Haaveileeko kukaan ulkosuomalainen koskaan

Vierailija:

Minusta tuli isä ulkomailla. Koska poikani äiti ei ole suomalainen, ei minulla ole minkäänlaista hinkua tulla takaisin Suomeen. Urani on kehittynyt siihen suuntaan, ettei Suomesta löytyisi millään töitä, mikä vastaisi nykyistä työkokemustani. Suomessa on mielestäni liikaa kaiken maailman insinöörejä. Kulttuuritarjonta on jotenkin köyhää. Yksi Kiasma ei tilannetta muuta. Luonnonrauhaa on kiva kokea vartin verran...

Olen asunut ulkomailla jo kahdeksan vuotta. Nyt lasten myota sita on alkanut kaivata sukua lahelle. Kaikesta huolimatta ei sita pelkan suvun takia voi muuttaa. Suomeen muuton suurimpia esteita on raha ja tyo. Suomessa on pienet palkat ja huikean korkea verotus, ja lisaksi kiinnostavia tyopaikkoja on vahan. Lisaksi minusta taalla on parempi lasten kasvaa kuin Suomessa.

Olen asunut mieheni kotimaassa (Keski-Euroopassa) 8 vuotta ja silti vaan on ikävä Suomea. Koskaan en Suomesta pois halunnutkaan, mutta sitten menin ja rakastuin mieheeni. Haluisin, että lapsillamme olisi suomalainen lapsuus.

Mieskin voisi muuttaa Suomeen, mutta työnsaanti huolettaa. Miehellä sellainen ala, että ei voi tehdä niitä töitä Suomessa ja täällä oikeastaan varma työpaikka eläkeikään asti. No, viimeistään sitten kun mies on tosiaan eläkkeellä (vielä 20 vuotta...) tullaan ainakin osittain Suomeen asumaan. Onneksi ollaan näinkin lähellä, että päästään säännöllisesti käymään.

...enkä halua enää koskaan lähteä yhtä pitkäksi aikaa pois.



Vuoden tai pari voisin kuvitella ihan vaihtelun vuoksi, mutta musta on ihanaa juurtua yhteen maahan, kieleen ja kulttuuriin kunnolla. Musta se jatkuva lentäminen maasta toiseen ja kielen ja kulttuurien välillä sukkuloiminen oli paitsi mielenkiintoista myös tosi raskasta. Nautin suomalaisista vuodenajoista ja juhlapyhistä ja ystävistä ja sukulaisista.



Ulkomaanvuosiani en kuitenkaan kadu, onpahan näkökulmaa tähän arkeen.

ja paluumuutto edessa muutaman kuukauden sisaan, ei siksi, etta haluaisimme suomeen palata vaan miehen toiden perassa. saas nahda miten suomessa lahtee taas sujumaan ... haaveilemme kuitenkin muutaman vuoden paasta taas jaksosta ulkomailla, itse saatan jaada talle ulkomaiselle tyonantajalle toihin ja olla tavallaan toinen jalka ulkomailla kuitenkin.



itse puhun kahta vierasta kielta erittain sujuvasti, toisen opin lapsena syvallisesti ulkomailla asuessani. silti minullakin tuntuu, etta se viimeinen silaus keskusteluissa puuttuu vieraalla kielella. suomessa arvostan monia asioita mm. rehellisyytta, kaiken toimivuutta, terveydenhuoltoa, asumusten tasoa, turvallisuutta. Minun makuuni kuitenkin esim. Helsinki on todella pieni ja tasapaksu kaupunki ja viihdyn paremmin nykyisen kotikaupunkimme monikulttuurisuudessa, vilkkaudessa jne. Maalle muutosta en haaveile enka tykkaa kulkea metsissa ;-)