en ymmärrä pariskuntia joilla YHTEINEN TILI nykyaikana!!!!!

varmaan noissa perheissä on nimikointilaite kovassa käytössä ;)



Erovaiheessahan toi tietysti helpottaa, kun voi tarkasti määritellä, kuka minkäkin laitteen omistaa...



Kreisiä minunkin mielestäni.

Vierailija:

Miehellä on parempi palkka, mutta tapana ostaa kalliita merkkivaatteita ja mua todella ärsyttäisi maksaa sen Bossin puvut yhteisistä rahoista eli myös omista rahoistani, kun itse suosin halvempia merkkejä.

Tää on niin tätä - mies ostaa merkkivaatteita, nainen halpista ja jotenkin se on ok, kun miehellä on parempi palkka. Ja sitten vielä väitetään, että kyse on jostain tasa-arvosta ja itsenäisyydestä. Minulle tasa-arvoa on se, että rahat jaetaan atsan.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 13 vuotta, josta 11,5 vuotta naimisissa. Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja yhteinen tili. Lisäksi on tietysti lapsilla tilit ja erilaisia sijoitus- ja säästökuvioita, mutta käyttötili on aina ollut yhteinen. Olemme molemmat myös tas-arvoisia haltijoita tilillä, meillä on molemmilla samanlaiset kortit tilille, verkkosopimukset ja jaamme jopa luottokortin limitin keskenämme.



Tämä kaikki perustuu täydelliseen luottamukseen välillämme. Käsityksemme rahan käytöstä on hyvin samanlainen eikä meillä ole mitään syytä erotella kummankaan tuloja. Kustannamme kaiken elämisen yhteisestä pussista, lainoineen kaikkineen. Elämässämme on ollut vaiheita, jolloin mieheni on ansainnut huomattavasti enemmän kuin minä. Hän on silloin kustantanut mm. opintoni ulkomailla. Nykyään minäkin ansaitsen aika mukavasti ja tilanne on tasoittunut. Joskus on kuitenkin ollut niitäkin hetkiä, jolloin olemme olleet puhtaasti minun tulojeni varassa.



Keskustelemme isoimmista hankinnoista aina keskenämme, mutta muuten kumpikin tekee itsenäisiä päätöksiä mitä rahan käyttöön tulee. Hämmästyttävää kyllä, mutta sellaisia keskusteluja ei ole tarpeen käydä, että oliko tuo hankinta nyt perusteltu tms. Meille tämä ratkaisu on sopiva ja mielestäni myös hyvin perusteltu, samassa taloudessa kun kuitenkin eletään.

Vierailija:

Aiemmassa ketjussa jo tuli selväksi, että oma tili on naiselle tärkeä tasa-arvo- ja itsenäisyyskysymys.

Ja jos on yhteinen tili, perheellä on tarve siten todistella onneaan.

No, me olemme sellainen " onnellinen perhe" , jolla on yhteinen tili. Ja ollaan siitä ihan ylpeitä ;D

olenko nyt tasa-arvoisempi kuin mieheni kun minulla on kolme omaa tiliä ja miehelläni vaan kaksi? Totuus vaan on että ne kaikki omat tilit ovat olleet tyhjillään viimeiset 10 vuotta. Rahat tulevat sille yhdelle yhteiselle tilille ja sieltä ne myös menevät, lasten suihin. Mitään omaa tai mitään itsenäistä ei ole kummallakaan vanhemmalla. niin että tasa-arvoisia ollaan.

on erilliset tilit ja kyllä se menojen tasaaminen onnistuu. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla joten käytännössä mies maksaa lähes kaiken elämisen, mä lähinnä ostan lastenvaatteet ja jotain pientä aina haen ruokakaupasta.

Silloin, kun mullakin oli " ihan oikeita tuloja" , mä maksoin asumisen (vuokra ja sähkö, koska mies tuppaa unohtelemaan maksuja ja aina olisi myöhässä) ja mies pääosin muut menot.



Tämä oli siis sille, joka kyseli että miten toimii erilliset tilit. Eli meillä ei ole mitään " molemmat maksaa puolet" tai prosenttisysteemejä.

te " yhteinen tili" -ihmiset kuvittelette, että " omat tilit" tarkoittaa jokaisen sentin laskemista ja " tavaroiden nimikomista" .

Mutta jos kerran noin ajattelette, niin silloin on varmaan parempi, että teillä on yhteinen tili, menisi kovin vaikeaksi muuten..

Yksinkertaista!

yhteisen tilin kannalla. Koska minun tuloni ovat pienemmät kuin miehen. Jos se olisi toiste päin, niin ehkä olisin eri mieltä...:-)

Vierailija:

Tää on niin tätä - mies ostaa merkkivaatteita, nainen halpista ja jotenkin se on ok, kun miehellä on parempi palkka. Ja sitten vielä väitetään, että kyse on jostain tasa-arvosta ja itsenäisyydestä. Minulle tasa-arvoa on se, että rahat jaetaan atsan.

Voi jestas. Tasa-arvoa on se, että niin nainen kuin mieskin on enemmän tai vähemmän vastuussa rahan tienaamisesta. Jos mies on nähnyt enemmän vaivaa esim. opiskeluun ja tehnyt hulluna duunia ansaitakseen kovan liksan, onko se sitten tasa-arvoa että hänen on annettava puolet palkastaan vaimolle? Ehei, tuohan juuri viittaa siihen että nainen on avuton elätettävä.

Vai olisitko samaa mieltä jos tilanne olisi toisinpäin: mies on kunnianhimoton, koulutuksena peruskoulu ja tekee osa-aikaisia liittymämyyjän hommia. Palkka siis pieni. Nainen taas on pitkälle opiskellut, tekee 12-tunnin työpäiviä ja palkka hyvä. Jos nainen ostaa töihin kalliin jakkupuvun ja mies palkkapäivänään vaikka halvan tuulipuvun, et takuulla alkaisi saarnata kuinka tasa-arvon nimissä myös miehen pitäisi päästä nauttimaan naisen palkasta ja tili pitäisi jakaa tasan.

Muistakaa, että tasa-arvo tarkoittaa myös VELVOLLISUUKSIA, ei pelkkiä oikeuksia.