HÄÄASIAA, onko tylyä olla kutsumatta vihkimiseen?

ja 29/30 pahoittelut kirjoitusvirheestä, jonka takia et tajunnut lausetta...siinä piti siis lukea TYYLIIN eikä tyyliä jos nyt haluat, että rautalangasta väännetään sinua varten.



Moni on suositellut ottamaan ainakin vanhemmat. Taustoja sen enempää setvimättä tässä on ongelmana toisen vanhemmat, jotka eronneet (eivät voi olla samassa tilassa..) ja muutakin ongelmaa heidän osaltaan, joten jännittäisimme turhaa draamaa. Siksi olisi helpompaa olla kutsumatta yhtään ketään, koska jos toisia ei kutsuta , tulee siitäkin loukkaantumista.



Tosiaan nämä kerjuufiilistelijät, mietittekö muistakin juhlista samalla tavalla? Risto 50 v haluaa vain lahjoja?



ap

me mentiin salaa naimisiin maistraatissa, ei pidetty koskaan myöskään mitään hääjuhlaa. olemme saaneet kuulla asiasta mieheni äidiltä aina silloin tällöin, on katkera. itse en ole koskaan omaa " naimatyyliäni" katunut.

Vanhemmat ja sisarukset olivat maistraatissa.

ei siis haittaa vaikkei tätä h-hetkeä ollutkaan todistamassa?



ap

Eli pariskunta oli mennyt pari viikkoa aikaisemmin maistraatissa naimisiin ja kutsui sitten joukon ystäviä kotiinsa juhlimaan (sukulaiset he olivat kutsuneet toisena päivänä). En ollut mitenkään loukkaantunut, vaikka en päässyt maistraattiin. Itse asiassa pidin asiaa täysin luonnollisena, koska maistraattivihkiminen on yleensä aika arkinen toimitus. Olin oikein ilahtunut siitä, että sain kutsun juhliin.



Parin vanhemmat voivat kyllä ajatella asiasta vähän toisin eli suosittelen heidän kutsumistaan myös maistraattiin.

vai vapaamuotoisemmat?



ap

Itse ajattelisin heti niitä juhlia " lahjankeräysjuhlina" enkä vaivautuisi paikalle.

Siis että lahjat kelpaa mutta vihkiäisiin ei kelvata, pah.

entä jos ilmoittaa että EI HALUTA lahjoja?

Eihän sinne maistraattiin paljon ihmisiä mahdu, mutta voihan ihmisiä pyytää juhlistamaan avioliittoa sitten juhliin. Mikä lahjojenkerjuujuhla se on, jos tarjoilut ovat kuitenkin kohdallaan?



Minä en huolisi edes vanhempiani sinne maistraattiin, hetki on paljon intiimimpi ilman hössöttäviä äitejä.

Ollaan oltu niin kaun yhdessä ja ihan toimeentulevia, joten ei tosiaankaan tarvita tai haluta mitään patoja, lakanoita, kuppeja tai edes rahaa. Haluttaisiin vaan juhlistaa yhdessäoloamme, avioliittoamme ja ihanaa lastamme järjestämällä kunnon juhlat. Jos kutsuun laitetaan ettei haluta lahjoja, siitäkin tulee vieraille vaivautunut olo? Itse en ainakaan osaa mennä ilman lahjaa, vaikka ajattelisin juhlien järjestäjistä/lahjatoiveista mitä.



ap

että me ei kelvata vihkiäisiin, meidän lahjatkaan ei kelpaa :(



Pidä kunnon häät tai sitten ei mitään, ajatuksesi on aivan hirveä.

Ja miksi ihmeessä kukaan ajattelisi että juhlat olisi järjestetty pelkkiä lahjoja varten? Lahjojenko toivossa järjestetään myös 50v-juhlia tai kultahääpäiviä? Eiköhän niitä juhlia järjestetä ihan sitä varten että halutaan juhlistaa tärkeää päivää läheisten seurassa.

ja sitten vaan ilmoitatte, että mentiin naimisiin ja haluttiin juhlia sitä teidän kanssanne näin jälkikäteen. Mun mielestä ei ole ollenkaan tyhmä ajatus mennä maistraatissa naimisiin keskenään ja sitten juhlia kunnolla ison porukan kanssa. Eihän sinne maistraattiin edes kovin suuria porukoita mahdu, ainakaan meillä päin! Juhlathan ne on ne häiden kivin osuus. Mä voisin joka häistä jättää kirkon väliin ja tulla juhliin!

Vihille mentiin maistraatissa, todistajina olivat äitini ja eräs hyvä ystävämme. Ko. vihkijä olisi tullut lauantaina (seuraavana päivänä) kotona pidettyihin juhliimmekin vihkimään mutta hänellä oli este.



Meidän mielestämme lauantain juhlat olivat " ne oikeat" ja niissä oli ohjelmaa, tanssia, ruokaa jne. ja olimme koristelleet joka paikan - ainoa mikä puuttui oli virallinen vihkikaava. Ihanat juhlat oli enkä edes älynnyt ajatella että joku loukkaantuisi kun ei päässyt maistraattiin, meille ne suku- ja kaverijuhlat olivat se varsinainen häiden syy. Enkä todellakaan loukkaantuisi jos saisin kutsun vain hääjuhliin enkä vihkimiseen.

En olisi missään tapauksessa halunnut ketään sukulaisia tai muita ylimääräisiä henkilöitä maistraattiin. Vihkiminen oli minun ja mieheni oma, yksityinen herkkä hetki eikä siihen kaivattu ketään muita! Todistajat olivat maistraatista.



Lähetimme suvulle tiedon vihkimisestä jälkikäteen ja pidimme pienet juhlat pari kuukautta vihkimisen jälkeen.



Kukaan ei ole ainakaan meille vielä tähän mennessä (9 vuotta tapahtuneen jälkeen) valittanut, ettei päässyt vihkimistä näkemään.



Yhteinen elämä miehen kanssa ei ala hyvin, jos jo vihkimisen yhteydessä alkaa miettiä, mitähän suku sanoo, jos teemme niinkuin itse haluamme. Teitä alkaa asia jälkikäteen varmasti asia harmittaa, jos teette asioita vain muiden mieliksi.

paljon enemmän se minun syöttämiseni, juottamiseni ja juhlittamiseni todennäköisesti maksaa hääparille kuin se minun ostamani lahja.



Jos saisin kutsun tuollaisiin juhliin, en loukkaantuisi vaan olisin iloinen. Jos kutsussa lukisi, että ei lahjoja tai hyväntekeväisyyteen, niin selvä homma. Jos mukana olisi lahjatoivelista, niin ihan ok sekin, jos siinä olisi jotain mitä minulla olisi varaa ostaa.

Pitäisi tosiaaan päästä tuosta " kiltin tytön syndroomasta" kun aina miettii loukkaantuuko joku...



En vaan haluaisi tuota lahja/rahastusfiilistä vieraille tai sitä etteivät tunne " kelpaavansa" vihkimiseen. Ja vaikka puhuisimme " syysjuhlista" , tuskin menisi läpi, että järjestämme kotimme ulkopuolella yhtäkkiä 80 hengelle syysjuhlat...

ja tosiaan siis tarjotaan kunnon ruuat, juomat ja muut tykötarpeet, toisin kuin eräissä " oikeissa häissä" , joissa olin. Tarjoiluna oli vettä/maitoa, näkkäriä ja kinkkukiusausta ja lahjatoiveena vain raha. Päästinpäs sentään kirkkoon ;)

Suosittelisin tosin kutsumaan vanhemmat vihkimiseen (ellette tietysti itse ole sitä kovin vastaan).



Me mentiin kirkossa naimisiin niin, että paikalla olivat vain meidän vanhemmat ja sisarukset. Noin kk sen jälkeen pidettiin juhlat suvulle anoppilassa. Mun yksi kaveri meni kans naimisiin maistraatissa ja piti meille kavereille sitten myöhemmin bileet kotonaan avioitumisen kunniaksi. Lahja tietenkin ostettiin, ja hauskaa oli! Mun mielestä kukaan ei voi loukkaantua, jos ei saa kutsua maistraattivihkimiseen.

näin juuri tehdään mun ystäväpiirissä, eikä todellakaan ole tullut " lajhjankeräysfiilis" . Paremminkin helpotus ettei tarvitse maistraattiin tulla niitä hölötyksiä kuuntelemaan. (eikös ne sitä paitsi ole yleensä viikollakin)