Mielenterveysongelmaiset pinoon! =)

Ja meillä siis mies syö, minä en. =)



t. 29

Poistun sitten täältä terveiden joukkoon :D



t. addi

itseaiheutettua, sanon minä.



ottakaa nyt niskasta kiinni itseänne, älkääkä vinkuko.

pilleristejä olette.



reipastukaa, ja ottakaa oikea ote elämään!

taidat olla pihalla kuin lumiukko :D



edelleen, miksi luulet että kukaan VALITSISI olla masentunut: onneton, mitään aikaan saamaton, ja pahimmillaan itsetuhoinen. miksi?

Ei todellakaan ole masennus itse aiheutettua. Sä et tiedä mistä puhut.



Masennuslääkkeet eivät ole sama asia kuin " pamit" ei niistä tule mitään euforiaa, joten kuka niitä pillerien syömisen ilosta söisi??? Olet vähän typerä..

siinä vaiheessa kun aivoissa välittäjäaineet heittelevät pääkoppasi sisältöä miten sattuu, etkä siihen voi itse vaikuttaa mitenkään, ei se vain auta, että otat niskasta kiinni.

mielialalääkkeisiin ei voi jäädä koukkuun

Antipsykootteihin ehkä voi mut masennuslääkkeisiin ei.

opiaatteihin ja antipsykoosilääkkeisiin voi jäädä koukkuun. mutta mielialalääkkeisiin ei (SSRI-lääkkeet).

Vierailija:

lääkityksenä Cipramil ja Xanor

-sinulta vastaaja 15 kyselisin Alproxin annostusta ja kauanko olet käyttänyt sitä (Xanor on siis vastaava lääke) - itselläni 1,5 mg-3 mg/vrk ja olen käyttänyt kesäkuusta enkä kyllä selviä ilman vaan paniikki iskee taas ja sitä kautta ahdistus ja masennus (lääkitys on psykiatrin määräämä)

Olen käyttänyt alprox 0.5mg (xanor määrättiin mutta vaihdoin siis halvempaan vastaavaan eli alproxiin) nyt reilun kuukauden, annostus oli 1-2 tablettia 3 kertaa päivässä, aloittelin tuolla 1x3 tabletilla mutta nyt on pitänyt nostaa annosta, eli otan yleensä 1.5 tablettia 3 kertaa päivässä, välillä 1.5+1.5+2 eli tällä hetkellä annostus n. 2.5mg päivässä.

Ja kyllä nopsaan huomaa kun on taas lääkkeen aika, eli iskee ahdistusoireita jos ei muista ajoissa ottaa, eli aika säännöllisesti samaan aikaan pitää aina ottaa ettei oireet iske. Lääkäri suositteli ainakin 3kk jatkamaan tätä. Olisin itse halunnut mieluummin mielialalääkket, kun nöihin todella koukuttuu, ja se lopettaminen voi olla ongelmallista. Mutta lääkäri määräsi näin, joten kaipa se sitten vaan pitää näitä popsia ja toivoa että joskus pääsee eroon...

15

farmakan mukaan paniikkihäiriössä jopa 8 kuukautta, jos välillä kysytään psykiatrilta mielipidettä. Tosiaan, heti huomaa omasta olosta, paljonko lääkettä on ottanut. Tuolla 3 mg:lla ei ole mitään paniikkia, kun taas 1,5 mg päivässä on sellainen annos, jolla en paljon postilaatikkoa kauemmaksi halua lähteä. Tässä on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa mukana. Pelottaa ajatus, ettei lääkäri uusikaan reseptiä (käyntiväli noin 1,5 kuukautta), en tajua miten sitten taas selviän. Kotiinko sitten pitää jäädä kökkimään?



Takana on avioero, molempien vanhempien kuolema, oman kroonisen sairauden puhkeaminen, lapsen sairaus, työpaikan menetys; kaikki kahden vuoden sisällä. Lääkärini on psykoterapeutti: eikä kai nyt sen kummempaa kuin että 1,5 kuukauden välein käyn hänen luonaan " juttelemassa" . Mitenkäs sinulla 15?

Tästä asiasta aion kyllä ottaa yhteyttä johonkin, en vielä tiedä minne. Mutta ei voi olla totta, että tuollaiset mollaajat saavat kirjoitella mitä sattuu eikä palstan pitäjä reagoi mitenkään.

Ja koko ajan olen sanonut että olen sitä mieltä että. Se ei ole mitään mollaamista!!

On se ihme kun aikuiset ihmiset eivät kestä jos jollain on eriävä mielipide jostain asiasta!

Ja tässä ketjussa ns. mielenterveyspotilaat ovat haistatelleet toisin ajattevia, että lukekaas nyt noi kaikki uudelleen ja ajatelkaa, kuka mollaa ketäkin!!!

Ompas paljon laiskoja " masentuneita " ottakaa ihmiset itseänne niskasta kiinni. Te elätte suomessa, täällä on kaikki hyvin. AJATELKAA jos eläisitte jossain irakissa sodan keskellä tai afrikassa nälkää näkemässä, sitten voisi jo vähän masentuakkin. Hävetkää!!!!

sen sijaan, että ajattelemattomat/ asiasta tietämättömät ihmiset voisivat haukkumisen sijaan nauttia siitä että ovat terveitä (?), ja hyväksyä kaikenlaiset ihmiset. Minä en toivo näitä olotiloja kenellekään!! Onhan esim. korkea verenpainekin sairaus, ja siihen tarvitaan lääkettä, ei se sairaus tahdonvoimalla katoa. Samalla tavalla pääkopassa voi olla vikaa, ja silloin tarvitaan lääkkeitä/ terapiaa jne. Se ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, ettei voisi elää normaalia elämää, pitää huolta perheestään jne. Ja hullut ovat erikseen. Oikeasti hullu ihminen on sairaudentunnoton.



Mukavaa syksyä KAIKILLE!

up

Huhuu minä täällä taas, minä jota risoo, että poistat systemaattisesti minun kertomukseni. Joo itsemurhat ja lasten masennus voi olla kamala juttu, mutta ei mikään syy poistaa tekstiä. Onko kivaa mitätöidä toisen elämä viemällä häneltä äänen? Tottakai se on. Olethan kiusaaja.

karmaiseva elämä. Koirallekaan ei toivoisi elämääni enkä päivääkään eläisi uudelleen. Tämän taudin diagnosointi on pahasti retuperällä, koska lääkäriin mennään masennusvaiheessa ja saadaan sitten vääriä diagnooseja.



Minulla myös on ollut hengenlähtö lähellä pari kertaa. Helpotti ihan mielettömästi tajuta lopultakin mistä kaikki johtuu!

olen huomannut sairaudessani myös hyviä puolia. Ensinnäkin sen, ettei tarvi enää miettiä jonkun romahduksen jälkeen että johtuuko tämä nyt liian aikaisin aloitetusta pottatreenauksesta ;). Eli kun tietää että vika on rakenteellinen, eli aivojen erilainen tapa reagoida stressiin, ei tule niin kiusausta pohtia vanhempien osuutta ja se vähentää mahdollista katkeruutta.



Toiseksi on sen verran hyvä syy pitää huolta itsestään, että tulee käytyä lenkillä (hyvinä aikoina ahkerasti) ja syötyä terveellisesti. Napsin vitskuja ja niin edelleen. Ehkä tämä on hyödyksi viimeistään myöhemmällä iällä.



Kolmas hyvä puoli on se, että pärjää paljon paremmin ihmisten kanssa kuin tavisporukka. Näen ihmisistä tasoja, joita muut ihmiset ei näe. Ymmärrän toimintojen motiiiveja, joita muut ihmiset ei näe. Ihan käytännössä olen huomannut tästä olevan hyötyä asiakaspalvelu-puolessa. Mulla on usein hauskinta ns. vaikeiden asiakkaiden kanssa, jotka syö mun kädestä ;).



Ja ylipäänsä, kun olen nyt selvinnyt tänne asti, mulla on varsinainen musta vyö mielenterveysasioissa. Ei ole itsehoito-opasta tai psykateoriaa, jota en ole lukenut epätoivon syövereissä :). Koen, että ymmärrän ihmisluontoa paljon syvällisemmin kuin nämä " se on asennekysymys" -ihmiset. Heiltä menee ohi aivan mieletön siivu ihmisyyttä. Heillä on suorastaan väärä käsitys lajista, johon he itse kuuluvat :).

Lihottaako ne lääkkeet jotenkin itsessään (miten?!!!) vai syökö sitä jotenkin enemmän kun on lääkityksellä vai? Mulla epäillään kaksisuuntaista enkä kestä henkisesti, oikeasti, jos vielä lihon lisää!!!!!!! Oikesti olen tämän takia erittäin vastahakoinen aloittamaan lääkityksen. Itseinho on tarpeeksi suuri jo näistä 10 ylimäääräisestä jotka on nyt.