Olen tollo! En ymmärrä pariskuntia, joilla on omat tilit ja rahat!

Olen kotihoidontuella ja teen silloin tällöin käännöstöitä, lähinnä iltaisin ja öisin, ja kun sitten sen pienen palkkani niistä saan, niin mies pistäis ne johonkin rumpukamoihin.. tai telkkariin .. en kyllä ensimmäiseksi ajattelisi, että " yhteisiä rahojahan ne on, samassa veneessähän tässä istutaan"

tilejä yhteen!



Molemmilla on omia lapsia, ei yhteistä.

Asumme yhdessä, mutta syömme niiiiiin erilaisia ruokiakin, että käytännössä kauppa-asiatkin hoidamme erillämme. Toki jääkaapin sisältö on sentään yhteinen ;-)



En minä rupea miehen lapsia elättämään ja vaatettamaan, enkä oleta että hän minun. Meillä toimii upeasti näin! Oman osuuteni vuokrasta ja sähköstä maksan tuloihini suhteutettuna miehen tilille kerran kuussa ja hän hoitaa varsinaiset laskut. Muuten maksamme omat laskumme.



Ehkä semmoisilla toimii yhteinen tili, joilla ei ole mennyttä elämää ennen toisiaan niin paljoa takana. Mutta musta tuntuis oudolta laittaa ukkoa maksamaan mun vaateostokseni.

Eikös se Nenna oli kova puhumaan yhteisistä rahoista :D ??

Haluan olla raha-asioissa itsenäinen ja ostaa esim. omat vaatteeni, sisustustavarat ym. omilla rahoillani enkä maksaa niitä yhteiseltä tililtä tai maksattaa miehellä. Rahat on kuitenkin tietysti siinä mielessä yhteisiä, että jos toisen tili menisi nollille niin ei kuitenkaan tarvitsisi vanhemmilta lainata. Jos tililläni ei olisi pennin hyrrää, kannattaisin varmaan yhteistä tiliä ;-)



Niin, ja meillä ei todellakaan ole avioliitossa mitään ongelmia enkä varaudu omilla rahoillani avioeroon.

Vierailija:

Eikös se Nenna oli kova puhumaan yhteisistä rahoista :D ??

Jep jep. Niinkuin se Esko sanoikin, että " mun palkka on kyllä sun, mutta mun velat on sitten vaan mun" .

Tahdon asian käsikirjoittaja on saanut osan ideoista Aihe vapaalta ;)

Mies opiskeli pitkään, jolloin minä olin pääasiallinen tienaaja. Silti meillä on aina (15 vuoden ajan) ollut yhteinen tili. Nyt mies on ollut pari vuotta jo töissä, mutta tienaa vähemmän kuin minä. Ei vaikuta raha-asioihin.



Meilläkin ns. isommat menot (vaikka tuo 2000 euron telkkari) neuvoteltaisiin varmasti joka tapauksessa. Mitään yksittäisiä kenkäostoksia tms. ei takuulla kummankaan tarvitse perustella kummallekaan, saatika kysellä lupaa.



Toimii loistavasti, mutta olemmekin kulutustottumuksiltamme aika samanlaisia.

olet rassukka.

Mies kun päätti tyhjentää lastenkin tilit sen jälkeen kun hänet jätin. Kulutti ne mukavaan bile-elämäänsä. Olis ollu hienoa olla sitten ihan pers aukinen kun olishan tuo " yhteisetkin" rahat vieny...

pitää olla yhteinen tili????



Omista tileistä olen kuullut hyviä perusteluita, mutta yhteisestä en ainuttakaan vakuuttavaa.

93:lle sanoisin, että tuohan se on hyvä perustelu - kun mies kuitenkin jättää, niin parempi olla omat tilit! ;)



Hauska ketju :D

T:93

Aika marginaalinen ongelma, sanoisin... ;)



Minusta on täysin naurettavaa, että aviopareilla on omat rahat ja sitten niiden tilien kanssa puljataan. Aina siirrellään rahoja johonkin. Ja jos ei pysty aviopuolisonsa kanssa keskustelemaan mihin rahoja käyttää ja mitä ostaa, niin jo on kumma! :O

kunnes ihan oikeasti joku kertoo, miksi yhteinen tili on se ainoa oikea ratkaisu ja miksi omat tilit on huonompi!

on vain yksi tili, mitä pitää seurata (säästöt on siirretty tosin rahastoihin yms.). Yksi pankkikortti riittää kaikkiin ostoksiin, ei tarvitse miettiä mitä maksaa omalla kortilla ja mitä yhteisellä.



Ei tarvitse erikseen sopia, kuka maksaa mitäkin. Molemmat voivat ostaa ruokia/lapsille vaatteita/tietokoneen osia/tankata jne ilman, että pitää miettiä, kenen oikeasti kuuluisi kyseinen ostos maksaa.



Etenkin tämä oli helppoa silloin, kun miehen tulot olivat oikeasti murto-osa minun tuloistani. Vaikka olisin itse maksanut kaikki päivittäiset kulumme (ruuan, asumiset ym), meillä ei silti olisi ollut varaa esimerkiksi matkustella yhdessä. Olisi ollut outoa lähteä itse parin viikon reissuun ja jättää mies kotiin popsimaan nuudeleita... Yhtä tylyltä tuntuu se, että jalosti olisin maksanut miehen matkan omista rahoistani. Helpompaa ja mukavampaa on pitää kaikkea yhteisenä.



t.91

Vain lainanhoitotili on yhteinen, ja sinne laitamme kumpikin sovitun summan kuukaudessa, jotta asuntolainan maksu hoituu. Käyttötilit ovat erilliset. Muut maksut ja menot on jaettu, ja kummallekin niitä riittää. Jos toinen on maksanut jossakin kuussa enemmän kuin toinen, niin sitten neuvotellaan, että voisiko toinen loppukuusta maksaa vähän enemmän menoja. Ihan keskustelemalla tämäkin hoituu. Pakolliset menot kun saadaan hoidettua, niin loput rahat saa kumpikin omalta tililtään käyttää miten haluaa.

mun mielestä taas omat tilit tuntuu helpoimmalta ratkaisulta, tiedän aina paljonko siellä on rahaa, eikä tarvitse seurata tiliä koko ajan

on kyllä jollain lailla rassuja, ja vielä ylpeitä siitä!

jos on eri tilit pitää hakeutua terapiaan! Että on jopa ihan sairasta...

Ei voi kuin nauraa.



Meillä jo 15 vuotta eri tilit, siihen aikaan on mahtunut alkuaikojen pienet tulot ja nykyiset vähän isommat. Eikä ikinä ole tarvinnut riidellä rahankäytöstä. Avio-/avoliitot on erilaisia, mikä sopii yhdelle ei käy toiselle.



Musta tuntuu että mä menettäisin ison osan itsenäisyydestäni jos en saisi hallinnoida omia tulojani. Silti meillä on yhteisymmärrys siitä, että kumpikin toimii yhteisen hyvän puolesta.

Asialla kun ei tunnu olevan käytännön merkitystä suuntaan eikä toiseen, niin ollaan pidetty vanhat omat tilimme.

Meillä yhteiselle tilille maksetaan tietty summa kuussa, josta hoidetaan ns. yhteiset menot (asuntolaina, päivähoitomaksut, auton käyttökustannukset, vakuutukset, siivous yms. yms.). Kaupassa käy ken ehtii ja ns. omalla rahalla.



Se, mikä jää omalle tilille, on ihan oma asia. Saanpahan shoppailla ilman nalkutusta. Ja ei meillä ole tarvinnut edes prosenttiosuuksia laskeskella, kun molemmilla on ihan riittävän hyvät tulot ja tällä hetkellä miehen palkka on 20 euroa enemmän kuin omani. Ei olla köyhiä, mutta kipeitä kyllä toisinaan.