuraksi lapselle, 3 v. sitten jos lapsemme pääsisi päiväkerhoon 2 kertaa viikossa, siitä olisi hyvä totutella säännölliseen vieraan hoitoon.
Ja kuin sopivasti meille tulossa vielä vauva vuodenvaihteessa, katsellaan tilannetta päivä kerrallaan. Voisiko paremmin asiat olla !
mutta peruin sen. En halunnut häntä hoitoon. Nyt meni eskariin, kun on viiden. Kuopus on kolme ja vielä olen kotona ainakin vuoden.
Hieman vajaan 2v. En jaksanut enää olla kotona, vaikka taloudellisesti olisi ollut mahdollista. Hyvin on viihtynyt.
Ja lapsi tuntui toisaalta jo sen verran isolta ettei hoitoonmeneminen ollut niin paha pala kuin esim vuotta aiemmin olisi ollut.
Olen ylpeä siitä että noinkin pitkään pystyin ja jaksoin hoitaa kotona.
Vierailija:
Myimme asuntomme ja muutimme vuokralle toistaiseksi, ollaan velattomia kun sain opintolainanikin ja autolainmme maksettua.
Ja kuin sopivasti meille tulossa vielä vauva vuodenvaihteessa, katsellaan tilannetta päivä kerrallaan. Voisiko paremmin asiat olla !
Jos siis myitte asuntonne vain sen takia että saat olla kotona niin, anteeksi vaan, en ymmärrä teitä! Jos asumismuodon vaihtoon oli muitakin syitä niin sitten eri asia.
varsinainen " saavutus" ole, josta voisi varsinaisesti ylpeillä.
Ihan vaan siitä syystä, ettei olisi ollut varaa jäädä kotiin
Tätä asiaa voisi verrata esim imetykseen. Kyllä joillakuilla on ihan syytä olla ylpeä siitä että voinut esim 3-4kk imettää lastaan vaikkei olekaan suosituksia saavuttanut. Jokainen imetys on tärkeä, jokainen kotihoitokuukausi on tärkeä.
Joillekin imetys on niin takkuavaa että on Suuri Saavutus, todella, voida imettää esim sen 4kk ajan. Ja vastaavasti, joillekuille kotihoito on syystä tai toisesta tai useasta syystä (kuten meillä) johtuen niin hankalasti järjestettävissä että jos lähes 2 vuotta pystyy kotihoitomaan kaikesta huolimatta lapsensa niin silloin se on saavutus josta voi olla ylpeä. Jouduimme todella sumplimaan että tuo lähes 2v kotihoitojako oli mahdollinen!
Eihän se silti 2v:lle vielä mitenkään tarpeen ole (jos koskaan) mutta kyllä mun mielestä 2-vuotias jo päivähoidossa pärjää. On kuitenkin niin pieni vielä ettei toivottavasti hirvittävän pitkät hoitopäivät ole.