Jos sun ystävä tai kaveri ei pidä sun lapsesta...

Jos ei onnistu aikataulut ilman lapsia, niin sitten koetan ottaa lapsille jotain mukavaa tekemistä mukaan. Mulla jo pieninkin 4- vuotias, joten ymmärtävät, jos sanon, että pitää antaa mun jutella rauhassa mun ystävän kanssa. Tietysti huomioin lapsiakin vierailun aikana ja tulevat syömään jne., mutta suurimman osan vierailusta tekevät siis omia hommiaan.

Juu, niin meilläkin lapset tekee niitä omia juttuja yleensä, ja yleensä tapaamme meillä. Olen vaan miettinyt että en todellakaan aina voi järjestää lasta jaloista pois kun ystävä tulee.



Tekee kyllä yleensä aina omia juttuja.



Joskus tuntuu että ystävä muutenki rivien välistä arvostelee meidän kasvatus tapaa ja tapoja toimia lasten kanssa. En tieä vaikuttaako siihen sitte se ettei ole niitä omia lapsia (jonki verran kyllä kokemusta lapsista).





Onko lapsettomat herkästi antamassa teille neuvoja tai sanomassa että sitte kun minulla on omia niin minä ainakin teeen näin ja noin jne??



-ap-

Tosin täytyy sanoa että mä nautin muutenkin ystävien tapaamisesta enemmän ilman lapsia, myös ilman omaani.

tulisi että kaikkien kavereideni on pakko pitää hänestä ja olla innoissaan kanssani. Minullakin on kavereilla ollut muksuja jo vuosikausia ennen meitä ja tiedän tasan tarkkaan että toisista lapsista on mielestäni yksinkertaisesti vain mahdotonta pitää. Haluan ainakin itse jatkaa silti ystävyyttä siitäkin huolimatta ihan normaalisti, tehdään sitten jotain kivaa yhdessä, mutta ilman lasten läsnäoloa. En ymmärrä miksi ihmiset loukkaantuu kaikesta niin sydänjuuriaan myöten ja ajettelee että jos nyt ei koko paketti miellytä niin ei sit olla kevereita ollenkaan. Et sinäkään välttämättä pidä esim. kaverisi miehestä mutta haluat silti tavata ystävääsi, eikö?

Ihan käsittämätön kysymys. Jos joku ihminen ei pidä lapsistani, niin hän ei ole ystäväni.

Haluan vain, että ovat näkymättömiä eikä minun tarvitsisi reagoida niihin mitenkään.

En todellakaan ole loukkaantunut sydänjuuriani myöten, en yleensäkään ole sellanen ihminen joka pikku jutuista loukkaantuu.:)



Enkä tarkota että kaikista tulisi tykätä. Mutta kaikkien kanssa olisi hyvä edes jotenkuten toimeen tulla, eikö?



Se jotenkin oudoksuttaa tässä jutussa että kaverini niin selvästi sen näyttää välillä että sitä ärsyttää. Miksi pitää ilmeillä ja muutenkin näyttää se että lapsikin sen huomaa?



Ja lapsi ei ole tehnyt hälle mitään pahaa, sen olemus luultavasti ärsyttää ja se että annan lapseni myös kiukutella enkä sano lapselleni että turpa kiinni kakara..

-ap-

enkä todellakaan oota että kaikki olisivat innoissaan lapsistani. Tai että kaikkien ystävien ja tuttujen tulisi ihastella lapsiani ja rakastaa heitä.



On ihan ok ettei aina jaksa toisten lapsista kiinnostunut olla, en minäkään ole. Mutta en myöskään irvistele ja näytä inhoani vieraitten lasta kohtaan.



Ja jos joku vieras lapsi tulee vaikka mulle esitteleen omaa piirustusta niin kommentoin jotenkin, esim tyyliin ompas hieno työ, kivat värit olet valinnut tai onko se auto jne.

...