♥♥♥Isot enskat alkuviikkoon♥♥♥

pakko oli munkin tulla nauraan makkaran kanssa! :) Mahtoi olla nakin kakkiminen kivaa ku niin vaan solahtaa ilman mitään tuntemuksia vaippaan... :)



napero, mä ainakin oon valmis treffaan 7.11. Kyllä teillä on melkoinen pikkukirppu siellä, t. 9,4 kiloisen äiti.



Mä innostuin eilen siitä jumpasta niin, et oon nyt menossa ihan oikeelle jumppatunnille ja vien typyn tätilleen hoitoon (eli nukkumaan). Pitääkin lähtee, et ehditään ajoissa.



Ai niin, mulla oli eilen joku läheisyydenkaipuu illalla ja kun typykin sopivasti heräili siinä mun nukkumaanmenon aikohin, kaappasin neitin meidän väliin nukkumaan ja tuhistiin nenät vastakkain koko yö. ihan parasta!



-Osse ja typykkä 10kk

mun piti vielä sanoa, että kyllähän sillä Emiliinalla varmaan nälkäkin voi olla yöllä, mutta toisaalta yösyötöt vie nälkää päivältä, joten voi olla, että tyttö söis paremmin päivällä, jos et anna yöllä maitoo. Tai sitten ei, ei näistä pikkuisista ikinä tiedä! Mut meillä siis päiväsyönti parantu huimasti yösyöttöjen lopetuksen jälkeen, toisilla taas sit ei.

No niin poitsu ekoilla päikäreillä..

On nukahtanut nyt parina päivänä niin ihanan helposti vaunuihin, ei ole tarvinnut kun roskiskatoksella käydä ja sitten jo onkin unten mailla, eilen nukkuikin ennätykselliset kaksi tuntia vaunuissa, kerran piti käydä hyssyttelemässä¿

Yötkin sujuu melko hyvin, muutama herääminen yön aikana, mutta syödään vasta kun kunnolla herätään..nyt sais itekin nukkua ihan kivoja pätkiä, mut miehen herätyskello soi puol viideltä ja sen jälkeen ei uni enää heti tule silmään miehen kolistelujen jälkeen, yleensä eemelikin heräilee siinä 4-6 aikaan ja nukahtaa sitten kyllä vielä, mutta ite herää taas¿on niin kovin rikkonaiset unet aamuyöstä ja sen takia ei millään jaksais 7-8 aikaa nousta eemelin kanssa kun neljästä asti on ollut rikkonaista¿ no asiat oli kyllä vähän aikaan sitten paljon huonommat, kun eemeli heräili koko ajan ja olen kanssa huomannut, että elimistö on tottunut jo pidempiin yöuniin, kun niin mukamas aamulla väsyttäisi, ylös kun sängystä pääsee niin kyllä sit taas jaksaa¿olis ihan luxus-unet kyllä jos tuo miehen herätyskello ei sois välissä...näköjään aina jotain valittamista ;o)



Huomenna onkin taas ohjelmaa päivällä, kun meillä on aamupäivällä eemelin kanssa jumppa ja sit mulla on illalla latinobic, se on niin kivaa! tänään illalla pitäis päästä hierojalle, kunhan mies tulis ajoissa kotiin, eilenkin kotiutui vasta ysin jälkeen, no jospas mummi olis kotona niin kattois eemeliä hierojan ajan, on kyllä niskat niin jumissa, enkä millään haluis peruuttaa sitä¿

mä tykkään kyl kovasti kun päivisin on paljon ohjelmaa, höperöidyn jos täytyy kotona vaan olla kaiket päivät, vaikka tekemistä täältä löytyisi pitkäksi aikaa..



POPPIS: harmillisia noi teidän yöt ja vielä kun mieskin antaa kaiken tukensa :o( meillä kyllä ihan sama juttu, että miehestä ei öisin ainakaan olemitään apua.. toivottavasti ne siitä alkaisi paranemaan..rupeaa äitiä väkisinkin väsyttämään..



AURORA: oliverilla on hirmuisesti samanlaisia vaatteita kuin eemelillä, joka kuvassa melkein joku tuttu vaate :O) ainakin Ellosen collegetakki oli tutun näköinen ja sit nalle puh body ja mitäs muuta¿

Toivottavasti oliverin korvissa ei olisi mitään¿eemelikin ainakin väsyneenä kovasti näpertää toista korvaansa, mutta en ole siitä ollut huolissaan¿teillä tietty eri juttu, kun oliverin korvat on kerran vaivanneet¿



Eipä tähän hätään muuta, palailen taas¿

täytyy mennä ruokkimaan nuo karvakasat

Oikeesti, nyt tuntuu kyllä siltä että eikö tämä piina koskaan lopu. Siis yökarjunnat. Ne ei ole enää pelkkiä yöitkuja vaan tosissaan huutoa, kuin koliikissa. Viime yönäkin 2 tuntia yhtä soittoa, välillä rauhoittui nyyhkyttämään mutta sitten taas alkoi... Lääkärissähän me käytiin (oma lastenlääkäri) viime viikolla, ja hän oli sitä mieltä että allergiasta johtuu ihan selvästi, kun ilmavaivat liittyy näihin itkuihin, ja muutenkin yölevottomuus sopii allergian kuvaan. Uusia ruoka-aineita ei ole nyt otettu, pari viikkoa sitten kokeiltiin vehnää, josta itkut ehkä alkoi pahenemaan, ja ovat jatkuneet vaikka en ole enää antanut vehnää. Olisiko sitten niin että Aleksi altistuttuaan vehnälle itse syötynä altistui samalla sille myös rintamaidon kautta. Oli miten oli, nyt lopetellaan imetystä lääkärin suosituksesta, ja yritän nyt vähän kiirehtiä asian kanssa. Vielä on 3 imetyskertaa/vrk, tänään jätän taas yhden pois.



Alan oikeasti olla öisin ihan epätoivoinen, se on niin kamalaa kun toinen vain itkee kipeää mahaansa eikä mitään voi :´( Nyt mulla on alkanut olla myös syyllisyyttä siitä, että olisiko imetys kuitenkin pitänyt lopettaa jo ajat sitten, jos se olisi oireilun estänyt.. Mutta kun lopettamista silloin puolen vuoden iässä mietittiin, niin oireilu tuntui kuitenkin helpottaneen, ja jatkoin sitä sitten. Silti hirvee syyllisyys että aiheutan omalle lapselle pahaa oloa :(



Anteeksi tällainen purkautuminen, ja etten nyt jaksa keskittyä muitten kommentoimiseen. Eilen illallakin yritin tulla koneelle mutta huuto alkoi lähes saman tien, ja ei auttanut muu kuin jäädä nukkumaan lopulta poika kainalossa.



Palailen paremmalla ajalla, ja mielellä myöhemmin.



Viipero & Aleksi 10kk+

...hirmuisesti sympatiaa sulle täältä!! Ihan kamalaa varmasti katsoa lapsen kipuilevan, ja vielä siihen omat univelat päälle...huh. Voimia!!! Ja hei kaikki syyllisyydet hus pois - noissa asioissa kun ei taida olla yhtä oikeeta ratkaisua olemassakaan. Varmasti olet tehnyt isolla sydämellä sellaiset päätökset, jotka sillä hetkellä ovat tuntuneet Aleksin kannalta parhailta!



Halauksin

Makkara

[color=crimson]Viiperolle jaksuja. Musta tuntu kanssa niin pahalta silloin lopettaa se imetys, mutta pojan oireet loppu sen jälkeen melkein heti. Nyt on ollut paljon helpompi tunnistaa noita oireita kun imetys ei tavallaan sekoita sitä. Teidän Aleksi on kyllä ihailtavan kauan saanut nauttia tissittelystä vaikka on allergialapsi. Uskoisin että ihan oikean päätöksen teit silloin kun päätit vielä jatkaa. Toivottavasti pian sujuu teilläkin taas paremmin.



Hihii! Makkaran perspuutunut juttu oli kyllä ihan huippuhyvä. Kiva tosiaan tietää että muutkin kuin minä käy vähän tyhjällä. Mulla on ollut viimeaikoina paha tapa vahingossa jättää Milon vaippa meidän sängynpäälle, koira sen siitä sitten aina näppärästi pilkkoo sisältöineen päivineen meidän sänkyyn. No lakanathan siinä aina pyykkiin menee ja v****tus on sen mukainen. Ennen sentään osasin laittaa vaipan heti vaihdon jälkeen roskiin:)



Aurora. Meillä menee n.5-6desiä tällä hetkellä maitoa päivässä alas. Siitäkin määrästä 240ml menee puuron joukossa. Välillä on tietysti huonompia päiviä varsinkin kun hampaita tulee. Meillä kuitenkin juodaan jonkin verran vettä sen sijaan jos maito ei kelpaa. Mutta soseilla Milo pääasiassa elää. Mä ajattelin alkaa pian antamaan Milolle jotain kalkkilisää varmuuden vuoksi. Kokeiltu on kanssa että jos kiinteiden määrää vähentää että meniskö sitten maitoa enemmän. Ei tosiaan mennyt. Poika kun vaan tykkää syödä soseita.



Napero. Me ainakin tullaan silloin treffailemaan. Kiva nähdä teitä :)



Vähäsen omaa napaa. Mulla alkoi maanantaina Jazztanssi, ja kärsin siitä vieläkin. On reidet niin jumalattoman kipeet. Mutta kivaa oli. Siitä on 6 vuotta kun viimeksi oon tanssinut.

Pahin järkytys löyty tanssistudion peilistä kun tajusin kuika paljon oon lihonnut vuosien varrella. Silloin 6 vuotta sitten painoin alta 50 kg ja nyt yli 60 kg, joten aloitin heti hiilihydraatittoman laihiksen.



Milolla oli eilen neuvola ja täti kehui sitä tosi paljon. On kuulemma erittäin aktiivinen 7 kk. Vähän vähemmän oli nyt tullut painoa, mutta se nyt ei oo mikään ihme kun ryömii päivät pitkät ja kuluttaa enemmän. Uudet mitat 7830 g ja 69,5 cm.



Nyt täytyy palautua kotihommiin. Hyvää päivän jatkoa kaikille!



Hermione ja Milo 7kk+



P.s Ei löytynyt ovulaatiota ja tänään meni viimeinen tikku, vaikka eilen oli selkeästi sellainen olo että irtos. Mutta testi ei sanonut mitään. Höh.. Voi kun onnistuisikin.

en tiedä, onko kukaan tätä jo ehdottanut, mutta yksi vaihtoehto noille kurjille öille vois olla vauvan siirtäminen omaan huoneeseen tai toiseen huoneeseen, olisko sellainen mahdollista? Kaveri väsyi noihin yöhulinoihin, kun tyttö(5kk) roikkui tunnin välein tissillä ja ähisi ja puhisi vieressä, neuvolassa neuvottiin siirtämään vähän kauemmaksi äidistä, koska se maidon ja äidin haju on niin voimakas ettei vauva voi siinä nukkua häiriintymättä. Ja ihan ensimmäisenä yönä tyttö nukkui paljon paremmin. Eli luultavasti tuollaisessa tapauksessa se voi olla (tai sitten ei, en minä tiedä mutta uskoisin) jo parempi vauvallekin nukkua ei niin lähellä äitiä.



Mutta kuitenkin jaksamista yöheräilyihin!!



Elovena

oli ihan huippua käydä oikeessa aikuisten jumpassa! Hiki lensi ja tuli hyvä olo, nyt on pakko saada viikko-ohjelmaan vakkariks ainakin yks tuollainen mielellään useempi. Oli vielä vanha tuttu ohjaaja, oli kiva häntäkin nähdä.



Typy tuolla pihalla vetelee pitkästä aikaa toisia päikkäreitä, meillä siis on mennyt nyt useempi päivä yksillä pitkillä unilla. Nyt ei ollut hoidossa malttanut nukkua puolta tuntia pidempään ja sit vielä oltiin yhden kaverin luona kylässä, molemmissa paikoissa sai leikkiä poikakaverin kanssa ja sehän oli ihan huippua! Toivottavasti nyt uni maittais ees reilun tunnin.



poppikselle mun piti vielä kommentoida, et eikös oo ihanan tukevia näissä nukkumisasioissa noi miehet? Meilläkin mies jossain vaiheessa tuhahteli närkästyneenä yöllä, kun yritin pitää unikoulua, vaikka olin vielä ennen nukkumaanmenoa kysynyt et onko ok. Kuulema saa pitää unikoulua, mutta hänen pitäis saada kans nukkua... onks tää sitä miehen logiikkaa??



Hermione, toivottavasti teillä onnistuu pian se kakkosen yritys!



Ja Viiperolle hirveesti voimia itkuihin, mä ihailen kyllä rajattomasti sun kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, musta ei todellakaan enää olis valvomaan öitä... ja tuskin olis ikinä ollutkaan. Imetyksellä ootte varmasti saaneet A:lle kovastikin hyvääkin aikaiseksi, joten älä sitä murehdi. Pitkäänhän sä olet imettänyt ihan millä mittapuulla tahansa mitattuna.



Jaahas, josko sitä oikaisisi itsensä tähän sohvalle ja koettais torkkua vähän aikaa itsekin.



-Osse ja unelias typy

Lääkärissä käytiin, ei ole 7pvän ja 10pvän kuurit tehoneet, eli vaihdettiin vaikuttavaa ainetta. Tulehdus pysynyt kyllä suht kurissa, mutta pahentunut oli tilanne viime käynnistä:( Nyt korva jo punoitti kovin. Eli nyt 7pvän uusi kuuri alkoi ja toivottavasti tämä aine tehoaa!!



Neuvolassa kaikki ok, painoa 8610g ja pituutta 70,5cm. Hyvin kasvanut onneksi vähällä maidolla:=) Taas terkka sanoi että harvoin näkee näin energistä lasta, kun KOKO ajan pitää olla jotain tekemässä ja joku lelu kädessä. On kuulemma ikäisekseen tosi aktiivinen.



Eipä muuta,



A & O

Tulin nopeasti ilmoittelemaan, että hengissä ollaan. Tuntuu vaan, että on koko ajan niin kamalan väsyny ettei jaksa mitään. Nytkö se alkuraskauden väsymys alkoi?? Onneksi ollaan täällä mun äitillä oltu jo jonkin aikaa sen remontin takia ja apua saa aina kun tarvii.



Omituinen pää kipukin on vaivannut nyt viikon, huomenna täytyy soittaa neuvolaan kun ei varmaan ihan normaalia ole. Vai johtuisko väsymyksestä? Täytyy kuitenki seurata sitä verenpainetta nyt tarkemmin kun yleensä, Joelia odottaessa kun nousi liian korkeelle.



Aurora pakko ehdottaa samaa mitä joku jo ehdotti, eli mukista juottamista. Meillä ei meinannut maito maistua ollenkaan mutta kun mukista antoi, nykyään menee myös pullosta. Onneksi Oliver kuitenkin kansaa hyvin :)



Makkaran puudutusrasva-juttu kuulosti kyllä niin hyvältä :D Onneksi tämä äiti ei ole ainut jolle sattuu kaikkea hassua...



Joel on ollut nyt reilun viikon kamalassa nuhassa, vähän on yskääkin. Lääkäriin eivät ota ennen kuin on kestänyt yli 2 viikkoa!



Ensimmäinen hammas meillä puhkesi viikko sitten maanantaina.



Tulipas aika omaa napaa taas, on vain pää niin kamalan kipeä.



Viikon päästä torstaina tai perjantaina olis tarkotus lähteä autolla ajamaan pohjoiseen päin Joelin kanssa omia ja miehen sukulaisia moikkaamaan. Täytyy toivoa, että poika jaksaa matkan.



Nyt ei kykene enempään, taidan mennä päikkäreille pojan viereen.





Henna, Joel ja Ninni 13+5

ihanaa, jos saitte jotain lohtua omaan arkeenne meikäläisen töppäilystä! Kyllä täältä pesee kuulkaa jatkossakin, jos haluatte noita kömmähdysstooreja kuulla ;)



Mutta voi pientä Oliveria!! Miten käy teidän reissun?? Lähinnä lentomatkoja mietin! Koska teillä olikaan lähtö, ehdittekö vielä käydä tarkistuttamassa röörit ennen sitä?



Ääh piti kirjoittaa jotain muutakin, mutta lyö ihan tyhjää nyt...jotenkin tosi väsynyt olo, johtuisko tuosta ankeasta kelistä. Pitää varmaan mennä ottamaan pikku tirsat, kun Nakkikin tuolla telmii isäKyrsän kanssa ihan tyytyväisenä...



Makkara & Nakki 6,4kk

6,4kk = 6,5kk.



Väsyväsyväsy.



Makkara taas

Vähän jänskättää miten käy korvien (tai siis korvan) kanssa koneessa nousujen ja laskujen ajan:(

Täältä lähtee lämpöiset tsemppihalit Viiperolle, Poppikselle, Hanille ja muille, jotka kamppailee risaisten öiden kanssa. Meilläkään tilanne ei ole helpottanut. Toissayönä herättiin kolmeen kertaan ja viimeisellä kerralla valvottiin kaksi tuntia. Viime yönä ensin tunnin sisään neljä herätystä, sitten yksi ja vielä yksi, jonka jäkeen neiti ei taas asettunut omaan sänkyyn, vaan otin hänet meidän väliin nukkumaan. Kumpanakin aamuna on onneksi unta riittänyt vähän vaille kahdeksaan. Ja kannustavista miehistä: mä olen yrittänyt, etten anna Emmille maitoa kuin kerran yössä ja senkin vasta joskus aamun tunteina. Toissa yönä neiti oli maitonsa saanut ja sen jälkeen tunnin melskanut. Mies oli sen ajan tuhissut enemmän tai vähemmän unessa. Sitten se sanaakaan sanomatta nousi ja haki likalle lisää maitoa. Kun totesin, ettei yösyötöt lopu, jos koko ajan antaa maitoa, niin kommentti oli että viikonloppuna tarttee sitten varmaan huudattaa... Jeps-jeps!



Päiväuniharjoittelu jatkuu. Siis tarkoituksena päästä siihen, että ekat unet vasta lounaan jälkeen ja nekin sisällä. Maanantai meni ok. Eilenkin saatiin kolme lusikallista lounasta yötyä ja sitten taisteltiin tunti ja 20 minuuttia unen kanssa, ja sitä riitti vain reilun tunnin. Tänään meni sentään paremmin: lounasta upposi puoli annosta ja neiti sippas mun kainaloon viidessä minuutissa. Siirsin hänet omaan sänkyyn, josta hän heräsi 25 min. jälkeen. Otin uudetaan kainaloon meidän sängylle, nukahti ja siirsin omaan sänkyyn. SItten unta riitti reilu puol tuntia. Silloin sitten päätin, että nukutaanpas nyt sitten kummatkin ja sain likan vielä nukahtamaan kainalooni ja siinä nukuttiin kuin pienet possut vielä tunti. Kyllä teki terää! Alkuviikko mentiin kaksilla unilla, tänään ollaan kokeilemassa yksiä.



Eilen käytiin puistoilemassa ja sienimetsässä neidin kanssa. Vähänkös oli kivaa, vaikka saalis oli aika heikko. Tänään lähdettiin kauppareissulle kärrytellen ja saatiin ihan hirvee vesisade niskaamme.

--------------------------------------------------------------

Ja tässä välissä on lämmitetty takkaa ja pidetty Emmiä silmällä, ettei taas polta näppejään, kuunneltu securitas-miestä, kuinka hyvä olis laittaa kotiin hälyyttimet jne.



Nyt Emmi on isänsä kanssa kylpemässä, joten saan taas muutaman sanan kirjoitettua... Ja samalla pää tuntui tyhjenevän täysin. Hoh-hoijjaa - pöh!



No ainakin nyt toivotan jo Auroran perheelle ihanaa lomaa - ottakaa siitä kaikki irti! Ja toivotaan, että lämmin ilma ja aurinko viimeistään auttaisivat O:n korviin. (Ok, ei kai ne oikeesti voi auttaa, mutta auttanee äitiä ja isiä kestämään)



Juu, ja makkaran kanssa muuten taidetaan päästä pelailemaan vastakkain ringetteä tässä syksyn mittaan. Aika hassua!



Joko AA:n takka-aineet on tulleet? Joko takka on kasassa?



Äh, ei irtoa muuta, enkä jaksa selata pinoa nyt. Emmikin kuuluu kiukkuavan jo puurolautasen ääressä, eli ehkä äitiä tarvitaan... Josko huomenna lisää... Ai niin, mä tilasin Emmille taas kerran vyöhyketerapian huomiselle. Josko sieltä löytyis apua meidän öihin. Raporttia siitä tuonnempana.



Heippa-heippa ihanaiset!



-Amy ja Emmi, 10,5kk

Auroralta piti vielä tulla utelemaan, että sanoitteko lääkärille tuosta reissusta? Mä en nyt sit tosiaan halua olla mikään ilonpilaaja enkä leikkiä korvalääkäriä, mutta jotenkin koen velvollisuudeksi kuitenkin sanoa, mitä tiedän...eli mun yhdessä entisessä työpaikassa oli noita asiaan perehtyneitä, ja sanoivat, ettei saisi lentää jos on korvissa jotain vikana. Siinä oli muistaakseni ihan kuuroutumisen vaara. Mutta siis varmaan olette lääkäriltä luvan tuohon lentämiseen kysyneet, ja mulla on ihan kamala olo kun nyt täällä alan tämmöisiä piruja maalailemaan...mutta halusin siis kuitenkin sanoa. Mutta teidän lääkäri tietää parhaiten Oliverin tilanteen ja voitte ihan varmana häneen luottaa :)



Juu Amy, jäällä varmaan tullaan törmäilemään - saattaapi olla, että ihan kirjaimellisestikin...on hieman taidot nääs ruosteessa :)



Sitä piti vielä kysyä, että miten viihdytte kotona?? Siis te, jotka vielä lapsen kanssa kotona olette (onko muita kuin Karssuli töissä?). Mä luulin olevani varsinainen superkotiäidin ruumiillistuma - nauttivani lapsen kanssa touhuilusta ja soseiden kokkailemisesta sun muusta. Mutta nyt on kyllä myönnettävä, että tuo kuvitelma on päässyt romahtamaan... Kyllähän mä nautin tuon lapsen kehityksen seuraamisesta ja tästä vapaudesta, mitä kotona olo tuo tullessaan (saa ottaa päikkäreitä ja käydä kahvilla kavereiden kanssa jne.), MUTTA kaipaan kovasti jotain muutakin. Sosiaaliset tarpeet saan kyllä tyydytettyä, sillä ihan mukavasti olen äiti-kavereita löytänyt, mutta kun mulla on ikävä töihin! Ihanne olis, jos sais tehdä vaikka päivän viikossa töitä...sormet syyhyää päästä ratkomaan työjuttuja!! Tänään tuli ammattijärjestön koulutuskalenteri, ja ai että kun teki mieli osallistua niihin!! Mutta kun näin äitiyslomalaisena ei ole työpaikkaa niitä maksamassa, niin ovat kyllä ihan liian kalliita :( Äh, taidan kuulostaa ihan vali-vali-tyypiltä, kun kaikkea pitäis saada... Ja tiedostan kyllä, että niitä töitä ehtii ja pitää tehdä vielä moooooonta pitkää vuotta sitten joskus, tämä on nyt lyhyt vaihe vain josta pitää nauttia. Ja voisinhan mä töitä hakea vaikka heti, mutta kun tämä Nakin kanssa oleminen vie sitten kuitenkin loppupeleissä pidemmän korren :) Äh, sekavaa sepustusta...



Nakki nukahti just, meni iengeelitkin tänään oikeeseen rööriin :) Öitä!



Makkara

Kotona viihtymisestä... Juu, mulla on kovin samanlaisia ajatuksia kuin sulla Makkara. Mä paukuttelin henkseleitä, kun jäin töistä, että palaan useamman vuoden jälkeen ali " teen" kolme lasta putkeen ja olen kaikkien kanssa kotona pitkään. No juu, tällä hetkellä tuntuu, että tuo yksikin on ihan riittämiin meille ainakin joksikin aikaa. Ja tämä kotona oleminen on varsinkin Emmin kiukkupäivinä tooodella rankkaa. Ja kun sitä kuvitteli, että tässä vaiheessa jo sais nukkua, niin on kahta vaikeempaa jaksaa noita öitä ja niiden jälkeisiä aamuja. Okei, tässä väsymyksessä töihin ei olis kyllä yhtään kiva lähteä. Mähän olen siis lähdössä jo vajaan kahden kuukauden päästä töihin ja odotan sitä tosi paljon. Mutta samalla tietysti ahdistun lukiessani esim. Vauva-lehdestä juttua, kuinka lapsen kehitykselle olis parasta olla kotona se kolme vuotta ainakin. Ja sitten mulla on varsinkin yks kaveri, joka tosi painokkaasti jaksaa puhua just tuosta, kuinka lapset on niiin vähän aikaa pieniä yms. Mutta ihan oikeasti mä uskon, että Emmi on lapsi, joka kaipaa enemmän virikkeitä ja toisten ihmisten seuraa, kuin minä pystyn tarjoamaan. Ja uskon myös, että mä jaksan olla Emmille parempi äiti, kun pääsen töihin toteuttamaan sitä puolta itsessäni. Ihanne tosiaan olis tuollainen vajaa viikko töissä systeemi, mutta meillä se ei ihan helposti onnistu. Mutta onneks mulla on lyhyet päivät ensi vuonna. Ja onhan opettajilla ne kadehdittavan pitkät lomat... ;o)



Ja sitten täytyy vielä sanoa, että mä nostan hattua niille, jotka on pidempään kotona yhden tai useamman lapsen kanssa. Se on tosi kovaa työtä kaikkine iloineen ja suruineen.



Ja tämän paatoksen jälkeen tämä poistuu suihkuun ja odottelemaan Greyn anatomiaa...



-A-

Helou, helou =)

Pikaisesti käväisen täällä teitä häiritsemässä kysymyksellä että käykö kukaan teistä enään vauvauinnissa? Siis onko olemassa jotain ikä rajaa mihin mennessä uinti olisi aloitettava että siitä on " hyötyä" ?



Ja =D MAKKARA hihittelin ääneen kun luin sun juttua geelistä :)

HAN_kin on jotenkin " tuttu" tuolta pienten puolelta...muihin sitten tutustun hetken päästä (2vko.a) kun poika täyttää 6kk..

Sitten " nähdään" ...



MOIKKA

Lycka ja untenmailla tuhiseva Höpis

Jes, nyt mäkin uskallan tulla kirjoittelemaan tuosta kotiinjäämisaiheesta, kun Makkara ja Amy jo alustelivat sopivasti... Mä olen ollut nyt puolitoista viikkoa luennoilla päivisin, ja nauttinut ihan älyttömästi. Noel on pärjännyt isin kanssa kotona poikkeuksetta erinomaisesti, ja koko perhe on ollut tyytyväinen. Ja nyt vähän mietittiin, josko jo ensi keväänä laitettaisiin Noel osapäiväisesti hoitoon, ja mä menisin opiskelemaan vähän lisää :)



Mä kyllä tiesin jo ennen raskautta, etten ole kotiäitityyppiä. Oikeastaan aika on mennyt paremmin kuin aavistelin. Ja sehän mua melkein eniten mietityttää toisen lapsen suhteen, et kestäisikö pää olla kotona pitkään? Tosin voisinhan mä lähteä töihin kuopuksen ollessa just vaikka 8kk, ja mies voisi sitten olla lapsien kanssa kotona. Mut olisi ne taas sitten pitkät kahdeksan kuukautta...

No, toisaalta haluan kovasti toisen lapsen, joten kai se kotonaolokin menee. Eikä se nyt missään nimessä mitään kamalaa ole; tarkotin vaan sanoa, että opiskelu on kuitenkin hauskempaa kun kotiäitiys :) Ja mä olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että mulla on maailmalle muutakin annettavaa kuin lapsia. Ja tavallaan olen yhteiskunnalle sen velkaakin, että pidän itseni työkykyisenä. Ja sen verran tunnen itseäni, että monta vuotta kotona tekisi musta ihan ihmisraunion.



Ja tuosta syyllistämisestä on sanottava, että sen lapsen vanhempi on lopun ikäänsä, ei vain vauvaiässä. Kuinka iso juttu se oikeasti voi olla, jos lapsi onkin hoidossa jo yksivuotiaana (eikä vasta kolmivuotiaana)? Sitä lasta rakastaa ja hoitaa joka tapauksessa ihan samalla lailla, eikä se vanhempana ajattele että " mut hylättiin hoitoon pienenä" . Mä ainakin olen aina rakastanut vanhempiani suuresti, vaikka menin vuoden ikäisenä hoitoon.



Turha syyllisyys pois vaan! Toiset tykkää olla kotona, toiset ei. Kaikki tykkää omista lapsistaan. Ja koska haluaa lapselleen parasta, sitä elää itsekin siten, että voi antaa itsestään eniten irti. Jos muuttuu kärttyisäksi ja katkeraksi kotona, on parempi mennä töihin. On sekin hassua että 2v11kk lapsi menee henkisesti pilalle hoidossa, mutta 3v1kk lapsi tarvitsee ehdottomasti virikkeitä ja ohjattua toimintaa. Otetaan ohjeet viitteellisinä, ja sovelletaan niitä omiin perheisiimme :)



Auroralle piti vielä sanoa, että toivottavasti Oliverin korvakipu lientyy ennen matkaa. Yliopiston apteekki valmistaa puuduttavia korvatippoja, hakekaa niitä matkaa varten. Niitä voi laittaa jo etukäteen ihan varmuuden vuoksi. Tepsivät ainakin mun pikkuveljellä!



Nyt pitää mennä kyselemään mieheltä futispelin kuulumiset tuoreeltaan.



Kandi & Noel 8,5kk

Multa meinas pudota silmät päästä ja lähtee leuka siljoiltaan,kun näin " alkuviikonpino 6 SIVUA!!" . :O Mä ihan kuvittelin, että on vielä se to-su pino jne... Mut sit ku selasin tätä pinoo läpi, ni olihan tästä ekat 4 sivua ihan tuttua asiaa. Oon siis ihan sekasin taas! Hoh hoijaa.



Mua kans nauratti se Makkaran peppugeelaus. =) Piti ihan miehelleki kertoo... :D



Auroran Oliverille tsemppiä korvatulehduksen ja maitojen kans.



Viiperolle tsemppiä väsymykseen ja A:n itkuihin! Toivottavasti helpottaa pian.



Me tultiin n. tunti sitten kotiin. Oltiin pari päivää Keski-Suomessa mun porukoilla. Oli kyl kivaa kun satiin miehen kaa nukkua aamulla vähän pidempään, kun äite hoiti heidiä sen aikaa.



Me ollaan ny sit ilmeisesti oikeesti muuttamassa sinne Viljakkalaan. Mies on kai saamassa vakituisen työpaikan Viljakkalan vierestä, Hämeenkyröstä -> toivottavasti se tosiaan saa sen.. hyvältä ainaki näyttää! :) Ni tosiaan varsinkin jos se saa sen, ni sit ainakin ollaan muuttamassa sinne, jos kaikki menee hyvin.

Ollaan ny kerrottu mun ja miehen porukoille tästä Viljakkala- ajatuksesta ja vastaanotto ei oo ollu kauheen innostunu. Miehen äiteki sano mm., että " ei me voida tulla sit kylään kun sinne on niin pitkä matka" -> tre-viljakkala n.50km + nytkin kun ollaan asuttu vajaan 10km päässä niistä ni ne on tänä 5kk aikana käyny meillä kun YHDEN KERRAN! Että joopa joo...

Mun äitiä harmitti lähinnä se, että kun aina vaan muutetaan niistä pois päin...



Hoh hoijaa... Väsyttää. Taidan mennä nukkumaan, että jaksan taas aamulla nousta neidin kanssa. Se heräs tänäänki klo 6 ja huuti hulluna. Kyllä se sit jossain vaiheessa rauhottu miehen kainaloon nukkumaan, mut yli tunti siinä meni... Sitä tais harmittaa, kun oli niin röörit räkää täynnä, että ei saanu kunnolla henkee.



Palataan taas. Moro.



Burde, Heidi <12kk ja V-V 10+3

Kotiäitydestä oli ollut juttua ja yksi ja toinenkin oli asiaa pohtinut. Mä kyllä huomaan myös kaipaavani vähän muutakin " elämää" , mutta silti en saa aikaseks lähteä edes itsekseni jumppaan, vaikka mieli tekis :/ Ärsyttävää saamattomuutta, ja silti tavallaan kaipaan myös töihin! Vai liekö se " kaipuu" sitten sitä, kun tietää ettei oo työpaikkaa mihin palata sitten kun itse " on valmis" ... Henkisesti mä kyllä oon joka tapauksessa asennoitunut olemaan täysin kotona Ainon kanssa ainakin ens vuodenvaihteeseen, mutta sen jälkeen tarttis kyllä ihan oikeesti miettiä miten siitä eteenpäin. Tällä hetkellä mulla olis ajatuksena kevätpuolella ilmoittautua sijaiseksi ja tehdä parin päivän - parin viikon pätkiä. Aino vois olla ainakin yhden päivän pätkiä alkuun miehen kanssa kotona, mies kun voi tehdä töitä kotoakin välillä. Myös Ainon Fafa on päivät vapaana (eläkeläinen tai jotain) joten eiköhän nekin alkais pian keskenään pärjäillä aamupäivät... Koska tosiaan käytännössähän tässä ammatissa on halutessaan kotona jo päiväunien jälkeen! Mut mä ymmärrän kyllä täysin sen, kun sanoitte ettei " pää kestä" olla 3 v kotona!! Vaikka siis ihan hienoa ja arvokasta sekin on, ketkä sen meinaa tehdä!





Sit vähän omanapa-osiota ;)



Täällä on muutama yö kans nukuttu melko huonosti, tai siis Aino nukkuu ihan hyvin, mutta itkeskelee unissaan ja herättää sitten mut. Vaan eilen aamulla paljastui sitten syykin tähän, kaksi seuraavaa ylähammasta on ihan yhtä aikaa tulossa että eipä ihme jos ei oikeen oo saanut hyvin nukuttua! Onneksi kuitenkin tosiaan pelkkä tutin laitto n kertaa yössä on meillä tehonnut. Välillä on pitänyt kerran joskus viiden kuuden aikaan tarjoilla maitoa, mutta näköjään sekään ei olis välttämätöntä, koska viime yönä Aino nukku 21.20- 7.30 pelkällä tutin laittamisella (joita sitten olikin ainakin jotain 5-8 kertaa...) Sen lisäksi neiti on iltaisin oppinut nukahtamaan omaan sänkyynsä, tekee vaan enkkoja kuinka nopeesti :)



Jotain muutakin piti kirjoittaa, mutta pää tyhjeni just :DD



Ai juu,terveisiä niille jotka muistaa odotus-puolelta Jushkan ;) Käytiin eilen Ainon kanssa moikkaamassa " pikkumiestä" (8 vko jo!) ja mammaa + koiraa :) Aino oli hauvasta ihan innoissaan (cockeri) ja haukkukin onneksi ymmärsi Ainoa ;)



Jahas, pitänee aktivoitua tekemään jotain, ennen kuin täystuho menee kukkasen kimppuun :D



t. Ope ja Aino melkein 11 kk