heteroperheen puolesta :)
Kommentit (48)
että monilta muiltakin eläimiltä löytyy homoseksuaalista käytöstä? Etenkin kääpiösimpansseilta.
Samoin voisitteko perustella miksi nimenomaan homous on luonnotonta. Toki se on vähemmistönä verrattuna heteroseksuaalisuuteen, mutta onko sitten esim. joku tietty hiusväri luonnotonta jos se on vähemmistönä (esim. punatukkaiset)?
Monissa tutkimuksissa homouden syistä on löydetty viitteitä siitä että perimä vaikuttaa, samoin äidin raskauden aikainen hormonitasapaino eikä näinollen kiinni vain ja ainoastaan yksilön valinnasta tai jostain traumaattisista kokemuksista.
Tilanne Suomessa
Suomen lainsäädännössä adoptio sallitaan vain aviopareille ja yksin eläville. Samaa sukupuolta olevalla parilla on mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen, joka poikkeaa oikeudellisesti avioliitosta käytännössä vain adoptio-oikeuden ja yhteisen sukunimen saamisen osalta.[10] Monet homo- ja lesboparit hankkivat ja kasvattavat lapsia, mutta heillä ei ole oikeutta myöskään ns. sisäiseen adoptioon eli kumppanin biologisten lasten adoptointiin. Vaikka vanhemmuus on tällaisessa tilanteessa käytännössä jaettu, oikeudellisesti lapsella voi olla vain yksi isä ja yksi äiti. Tällaisten sateenkaariperheiden vanhemmilla on oikeus yhteishuoltajuuteen, mutta huoltajuus eroaa juridisesti vanhemmuudesta muun muassa elatusvelvollisuuden ja perimisoikeuden osalta. Huoltajuus myös päättyy lapsen tullessa täysi-ikäiseksi.
Sisäisessä adoptiossa ongelman voi aiheuttaa esimerkiksi se, jos lapsen oikeus toiseen biologiseen vanhempaan on juridisesti katkaistu häntä kuulematta. Tämä saattaa myöhemmin aiheuttaa ristiriitoja lapsen ja adoptiovanhemman välillä. Toinen ongelma koskee rekisteröidyn parisuhteen purkamista, koska tällöin ei välttämättä ole lapsen eikä rekisteröidyssä parisuhteessa olleen biologisen vanhemman edun mukaista, että adoptiovanhempi säilyttäisi oikeuden lapseen tai olisi sukulaisuussiteen puuttumisesta huolimatta mahdollisen huoltajuuskiistan osapuoli. Parisuhteen purkautumisen jälkeen sosiaalinen vanhempi saattaa menettää kiinnostuksensa lapseen[15]. Jos biologinen vanhempi kuolee, ei ole selvää, vastaako lapsen parasta se, että biologisen vanhemman rekisteröity puoliso olisi etusijalla pohdittaessa lapsen sijoittamista ja huoltajuuskysymystä. Selvitettäessä lapsen lähipiiriä laajemmin kysymykseen voisi tulla myös sijoittaminen isovanhemmille, muille edesmenneen biologisen vanhemman sukulaisille tai mahdollisesti elossa olevalle toiselle biologiselle vanhemmalle. Tällaisesta lähiomaisten selvittämisestä käydään keskustelua lasten sijoituskysymysten yhteydessä.[16]
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2003 mietinnön Lapset ja rekisteröity parisuhde, jossa selvitetään rekisteröidyssä parisuhteessa elävien homo- ja lesboparien lasten aseman ongelmia. Erityisesti huomion kohteena oli kysymys perheen sisäisen adoption sallimisesta, jota työryhmä suosittelikin lasten aseman parantamiseksi. Toimikunta katsoi, että sisäinen adoptio ratkaisisi useimmat ongelmat, joita rekisteröidyssä parisuhteessa elävien vanhempien lasten asemaan nykyään liittyy. Samoin mietinnössä suositellaan mahdollisuutta yhteisen ottolapsen ottamiseen silloin, kun lapsi kuuluu rekisteröidyssä parisuhteessa elävän parin lähipiiriin ja hänen perhetilanteensa on mietittävä uudelleen esimerkiksi vanhempien kuoleman vuoksi.[17]
Sosiaali- ja terveysministeriön mietintöön Lapset ja rekisteröity parisuhde ovat ottaneet kantaa muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Kirkkohallitus. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei hyväksyisi perheen sisäistä adoptiota rekisteröidyssä parisuhteessa. Perusteena tälle on lapsen oikeus isään ja äitiin. Sisäinen adoptio muuttaisi oikeudellista vanhemmuuden käsitettä siten, että lapsella voisi olla useampi kuin yksi oikeudellisesti määritelty isä tai äiti. MLL:n mukaan sisäisen adoption hyväksyminen vaikuttaisi myös tuleviin perhepoliittisiin ratkaisuihin mahdollistaessaan sen, että lapsella voi olla kaksi oikeudellista, samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Tällaisissa perheissä elävien lasten aseman epäkohtia pitäisi liiton mukaan korjata muilla keinoin, esimerkiksi perintö- ja lahjaverolakia muuttamalla.[18] Kirkkohallitus puolestaan kaipaa asiasta tarkempaa selvitystä ennen adoption mahdollistamista. Se katsoo, että suhde molempia sukupuolia edustaviin vanhempiin on tarpeellinen lapsen psykoseksuaalisen kehityksen kannalta.[19]
Kansainvälinen adoptio
Sosiaali- ja terveysministeriön mietinnössä pohditaan myös kansainvälisen adoption sallimista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville pareille. Työryhmän mukaan adoptio voi olla lapselle niin rasittava prosessi, ettei sitä kannata vaikeuttaa sijoittamalla lapsi homo- tai lesboperheeseen. Toisaalta mietinnössä huomautetaan, että vanhempien kuuluminen johonkin muuhun vähemmistöön voi olla lapselle aivan vastaavanlainen rasite. Myös luovuttajamaan suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin vanhempiin voi aiheuttaa ongelmia
Minusta kirjoituksesi on vaan yksinkertaisesti liian kauan omissa liemissään muhineen puhetta. Astu alas norsunluutornistasi muitten kuolevaisten joukkoon. Voit yllättyä siitä miten monimuotoisuus kukoistaa ja hyvä niin.
Minusta kirjoituksesi on vaan yksinkertaisesti liian kauan omissa liemissään muhineen puhetta. Astu alas norsunluutornistasi muitten kuolevaisten joukkoon. Voit yllättyä siitä miten monimuotoisuus kukoistaa ja hyvä niin.
Ajattelin pysytellä täällä tornissani - kiitos vaan ;-).
Itseasiassa ihan mukava olisi, jos useampi olisi valmis kapuamaan tänne minun kanssani; alkaa käymään olo yksinäiseksi tänä yltiösuvaitsevaisuuden aikakautena.
Itseasiassa ihan mukava olisi, jos useampi olisi valmis kapuamaan tänne minun kanssani; alkaa käymään olo yksinäiseksi
Minusta ei. Tärkeintä lapsen kasvulle ja kehitykselle on perusturvallisuus, ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä sukupuolta vanhemmat sattuvat olemaan. Tai kuinka monta heitä on. Itse asiassa pitäisin sateenkaariperheitä jopa parempana vaihtoehtona lapsen turvalliselle kehitykselle, koska heillä on parhaassa tapauksessa kahden äidin lisäksi kaksi isähahmoa. Sateenkaariperheet harvemmin ovat eristäytyneitä oman genrensä sisälle, joten erilaisia perhemalleja, miehen ja naisen malleja lapsi saattaa saada jopa paremmin kuin perinteisessä heteroperheessä.
Olen asunut yhteiskunnassa, jossa suomalaisen kaltainen ydinperhe herättäisi säälinsekaista ihmetystä. Lapsia kasvattaa vähintään suuri suku, ja yleensä myös kokonainen kylä, eikä äidin tai isän roolia ole nostettu jalustalle samalla tavoin kuin täällä. Kasvatustulokset ovat parempia kuin täällä. Lisäksi sosiaalinen tutka huolehtii siitä, että lastensuojeluviranomaisia ei tarvita. Jos lapsen vanhemmat perseilevät, vanhemmilta ei kysytä mitään vaan lapsi siirretään muitta mutkitta sellaiseen paikkaan, jossa hänestä huolehditaan.
Lapsella on erityinen suhde äitiinsä ja voi olla erityinen suhde isäänsä. Lapsi ei kuitenkaan kyseenalaista sitä, mitä sukupuolta tai seksuaalista suuntausta hänen erityiset ihmisensä edustavat. Pääasia, että rakastava ja turvallinen aikuinen on siinä läsnä, ja lapsi voi turvata häneen, kun turvaa tarvitsee.
Me aikuiset siirrämme omat ennakkoluulomme ja tapamme ajatella lapsiimme.
Kontrollifriikki ja narsisti.
Näin lyhyesti. Olen todella iloinen, että olet yksin siellä tornissasi, koska sen vain kertoo, että suurimmalla osalla on arvot kohdallaan ja kunnioitus toisia ihmisiä ja heidän tapaansa elää kohtaan.
Onneksi suurin osa pystyy rakastamaan muitakin kuin vain itseään ja omia luonnonmukaisia "aikaansaannoksiaan.
Entä kun on mies ja nainen (=ainoa oikea lisääntymismuoto mielestäsi),
*) Miten niin ainoa oikea lisääntymismuoto *mielestäni* (?) - sehän on se Ainoa Oikea lisääntymismuoto. Mitä muita luonnonmukaisia lisääntymismuotoja sinun mielestäsi sitten on olemassa, kuin seksuaaliakti miehen ja naisen välillä (ts. miehen ja naisen sukusolujen yhdistyminen)?
joiden luonnon mukaan tulisi pystyä lisääntymään. Mutta toisen sukusolut eivät olekaan kunnossa ja tarvitaan tätä anonyymiä spermaa tai munasoluja. Osoittaako myös luovutettujen sukusolujen käyttäminen parilta (nainen ja mies) harkitsemiskyvyttömyyttä ja vastuuttomuutta?
*) Kyllä minun mielestäni osoittaa. Lähteä tieten tahtoen tekemään tähän maailmaan uutta lasta, joka syntyy vailla kontaktia (/ tietoisuutta) toisesta (bio) vanhemmastaan ja sitä kautta vailla tietoa todellisista juuristaan. On vastuutonta leikkiä toisen elämällä tällä tavalla.
Itse olen luovuttanut 3 kertaa munasoluja ja ainoa asia, jota toivon on se, että tätä lasta rakastetaan. Sillä ei ole väliä onko vanhempia yksi, kaksi vai kaksi äitiä tms. Tärkeintä on vastuunkantaminen ja rakkaus.
*) Huom. Paino sanalla sinä *toivot* - sillä sitä sinä vaan voit luovuttamisen jälkeen tehdä; toivoa, että lapsi syntyy hyvään tilanteeseen ja, että häntä rakastetaan kuin omaa (bio) lasta jälkeläistä rakastettaisiin. Varmaksihan sinä et voi tätä tietää. Sinä et voi tietää millaisia vaikeuksia lapsesi elämässään kokee, sillä sinä elät elämääsi toisaalla. Ainoa keino varmistaa omien lasten turvallisuus ja rakkaudessa oleminen on yksinkertaisesti hankkia omat lapsensa ihan itse, ja huolehtia heistä itse. Minun mielestäni sukusolu ei (todellakaan) voi koskaan olla "lahja" - se on osa sukunsa geneettistä perimää ja erottamaton osa sitä ihmistä, jonka sisällä se on muodostunut. Sairasta on ajatella niin, että nämä kaksi asiaa (sukusolu ja ihminen) voidaan erottaa toisistaan kliinisissä olosuhteissa ja laittaa alulle uusi "tehdasvalmisteinen" ihminen.
Elät mielestäni hyvin ahdasmielisessä maailmassa.
*) Kiitos samoin. Minusta sinä elät hyvin lapsenuskoisessa ja harhaisessa maailmassa - maailmassa vailla luonnonmukaisuutta ja oikeanlaisia eettisiä arvoja. Maailmassa, johon ei mahdu syvä ymmärrys siitä, että jokainen aikuinen kantaa tekojensa seuraukset - mistä sinä voit tietää mitä seurauksia tällä kaikella juurettomuuden lisäämisellä on tänä päivänä, kun tämä kaikki lääketieteen mahdollistama sukusolupelleily on ollut mahdollista vasta niin vähän aikaa, ettei siitä ole olemassa (kattavia!) tutkimustuloksia? Ja vaikka olisikin, niin kuinka kattavaa voi olla ihmisten onnellisuuden tai psyykkisen tasapainoisuuden tutkimus? Saadaanko näihin asioihin koskaan kunnollisia / kaiken kattavia vastauksia? Oletko ottanut huomioon, ettei tämä kaikki ehkä olekaan ollenkaan niin yksinkertaista, kuin sinä luulet?
Onko sinulla lapsia? Vai oletko vastuusi ymmärtävä ja et halua lapsia, koska on todellakin mahdollista, että lapsesi olisi homoseksuaali. Mitä sitten voisit muuta tehdä kuin pitää kiinni maailmankatsomuksestasi ja mielipiteistäsi ja kieltää lapsesi? Tietenkin jos olet niin vastuuntuntoinen, järkevä, ennalta kaiken suunnitteleva jaa ennalta kaiken harkitseva kuin annat ymmärtää, niin et varmaankaan ota sitä riskiä, että lapsesi olisi homoseksuaali, eikä näin voisi kasvaa onnellisena ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.
*) Kyllä minulla on 2 lasta. Ja jos he päättäisivät elää tulevaisuudessa parisuhteessa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, ei minulla olisi sitä vastaan mitään (meillä itseasiassa on monta homoa ja lesboa suvussa - asia ei ole sinällään mitenkään vieras, tai "kamala"), mutta toivoisin, että sen verran järkeä olen saanut heihin kasvatettua, että he osaisivat pysytellä tälläisen sieluttoman toiminnan (sukusolukikkailun) ulkopuolella.
ps. Tärkeintä on rakkaus.
*) Totta. Mutta millaisilla toimilla me loitonnamme itseämme rakkaudesta? Onko tämä rakkaudellista toimintaa? Minusta rakkautta olisi pitää huolta (ja kantaa vastuuta) omista sukusoluistaan, ja myöskin niistä syntyneistä lapsista. Meillä taitaa olla kovin erilainen käsitys rakkaudesta.
t. 23 & 29