Argh. Miten edistää eroa kun kumpikin rakastaa toista, mutta MITÄÄN yhteistä ei enää osata suunnitella?

Ja olisin itse ollut se halukkaampi kehittämään sitä yhteistä. Mies ei. Mutta se ei osaa erotakaan. Kunhan märehtii että oivoi kun on niin ikävää loukata rakasta ja tärkeää, ja että yhteiset muistot. Itkee vaan paljon, jos otan puheeksi. Sitten kun en ota niin ei ota hänkään.

Anna kun arvaan, olet keski-ikäinen jakkukalkkuna.

Nyt varaat matkan Gambiaan mustan makkaran lähteille ja miehelle lippu Pattayalle ja kotiin palattuanne lusikat jakoon.

Jokainen rakentaa itse elämänsä sisällön. On täysin normaalia että pareilla on kummallakin omat harrastukset. Sinäkin voit aloittaa mieleisesi jumppa/taide/käsityö/mikäkiinnostaa harrastuksen, näin vuoden alussa on helppo aloittaa. Mies ei ole vastuussa sinun valinnoista, kai sinulla on oma tahto??

Saarnaajan kirjassa on viisaus: Ei kolmisäikeinen lanka pian katkea.

Menkää seurakuntaan jossa julistetaan Jeesusta syntien sovittajana, alkakaa Jeesuksen seuraajiksi. Ensin korjautuu Jumalasuhde ja sen perään ihmissuhteet. Toki ihmissuhteitten takia tulee aina tehdä työtä, mutta ehjä ja oikea suhde Jumalaan auttaa siinä.

On sitten yksin elävä tai parisuhteessa elävä, kaikkia koskee sama kehotus etsiä Jumalaa ja jättää syntielämä taakse. Pieni uskovien joukko rukoilee jatkuvasti suomalaisten puolesta, joten sen rukouksen alla kuuluvat kaikki. Jumala kutsuu ihmistä usein kovien elämäntilanteitten kautta.

Lähetään nyt siitä, että mitä se rakastaminen on?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen rakentaa itse elämänsä sisällön. On täysin normaalia että pareilla on kummallakin omat harrastukset. Sinäkin voit aloittaa mieleisesi jumppa/taide/käsityö/mikäkiinnostaa harrastuksen, näin vuoden alussa on helppo aloittaa. Mies ei ole vastuussa sinun valinnoista, kai sinulla on oma tahto??

Täh? On minulla harrastuksia ja niin on hänelläkin. Meillä nimenomaan on sellaista tekemistä, mutta ei mitään yhteistä elämänsuunnitelmaa eikä mies halua sellaista. Hän ei halua sitoutua mihinkään kanssani. Voisi esim haluta mökin, mutta ei minun kanssani. Voisi haluta muuttaa mutta ei minun kanssani. 

Olen tehnyt ulkomaanmatkoja ilman häntä, vuokrannut mökin jne. Huomaan että minulla on parempi ilman häntä kun en koko ajan odota että hän haluaisi kanssani jotain tai olisi onnellinen että voisi vaikka suunnitella kesää kanssani. Mielestäni hän on kanssani vähän masentunut ja ahdistunut kun ei omienkaan sanojensa mukaan osaa tehdä päätöksiä siitä mitä elämältään haluaa.

Uskon että ero on oikea ratkaisu molemmille. Kysymykseni on että miten se ero oikein tehdään kun ei ole mitään kaunaa tai vihaa, ja mies ei osaa asiaa edistää mitenkään itkee vaan jos se tulee puheeksi.

Oliko mitään neuvoa itse aiheeseen vaan pelkkää pätemistä siitä kuinka oon kuitenkin väärässä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan, olet keski-ikäinen jakkukalkkuna.

Nyt varaat matkan Gambiaan mustan makkaran lähteille ja miehelle lippu Pattayalle ja kotiin palattuanne lusikat jakoon.

alapeukuista huolimatta olit ainoa joka edes yritti vastata itse kysymykseen. 

up. eikö suomi ole täynnä ns kavereina ja edelleen toisaan rakastavina eronneita?? miten siihen pääsee? Väliaikainen erillään olo selkiyttää tilanteen? suhteen avaaminen? mitä?

Voisiko miehelläsi olla jotain ikäkausikriisiä tai mieliala ongelmaa? Voisiko yhteinen tekeminen alkaa siitä, että järjestätte treffit toisillenne joka toinen viikko? Käytte vaikka syömässä, kävelyllä yms.helposti tehtävää. Ajan kanssa jatkatte siitä tekemistä ja kokeilette eri asioita. Yhteistä tekemistä kevyen painostaminen kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen rakentaa itse elämänsä sisällön. On täysin normaalia että pareilla on kummallakin omat harrastukset. Sinäkin voit aloittaa mieleisesi jumppa/taide/käsityö/mikäkiinnostaa harrastuksen, näin vuoden alussa on helppo aloittaa. Mies ei ole vastuussa sinun valinnoista, kai sinulla on oma tahto??

 

 

Täh? On minulla harrastuksia ja niin on hänelläkin. Meillä nimenomaan on sellaista tekemistä, mutta ei mitään yhteistä elämänsuunnitelmaa eikä mies halua sellaista. Hän ei halua sitoutua mihinkään kanssani. Voisi esim haluta mökin, mutta ei minun kanssani. Voisi haluta muuttaa mutta ei minun kanssani. 

 

Olen tehnyt ulkomaanmatkoja ilman häntä, vuokrannut mökin jne. Huomaan että minulla on parempi ilman häntä kun en koko ajan odota että hän haluaisi kanssani jotain tai olisi onnellinen että voisi vaikka suunnitella kesää kanssani

Niin mikä olikaan ongelmasi? Onko ero joku yhteinen projekti, jota pitää suunnitella valmistella yhdessä? 

Vierailija kirjoitti:

Saarnaajan kirjassa on viisaus: Ei kolmisäikeinen lanka pian katkea.

Menkää seurakuntaan jossa julistetaan Jeesusta syntien sovittajana, alkakaa Jeesuksen seuraajiksi. Ensin korjautuu Jumalasuhde ja sen perään ihmissuhteet. Toki ihmissuhteitten takia tulee aina tehdä työtä, mutta ehjä ja oikea suhde Jumalaan auttaa siinä.

On sitten yksin elävä tai parisuhteessa elävä, kaikkia koskee sama kehotus etsiä Jumalaa ja jättää syntielämä taakse. Pieni uskovien joukko rukoilee jatkuvasti suomalaisten puolesta, joten sen rukouksen alla kuuluvat kaikki. Jumala kutsuu ihmistä usein kovien elämäntilanteitten kautta.

Vaikka kauan ootta rukoilleet, ei se ainakaan oo tavoittanut meitä.

Miten olisi jos tutustuttaisit miehesi johonkin sievään ja mukavaan naiseen? Ehkä se irtautuminen miehelläsikin  siitä lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miehelläsi olla jotain ikäkausikriisiä tai mieliala ongelmaa? Voisiko yhteinen tekeminen alkaa siitä, että järjestätte treffit toisillenne joka toinen viikko? Käytte vaikka syömässä, kävelyllä yms.helposti tehtävää. Ajan kanssa jatkatte siitä tekemistä ja kokeilette eri asioita. Yhteistä tekemistä kevyen painostaminen kautta?

Ymmärsin, että tämä olisi jo ap:n kohdalla myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko miehelläsi olla jotain ikäkausikriisiä tai mieliala ongelmaa? Voisiko yhteinen tekeminen alkaa siitä, että järjestätte treffit toisillenne joka toinen viikko? Käytte vaikka syömässä, kävelyllä yms.helposti tehtävää. Ajan kanssa jatkatte siitä tekemistä ja kokeilette eri asioita. Yhteistä tekemistä kevyen painostaminen kautta?

 

 

Ei se halua mitään tällaista. Tätä samaa tilannetta on jatkunut jo kolmatta vuotta, ei se muutu mihinkään. Ero on oikea ratkaisu, koska mies on vitkuttelija ja tuhlaa meidän molempien elämää sillä että ei pysty siihen mutta ei halua mitään kunnon suhdettakaan.

 

Ja hei, miksi koko ajan kaikki vastaa asian vierestä?

Koska hän on kuitenkin aikuiselämäni merkittävin ja tärkein ihminen, niin olisi kiva vaikka sitten projektina yhdessä erota, jos sen niin haluaa sanoa. Ja oikeasti, olen itse myös aika väsynyt ja kiireinen, jos mies on perässä vedettävä itkumöykky niin esim asunnon myynti, uusien etsiminen jne tulee olemaan aika raskasta ja varsinkin kun en ole mitenkään immuuni sille että miehellä on paha olla

Jos ette edes asu yhdessä, mikä on ongelma?? 

Vierailija kirjoitti:

Jos ette edes asu yhdessä, mikä on ongelma?? 

 

 

Miten niin emme asu?

miksi vitussa toi lainaus menee koko ajan päin helvettiä

Miks sen miehen pitää erota? Eroa sinä. Sanot suoraan et ei tästä enää Tuu mitään et hommaat oman asunnon ja olette ensin Vaik vaan muuten erillään ilman eroa. Kun mies tottuu ajatukseen niin on varmasti helpompi hänenkin erota. Tai näin voisin ajatella!