Raaskisitko viedä noin 2-vuotiaasi päivähoitoon?

Kaikki on mennyt aivan loistavasti. En ymmärrä mistä johtuu, että monilla on niin valtavan traumaattista aloittaa päiväkotitaival. Meillä on mennyt kaikki paremmin kuin ikinä olisimme voineet kuvitella. Hoitajat ovat erittäin lämminhenkisiä, energisiä ja ihania. Lapsi menee aamulla iloisena hoitoon, mutta lähtee silti innolla kotiin. Illalla olemme perheen kesken kotona ja nautimme toistemme seurasta. :)

Nimettömänä voin paljastaa myös että pidän aikamoisina nahjuksina niitä jotka kotihoitaa (tekemättä muita töitä kuin lapsenhoito ja kotityöt!!) vielä yli 2-vuotiaitaan niin ettei ole kotona pienempiä lapsia.

Mitähän ihmeen sumplimista sekin nyt vaatii.

Taidat olla sekä hyväosainen että mielikuvitukseton kun et voi ymmärtää että lapsen kotihoitominen alta/noin 300e/kk olevalla kotihoidontuella (kuntalisiä ei ole) on aika onnetonta. Mies tavallinen duunari ja vuokrakolmion vuokra 790e/kk, muut kulut päälle. Huom! Perheessä myös teini-ikäisiä ja koululaisia joilla omat kulunsa.

vähän yli kaksivuotiaan hoitoon, tosin toistaiseksi vain puolipäiväisesti, kun toinen meistä on vielä kotona (työllistyy hetkellä minä hyvänsä). On alle 3 tuntia päivässä tarhassa ja viihtyy superhyvin. Tahtoo sinne joka aamu. Toivottavasti viihtyy yhtä hyvin sitten, kun hoito muuttuu kokopäiväiseksi, mutta musta on ihanaa, että on saanut näin pikku hiljaa totutella hoidossa oloon eli on kohta kaksi kuukautta ollut tuon muutaman tunnin päivässä hoidossa.

2-vuotiaaksi joka sekin tuotti vaikeuksia?



Minulla on ihan hyväpalkkainen ja mielenkiintoinen työ ja lapsi viihtyy hoidossa. Olen edelleen ylpeä siitä että kotihoidin hänet lähes 2-vuotiaaksi. Se oli ihan hyvä ikä mennä päivähoitoon.



... ja nyt muihin puuhiin! Jätän sinut hämmästelemään sitä miten joku voi kokea ylpeyttä 2 vuoden kotihoitamisesta (per lapsi). Elämä on ihmeitä täynnä, kultaseni. Ihan kiva että sait sinäkin iltamietittävää (tosin en usko että oikeasti edes yrität miettiä asiaa, oma kantasi on niin mustavalkoinen etkä halua siitä luopua vaikka mikä olisi, olisi suorastaan vaarallista miettiä asiaa muiden kannalta, koska se saattaisi nakertaa omaa ylpeyttäsi, ymmärrän kyllä...). pus.

Yrittäkää nyt vaan niellä se että Suomessa kotiäidit on edelleen vähemmistö. Muut lähtee töihin, kun elämä menee pikkupennosilla kituuttamiseksi. Mitä pirun syyllisyyttä siitä nyt pitäis tuntea, että tekee sen mikä on järkevintä koko perheen konaistilanteen kannalta. Mun mieheni ei ainakaan katselis mitään kotona lusmuajaa.



Kyllä terve normaali sosiaalinen lapsi pärjää hoidossa kun hoitopaikka on vaan hyvä.

Onko sullakin huonopalkkainen ja kouluttamaton luuseri?

Minulla hoidossa vietetty aika ja hoidon laatu ovat ratkaisevia. Paremmin raaskin vielä silloin, kun tiedän että lapsi pääsee vielä takaisin kotiin seuraavan äitiyslomani myötä. Kuopuksen pyrkisin hoitamaan mahd. pitkään kotona, koska hänelle ei tule enää uusia mahdollisuuksia 100 % kotielämään.

Ymmärrän erittäin hyvin sen, että lapset ovat pieniä vain hetken ja perusturvallisuus syntyy vahvimmin ekan puolen vuoden aikana (ja jatkuu toki koko loppuiän, mutta vähän vahvemmin n. 3-vuotiaaksi asti). Tämän takia monissa maissa on luotu tukisysteemit sitä varten, että VAUVAT saavat olla kotihoidossa ainakin alkuun. Suomessa se on mahdollistettu ainakin teoriassa jopa 3-vuotiaaksi asti, ja osittaista hoitovapaata saattaa saada koulunaloituksen ylikin.



Alle 3-vuotiaiden kohdalla kyse ei valitettavasti ole Suomessakaan enää mistään arvovalinnasta vaan ihan vain siitä, että pienten lasten hoito on KALLISTA muualla. Toisaalta sitten taas yli 3-vuotiaiden lasten toivotaan jo osallistuvan VARHAISKASVATUKSEEN, ei siis pelkästään tarjota jotain hoitopaikkaa työpäivien ajaksi.



Mikään tutkimus ei tue ajatusta siitä, että äidin/isän pitäisi olla kotona lasta hoitamassa kovin pitkään. Riittää, että lapsen perusturvallisuus on kunnossa eikä hoitopäivät ole ylimittaisia ylisuurissa ryhmissä. On jopa sellaistakin näyttöä, että varhainen päivähoito EDISTÄÄ lapsen hyvinvointia, onnnellisuutta ja taitoja myöhemmässäkin elämässä. Ja ennen kuin se tutkimus teilataan, on pakko huomauttaa, ettei muita PITKITTÄIStutkimuksia aiheesta edes ole.



Miksikö silti moni tämän tietäväkin hoitaa lapsistaan mahdollisimman pitkään kotona? Varmaan tuosta ensimmäisestä syystä: lapset ovat vain hetken pieniä, ja moni nauttii kotonaolosta :) Kaikilla ei ehkä myöskään ole unelmien vakituista työpaikkaa tai opiskelupaikkaa odottamassa. Toivottavasti siis kovin moni ei ole kotona sentään siksi, että pelkää lapsen menevän rikki, jos ei itse ole vierellä 24/7...



Eli ap:n kysymykseen, miksi en, jos hoitopaikka suinkin vain on luotettava ja muutenkin hyvä? Toki jos vaihtoehtona on vain ylitäysi päiväkoti 10 tunnin hoitopäivineen tai kotihoito, miettisin työhönpaluuta tarkemmin. Onneksi aika harva oikeasti joutuu valitsemaan näin ääripäistä! Välimuotoja soisin kaikille enempikin.