** Kesäheinät ja vko 38 **

tässä ensin linkki viikonlopun sekä tämän päivän alkupuolen juttuihin (kopsin vielä maanantaiset viestit tähän alle):

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11232356&p=&mpage=5&tmode…

Meillä on Menninkäinen ollut kohta kaksi viikkoa kokonaan ilman d-vitamiineja, kun ei kerta kaikkiaan massu kestä niitä. Ajattelin kokeilla seuraavan kerran vasta kolmikuisena. Onhan ne d-vitskut tärkeitä, mutta tuskin tulee kasvuhäiriöitä tai riisitauti, jos vauva on esim. kuukauden ilman. Omat vanhempani eivät ole saaneet niitä ikinä, ja molemmat ovat terveitä ja hyvin kasvaneita. Mutta näissä asioissa jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja neuvola ei taatusti tätä minun päätöstäni allekirjoittaisi...



Meillä Jekovit on itkettänyt ehkä eniten. En tiedä, johtuuko se siitä, että se sisältää alkoholia. Deetippakin itketti, mutta ehkä vähemmän. Ja meilläkin itku alkoi Jekovitista jo ihan yhdestä tipasta per vuorokausi, vaikka hullulta tuntuu. Muutama viikko otettiin ja lopussa ihan täyttä annosta, ja ero oli tosi suuri, kun jätin tipat pois.



Nyt syöksyn suuntaamaan uhmaikäisen isosiskon huomiota muualle. Ulos tekisi hänen mielensä, mutta kun on tosi paha räkätauti päällä, ei mennä. Tuntuu, että tämä vauvanhoito on yöheräilyineenkin kuitenkin vain kevyt harrastus tuon uhmaikäisen siskon käsittelyyn verrattuna! Onko kenelläkään muulla samanlaista...?

Vastaan nyt tähän viime viikon pinoon, kun uutta ei vielä ollut ja en ehdi itse aloittamaan Konstan herätessä kohta syömään.



Tassuilla

ollut rankka viikko syöttöhuutojen ja sammaksen kanssa :(. Luin juuri, että vauvoilla on aika pitkä kipumuisti, ihan pienilläkin jopa pari viikkoa. Eli voisiko olla, että sen lisäksi, että Onnilla saattaa olla suu vielä kipeänä hän myös muistaa, että tämä syömistouhuhan sattui ja itkee siksi jo valmiiksi? Jos tästä olisi kyse, niin itku voisi loppua, kun saatte pari " onnistunutta" syömishetkeä ja paha muisto häviää.



Muuten olen samaa mieltä kuin muutkin vastanneet, että oma mieliala kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa. Siitä saa aikamoisen kierteen aikaiseksi, kun hormonit jyllää ja tuntee itsensä riittämättömäksi vauvan kanssa ja tuntee niitä " ei sallittujakin" tunteita ja sitten potee vielä huonoa omaatuntoa niistä tunteista.



Itse olin esikoisen kanssa aika hysteerikko ja suorittaja ja pelkäsin vaikka mitä ja laihduin itse aika luukasaksi kun keskitin kaiken energiani vain vauvaan. Kaiken lisäksi esikoinen oli ja on edelleen unelmalapsi, söi hyvin, ei sairastellut ja nukkui hyvin. Olisin varmaan seonnut sukkiini, jos jotain vakavia ongelmia olisi ollut. Tämän kakkosen kanssa sitä osaa ottaa huomattavasti rennommin ja se tärkein on mielestäni, että luottaa itseensä äitinä. Samoin nämä pikkuötökät elävät vielä paljon vaistoillaan ja aistivat emonsa tunnetilat herkästi. Huomaan, että Konsta rauhoittuu itkuistaan paljon nopeammin, jos itse olen tooodella rauhallinen ja se hänen tukensa ja turvansa.



En tiedä olenko jo mainostanut, mutta suosittelen luettavaksi Gro Nylanderin kirjaa " Äidiksi ensi kertaa" . Se on aika imetyskeskeinen opus, mutta muutenkin tuhti tietopaketti vauvoista ja erittäin empaattisesti kirjoitettu. Tsemppiä Tassut ja usko itseesi!! Kahvikutsu on edelleen voimassa :)).



Sitten imetysasiaa - täälläkin suihkutissit, jotka onneksi ovat jo vähän rauhoittuneet. Mutta varsinkin öisin, kun on ollut pidempi imetysväli tulee maitoa paineella ja Konsta kanssa nielee " möykkyjä" (ilmaa ja maitoa sekaisin) ja sitten tietysti kakoo tuskissaan. Toivon vaan, että rinnat taas oppivat uuden tahdin ja tästä ongelmasta päästäisiin!

Ruoka-aineista - itse en varsinaisesti välttele mitään ruoka-aineita (paitsi niitä kiellettyjä), mutta esim. limuja en juo (muutenkaan) ja irtokarkeista olen myös huomannut ilmavaivojen lisääntyvät. Ruisleipää syön ja kahvia juon.



Anjuusa - täälläkin uhmis esikoinen. Parin viikon kuluttua 4 v täyttävä poika, jolla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita ihan muutenkin. Onneksi hän ei ole purkanut uhmaansa ainakaan vielä toistaiseksi vauvaan, päinvastoin on erittäin rakastava isoveli, jatkuvasti pussailemassa ja halailemassa ja ensimmäisenä aamulla pitää päästä pikkuveikan viereen köllöttelemään. Mutta auta armias meille vanhemmille uhmaamista. Poika on aina ollut verbaalisesti tosi lahjakas ja onkin nyt todellinen näsäviisastelija. Sellaista tekstiä voisi ehkä odottaa esimurkuilta mitä tuo kaveri välillä suustaan päästelee, huoh. Tyyliin " Mitä SÄ mulle huudat" tai " Iskä on isompi kuin sä, et sä mua määrää, iskä vaan" , " Mä muutan omaan kotiin 5 päivä lokakuuta, lähemmäksi mimmin (pojan mummi) kotia" jne jne jne. Välillä ei tiedä itkeä vaiko nauraa tuon epelin kanssa... samalla kuitenkin huomaa, että kun poikaa oikein kiukuttaa, on hänellä huono olo itselläänkin omasta kiukuttelustaan, mutta kun se kiukku jää päälle, niin ei hän sitä omin voimin saa pois. Pitäisi aina jaksaa olla se aikuinen ja auttaa toista tunnekuohuissaan, mutta en minäkään sellainen superäiti ole että jaksaisin aina tehdä jarisinkkoset vaan kyllä meillä jäähyt ja arestit soivat harva se päivä :(.

Minkä ikäinen uhmis teillä mellastaa?



Johan tuli paatosteltua, tässähän tarvitsee jo kupillisen kahvia!

-Cityäippä ja Konsta 3kk sekä esikoisvilli kohta 4v-

Tänään on jotenkin alavireinen päivä, ja löydän jo toistamiseen itseni täältä netistä : / Takana on monta erittäin huonosti nukuttua yötä, kun Menninkäinen tahtoo ruokaa kuta kuinkin kahden tunnin välein vuorokauden ympäri. Näin on ollut alusta saakka, mutta vasta nyt alkaa olla sippi olo. Välillä olen jo ajatellut, että työnnän pojalle kohta illalla vellipullon suuhun, mutta sitten taas tullut järkiini. Esikoistakin täysimetin pitkään, mutta silloin sai sentään päivisin nukkua, kun vauva nukkui.



Cityäippä kyseli, minkä ikäinen uhmistelija esikoisemme on. 2v2kk, temperamentikas, iloinen ja villi tyttö. Ei sopeudu helposti muutoksiin ja reagoi kaikkeen uuteen aina ensiksi nukahtamisvaikeuksilla. Meillä uhmailu ei ole vielä noin verbaalista vaan sinnittelyä tyyliin " alan imetyksen aikana tehdä sellaista, joka varmasti on kiellettyä tai jota en ihan osaa, ja sitten saan kauheat raivarit" . Tai kinuan jotakin, joka on aina ollut kiellettyä, yhä uudestaan ja uudestaan. En halua olla sisällä mutta en lähde uloskaan. Nälkä on mutta ruoka ei sittenkään maistu tai minua pitää ehdottomasti syöttää ja käteni pyyhkiä joka kerta jos siihen osuu kastiketta... Veljeään tyttö yrittää pätkäistä päin näköä nykyään joka päivä, ja saan tosissani vahtia, että mitään ei tapahdu. Pari kertaa Menninkäinen on kuitenkin saanut litsarit otsaan. Sen jälkeen tyttö kyllä häpeää tekoaan ja pyytää vanhemman ohjeistamana anteeksi, mutta hetikohta on taas kolttoset mielessä.



Illat ovat meillä pahimpia, sillä silloin esikoisuhmis on väsynyt ja erityisen kärtty, ja Menninkäinenkin haluaa olla paljon sylissä ja rinnalla ja itkeskelee. Siinä sitä sitten miehen kanssa sompaillaan kahden itkevän lapsosen kanssa ja koitetaan saada molemmat mahdollisemman pian unten maille. Eilenkin illalla esikoinen suorastaan KIRKUI nukutuksen aikana ja yritti kiivetä koko ajan pois sängystä. Meillä siis pötkötellään vieressä, kunnes tyttö nukahtaa, ja aiemmin tämä homma on kestänyt n. 10 minuuttia. Eilen sitten menetin hermoni ja sanoin, että saa jäädä yksin nukahtamaan, mutta sitten tyttö meni tolaltaan ja itki ja sanoi:" Älä äiti jätä... Älä jätä... Minä tykkään äitistä!" Sen jälkeen nukahti nopeasti.



Joka päivä on huono omatunto siitä, että vauva jää liian vähälle huomiolle, koska esikoinen vaatii nyt niin paljon. Poika vain pötköttelee siellä täällä, kun teen huushollihommia ja hoidan esikoista. Vai onko tämä yleistä jälkimmäisten lapsien kanssa? Onneksi poika osaa vaatia välillä kantoliinakyytiä, muuten jäisi sylittely liian vähälle. Ja vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että ihan älyttömän helppoa tuo esikoisen hoito, kun hän on jo niin omatoiminen :- o Nyt taas vauvan hoito tuntuu helpolta askareelta sinnittelevän uhmaikäisen käsittelyn rinnalla.



Mutta nyt tuli sellaista sepustusta, että ei sisältönsä puolesta kuulu oikein Vauvat-palstalle : ) Mutta pakko oli purkaa tuntoja, kun on tällä hetkellä niin raskasta. Jos saisi edes yöllä nukuttua pitempään kuin kahden tunnin pätkän...

Minäkin taas täällä, kun Konstalla nukkupäivä - vetelee jo toisia päikkäreitään (ja minä tietysti murehdin, ettei vaan olisi tulossa kipeäksi kun noin väsyttää).



Hurjalta kuullostaa teidän tahtotyttönne, mutta taitaa kuitenkin olla ihan oppikirjaesimerkki uhmaiän ja mustasukkaisuuden kalahtamisesta samalla kerralla. Minäkin poden huonoa omaatuntoa siitä, ettei tähän kakkoseen millään ehdi keskittyä yhtä täysillä kuin ykköseen. Mutta minkäs teet, sitä se nyt vaan on :(. Täytyy vaan toivoa, että sisaruussuhde sitten " korvaa" sen menetetyn huomion isompana. Meillä esikoinen on kylläkin päiväkodissa 3 pvää vkossa, lyhyttä päivää. Silloin kaikki saavat vähän enemmän niitä omia juttujaan ja tuolle pojalle kaverit ovat jo tosi tärkeitä eikä täällä pihoilla ja puistoissa pahemmin oman ikäistä seuraa ole arkisin (testattu on, kun kotipäiviäkin pojalla siis arkenakin on kaksi). Podin ensin huonoa omaatuntoa tuosta esikoisen hoidon jatkumisesta, mutta onneksi sain tosi hyvää palautetta viime viikolla päiväkodin kasvatuskeskustelussa. Esikoinen tuntuu siis oikeasti " tarvitsevan" nämä tarhapäivänsä.



Illat meilläkin kyllä jakautuvat niin, että mies ulkoilee esikoisen kanssa, koska tissitakiainen löytyy täältäkin. Pidän silti tosi tärkeänä, että esikoisella on myös minun kanssani kahdenkeskistä aikaa ja silloin pumppaan kaappiin maitoa yhdeksi syötöksi ja me häivymme esikoisen kanssa jonnekkin :).



Tuo tehdään kaikkea kiellettyä silloin kun äiti imettää on muuten käytössä välillä täälläkin. Viimeksi poika taisi " auttaa" siivoamisessa ja hieroi palasaippuan melkein kokonaan veskin lavuaariin ;).



Mutta aika aikansa kutakin, eiköhän tämä tästä... onneksi täällä saa tuulettaa tunteitaan ja anteeksi munkin puolestani, että meni nyt vähän taaperopuolen keskusteluksi!

Tsemppiä Anjuusa!!!

Anteeksi, unohdin noista CÄ:n ja Anjuusan viesteistä otsikot. No, em. linkistä pääsee lukemaan viestit alkuperäisessä asussaan.



[b]Anjuusalle[b] syvä myötätuntoni pätkäunien sekä esikoisen kanssa! Minäkin olen moneen kertaan miettinyt - ja tännekin ihmetellyt - miten ikinä pärjäisin kahden (tai useamman) lapsen kanssa tämän pikanukkujan kanssa. Viime yönä tosin - kop kop! - nukkui yhden 2 tunnin ja yhden 1 t 45 min jakson, siinä välissä kyllä vain 30 min. Miehet tosin tulivat nukkumaan vasta 23.30, mies antoi minun nukkua kymmenestä siihen asti (tai siis sitten Onni nukkui 1.30 asti, söi tunnin, nukkui 30 min, söi 30 min ja nukkui sitten vajaat 2 t ja taas söi 30 min).



Aamuyö menikin sitten reisille. Otin pienen viereeni kuten aina kun mies lähtee töihin vähän ennen kuutta. Nytpä ei enää tissi kelvannut (enkä ihmettele, kun lopulta pääsin pumppaamaan, tuli 10 ml!). Jouduin lopulta hakemaan pullomaitoa mutta syöttelin sitä sitten makuulta ja torkahtelin välillä, ja kun oli se tunti mennyt niin lykkäsin vain tuttia (hyi minua) jonkin aikaa, kun suostui silläkin nukkumaan. Olin vain niin väsynyt... Yölläkin muuten silloin puoli kaksi käytiin jo yksi tissitaisto, huudatin raukkaa ne kuulonsuojaimet päässä kun tunsin, että rinnassa oli pari kyhmyä. 10 min jälkeen antoi periksi ja söi, pieni raukka. Ei kyllä ihme näillä maitomäärillä, että sitten nukkuikin vain 30 min, vaikka syötin molemmat rinnat.



Taidanpa todella lopettaa imetyksen vähäksi aikaa. Olen nyt päättänyt vuokrata sähköpumpun viimeisenä taistelueleenä ja jos sekään ei auta, sitten loppuu koko homma. Nyt toistaiseksi vain pumppailen käsin (kohta sähköllä) ja annan pullosta. Tosiaan kuten [b]CÄ[/b] totesit, vauvoilla tuntuu olevan kipumuisti. Onnikin usein parkaisee ensin pullolla ja sitten yhtäkkiä suostuu syömään. Sama on nyt tullut rinnallakin, eli ilmeisesti on pettymysmuisti myös. Ihmeen kauan tuo suostuikin näitä tyhjiä nahkarukkasia lussuttamaan, olin odottanut jatkuvien pettymysten näkyvän jo aikaisemmin. Melkein 6 viikkoa olen saanut annettua omaa maitoani, vaikka todella sitkuttamista tämä on ollut. Nyt en voi enää kiusata Onnia, en voi huudattaa lasta tyhjällä rinnalla. Ensin koetetaan vielä viimeinen konsti maitomäärän lisäämiseksi. - Kiitos vielä kirjavinkistä CÄ!



Kyllä huomaa [b]S@ri@[/b] että olet poikki kun kahvilaankin simahtaa! Jaksamista vain, minulla sentään täällä mies auttelee ja päästää välillä nukkumaan. [b]Pals[/b]-parka ja tietenkin Panu-parka, vatsahuudot ovat kyllä kamalia nekin! Olen niin onnellinen siitä, että edes yksi asia on meillä onnistunut eli Deetipat ovat sopineet Onnille ainakin toistaiseksi. (Muutenhan tässä ovat menneet vituralleen niin synnytys, imetys, pulloruokinta kuin yöunetkin.) Olet varmaan P kokeillut kaikki eri vitamiinit jo? [b]Senniinalle[/b] vielä voimia imetyksen kanssa.



Syömisasiaa vielä, sitten lopetan taas kerran niin pitkän tarinani. Minä nyt en paljon imetäkään mutta toistaiseksi en ole huomannut minkään muun kuin valkosipulin aiheuttavan Onnille vatsanväänteitä. Meillä kun on anopin itse kasvattamaa aika stydiä lajiketta täällä... Varmuuden vuoksi olen kuitenkin laittanut pannaan myös sipulin, kaalin, herneet, ruisleivän ja omenan. Kahvia juon ison mukin lattea aamuisin mutta käytänkin siihen espressoa jossa on vatsaystävällisempi paahto kuin tavallisessa kahvissa. Lisäksi laitan puolet poroista kofeiinitonta.



Kuullaan!

Tassu

Olin sitten kaikkea muuta kuin pikainen sekä vielä huolimaton boldausten kanssa. Tässä viesti paremman näköisenä uudestaan:



Anteeksi, unohdin noista CÄ:n ja Anjuusan viesteistä otsikot. No, em. linkistä pääsee lukemaan viestit alkuperäisessä asussaan.



[b]Anjuusalle[/b] syvä myötätuntoni pätkäunien sekä esikoisen kanssa! Minäkin olen moneen kertaan miettinyt - ja tännekin ihmetellyt - miten ikinä pärjäisin kahden (tai useamman) lapsen kanssa tämän pikanukkujan kanssa. Viime yönä tosin - kop kop! - nukkui yhden 2 tunnin ja yhden 1 t 45 min jakson, siinä välissä kyllä vain 30 min. Miehet tosin tulivat nukkumaan vasta 23.30, mies antoi minun nukkua kymmenestä siihen asti (tai siis sitten Onni nukkui 1.30 asti, söi tunnin, nukkui 30 min, söi 30 min ja nukkui sitten vajaat 2 t ja taas söi 30 min).



Aamuyö menikin sitten reisille. Otin pienen viereeni kuten aina kun mies lähtee töihin vähän ennen kuutta. Nytpä ei enää tissi kelvannut (enkä ihmettele, kun lopulta pääsin pumppaamaan, tuli 10 ml!). Jouduin lopulta hakemaan pullomaitoa mutta syöttelin sitä sitten makuulta ja torkahtelin välillä, ja kun oli se tunti mennyt niin lykkäsin vain tuttia (hyi minua) jonkin aikaa, kun suostui silläkin nukkumaan. Olin vain niin väsynyt... Yölläkin muuten silloin puoli kaksi käytiin jo yksi tissitaisto, huudatin raukkaa ne kuulonsuojaimet päässä kun tunsin, että rinnassa oli pari kyhmyä. 10 min jälkeen antoi periksi ja söi, pieni raukka. Ei kyllä ihme näillä maitomäärillä, että sitten nukkuikin vain 30 min, vaikka syötin molemmat rinnat.



Taidanpa todella lopettaa imetyksen vähäksi aikaa. Olen nyt päättänyt vuokrata sähköpumpun viimeisenä taistelueleenä ja jos sekään ei auta, sitten loppuu koko homma. Nyt toistaiseksi vain pumppailen käsin (kohta sähköllä) ja annan pullosta. Tosiaan kuten [b]CÄ[/b] totesit, vauvoilla tuntuu olevan kipumuisti. Onnikin usein parkaisee ensin pullolla ja sitten yhtäkkiä suostuu syömään. Sama on nyt tullut rinnallakin, eli ilmeisesti on pettymysmuisti myös. Ihmeen kauan tuo suostuikin näitä tyhjiä nahkarukkasia lussuttamaan, olin odottanut jatkuvien pettymysten näkyvän jo aikaisemmin. Melkein 6 viikkoa olen saanut annettua omaa maitoani, vaikka todella sitkuttamista tämä on ollut. Nyt en voi enää kiusata Onnia, en voi huudattaa lasta tyhjällä rinnalla. Ensin koetetaan vielä viimeinen konsti maitomäärän lisäämiseksi. - Kiitos vielä kirjavinkistä CÄ!



Kyllä huomaa [b]S@ri@[/b] että olet poikki kun kahvilaankin simahtaa! Jaksamista vain, minulla sentään täällä mies auttelee ja päästää välillä nukkumaan. [b]Pals[/b]-parka ja tietenkin Panu-parka, vatsahuudot ovat kyllä kamalia nekin! Olen niin onnellinen siitä, että edes yksi asia on meillä onnistunut eli Deetipat ovat sopineet Onnille ainakin toistaiseksi. (Muutenhan tässä ovat menneet vituralleen niin synnytys, imetys, pulloruokinta kuin yöunetkin.) Olet varmaan P kokeillut kaikki eri vitamiinit jo? [b]Senniinalle[/b] vielä voimia imetyksen kanssa.



Syömisasiaa vielä, sitten lopetan taas kerran niin pitkän tarinani. Minä nyt en paljon imetäkään mutta toistaiseksi en ole huomannut minkään muun kuin valkosipulin aiheuttavan Onnille vatsanväänteitä. Meillä kun on anopin itse kasvattamaa aika stydiä lajiketta täällä... Varmuuden vuoksi olen kuitenkin laittanut pannaan myös sipulin, kaalin, herneet, ruisleivän ja omenan. Kahvia juon ison mukin lattea aamuisin mutta käytänkin siihen espressoa jossa on vatsaystävällisempi paahto kuin tavallisessa kahvissa. Lisäksi laitan puolet poroista kofeiinitonta.



Kuullaan!

Tassu

nyt seuraa paljon valitusta, varokaa ja kirjoitan ykskätisenä joten oikeinkirjoitus ei onnistu. ihan ensin kysymys, voiko kaksikuinen elää 150 millillä maitoa aamusta 11 tähän asti ? ei siis tipan tippaa mennyt enempää ja neiti huutaa :( tuttia imee hanakasti hetken, pullauttaa pois ja huutaa. pullolle huutaa ihan tajuttomasti, huutaa sylissä ja huutaa sitterissä ja sängyssä. neuvolasta sain IHANAN vihjeen jotta äitin masennus vaikuttaa vauvaan ja ei suostu syömään.

noh olipa kiva kuulla olevansa masentunut ilman lääkärin diagnoosia.

mutta siis alan olla todella huolestunut tuosta vähäruokaisuudesta.

eilen kyllä meni reilut 700 milliä ja päivä meni tosi hienosti, tänään totaali kuoppaan pudotus. suussa ei näy sammasta, eikä neuvolantätikään sitä nahnyt. alan vaan miettiä lääkäriin menoa kohta jos ei maito ala maittamaan. pieni ressukka on niin lohduton näky kun tuntuu kuin nälkä olisi kuitenkin kova. hitto jos olenkin piilomasentunut ja aiheutan itse tosiaan tämän huudon, jestas mitä mietteitä taas.

mutta nyt menen jatkamaan yrittelyä ja lohduttelua.

niin aamupäivällä kävimme siellä muskarissa ja reissu meni mukavasti ja alexina oli ihan tyytyväinen ja nauravainen ja nukkui viiden tunnin! päikkärit sen jälkeen, ensin syötyään sen 100 milliä, 50 milliä söi ennen muskariin menoa. aamuyöstä söi 140 milliä siinä puoli viiden aikaan. mutta päikkäreiden jälkeen tämä hirmuinen rumba sitten.

pyysin neuvolantätiä katsomaan korviinkin, muttei katsonut koska lääkäri oli ne katsonut pari viikkoa sitten ?

Hei, mä kävin äsken taas pikaseen lukemassa " rästit" ja huomasin lähes kaikkien olevan enemmän tai vähemmän väsyneitä tai ahdistuneita. Tulipahan mieleeni kaksi itsen ulkopuolista syytä: syksy ja raskaushormoonien poistuminen... Mäkin olen nimittäin huomannut olevani väsynyt, vaikka todellisuudessa nukun nyt varmasti enemmän kuin alussa?!



Pulauteltu on täälläkin koko kaksi ja puoli kuukautta, mutta neuvolassakin se vaan merkattiin korttiin, ei siihen puututtu, koska vaavi oli kasvanut. Tätsy totesi vauvoilla olevan alussa se vatsaportin sulkijalihas löysä ja refluksioireita siitä syystä sekä samaa kuin itsekin olen ajatellut, että ylimääräinen vaan sieltä tulee pois.



Ruokavaliotaan on hyvä tarkkailla ja huomatessaan jonkin ärsyttävän lasta sen voi jättää hetkeksi pois, mutta mitään radikaalia välttämisdiettiä ei ole syytä itsekseen aloitella. Lääkärin kautta kannattaa kyllä kaikki alergiat ja yliherkkyydet käydä todentamassa, ettei tee vasta kehittyvälle suolistolle mitään haittaa.



D-vitamiinista ainakin meille on kahteen otteesseen muistuteltu lääkärissä. Se on ehdoton luuston kehittymiselle ja vaikuttaa suoraan pituuskasvuun sekä aukileiden kiinnikasvamiseen. Meidän natiaisella, kun on kuulemma vielä kovin suuri tuo päälaen aukko!!! Jännä, kun meillä ei sitten Jekovitilla ole niin minkäänlaisia vaikutuksia masuun, vaikka aamupäivän puolella sen kyllä juuri siitä syystä pyrin antamaan...



Tää kaveri kyllä haluaa omistaa äidin aivan täysin. Hirveet huudot aina, kun ollaan vähän pidempään missään - jätkä on aivan ahdistunut muualla kuin kotona, siis ei kestä yhtään ulkopuolisia naamoja. Sama juttu, jos meille tulee porukkaa vähänkään pidemmäksi aikaa, niin varmasti huutaa ne pois! Ongelmansa kullakin... nyt mä lopetan tältä erää, ciao!

Nikki

pulauttelijan kanssa koneella, pidetään pieni syömätauko. Sarialle tosi paljon voimia ja jaksamista! On outoa, ettei korvia voitu tarkistaa, onhan 2 vkoa pitkä aika. Ehkä voisit itse varata ylimääräisen lääkäriajan? Oletko kokeillut muuten söisikö Alexina hörpyttämällä? (Kylläpäs nyt tarjoan sitä kaikille. Mutta meillä se toimi vähän aikaa kunnes Onni sitten alkoikin taas vastentahtoisesti mutta kuitenkin syödä pullosta.)



Kiva kuulla, että Samullekin d-vitsku käy! Voimia vain Nikillekin väsymykseen. Minä en ole kyllä edes huomannut syksyn tulleen kun en nuku yöllä enkä päivällä... Mutta hormoneilla on varmasti osansa tähän tilaan vaikka niinä päivinä tätä onkin helpompi kestää kun on saanut edes vähän nukkua.



Onni on keksinyt viime päivinä peukalonsa, joten olen ihan hyvilläni kun ollaan tuttia käytetty. Hassua miten hän osaakin just sen peukun laittaa suuhun, kuusiviikkoinen? No, minä en tiedäkään vauvojen kehittymisestä mitään. Minkäs ikäisenä nämä alkavat vierastaa? Anoppi tulossa marraskuun alussa hoitamaan pariksi tunniksi illalla kun meillä menoa, Onni silloin 3 kk.



Prkl että minä vihaan kerrostaloasumista! Päästin nyt miehen nukkumaan (hän kohta minut) ja eikös joku idiootti naapuri alkanut porata. Jos vielä jatkuu, taidan mennä soittamaan ovikelloa. Järjestyssäännöissäkin on kielletty remontointi iltaisin ja viikonloppuisin mutta ei siitä kukaan täällä piittaa :(.

Mulla tuli ihan sydäntäriipaisevan surullinen olo sekä paha mieli, ko luin näitä teän viestejänne :( Tassu, Anjuusa ja Saria *jättisuurimegasuper-halaus teille* En oikein osaa kirjoittaa mitään nyt, jotenkin olen vain sanaton....



AJ

Nyt vähän kuulumisia kun Vili nukkuu. Eilen oli todellinen kakkapäivä.Siis kirjaimellisesti. Vili kakkas aivan jatkuvasti. Vähän löysähköä,ei kuitenkaan mitään ripulia. Vaippoja meni siihen tahtiin,et illalla piti vaippojen takia lähtee vielä kaupassa käymään. Mistähän vois johtua? Poika ei kuitenkaan ollu mitenkään kärttynen enkä huomannu et ois mahavaivoistakaan kärsiny. Ihan normaalilta vaikutti. Mittasin lämmönkin,ei ollu sitäkään. Toivottavasti tänään tahti kakkaamisessa hiipuu. Huomenna meillä on 2kk:n neuvola,et täytyypä sieltäkin kysellä neuvoja. Nyt kahvin keittoon.:) Palailemisiin!

Sarialle jaksamisia ja minäkin ihmettelen, ettei niitä Alexinan korvia voitu muka katsoa uudestaan... kaksi viikkoa on kuitenkin pitkä aika jolla välin voi tapahtua mitä vaan. Muutenkin outoja nuo neuvolatädin kommentit :(. Toivottavasti tänään on Alexinalle ruoka maistunut paremmin!



Tassulle tsemppiä remppareiskojen kanssa. Täällä meillä samanlainen yläkertalainen ja alakerrassa on pyörätuolipotilas, joka liikkuu öin päivin kattoon asetettujen kiskojen varassa ja siitä lähtee aika mielenkiintoinen mekkala :((. Vierastamisiästä en ole ihan varma, mutta tässä linkki yhteen kehitysjutskaan, minkä löysin ja siellä sanotaan, että vauva erottaa tutut ja vieraat 6 kk iässä, eli vierastaisikohan silloin jos on vierastaakseen?



http://www.babyidea.fi/vinkkeja/kehitys.html



Hauska oli huomata, että kun mä olen naureskellut tuota meidän Konstan hyvätapaisuutta, kun hän ei puhu päälle, vaan odottaa vuoroaan, ennen kuin vastaa, niin listassa luki että se on oikeasti joku kehitysvaihe ja tapahtuisi 4 kk tienoilla :).



Meilläkin oli Konstalla eilen huutoilta, mahaa selvästi väänsi. Pari tuntia siinä meni ja yölläkin oli vähän levotonta toisen nukkuminen puoli neljästä eteenpäin. Katsotaan nyt sitten miten tämä päivä sujuu.



Jaksamisia kaikille tasapuolisesti!!!



-Cityäippä-

jäipä eilen kommentoimatta mullakin tuo Sarian huoli syömisistä; meillä on pikku-ukolla selkeesti kolmenlaisia päiviä.

Joskus vaan syödään (ja pissataan), toisinaan kakataan joka vaippaan ja välillä nukutaan kovasti väsyneenä.



Eilen oli tästä poiketen kitinäpäivä. Luulen sen johtuvan siitä, etten jaksanut lähteä koko päivänä tuonne sateeseen eli ei saanut kunnon unta koko päivänä, raukka pieni. Illalla sitten laiskotti mua muuten vaan, vaikkei enää satanut...



Tuo kakka on meillä ollut koko ajan hyvin löysää keltaisen ja vihreämmän värivaihteluin, mutta en ole osannut olla siitä mitenkään huolissani, kun vauva on kuitenkin kasvanut, eikä pahemmin edes itkeskele masuaan. Esikko kun oli niin itkuinen ja kovamasuinen koko vauva-ajan, niin tyytyväinen vain olen ollut tähän vellipöksyyn...



Meillä tämä tutiton tapaus tyydyttää imemisviettinsä ensisijaisesti äitiin, mutta kun äippää ei ole saatavilla, imetään omaa kämmenselkää/rannetta tai koukussa olevan etusormen rystystä (tää on mun mielestä huippu oivallus, ei tule kynsistä naarmuja suuhun, hih!). Joo, mä tiedän, että tutti olisi helpompi pistää pois ja unohtaa myöhemmin, mutta minkäs teet, kun se ei meidän suussa pysy. Maksimi taitaa olla kolme imaisua...

Kävimme juuri lenkillä ja alexina jäi vaunuihin nukkumaan.

Eilisen saldo syömisen suhteen jäi hieman alle 400 milliä !!!

Illalla mentiin nukkumaan melko tasan 21.00 ja eka heräys puolilta öin jolloin söi 100 milliä, seuraava herätys hieman jälkeen 5.00 jolloin meni 140 milliä joten univälit kuitenkin ihan hyvät ja tankkauskin pelasi.

Sitten nukuttiin puoli ysiin ja meikä veti niin sikeästi kaikki nuo välit, että nyt on ihan pöhelö olo. Tuo vaan huolestuttaa kun menee joinain päivinä niin hirmu vähän, että onko ihan normaalia ja pitäiskö olla huolestunut. Ja Tassulle hörppyyttämisestä, jeps olen kokeillut ja sillä saan ottamaan sitten pullostakin hieman kun ensin hörppyytellään, tosin ei aina onnistu tuokaan mutta hyvä keino kuitenkin. Eilen laitoin pikkurillini neidin suuhun ja imi sitä antaumuksella hetken ja sitten söi pulloa, tutti ei siis kelvannut.

Eli vaihtelee kovin mikä ain milloinkin kelpaa ja minä kokeilen kaikki mahdolliset.



Mietin sitäkin kun raskauden loppupuolella Alexinalle tuli se kasvamaton kausi vatsassa, että onko yhteys tähän kun tuon syömisen kanssa takkuaa välillä. Jotkut päivät sitten menevät ihan kuin ei mitään ja pullosta juodaan ihan okei. Tosin nyt on taas oltu kakkaamattakin kolme päivää ja sen olen huomannut vaikuttavan myös.

Sitä myös mietin kun Alexinan isän lapset ovat olleet vauvoina kovia koliikkivauvoja jotta olisko sieltäkin geenit vaikuttamassa tähän :D

kaikki mahdollinen kun on tässä on mielessä pyörinyt.

Mutta lääkärin aion kyllä varata jos eilisen uusintoja tulee vielä eteen, oli siis todella huono päivä.



Aion neuvolan tätille puhua kyllä seuraavalla kerralla kaikesta ja myös pahan mieleni kommentistansa, en vaan saanut heti sanottua kun pöllämystyin niin koko kommenttia. Mutta kun näin hyvin nukutun yön jälkeen funtsin, tiedän miltä itsestäni tuntuu ja kuinka vauvan kanssa on mennyt, niin järki sanoo jottei tässä niin kamalasti asiat ole.

Ehkä valitukseni kuulosti sitten joltain kamalalta hänen korviinsa.

Ja onhan se kamalaa kun pieni itkee ja ei suostu syömään, kyllä mua itkettää se kun tahtoisi pienellä olevan kaikki hyvin.



Jälleen kerran hyvin omanapaista juttua, mutta myötäelän kuitenkin kaikkien teidän kanssanne ja luen kyllä juttunne !!! Ja kiitos tuesta!

On se vaan ihana kun pääsee tänne purkamaan mietteitään.

Aurinkoista päivää kaikille, täällä on ainakin kaunis syksyinen sää.

toivotellen täältäkin!



hormoonit ovat todellakin haihtuneet taivaan tuuliin, enää ei riitä sama unimäärä kuin silloin vauva-arjen alussa. Meillä kun ei nukuta yölläkään kovin pitkiä pätkiä ja minä kyllä huomaan jo kaipaavani niitä.



Senniinan tavoin suihkutisseillä mennään ja aiheutetaan siten pojalle ilmavaivoja. Puklaillaankin välillä vähemmän välillä enemmän. Ei ehdi aivot tajuta että massu on täynnä kun tulee sellaisella paineella. Onneksi Jekovitit sopivat ettei niistä tulee lisäprobleemia. Ruokapuolella en ole kyllä varonut yhtään syömisiäni.. juuri popsin lounaaksi kaalipataa jossa oli valkokaalia, kyssäkaalia, sipulia, valkosipulia... ja kahviakin juon pari mukia päivässä



Tissi kelpaa kyllä mutta pullopa ei nyt sitten eilen kelvannutkaan.... nyt pitääkin sitten harjoitella sitä pulloa ihan ilman syytä.



Vierastamisesta en tiedä, mutta meillä on jätkä nyt sen 3 kk ja Äiti on pop! Valitettavasti iskän syli ei enää riitä rauhoittumiseen ja kierrokset yltyy aika nopeasti kun hoksaa että mutsi on pois. Olin nimittäin eilen tunnin taloyhtiön hallituksen kokouksessa ja jätkä oli huutanut punaisena siitä asti kun heräs ja huomas että joku puuttuu. Eikä sitten oikein rauhoittunut minunkaan sylissä/tissillä vaan valitteli tunnin verran... Eikös sen eroahdistuksen pitänyt tulla vähän myöhemmin....



S@rialle tsemppiä neuvolantädin kanssa, kummallinen tapaus. Minä olen soittanut suoraan kaupungin terveyspalveluiden ajanvaraus ja neuvontanumeroon jos on ollut jotain epäselvää Leon kanssa. Siellä saa jutella terveydenhoitajan kanssa ja saa sitten tarvittaessa ajan lääkärille. Ihan kivoja ovat olleet kun olen pari kertaa soitellut.



Tassulle vielä erikseen, että olet kyllä ollut superkärsivällinen imetyksen suhteen! Minä ainakin ihailen päättäväisyyttäsi ja kärsivällisyyttäsi. En usko että kovin moni olisi jaksanut yrittää noin pitkään eli jos nyt sitten päädytte korvikeruokintaan niin kukaan ei kyllä saa siitä valittaa. Mottaa sitten suoraan päin näköä jos joku yrittää mussuttaa imetyksestä ja miten kaikki voi imettää :-)



ja nyt siis sen kahvin kimppuun ennenkuin jätkis herää :-)



t. Fiikus

Pikaisesti täältä, kun tarvis mennä nukkumaan.



Isoja haleja kaikille voimien puutteesta kärsiville.



Minulla voimat meinaa lähinnä loppua tuon esikoisen 2v 1,5kk kanssa. Joka myös kiukuttelee ja itkee äitiä kaikissa vastoinkäymisissään. Lisäksi hänkin kohtelee tätä meidän vauvaa aikas kovalla kädellä ja välillä on saatu kiinni läpsimisestä. Ja on kanssa pistetty pyytämään anteeksi ja tilitetty ettei niin tekis. Mutta en tiedä, vaikeeta on välillä kaikki hänen perustouhunsa ja se `minä itte` ja `ite osaa` tulee helposti. Välillä hänkin on onneksi aivan ihana kaikessa omatoimisuudessaan eli ei muuta kun positiivisuussäteitä muillekkin uhmaikäisten äideille.

Mulla kyllä auttaa hurjasti oma mieskin, kun hänen kanssaan keskustellaan asioista aikas paljon ainakin välillä. Nyt hän oli just parin viikon isyyslomalla. Ja tukea mieskin tuntuu välillä tarvitsevan näissä lastenhoitohommissa, vaikka kokemusta on jo monilta vuosilta enemmän kuin minulla. Noh yhteinen juttu tämä taitaa ollakkin...



Saria älä huoli siitä maidonkulutuksesta niin paljon. Luota vaan että vauva syö sen mitä tarvii. Meilläkin välillä heittelee huimasti se mitä mimmi syö. Ja tietty itekkin välillä mietin syökö tarpeeksi, kun huomaan että samaa puolen litran maitotölkkiä on käytetty koko vuorokausi. Ja tökerösti neuvolantäti on tainnut sinulle töksäyttää,mutta olikohan hänellä tarkoitus vaan saada sinut ajattelemaan sitä mahdollisuutta.



No nyt ei enää oo mielessä mitään muuta, johtuu varmaan siitä että kello on jo paljon.. eli meen nukkuun.

Saittepa kerrankin olla rauhassa kun pidin yhden netittömän päivän :). En ehtinyt koneelle vaikka oli mies kotona, aamulla oli jälkitarkastus, sitten päästin välillä miehen nukkumaan kun hän oli hoitanut osan yöstä, ja illansuussa kävin vielä vuokraamassa sen sähköpumpun. Sitten oli kaikenlaisia kotihommia ja halusin mennä aikaisin sänkyyn jotta ehdin vähän nukkua ilman vauvaa, koska hänen kanssaanhan minä en sitten nukukaan.



[b]S@ri@lle[/b] oli tosiaan terkka esittänyt varsin ajattelemattoman kommentin, sitä piti jo aiemmin kommentoida mutta unohtui. Tässä tilassa kun sitä syyllistyy ihan kaikesta. Minäkin olen pohtinut samoja kuin [b]Anjuusa[/b] siitä kun joutuu jättämään vauvaa yksiksensä pyörimään, koko ajan mietin että seurustelenhan nyt tarpeeksi sen kanssa jne. Minulla ei ole sitä esikoista osaansa vaatimassa, mutta minun on pakko aina välillä lykkiä Onnia sinne vaavisänkyyn tutin kanssa, kun en muuten pääse tekemään yhtään mitään. Hän kun nukkuu (olenko muuten koskaan maininnut tätä? *wirn*) niin järjettömän lyhyitä pätkiä.



Otan rintareppuun aina kun mahdollista, esim. kun teen aamiaista, mutta esim. vessanpöntöllä tai pulloja kiehutellessa se ei ole kovin kätevää... (Minullahan on se kantoliinakin, mutten sektiohaavan takia ole vielä päässyt kokeilemaan :(. Varmaan lähiaikoina? Vielä toistaiseksi haava kipeytyy jos jokin painaa sitä.)



[b]Nikillä[/b] oli hyvä toteamus tuosta ruoka-aineiden välttämisistä. En tosiaan kyllä aikonutkaan ruveta omatoimisesti antamaan maidotonta korviketta tms. (etkä kyllä sitä varmasti tarkoittanutkaan, kunhan vaan tuli mieleeni!) vaan vasta lääkärin kanssa juteltuani, kyselin ihan vaan vastaisen varalle onko jollakulla kokemuksia. Ruokavaliostani olen jättänyt pois vain sellaiset, jotka saavat itseni rupsuttelemaan hullun lailla (mies on ainakin tyytyväinen :D), muuten yritän kyllä syödä monipuolisesti. Tuota en tiennytkään, että d-vitsku vaikuttaa myös aukileeseen, hyvä tieto!



Meillä ei ainakaan ole se myöhästynyt vitskun aloitus pituuskasvuun vaikuttanut, tänään oli neuvolalääkäri ja meidän 6-viikkoisemme oli 61 cm! Painoakin joku 5,7 kiloa ja rapiat. Pituudessa menee hieman sen +2 käyrän yläpuolella, paino taisi olla +1 käyrällä jos oikein muistan. Meillä menee tällä hetkellä enemmän pituuskasvuun näemmä se ruoka, ja tietysti liikkumiseen. Onni on alkanut heilua oikein kovasti, melkein jokaisen hereilläolosekunnin (ja ikävä kyllä nukkuessaankin, on meinaan kiva meteli välillä) höheltää ja potkunyrkkeilee ja ääntelee yms.



[b]Kiharalta[/b] pitikin itse asiassa kysyä, kun meillä oli syntyessa samankokoiset vauvat (paino sama ja pituudessa sentin ero), että millaisia mittoja teillä on ollut?



[b]AJ:lle[/b] kiitoksia myötätunnosta, samoin [b]CÄ[/b]:lle, jolle taas myös kiitos linkkivinkistä! Muistinkin nyt sivun nähtyäni että olin törmännyt siihen ennenkin, minähän tilasin Babyidealta sen kantoliinan. Hermoja teillekin vaan naapurien kanssa! [b]Alli[/b], meilläkin on alkanut olla vaihtelevia kakkapäiviä. Yhtään kakatonta ei ole vielä ollut, mutta toisina päivinä löröä tulee tosi paljon, ja joskus taas vähemmän. Niin koostumus kuin värikin vaihtelevat myös tosi paljon. Tuttelilla tuli paljon kiinteämpää kuin Nanilla, vaikka pelkkää Nania käytettäessäkin eroja on ollut.



Kiitoksia [b]Fiikuksellekin[/b] ystävällisistä sanoista! Täytyy kyllä sanoa, että Onni se tässä vasta kärsivällinen onkin ollut, melkein 6 viikkoa sain imetettyä vaikka maitomäärät on olleet ihan surkeita. Se oli kyllä järkyttävää huomata, miten vaan päivä päivältä maito väheni, vaikka mitä teki. Nyt en ole pariin päivään imettänyt suoraan vaan antanut pumpattua, ja niin kyllä jatkankin, ellei maidontuotannossa yhtäkkiä tapahdu ihmettä. Enää en pikkuraukkaa kiusaa. Toivon, että jaksan jatkaa tätä pumppailua vielä xxx kauan (en uskalla asettaa mitään tavoitteita).



[b]Jouturista[/b] oli kiva kuulla, vaikka se ei tietysti ole hauskaa, että teillä on esikoisen kanssa ongelmia. Anjuusalla ja Cityäipällä on ollut samanlaista, joten varmaan osaatte vaihdella jotain hyviä vinkkejä? Kiva juttu, että teilläkin mies pääsi isyyslomalle. Minunkin mieheni on nyt ollut 2 päivää kotona ja olo on heti levollisempi kun on joku toinenkin, jonka kanssa jakaa tätä vastuuta. Huomenna menee mies kyllä välillä töihin mutta anoppi on onneksi tulossa aamupäiväksi.



Nyt päästän miehen syömään, katson ehdinkö palailla illalla! Missäs muuten Melba, Peetta, Monument, Jiippi, Kuutar, muut...? Senniinan, Palsin, Ellun ym. kuulumiset yritän ehtiä lukemaan yhteisöstä vielä tänään, vaikka kiva jos kerkiätte tännekin.

Tassu

Joo, mulle erityisesti painotettiin tuota d-vitamiinin antamista, kun tuo pojan aukile on poikkeuksellisen suuri (niin ne sanoivat!? itse en olisi osannut sen kokoa edes ihmetellä); luuston kasvuun tarvitaan, mutta teillähän on kasvettu hyvin, Tassut!



Niin, ihan vain yleisesti siitä välttämisdietistä, kun ystäväpiirissä näitäkin on, että ainakin kahden lääkärin mielipidettä kannattaa kysyä - tai melkeinpä kolmen, kun jokaisella on omat teesinsä... Yleensä allergiat näillä imeväisillä vaikuttaa hyvin pian kasvuun, siltä osin kun on kyse ruoka-aineiden imeytymättömyydestä. Kasvukäyrää ei vaan pääse tutkimaan vielä kahden mittauksen perusteella vaan tarvitaan useampi mittaustulos ja pidempi seuranta. Näin vastasi meidän sairaalan lastenlääkäri, kun kävimme siellä elokuussa kasvukontrollissa. Silloinhan meillä oli vasta syntymämitta ja ekan kuukauden pituus... ylläri nimittäin, että tirriäisen paino oli suhteessa lisääntynyt enemmän kuin pituus (ja sikisikin tuli se d-vitsku puheeksi).



Nytpä ei mielessä muuta, palataan tuonempana, jos tulee asiaa...