Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmaiset pinoon! =)
08.09.2007 |
Diagnoosi/ hoito/ lääkitys??
Ap:lla masennusta, paniikinomaista ahdistuneisuutta, traumaperäistä stressiä sekä depersonalisaatiota/derealisaatiota.
Hoitona terapia sekä lääkitys: Optipar 30 mg, Peratsin 2 mg sekä Opamox tarvittaessa.
Kommentit (136)
Vierailija:
sen sijaan, että eläisi tavallista elämää työssäkäynnin, kavereitten, perheen, harrastusten yms. parissa? Tuskinpa...Ei se töissä käynti ole ainoa asia, joka mielenterveysongelmien myötä käy liian vaikeaksi... Ja minä ainakin tykkäsin työstäni - siksihän mä kouluttauduin unelmieni alalle, että olisin saanut työskennelläkin sillä.
Ja mitä muitten ihmisten sääliin ja myötätuntoon tulee, niin eipä ole näkynyt sitäkään - senhän tämäkin ketju paljastaa, että ulkopuoliselle mielenterveysongelmainen on usein laiska, teeskentelijä, säälinkerjääjä, mikä lie. Siispä sitä piilottelee koko asiaa parhaansa mukaan. Hoitohenkilökunta suhtautuu asiallisesti - ei säälien tai voivotellen. Läheiset kärsii.
Ja ihminen, joka kuvittelee psykoterapian olevan
mukavaa
on kyllä aika hakoteillä. Se on rankkaa ja vaikeaa ja ärsyttävää ja turhauttavaa ja välillä tietenkin hienoa, kun saa oivalluksia itsestään. Mutta ei mukavaa.
ja olen vahvasti sitä miletä että itse pidätte yllä sairauttanne. Kokska siitä kerta voi parantua ja kukaan ei voi siihen vaikuttaa, jokin itsessänne ylläpitää sairautta. Ja on helppo väittää ettei psykoterapia ole mukavaa, minusta se on mukavaa! Saa puhua itsestään, oivaltaa ja saa huomiota! Mä en usko teihin pätkääkään, muka sairaita, pyh!
" se joka väittää että mielensairaus on itse aiheuttua"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kriisi elämässä voi laukaista reaktion, joka saa serotoniinpitoisuuden laskuun, mutta taipumus siihen on jo olemassa. Ikäänkuin räjähtämässä oleva pommi. Kukaan ei itse aiheuta itselleen masennusta. Se on yhtä mahdotonta kuin saada itselleen diabetes tahdon voimalla.
Vierailija:
Joku kriisi elämässä voi laukaista reaktion, joka saa serotoniinpitoisuuden laskuun, mutta taipumus siihen on jo olemassa. Ikäänkuin räjähtämässä oleva pommi. Kukaan ei itse aiheuta itselleen masennusta. Se on yhtä mahdotonta kuin saada itselleen diabetes tahdon voimalla.
Pitäiskö tuohon uskoa?
Minä opettelen sanomaan " ei" ja sen jos en pidä jostain. Vie paljon voimia kestää esimerkiksi puolison suuttumus kun hänelle selviää, että ihminen jonka kanssa hän on ollut nämä vuodet on pantannut ihan perustietoja itsestään jotka yleensä selviää ensimmäisillä treffeillä. Mutta voi sitä anarkistista pahatyttö tunnetta mikä siitä tulee kun sanoo 10 vuoden panttaamisen jälkeen, kun toinen kuuntelee Klamydiaa, että minä itseasiassa inhoan klamydiaa, eppuja ja kaikke junttimusiikkia mitä sinä kuuntelet varsinkin dingoa. Sitä narisevaa ääntä inhoan erityisesti. Se perkeleen itsensä vihaaminen mitä ne pitää on masentavaa.
Ihan perustietoa niille joilla on perussivistys.
Vierailija:
Vierailija:
Joku kriisi elämässä voi laukaista reaktion, joka saa serotoniinpitoisuuden laskuun, mutta taipumus siihen on jo olemassa. Ikäänkuin räjähtämässä oleva pommi. Kukaan ei itse aiheuta itselleen masennusta. Se on yhtä mahdotonta kuin saada itselleen diabetes tahdon voimalla.Pitäiskö tuohon uskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kamalaa kuinka paljon lääkkeiden käyttäjiä!
Minkähänlaisia lapsia tulevaisuus tuo kun vanhemmat noin " sairaita" ja lapsia vain pusketaan.
Kannattais ensin itsensä hoitaa.
Mahdoton määrä lääkettä ja rahaa ja täällä " huuruissa" lauotaan viisaita! Uskomatonta!
Ei sitä voi teeskennellä. Jos on niin masentunut, että eläkkeelle pääsee sen takia, niin aivan varmasti sairaus on todettu testeillä. Masennuslääkkeet ei muuten aiheuta mitään " huuruja" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei sitä voi teeskennellä. Jos on niin masentunut, että eläkkeelle pääsee sen takia, niin aivan varmasti sairaus on todettu testeillä. Masennuslääkkeet ei muuten aiheuta mitään " huuruja" .
Eihän siinä ole mitään muuta kuin haastattelu, siinä on helppo puhua sontaa!
Huomaa että et tiedä masennuksesta yhtikäs mitään. Kun sinulla epäillään masennusta, sinulle tehdään muutama testi, joita et " läpäise" jos et oikeasti ole masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa aika klassiselta kaksisuuntaiselta...
mja tuo jonka kaveri kerskui feikanneensa masennuksen jolla pääsi eläkkeelle: ehkäpä tiesi kuinka adasmielinen olet ja selitti sulle että teeskentelee koska ei kehdannut totuutta kertoa? " pelkällä" masennuksella ei noin vain eläkkeelle Suomessa pääse. ja tosiaan, siihen on olemassa tiukat testit.
te jotka kauhistelette kuinka täällä huurupäissään mammat juttelee viisaita: mielestäni on oikein hieno asia mitä enemmän ihmiset nimenomaan hoitavat mielisairauksiaan eivätkä koita kieltää niitä ja pidä yllä kulisseja. sillä siitä sitä pahaa jälkä tulee!
Vierailija:
Huomaa että et tiedä masennuksesta yhtikäs mitään. Kun sinulla epäillään masennusta, sinulle tehdään muutama testi, joita et " läpäise" jos et oikeasti ole masentunut.
Ei masennus näy ultrassa, ei röntgenissä, ei verikokeissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MITÄ MASENNUKSEN TAKAA LÖYTYY?
Masennukseen liittyy myös merkittäviä biokemiallisia ja fysiologisia muutoksia. Sen yhteydessä esiintyy usein myös ruumiillisia oireita ja sairauksia. Depressioon liittyy korkea kuolleisuus, joka ei selity pelkästään itsemurhilla. Uuden laajan tutkimuksen mukaan kliininen depressio lisää sepelvaltimotaudin riskiä lähes kolminkertaiseksi, vaikka muiden perinteisten riskitekijöiden vaikutus poistettaisiin. Vakavan masennustilan aiheuttama riski sepelvaltimotaudille on yli kaksi kertaa korkeampi kuin lievän depression aiheuttama riski.
- Tietyissä aivoihin liittyvissä sairauksissa masennuksen todennäköisyys voi olla todella suuri. Esimerkiksi Parkinsonin taudissa yli puolella esiintyy masennusta. Voi ajatella, että sen sairausprosessin myötä aivossa tapahtuu samanlaisia muutoksia mitä sitten nähdään varsinaisessa masennuksessa, toteaa Erkki Äärelä.
Masennus näyttää olevan erityisesti naisten sairaus. Naisten suuremman depressioriskin syystä on esitetty erilaisia sekä biologisia, psykologisia että sosiaalisia selityksiä.
Naisille depressiodiagnoosi tehdään miehiä kaksi kertaa useammin. Jos arvioiden mukaan depression elinikäinen esiintyvyys on 20 %, niin naisilla se on kaksi kertaa korkeampi kuin miehillä.
- Siinäkin sitten voi kysyä että onko tämä, vastaako tämä jotenkin todellisuutta vai ilmeneekö miesten masennus jollain toisella tavalla että onko sitten esimerkiksi alkoholinkäytössä jotain tai istuuko sellaisia henkilöitä vankilassa tai millä tavalla miesten masennus kuvaltaan eroaa naisten masennuksesta, muistuttaa Äärelä.
Masennuksen taustalta löytyy perinnöllistä alttiutta. Mikään kohtalo se ei kuitenkaan ole. Tarvitaan myös muita tekijöitä, että masennus puhkeaa sairaudeksi.
- Periytyminen voi olla sosiaalista, perheessä voi olla ongelmia, jotka altistavat masennukselle. Varhaiset menetykset ja varhaisten olosuhteiden puutteellisuudet altistavat myöhemmällä iällä masennukselle. Myös sitä on tutkittu, vaikuttaako jos äiti on ollut masentunut lapsuuden vauvavaiheessa. Se ilmeisesti lisää masennuksen todennäköisyyttä aikuisiällä, Erkki Äärelä listaa.
Useat tutkimukset osoittavat kiistatta, että biologisilla tekijöillä on merkitystä masennusalttiudessa ja masennustiloissa. Tutkijoita eri puolilla maailmaa kiinnostaa minkälainen yhteys aivokemialla on masennukseen, selvittää Erkki Äärelä.
- On kaksi tärkeää tutkimusaluetta. Toinen liittyy keskushermoston välittäjäaineisiin. Nämä ovat sellainen ryhmä aineita, jotka välittävät hermoimpulssin hermosolusta toiseen. Niitä tunnetaan useita kymmeniä ja todennäköisesti kaikkia ei vielä tunnetakaan. Niistä pystytään tutkimaan ehkä kymmentä, pariakymmentä. Nykyiset teoriat masennuksen aivokemiasta koskevat sitten näitä välittäjäaineita, joita me pystymme tutkimaan. Näiden tietojen merkityksellisyydestä on vähän vaikea sanoa mitään, koska ei ole millään tavalla varmaa, että juuri näistä aineista joku sitten on se todella masennuksen kannalta tärkeä.
Toinen neurobiologinen masennustutkimussuunta ovat kuvantamistutkimukset, Äärelä jatkaa.
- Nykyaikaisilla kuvantamismenetelmillä pystytään kuvaamaan aivojen toimintaa, niiden toiminnallista tilaa. On todettu, että tietynlainen kuvio eri aivokeskusten toiminnan vilkkaudessa on tyypillinen masennukselle. On myös todettu, että se korjaantuu normaalimpaan suuntaan silloin, kun masennus korjautuu. Lisäksi on vielä todettu, että masennuslääkkeet vaikuttavat tähän ja että myös psykoterapia vaikuttaa tähän.
Kiinnostavaa on, että myös lumelääkkeillä, plasebolla, on todettu olevan vaikutusta aivokemiaan. Masennuslääkkeet vaikuttavat kuitenkin tehokkaammin, painottaa Äärelä.
- Yleensäkin lääketutkimuksissa todetaan plasebolla olevan sellainen 30 %:n luokkaa oleva teho, joka voi psykiatrisissa häiriöissä olla korkeampikin. Masennuslääkkeillä on todettu olevan tätä suurempi teho. Niitä on tutkittu lumelääkettä, plaseboa vastaan ja on todettu, että niillä on suurempi vaikutus, 1½ - kaksinkertainen teho lumelääkkeisiin verrattuna.
Vaikuttaako masennus aivokemiaan vai aivokemia masennukseen? Muna vai kana?
- Sanoisin niin, että siitä ei tämänhetkisen tutkimuksen perusteella voi esittää mitään lopullista mielipidettä. Minusta tuntuu luontevalta sellainen ajatus, että nämä ovat saman kuvion kaksi eri puolta. Masennuksessa on tämä tietynlainen oirekuva ja että sitä oirekuvaa vastaa tietynlainen aivoston tila. Ei voi ajatella sillä tavalla, että ne aivomuutokset välttämättä olisivat masennuksen syy, vaan että ne syytekijät ovat nämä perinnöllinen alttius ja ihmisen elämässään kokemat menetykset ja vastoinkäymiset.
Psykologiselta kannalta masennuksessa ajatellaan olevan kysymys menetysten käsittelyn jonkinlaisesta jumiutumisesta tai epäonnistumisesta. Surutyö ei ikään kuin onnistu vaan seuraakin masennus.
- Aivojen toiminta on hyvin muovautuvaa, plastista. Välittäjäaineiden pitoisuuksissa ja hermosolujen herkkyydessä näille välittäjäaineille voi tapahtua suuriakin muutoksia. Sillä tavalla on ajateltavissa, että elämänvaikeudet varsinkin pitkäkestoiset, voivat johtaa muutoksiin, jotka liittyvät masennukseen. Vaikutuksia on molempiin suuntiin. Itse ajattelen, että niistä ei tarvitse valita, että ne tekijät ovat mukana masennuksessa eri asteisina eri ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet kyllä huomaamaan sitten kun itse masennut.
Mulla on mielenterveysdiagnooseja vaikka muille jaella, eikä eläkkeelle jäämisestä mitään puhetta. Olen ollut töissä, olen ollut " kotirouvana" (siis kotona ilman mitään valtion tukia), nyt olen kuntoutustuella. Kyllä ihmistä koetetaan pitää ihan viimeiseen asti muualla kuin eläkkeellä. Sopii mulle, kun en eläkkeelle edes tahdo, mutta vaikka siis tahtoisinkin.
masentuneilla konsanaan. Masennukseen on olemassa hoitomenetelmiä, mutta luonnevikoja on vaikea hoitaa.
Niitä harvoin vain täytyy katsoa kun sen masennuksen näkee kouluttautunut ihminen ihan jo päältäkin.
kukaan ei pääse yhdellä haastattelulla eläkkeelle. siinä pitää olla takan vähintään puolen vuoden hoitojakso, että pääsee psyk. polin hoitoon/mtt:n hoitoon, jossa on jälleen oma hoitojaksonsa. ennen eläkettä, joka on viimeinen " konsti" , on vajaan vuoden verran mahdollista olla saiurauslomalla. sen jälkeen voi olla pidemmänkin aikaa kuntoutustuella. ja sitten ja vasta sitten voi päästä eläkkeelle jos on todettu työkyvyttömäksi.
näin tiivistettynä. ei ihan siis pääse lomalle pelkkää sontaa puhumalla...
Jos näin olisi, niin serotoniinilääkkeethän automaattisesti parantaisivat jokaisen masennuksen. Näinhän ei tietenkään oikeasti ole. Masennuksia on erilaisia - toisilla se on itse sairaus, toisilla oire muusta jne.
On hirvittävän vaikeaa yrittää hahmottaa mitään selkeää kuvausta parantumisestani. Sen osaan sanoa, että se kesti kauan. Tein pitkään ikään kuin surutyötä masennuksesta irtautumisen kanssa.
Masennus on kamala tauti juuri siksi, että kaikesta tuhoavuudestaan huolimatta se saa rakastumaan itseensä. Siihen surun tunteeseen, siihen, ettei pysty, koska on masentunut. Se on vaarallinen tekosyy juuri siksi, että ei ole sillä hetkellä tekosyy, vaan harha, jonka masennus saa aikaan. Itsekin uskoin silloin, että en pysty moneenkaan asiaan, mutta pystyin lopulta kuitenkin kun päätin, että en anna tämän sairauden tappaa minua.
Koen, että olin paranemaan päin jo pitkään, noin kaksi vuotta. Masennus sairautena oli kuitenkin niin liimautunut persoonaani, etten enää kunnolla havainnut mikä oli masennusta ja mikä minua.
Minut oli diagnosoitu kroonisesti masentuneeksi. Lääkäri kirjoitti minulle paperit, joilla haetaan hoitoa mielisairaalassa. Otin paperit käteeni ja olin hiljaa. Sillä hetkellä ymmärsin, että jollain tasolla parantuminen oli kuitenkin minusta kiinni. Joko alistuisin ja viettäisin lopun elämäni kroonisesti masentuneena, tai sitten taistelisin vastaan.
Päätin taistella. Ojensin paperit takaisin psykiatrilleni ja sanoin, että ei kiitos.
Alku oli todella rankkaa. Tunteiden tunnistaminen lääkkeiden lopettamisen jälkeen oli vaikeaa. Jokaisen takapakin ja huonon päivän jälkeen ajattelin, että no niin, olen taas masentunut ja lääkkeet pitää aloittaa uudelleen. En kuitenkaan aloittanut. Tätä harjoittelua kesti vuoden päivät. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin oloni helpottuvan.
Pyydän huomaamaan, että nämä oivallukset tapahtuivat hitaasti. Paraneminen kesti vuosia. Kun olin ollut terve yhtä kauan kuin sairas, huomasin unohtaneeni olleeni kerran sairas.
Anna itsellesi aikaa. Uskallaudu kohtaamaan omat heikkoutesi. Vaikka tietäisit sen tekevän kipeää ja murskaavan tiettyjä sairaita tukipilareita elämässäsi, kuten juuri masennukseen tukeutumisen.
Uskalla.
Muita ohjeita minulla ei ole antaa.