" onko sillä nyt väliä miltä se näyttää"

Minusta se ei todellakaan ole mitään turhaa. Minulla on helmikuussa syntyneet lapset ja helmikuussa syntyy tämä kolmaskin, joten en tosiaankaan pue vauvaani äp:n jättisuureen haalariin vasta kun seuraavana talvena. Lisäksi minusta on ainakin kiva, että vauvalla on sopivia vaatteita eikä tarttee punttia tai hihaa kääntää ja kuroa. Vauva (vars. vastasyntynyt) on muutenkin niin heiveröinen ja hentonen, että hukkuu ylisuuriin vaatteisiin.



Noista väreistä.. Kaipa mä sitten olen sen verran turhamainen, että en ole pitänyt tyttärilläni juurikaan mitään siskojeni poikien sinisiä vaatteita, haalareita jne. Jos on ollut kaapissa samankokoiset toppahaalarit sinisenä ja punaisena, niin kyllä mä olen tytöille ne punaset laittanut. Kotona on ollut sinisiä potkareita jne, mutta yleisesti olen kyllä pitänyt joko ihan neutraaleja värejä (valkoinen, beige, vihreä) tai sitten vain " tyttöjen värejä" . Tikkitakit kyllä ostin molemmille tytöille vaaleansinisinä, koska olivat niin kauniin värisiä.



Sen kyllä opin esikoisen ajoista, ettei vaatteita kannata hirveästi hamstrata. Ostelin hänelle kaikkia ihania vaatteita vaikka kuinka, mutta toisaalta ne sitten säilyivätkin hyvinä pikkusiskolle koska niitä oli niin paljon, ettei tarvinnut joka viikko pestä. Olen siis vähän sen kannalla, että mieluummin reilummin vaatteita kuin liian vähän, ainakin jos meinaa tehdä lisää lapsia. Pesu kuluttaa ihmeen paljon vaatteita.



Mutta tämä siis minun mielipiteeni. Minä tykkään, että lapseni on puettu siisteihin, puhtaisiin ja silitettyihin vaatteisiin. Eikä siinä ole pinnallisuudesta kyse, vaan ihan siisteydestä. Monet vaatteet olen ostanut kirppikseltä ja siellä myös myynyt vaatteita. Jos tämä vauva osoittautuu pojaksi, menen ekana kiertämään kirppikset. En siis osta kaikkia vaatteita uusina.

" Hän ei tajua ollenkaan sitä, että olen hankkinut vauvalle oikean kokoiset vaatteet, enkä pue vastasyntynyttä 80 cm:n haalariin jne."





...nojoo, tuo kommentti kyllä paljastaa kysyjästään aika paljon - eiköhän kyse ole jo käytännön asioista: vastasyntynythän suorastaan hukkuu noihin " jättiläishaalareihin" . Eiköhän se ole niin, että naisen luonto suorastaan on ohjelmoitu varustautumaan tulokkaaseen, ja kukin sen tavallaan toteuttaa. Ja hyvä näin.

Itse yritän välttää turhaa kulutusta ja välittää lapselle sellaisen maailmankatsomuksen, että elämässä on tärkeintä ihan muut asiat kuin se, minkäväriset sukkahousut on jalassa :)



Tietysti minunkin mielestäni on kiva, että vastasyntyneelle on luvassa mummon tekemä pieni makuupussi, ettei tarvitse äitiyspakkauksen isossa haalarissa tulla synnytyslaitokselta kotiin. Järkevyyttä pukemisessa saakin olla. Mutta yleisesti ottaen en missään tapauksessa ostaisi esim. erikseen vaaleansinisiä 50-, 56-, 62-, 68- jne. senttisiä vaatteita poikavauvalle vain sen takia, että on niin mukava tunne saada uusia söpöjä esineitä kaapintäytteeksi.



Harmittavan usein näkee esim. leikki-ikäisiä lapsia ulkoilemassa asussa, joka on ostettu ulkonäön, ei käytännöllisyyden takia. Söpö vaaleanpunainen haalari ei pidäkään kosteutta lumileikeissä tai pipo jättää niskan paljaaksi. Sellaisissa tapauksissa vanhemman käsitykset lapsen vaatteiden tarkoituksesta ovat vinksallaan.



Jos näen pienen lapsen sävy sävyyn laitetuissa merkkivaatteissa ja markkinoiden uusimmissa ja kalleimmisa rattaissa, niin tulee helposti mieleen, että minkähänlaiselle arvopohjalle nämä vanhemmat lapsensa kasvattavat. Itsestäni on ainakin mukava tietää, että pistää aikansa ja energiansa vähän tärkeämpiin asioihin kuin vauvan värimaailman miettimiseen tai shoppailuun.