Toukokuiset -08!
Olen vaikka ja kuinka monta kertaa kirjoitellut tänne mutta aina tekstit katoaa jonnekin, toivottavasti nyt onnistuu...
Meillä vappu sujui mitä parhaimmin, TYTTÖVAUVA SYNTYI 1.5 KLO 04.13 =) Pituutta hänellä oli 50,5cm ja painoa 3195g, että aikas komian kokoinen kun rv 37+0 synnytys käynnistettiin niiden korkeiden sappiarvojen ja raskausmyrkytyksen takia. Synnytyksessä sydänäänet laski niin, että imukupilla piti tyttö saada vauhdilla maailmaan ja samantien veivät hänet teholle, ettei saatu nähdä vasta kun 10 aikaan aamulla.. Oli siinä vanhemmilla hätä kädessä kun tyttö kiidätettiin heti pois eikä itse tiennyt lainkaan miten hän voi... Antibiootit hänelle aloitettiin (varmuuden vuoksi) ja sokeri seurannassa sekä tipassa oli, viimeiset pari sairaalapäivää seurattiin biliarvoja keltaisuuden takia mutta keskiviikkona saatiin tyttö kotiin =) Eli nyt on kaikki kunnossa kun tänään käytiin kontrollissa niiden biliarvojen takia, mutta nekin on kohdillaan.
Nyt opetellaan uutta ja ihmeellistä elämää, on tämä vaan niin ihanaa. Oma rakas tyttö kun tuhisee tissillä (ja muutenkin) niin ei ole sen voittanutta. Isästäkin huomaa, että toinen nainen on hänen elämäänsä tullut ja pahasti on vaimon ohi tämä uusi tulokas kiilannut, niin kuin kuuluukin =) Aika tasaista tämä elämä on toistaiseksi ollut, tyttö syö ja nukkuu niin että vanhemmatkin saa hyvin levätyksi. Tosin eiköhän aika näytä muutakin kuin nukkumista ja syömistä... Vielä toistaiseksi tyttö täytyy herätellä jos ei itse heräile, niin neljän tunnin välein..
Tällaisia kuulumisia täältä... Ja tosiaan kovasti olen yrittänyt tänne kirjoitella mutta kun ei mun tekstejä ole huolittu tänne... Mitenkäs te jakselette??
eppu ja pikku tuhisija viikko+1päivä
Kommentit (275)
Teillä onkin sitten juhlista pitävä pikkumies lupiini! =) toisin kuin meillä..=)
Mä oon miettinyt ihan samoja mitä sinä lupiini! Tuntuu, että päivät on hieman tylsän sorttisia tuon vauvan kannalta kun samat kuviot pyörii koko ajan (vaikka rutiinithan ne tärkeitä on ja varmasti vauva viihtyy, mutta kun kaikkee sitä tulee mietittyä). Yritän helistimiä heilutella ja kirjoja esitellä mutta kun tuo tyttö ei ole niistä tippaakaan kiinnostunut. Samoin ostin sellaisen "leikkimaton", missä on värejä ja jos jonkinlaista härveliä nurkissa, niin eipä sekään ainakaan vielä toimi ihan tarkoituksen mukaisesti... Siispä enimmäkseen mekin vaan höpötellään toisillemme ja hymyillään, mutta kaipa nuo sitten ovat riittäviä virikkeitä vauvalle. Ainakin toivottavasti!
Jokos teillä lupiini jaksetaan päätä kannatella?? Meillä olalla ollessa ja muutenkin pysty asennossa pää pysyy hienosti mutta vatsallaan ollessa on melkoista hemppumista vielä. Välillä tyttö jaksaa hienosti pitää päätään pystyssä makuultaankin mutta sitten väsähtää.
Olin tässä taannoin lääkärini vastaanotolla (ei neuvolan puolella), niin kovasti suositteli tekemään toisen vauvan heti perään.. Niin,niin.. taitaa olla hieman helpommin sanottu kuin tehty! Mutta nyt aatokset on siihen suuntaan, että vuoden alusta koitettaisiin pari kertaa josko tärppäisi. Mieli voi tietysti muuttua kun tyttökin on vasta niin pieni mutta nämä ovat tämän hetkiset aatokset. Mutta eikös elimistö ole tosi herkillä synnytyksen jälkeen, että todennäköisyydet tärppäämiseen voisi olla paremmat näin pienellä välierolla. Se onkin yksi pääsyy, minkä takia lähdettäisiin hoitoihin näin pian, millään ei jaksaisi enää montaa hoitoa läpi käydä... Kyllähän se hieman hirvittää, että sitten jos sattuisi onnistumaan niin lapsilla olisi n. 1,5 vuoden ikäero mutta kaipa sitä jaksaa!!
Kuukautisista, niin kyllä ne vaan paukahti heti tulemaan!! Olin jo varma, että ne ensimmäiset olikin vaan jälkivuodon jatkumista, eikä huolta olisi siis vielä hetkeen. Mutta ei! Alkoi jälleen, ovat vaan epäsäännölliset, niin kuin jälkitarkastuksessa sanottiin niiden helposti olevan varsinkin imettäessä.. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok, paitsi tuntui, että oli sellainen hätäinen tarkastus. Mahtoikohan kaikkee edes tutkia mitä olisi pitänyt kun menin ylimääräisenä potilaana.. Ehkäisyä kovin koitti meille saada mutta tosiaan kieltäydyin kohteliaasti, jos meille luomuihme paukahtaa niin tervetuloa vaikka samantien.. Vielä ei kylläkään ole päästy peittoa heiluttelemaan (muista syistä kun synnytyksestä), mutta sitä hetkeä kovasti kyllä jo oottelen!! On sen verran pitkä aika viime kerrasta, että alkaa kärsivällisyys jo loppumaan =) Muutaman kerran ollaan hieman päästy siihen suuntaan mutta tyttö on alkanut sopivasti juuri silloin kähjäilemään, että miten mahtaa tuo onnistua kun lupa saadaan vihdoin kunnolla yrittämään. Jokos teillä on kokeiltu miten synnytyksen jälkeen helliminen onnistuu??
eppu ja tyttönen huomenna 10viikkoa =)
Meillä kannatellaan päätä vatsalla ollessa jo hyvin. Nostaa käsilläkin itseään koholle eli välillä on koko ylävartalo ilmassa. Tuollain ei kuitenkaan jaksa kauaa olla, mutta pelkää päätä kannattelee jo pitkiä aikoja. Monestihan sitä sanotaan että pojat kehittyisivät nopeammin fyysisesti. Ja myös että jos sosiaalisella puolella on kehitys nopeaa, niin fyysisellä sit hitaampaa ja päin vastoin. Meillä kun on tuo sosiaalisen puolen kehitys hitaanpaa. Jokeltelua tulee vieläkin ihan satunnaisesti, tyyliin kolme äännähdystä päivässä.
Olin kahvittelemassa tänään. (siellä oli paljon muitakin lapsia ja totesin meidän pojan olevan melkoisen pullea :) Poika alkoi näyttää hieman kärttyiseltä ja nousin pöydästä samantien sillä ajatuksella että me lähdemme siinä vaiheessa seuraavaan kyläpaikkaan, jotta matka menisi vielä unessa ja söisimme vasta siellä. No eipä sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti! Huuto koveni ja koveni. Lopulta jouduin syöttämään hänet autossa tienlaidalla... Näin on käynyt jo pari kertaa! Ennen liikkeellä oleminen sai pojan pysymään unessa ja tyytyväisenä. Nyt herätään ja vaaditaan ruokaa ihan missä vain.
Ei ole meilläkään lempi vielä leiskunut ja illat on sellaista rallia pojan kanssa että voi jopa mennä vielä hetki ennen kuin...
Anteeksi ihan hirveästi kun en ole kirjoitellut aikoihin. On tosiaan tuo ihana pakkaus vienyt niin hurmioon etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella edes ja viikko oltiin mökilläkin ilman koneita. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Jäbä on jo yli kuukauden...vastahan hän syntyi...
Meillä on ollut sukulaisia kyläilemässä ja eilen tuli yksi Jäbän kummeista Suomeen ja tuntuu, että aika juoksee ihan siivillä! Lauantaina on meilläkin sitten ristiäiset ja tuntuu, että on vielä vaikka mitä tekemättä! On vielä päättämättä kumpi kastemekko laitetaan...meillä oli kummitytön kastemekko laitettu valmiiksi sinisin nauhoin ja sitten saatiin isännän vanhemmilta kuulla, että isännän vanha kastemekko on tallessa. Pikkasen rupesi harmittamaan kun eivät olleet aikaisemmin siitä mitään puhuneet ja oltiin toinen jo laitettu kondikseen. No, saapi nähdä kumpi tulee laitettua.
Yritän tässä muistella mistä on ollut puhetta...raskauskilot on kaikki lähteneet ja lisäksi vielä pari kiloa. Imetys on jatkunut todella mainiosti. Päivisin syödään noin parin tunnin välein, välillä tulee pitempiäkin välejä ja öisin Jäbä syö pari kertaa eli hyvin saadaan yöllä nukuttua koko perhe. Vähän meilläkin tuo masu vaivaa, mutta edelleenkään ei itketä masuvaivoja, ängetään ja muristaan vain. Disflatyliä on annettu ja se on auttanut.
Ei vielä lelut jaksa kiinnostaa, valot on tosi kivoja sekä television katselu. Ja iskän ja äiskän kanssa leikkiminen ja juttelu on tosi kivaa ja naurattaa kovasti. Hoitopöydällä on iskältä saatu tikru-soitin ja se on kyllä kiva juttu ja tädiltä saadussa soittorasiassa on tuttu ja rauhoittava melodia, jota Jäbä kuunteli jo masussa kelliessään.
Päätä Jäbä jo kovasti yrittää kannatella. Olalla ja pystyssä ollessa ei ole puhettakaan, että voisi nojailla olkapäätä vasten vaan päätä pidetään upeasti pystyssä ja masulla ollessaankin jo hetken jaksaa kannatella.
Meillä oli tuo 3vk neuvolakin jo. Hienosti oltiin kasvettu, paino oli jo 4470g ja pituus 55cm. Ja pipon ympäryskin 37. Seuraava neuvola onkin jo ensi torstaina.
Voi kauhea, huomasin juuri kuinka paljon kello on. Jäbä nukahti ysin aikoihin ja myö ollaan Jäbän kummitätin kanssa istuttu ja juoruiltu niin on tuo kellokin näköjään mennyt omia menojaan. Mutta nyt on pakko mennä maate. Saas nähdä koska herätään syömään, tietysti heti kun mie pääsen uneen.
Mukavaa loppuviikkoa ja yritän tulla ahkerammin kirjoittelemaan.
SolinaPolina ja Jäbä
Hienoa sp, että teilläkin on hyvin lähtenyt arki käyntiin! =) Noista kiloista olen sulle kyllä kateellinen =) Kuka pirulainen on sanonut, että imetys laihduttaa?!? NO EI TODELLAKAAN LAIHDUTA!!! Nyt olen juhannuksen jälkeen ollut syömättä karkkia (millä varmasti olen suuren osan saanut tämän massan kasvatettuakin) ja sitä ennen oli myös pitkä tauko. Myöskin muita herkkuja tulee huomattavasti vähemmän mussutettua.. Mutta kilot ne on ja pysyy!!! Tai pientä laskua on taas havaittavissa, enää on 4-5kg jäljellä, taitaa kuitenkin olla ikuisuus projekti nämä kilot! Sitä vaan olen miettinyt, että josko sitä toista alkais yrittään vuoden alusta niin siksi olisi pakko saada ainakin kaikki tämän raskauden tuomat kilot pois! Mielellään vielä muutama lisäkiloki, kun tätä painoa nimittäin on ja paljon. Pitäis jotenkin yrittää sitä raskausdiabetestakin ehkäistä mahdollisessa tulevassa raskaudessa...
Meillä tyttö on ihmeellisesti vähdännyt pari päivää!! Nukahtaminen tuntuu olevan melkoisen taistelun takana, aamulla voi nukahtaa itekseen vähän niin kun vahingossa mutta muuten heräilee vähän väliä ja kaipaa läheisyyttä paljon enemmän mitä aikaisemmin... Samaten järsii nyrkkiään ja on alkanut kuolaamaan.. Mä todella toivon, ettei vaan hampaita ala tulemaan vielä!! Muuten ei tissiä tarjota enää!! Mutta muuten elämä menee tasaiseen omaan tahtiinsa =)
eppu ja kullanmurunen 10viikkoa
Voi, olen todella pahoillani!! Jaksamista teille! Ja toivottavasti pikkupakasteista onnistuu uusi raskaus pian!
On vaikea iloita raskaudesta kun ei voi tietää miten käy. Elän sellaista JOS-elämää, ja kaikki keskustelut etenee malliin " JOS raskaus etenee, niin isänpäivänä voimme kertoa sukulaisille" tai " ensi kesänä JOS meillä on vauva, jää veneenosto tekemättä" . Kai sitä rakentaa suojamuuria ympärilleen ettei sattuisi niin kamalasti JOS kaikki ei mene kuten toivoo.
Parasta teille toivoen,
Irudis
Vähän pinoa nostelen ettei ihan vallan kadota ruudulta =)
Täällä vointi on kanssa erinomainen, töitä oon jaksanut tehdä ja masu senkun kasvaa. Kelassa käytiin äitiyspäivärahasta juttelemassa, niin minimi se ei ainakaan ole. Onneksi! Mutta silti vaan 400¿ vuoden 2006 tulojen(?) mukaan.. Viimeisen puolen vuoden tulojen mukaan ei kuulemma voida laskea kun olen opiskelija ja tehnyt nyt töitä pätkissä.. Uskomatonta, kyllä ne aina keksii jotain millä kiertää!! Mulla todennäköisesti tuo raha tulisi mulla isommaksi näiden viimeisen puolen vuoden tulojen mukaan jos vaan töitä pystyn tekemään, mutta ei niin ei! =/ Varmuuden vuoksi vien tulolappuset kelaan vasta kun äitiysloma alkaa jos vaikka sittenkin saisin enemmän rahaa, mutta täti kelassa sanoi, että on aika epätodennäköistä.
Että tällaisia kuulumisia tällä kertaa..=)
eppu rv 24+4
moikka
Olipa ihana neuvolakäynti tänään! Siellä oli mukana kätilöopiskelija joka on ihan opintojensa loppusuoralla. Oli niin lämmin ja aurinkoinen ihminen että piristi päivää oikein hyvin. Kerrottiin tämä hänellekin.
Painet kunnossa, pissa puhdas, sf 22 tai 23,5cm. Se mitattiin kahteen kertaan ja tuli hieman eri tulokset. On jokatapauksessa keskikäyrällä. Painoa on tullut nyt siitä ajasta kun hoito tehtiin 7kg ja ekasta neuvolakäynnistä 5kg. Vauvan sydän tykytteli siinä 130-140. Kesti jonkin aikaa ennen että syke löydettiin. Taisi olla poju ihme asennossa. Ei ehditty tästä huolestumaan koska potki samaan aikaan selvästi. :)
Saatiin kelalle paperit ja niitä aloin heti täyttämään. Mä vien ne työpaikan palkanlaskennan kautta ja meinasin että jos ne heti tänään laitaisin eteenpäin.
Meillä on täällä tulossa neuvolan kautta isävalmennus (mies pitää miehille ja naiset tekee sillävälin yhdessä kuulemma jotain kivaa, en tiedä mitä), imetystunti (kummatkin mennään tunnin ryhmäopetukseen imetyksen saloista) ja sit olis seurakunnan parisuhdeilta, jossa kerrotaan mitä muutoksia lapsi voi tuoda tullessaan parisuhteeseen. Synnytysvalmennukseenkin saatiin puhelinnumero. Mä ajattelin sen varailla mahdollisimma pian sillä ollaan molemmat vuorotyöläisiä ja se hankaloittaa aina sopivien aikojen löytymistä.
Vointi on yhä mukava. Voisin olla raskaana vaikka kuinka pitkään. Vaikka haluaisinkin jo vauvankin syliini. ;) Supisteluita tulee päivittäin useita kertoja.
Lupiiini 24+2
On ollut aika rankkaa töissä, porukkaa on ollut sairaslomalla ja vapaat on joutunut sitten olemaan töissä. Supistellut on paljon ja viime perjantai oli tosi rankka päivä alusta asti, mutta nyt on taas paremmat olot!! Lauantai-iltana lähdettiin Tukholman risteilylle ja hyvin jaksoin sunnuntaina shoppailla. Nyt on onneksi pari vapaata ja sitten onkin taas yhdeksän päivän työputki.
Tänään olin neuvolassa ¿ paineet oli ok 129/86, pissa puhdas. Hemoglobiini oli taas laskenut, nostettiin rautatabu annostus kahteen päivässä. Painoa oli tullut viime kerrasta 2,2kg¿taitaa nyt meikäläisen paino alkaa nousta..apua¿ja suonenveto jalassa on nyt sitten tuttu juttu täälläkin, tarttee kokeilla nukkua villasukat jalassa, jos se vaikka auttaisi. Ja ahdistamaan on ruennut, välillä tuntuu ettei saa happea, mutta siihenkin taisi löytyä selitys¿mulla on kohtu tosi korkealle noussut ja painaa varmasti niin ei ihmekään, että ahdistaa. Ja kamu oli vielä kaiken lisäksi poikittain ja kun meikäläinen ei mikään pitkä ihminen ole niin sekin kuulemma saattaa aiheuttaa tukalamman olon. Kamu oli taas tosi vilkkaalla päällä ja syke oli n. 158. Ja SF-mitta oli 25cm eli yläkäyrille hypättiin.
Me otettiin se vakuutus Nordeasta, siellä meillä myös kotivakuutus. Vertailtiin kyllä kaikki vakuutusyhtiöt, mutta tämä oli lopulta paras vaihtoehto. Mie sain passituksen samasta syystä kuin Eppu sinne sokerirasitukseen eli BMI on 28.
Ensi viikolla on se sokerirasitus ja lääkäri ajan sain 4.3. Taidan rueta vähän pötköttämään ja katselemaan telkkua ja pyykkiä pitäisi vissiin kans pestä.
Mukavata päivän jatkoa!!
SolinaPolina rv 25+3
Eipä ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua, mutta eipä voinnissakaan mitään ihmeempää ole ollut. Antibioottikuurin sain kun löysivät streptokokin, johan supistuksetkin vähenivät ainakin puoleen... Onneksi kun aloin jo vähän huolestua.
Vatsa sen kun kasvaa kasvamistaan, monet ovat kaksosten puolesta vetoa lyöneet =/ Aluksi se olisikin ollut kiva mutta nyt kun on jo yhteen varautunut niin olisihan se aikamoinen pommi jos nyt sanottaisiin, että kaksosethan sieltä on tulossa! Sokerirasitus on sitten torstaina ja istukkakontrolliultra ensi viikolla. Pinnasänkyä ja hoitopöytää ollaan käyty katsomassa ja aikas huikeissa summissa ne(kin) kyllä ovat. Enää en koe että pystyisin pitkää matkaa autossa istumaan niin ikea vaihtoehto on poissuljettu. Niin paljon kyljistä repii iltaisin ja silloin on istuminen vaikeaa, ettei viitti lähtee itteensä pitkälle reissulle kituuttaan.. No eiköhän me täältäkin jotkin löydetä. Millään ei vaan viittisi ostaa mitään hemppuja ja kunnolliset on aika kunnollisissa hinnoissa.. Kas tässä pulma =)
Taidan olla vähän pehmee tapaus mutta mulla on jo kaikki vauvan vaatteet ollu pesussa ja ne on valmiina kaapissa laitettuna =) Kovasti pieni masussa potkii, välillä oikein itekkin pelästyy että meinaako se vatsan läpi tulla kun niin tempoo =) Mutta on se niin hellyyttävää kun se pieni peppu (?) tuntuu vatsan läpi, ei millään malttaisi odottaa että saa pienen syliin!! Olin kaverin vauvaa katsomassa, hän oli silloin 3vrk ikäinen ja kyllä sitä niin ihmettelee kuinka pienestä ja surkeasta se ihminen lähtee... Ja ihan normaali kokoinen oli vauva syntyessään. Vauvan kun otin syliin niin hän sai heti potkuja pyllyyn, lie tuliko typy mustasukkaiseksi toiselle pienelle vai mitä =)
-eppu ja typynen rv 26+4-
Tultiin juuri neuvolan imetystunnilta. Kaksi kätilöopiskelijaa piti semmoisen. Mulle oli ihmeen tuttuja moni siellä esiintynyt asia. Oikein itsekin yllätyin. Sitä on ilmeisesti tullut hieman lueskeltua ja kuunneltua tarkkaan kavereiden juttuja.
Mulle tuli niin ihana olo siellä. Mun mieheni on oikeasti niin sataprosenttisesti tässä mukana ja kaikin puolin ihana. Siellä oli meinaan yksi suunsoittaja (mies) jonka mielestä miehen tärkein tehtävä lastenhoidossa on pysyä pois tieltä...
Kai sitä nyt hiljalleen saa jo hieman vaatteita hypistellä vaikka ihan kaappeihin asti, jos niin haluaa. Mä en vielä ole sitä tehnyt, mutta mielessä on kyl käynyt et sitä voisi täs ihan vaikka lähiaikoina tehdäkin.
Tänne ei mitään uutta. Pahoinvointi ja supistelut jatkuvat. Olo on kuitenkin edelleen ihan hyvä. Töissä tuppaa väliin hieman tiukemmalle ottamaan, mutta kyllä siellä vielä jaksaa onneksi olla.
Onko teille tullut raskausarpia? Mulle on pari ihan pientä ilmaantunut rintoihin. Aloinkin heti ne huomattuani hurjan rasvailun ja pidän öisin urheilutoppia tukena. Mahaan ei ole ilmaantunut. Mulla vatsan kasvu on ihan keskilinjalla, joten kaippa kasvu on niin tasaista että nahka pysyy mukana.
Joko te olette äippäpakkauksenne saaneet?
Lupiini 26+0
Täytyy kyllä itekin ihastella miehen mukana oloa. Ei varmasti ole kovin helppoa se vierestä katsojakaan, kun äiteen mielialat vaihtelee ja vaatii oman huomionsa. Että kunnialla ollaan täälläkin selvitty =)
Raskausarpia ei ole tainnut juuri tulla, tosin niihin olen kyllä henkisesti varautunut kun niitä jo ennestäänkin on. Rintoihin on muutamat tullut ja jenkkakahvoissa on parit viirut, mutta ne lienee jo aikaisemmin tulleet... En niistä osaa niin hepulia saada, tai tietty jos koko ihon pinta-ala alkaa niistä peittyä niin sitten ei oo kiva!!
Äitiyspakkauksesta tuli lappunen eilen että kahden viikon sisällä olisi tulossa =) Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee taas lisää vaatteita hypistelemään =)
Tänään on vointi melkoisen väsähtänyt kun vaaveli aloitti yli tunnin kestävän jumppansa kahden aikaan yöllä enkä sen jälkeen muuta kuin torkahdin pari kertaa. Aamuvuoro vielä päälle niin meikäläinen on täällä ihan valmis sohvalle pötköttään!! Joten päivän jatkot kumpaisellekin, me kömmitään nyt peiton alle =)
rv 26+5, kolmeakymppiä odotellessa, että olis taas inan turvallisempi olo!!!
Aamulla olin siellä sokerirasituksessa eikä ollut mikään paha homma. Välillä iski huono olo, mutta se meni ohi aina, makuullekin olisin päässyt, mutta jaksoin istua. Oli kirja mukana, joten aikakin meni sitten nopiasti. Huomenna saan sitten tulokset!
Mie oon kauan miettinyt, että joko rupeaisin pesemään vaatteita, mutta olen malttanut vielä odottaa. Maanantaina käytiin valkkaamassa tapetit vaavin huoneeseen ja sitten kun ne on saatu seinille laitettua niin sitten pääsee sisustelemaan ja varmaan sitten rupean vaatteitakin pesemään.
Mie olin kans viime viikolla ystävän vauvelia ihastelemassa ja oli kyllä niin pikkuinen ja ihana. Ja sama juttu kävi kun otin pikkuisen syliin niin heti rupesi potkuja satelemaan masusta!!
Meillä on isäntä kans hyvin jaksanut kaikki meikäläisen mielialan vaihtelut ja vaivat ja jaksaa olla mukana kaikessa. Välillä joutuu komentamaan maate kun meikäläiseen iskee touhupuuska..tosin aika harvoin niitä on ollut¿Ahdistusta ja huonovointisuutta on ollut, se menee onneksi levolla ohi ja on ruennut enemmän pyörryttämään, mutta johtuneisko tuo alhaisesta hemogloniista. En ole huomannut ainakaan, että olisi tullut raskausarpia. Rintoja olen joutunut jo pitemmän aikaa rasvailemaan kun ne ovat kuivuneet ja kutiavat niin hitsisti. Apteekista löytyi hyvä öljy siihen Ceridal, suosittelen sitä.
Taidan mennä vähäksi aikaa makoilemaan, mukavata illan jatkoa!!
SolinaPolina rv 26+2
Myöskin mulla on nyt sokerirasitus takanapäin, eikä tosiaan paha homma ollut!! Huonoa oloa eikä muuta tullut lainkaan, ihme kyllä, mutta nyt pienille päikkäreille. Ja huomenna sitten tietenkin saan ne tulokset.
Alhainen hb kyllä aiheuttaa moisia oireita. Koska Solinapolinalla oli seuraava neuvola että pääsee sen tarkistamaan? Itse jännityksellä odotan ensi viikon neuvolaa, että tietää kuinka hb on taas laskenut, että alkaako rautakuuri vai vieläkö siltä säästyn..
Hauskaa, tapasin äitini tänään ja hää ylpeenä sanoi, että on jo meidän vauvalle ostanut vaatteita. Ihmeen kauan hän onkin saanut itseään pidätellä, antaas kattoo mitä tapahtuu kun mummi pääsee kunnolla vauhtiin...=) Homma voi kyllä karata totaalisesti käsistä =)
Mulla ollut nyt muutamina päivinä sellaista ihmeellistä vatsakipua/arkuutta. Kai sitä täytyy ensi viikkoon odottaa ja ottaa sinne asti rauhallisemmin... Ei oikein kauheesti tee mieli liikkua ylimääräistä kun aina silloin sattuu. Just kun sain sen antibioottikuurin siitä streptokokista loppumaan, ei toista haluaisi enää heti perään alottaa..
eppu rv 27 tasan =) nyt vaavi jo n.1kg painonen, uskomatonta!!!
Voihan kilinkellit!!! Soitin sokerirasituksen tuloksista ja seurantaan jouduin. Näköjään tässä raskaudessa saa kokea kaiken mahdollisen... Paastoarvo oli 5,5 kun yläraja on 5,0 ja 1h arvo oli 11 kun yläraja 10. Terveydenhoitaja kyllä sanoi, että rajat on aika tiukat raskaana oleville ja paastoarvon raja on nousemassa 5,3-5,5, mutta eipä tuo tieto kyllä lohduta yhtään!!! Täytynee myöntää, että mielen veti aika matalalle tämä uutinen. Keskiviikkona kun on se istukkakontrolliultra niin samalla saan mittarin kotiin. Ilmeisesti seurantaa on n. viikko (tai jotain) ja sitten saan ajan äitiyspoliklinikalle. Ja tietenkin ruokavaliota pitäisi alkaa vähän vahtaamaan, minkä aloitan kylläkin jo tänään, vaikka väkisin!!!
mieli matalana, eppu rv 27+1
Voi eppu, harmi kun näin kävi, mutta onneksi arvot ei kuitenkaan niin kovin korkealla ja pysyvät varmasti aisoissa, näin uskomme. Tsemppiä kovasti. Mie olin täysin varma, että meikäläisen arvot on mitä sattuu, mutta toisin kävi. Paastoarvo oli 4,7 ja meillä tuo yläraja on 5,3 ja 1h arvo oli 8,1 ja 2h 6,6. Olin kyllä ihan ällikällä lyöty noista arvoista, meikäläisellä kun on kokemusta korkeista arvoista, lääkkeitäkin on tullut syötyä siihen vaivaan vuosi sitten. Lopetin niiden syömisen kun raskaustesti oli positiivinen.
Mulla on lääkärineuvola reilun viikon päästä eli 4.3., jos huonot olot jatkuu niin saan tietysti soittaa aikaisemmin. Eilisestä asti on ollut aika huono olo melkein koko ajan. Illalla nukahdin jo kahdeksan aikaan ja sain onneksi yön nukuttua tosi hyvin. Tänään oli rankka päivä töissä, mutta selvisin sentään kunnialla. Asiakkaat varmaan ihmettelivät kun puhisin välillä kun mikäkin huonokuntonen kun ahdisti ja välillä pyörrytti! Jos vielä viikonlopun jaksaisi niin sitten olisi pari vapaata!!
Kävin kelan sivuilla katsomassa ja heti seuraavana päivänä tuli lappukin sitten, että äitiyspakkaus on tulossa, tulee nyt varmaan viikon sisällä. Vähän venähti se päätöksenteko kun olin unohtanut jättää Kelaan sen lääkärintodistuksen. Äitiyspäivärahasta en vielä päätöstä saa kun se tehdään viimeisten 6kk tulojen mukaan ja vien tiedot vasta maaliskuun jälkeen. Eli viime tippaan se jää.
Nyt on pakko mennä maate. (Kovasti on tullut makoiltua viime aikoina) Mukavaa perjantai-iltaa!!
SolinaPolina rv 26+4
Moikka
Multa on joskus aikaismmin ennen raskautta otettu paastosokeri ja se oli kyl luokkaa 5.5 silloin. Pitäisiköhän munkin ihan tältäpohjalta pyytää lähete tuohon sokerirasitukseen? Näyttää meinaan aika tiukat rajat olevan tuon sokeriseurannan suhteen.
En ole vieläkään saanut äippäpakkauksesta tai äippärahoista mitään tietoa. :( Olen ihan varma että olen unohtanut jonkun lappusen lähettää tai muuta vastaavaa. Mun virallinen äippäloma alkaa 19.4, sen tiedon olen jo saanut.
Eilen pesin vauvan pussilakanoita ja sellaisia pehmoleluja joita ollaan saatu käytettynä. Uusia pehmoleluja en tietenkään pese. Nyt koneessa on pyörimässä vaatteita!! Voi että mikä fiilis. Ihanaa. Enpä olisi millään uskonut lapsettomuusvuosien aikana tätä pääseväni kokemaan.
Lupiini 26+5
Äippäpakkaus tuli tänään. Hain sen jo postista, mutta en vielä avannut..ajattelin odottaa isännän kotiin töistä, että päästään yhdessä tutkimaan. Ystäväni sai jo pari kuukautta sitten omansa eli on tullut jo tutkittua mitä se sisältää, mutta ihanaa kun pääsee ihan oman paketin kimppuun!!! Enpä olisi joku aika sitten uskonut, että tämä päivä koittaa vielä!!! Meikäläisen virallinen äippäloma alkaa myös 19.4. eli samoin kuin Lupiinilla. Kantsii muuten Lupiini käydä katsomassa vaikka Kelan nettisivuilta et missä vaiheessa sun päätökset menee jos ei mitään rupee kuulumaan. Ja voithan sie puhua neuvolassa noista sun sokeriarvoista ja kysyä pitäiskö sunkin käydä sokerirasituksessa!
Ihanaa kun saa olla kaksi kokonaista päivää kotosalla eikä tarvii stressata työasioita. Eilen oli taas niin hullu ilta et oisin kyllä mieluummin kotona ollut. No, onneksi nyt tosiaan pari vapaata ja loppuviikko on aika helppo kun on lyhkäsiä iltoja kolme¿no sit viikonloppu on taas pitkiä päiviä. Mutta nyt kerätään voimia loppuviikkoon!!
Jaksamisia molemmille!!
SolinaPolina rv27
Kiitos SP vinkistä käydä kurkkaamassa Kelan sivuilta missä mennään. Siellä tosin luki ainoastaan että hakemus on saapunut perille. :( Mulla käsittely nyt tekee jonkun pidemmän lenkin.
Mä itseasiassa mittasin tänään verensokerini. Arvot oli kunnossa, joten olen tainnut muistaa taannoisen paastosokerini väärin.
Mulla on maha saanut ihmeellisen kasvupyrähdyksen nyt. Tuntuu että se olisi venynyt ihan kamalasti! Ihoa oikein kiristää. :)
Onko teillä kuinka vahvasti lapsettomuus vielä mielessä? Mulla se yhä on. Lähinnä että ihmettelen vieläkin raskauttani ja olen yhä vain älyttömän kiitollinen tästä. Koitan nauttia raskaudesta ihan täysillä kokoajan. Mulla on mielessä vahvasti se kuinka meillekin melkein on käynyt toisin. Me meinaan oltiin mietitty että meille tehdään se 4 icsiä ja se siitä. Tärppihän tuli 3icsin passista. Lapsettomuustausta näkyy myös tavastani puhua raskaudesta ihmisille.
Lupiini, myös tasan 27
Pikaisesti tulen tänne kirjoittelemaan kuulumisia. Myöskin meille tuli jo äitiyspakkaus, eilen hain sen postista =) Kovin on vaan isoja nuo vaatteet, ettei ihan pienelle mene mutta eiköhän nuokin vaatteet tule täytetyksi jossain vaiheessa! Tosi hyvä, että solinalla oli sokurit kunnossa. Aika piinaavalta tuntuu alkaa niitä huomisesta lähtien mittaileen =( Ei juuri kiinnostaisi!!
Lapsettomuudesta niin kyllähän se tuolla takaraivossa vielä itsestään muistuttaa. Lähinnä siinä huomaa kun joku puhuu lapsen saamisesta itsestään selvyytenä ym. Silloin tämä tyttö saa kunnon kiukun!!! Mutta täytyy myöntää myös tällaiset tunteet; tässä yksi ilta olin ihan kriisissä että mitä pirua sitä on tullut tehtyä, ei tämä raskaus kiinnosta enää yhtään!! Koko ajan vatsaa kiristää ja sattuu, välillä en pääse itse ylös sängyltä tai sohvalta, välillä saa housut repiä väkisin jalkaan kun ei meinaa pystyä jalkaa edes sen vertaa nostamaan kun sattuu!! Ja myöskin sitä, että en enää ikinä pääse mihinkään. Että nyt on tästä lähtien oltava neljän seinän sisällä.. Mutta tämä nyt oli hyvin lyhytkestoinen tila ja heti seuraavana päivänä olo oli ihan toinen. Mutta kuitenkin sallin nämäkin tunteet itselleni, ei kaikki raskauteen liittyvä tarvi olla niin ihanaa ja pumpulia vaikka tämä on hoidoilla aikaan saatukin. Myöskin siinä poden (siis ihan typerää ja naurettavaa) huonoa omaatuntoa ettei tarvi kesäksi töitä miettiä, tuntuu vielä tässä vaiheessa, että jään kotiin vaan laiskottelemaan. Vaikka tiedän, että todellisuus on ihan muuta mutta olo varmaan johtuu siitä, että oon tottunut töitä tekemään...
Tällaisia hormoonimyllerryksiä täällä..=) Kaikkea sitä sekoileekin! Mutta tänään ensimmäiseen perhevalmennukseen. Tosin kaveri tässä juuri ilmoitti, että ne on aika tylsiä varsinkin tämän päiväinen aihe, väsyttääkin niin vietävästi vielä aamuvuoron jälkeen.. Mutta eiköhän me sinne taaperreta ja katotaan josko jotain opittaisiinkin =)
-eppu rv 27+5
Meillä oli eilen ristiäiset. Oli todella tunteikkaat ja liikuttavat alkuun. Koko juhlaväki taisi tirautella... Loppuun sitten olikin rentoa fiilistä. Nimeä en taida minäkään tänne paljastaa, mutta se sai ihmisten hyväksynnän ja kovin kauniiksi sitä kehuttiin. Poika oli vieraskoreasti koko päivän itkemättä ja hymyili juhlaväelle. Illalla olikin erityisen helppo nukahtaminen. Voisi ihan sen vuoksi juhlia järkkäillä useamminkin.
Meillä ei myöskään kiinnosta juurikaan lelut. Mobilea katselee ja paria sellaista helistintä, jossa on hymynaama niin seuraa katseellaan. Kirjoista olen näyttänyt hieman kuvia eli esim kun on mahallaan lattialla niin laittanut kirjan eteen, jotta voisi katsella, mutta ei nekään kauheata kiinnostusta vielä herätä. Välillä kuvat on kuitenkin mielenkiintoisempia ja katselee silloin niitä tarkkaavaisesti. Musiikista poju tykkää ihan selvästi! Yhdessä tanssiminen on ihan parasta.
Meillä on havaittu nyt mukavaksi jutuksi myös suihkussa käyminen. Kylpeminen oli jo mälsää ja aiheutti usein itkua, mutta suihkussa viihdytään!
Kuinka paljon te aktiviteeraatte lapsen kanssa? Mä olen miettinyt että usein me vain hymyillään toisillemme, jutellaan ja etsitään sitä katsekontaktia. Pitäisikö sitä tehdä jotain kehittävää useammin...? Vaikka kai nuokin on kehittävää!
Mihinkäs SP on kadonnut? On tainnut vauva viedä mukanaan... :)
Lupiini ja poju