Mitä teet, vai teetkö mitään helpottaaksesi miehesi töihinlähtöä aamulla? ov

Eikö heillä ole kasvatusvastuuta omista lapsistaan?

Täälläkin äidit puolustelevat pitkiä hoitopäiviä sillä, että töitä on pakko tehdä.

niin kuinka paljon? Oletetaan, että tekee n. 10-12h työpäiviä, kuten jotkut mammat täällä ovat kertoneet. En oikein ymmärrä, miten siinä voi olla arjessa läsnä ja jakaa käytännössä kasvatusvastuun ym. jos on puolet vuorokaudesta pois ja nukkumiseenkin menee muutama tunti... kuinka paljon siinä sitten todella on läsnä perheelle ja perheessä?

En voi koska mies liikkuu Saimaalla työnsä parissa.

jotta miehen on helppo pukea lapset ja viedä tarhaan.



Itse menen niinä päivinä aiemmin töihin. Haen sitten lapset pois tarhasta. Jos mä vien lapset tarhaan, niin mies ei saa erityiskohtelua.

etsivät ihan itse itselleen vaatteet + ottavat aamupalaa...



Mieskin on yli 10-vuotias ;-).



Alle 10-vuotiaille tarjotaan aamupalaa valmiiksi laitettuna, tosin 9-vuotias myös valitsee itse vaatteensa kaapista, vanhempi silittää tarvittaessa. 4-vuotias on ainoa, jolle joku muu katsoo vaatteet (+ tarvittaessa silittää).



En ole ikinä ymmärtänyt, kuinka kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa jompi kumpi olisi jotenkin vähätaitoisempi _omien_ asioidensa hoidossa.

Kyllä kahdessa lapsessa on tarpeeksi, en tosiaan kolmatta halua.. Huhhuh..

Nimittäin sen, että sillä tavalla syntyy muissa perheenjäsenissä avuttomuutta ja marttyyrimammoja.



Anoppini on juuri tällainen passaajaäiti, joka omien sanojensa mukaan nauttii siitä ja tekee mielellään "kun miehellä on niin raskas työ".



Appiukko ei tämän seurauksena osaa käydä yksin ruokaostoksilla, ei keittää vettä, ei tehdä minkäänlaista ruokaa, tiskata tai laittaa astioita astianpesukoneeseen, silittää, laittaa vaatteita kaappiin eikä käyttää pyykinpesukonetta eikä esimerkiksi kuoria hedelmää. 60-vuotias mies ei siis ihan oikeasti ole _koskaan_ tehnyt mitään edellä mainituista asioista. Miehelle täytyy aamulla tehdä aamiainen (en tiedä kuolisiko muuten nälkään) ja laittaa vaatteet valmiiksi (en tiedä missä kamppeissa muuten lähtisi).



Kun siis joku tässäkin ketjussa ihmetteli, että onko jonkun miehen puhtaiden vaatteiden pukeminen tai diabeetikkoruokavaliosta huolehtiminen vain vaimon vastuulla, niin ilmeisesti tällaisia perheitä todella on.



Huomaavaisuus on aivan eri asia: onhan se parisuhteen suola, jos voi _silloin tällöin_ osoittaa erityistä huomaavaisuutta ja ilahduttaa toista. Appivanhempieni tapauksessa kukaan ei koskaan ilahdu: mies ottaa kaiken itsestäänselvyytenä ja anoppi on marttyyri. Aina tyytymätön.



Niin, ja ap:n kysymykseen: jos meillä olisi tilanne että mies heräisi ja lähtisi aikaisemmin töihin kuin minä, en todennäköisesti tekisi mitään lähdön helpottamiseksi. Ainakaan en etsisi ja silittäisi vaatteita, sillä sen mieheni hoitaa ihan itse ja varmaan kauhistuisi jos menisin hänen "reviirilleen" sillä tavoin. Ei hänkään tulisi minulle vaatteita valitsemaan, onneksi. Me kuitenkin lähdemme yhtä aikaa, ja puemme lapset yhdessä. Kahvin laittaa tippumaan se, joka ensin ehtii keittiöön.



Emmekä muuten lataa kahvinkeitintä illalla, sillä kahvinporot eivät tykkää kosketuksesta ilmaan vaan hapettuvat (lisäksi kahvissa on rasvaa joka härskiintyy seistessään lämpimässä) ja kahvi maistuu huonommalta jos porojen antaa seistä suodattimessa yön yli.

Mies saa itse laittaa itsensä kuntoon ja tavaransa, mutta minä passaan lasta, jos pyytää jotain eli miehen ei tarvi kiireessä keskittyä kuin itseensä.

Onko joku sanonut, että tekee eväitä tms, koska mies ei itse osaa tai että nainen on joutunut tahtomattaan palvelijan rooliin?



Vaan nimenomaan niin, että jos mies _olettaa_ että sinun _tehtäväsi_ on keittää hänelle kahvit, tehdä eväät ja hoitaa vaatteet päälle - silloin kyse ei ole enää toisen huomioimisesta vaan passaamisesta, joka parhaimmillaan johtaa siihen kuin anopillani. (Minä siis kirjoitin avuttomasta appiukosta äsken.)

[/quote]

Jos keitän miehelle aamulla kahvit, tarkoittaako se sitä, että mies on kehityksessään lapsen tasolla?

Tai jos miehellä on hirveä kiire ja minulla ei, niin en voi hyvää hyvyyttäni laittaa hänelle eväitä, koska muuten saan taloudenhoitajan leiman? Pitääkö istua lungisti lukemassa hesaria ja sanoa miehelle, että tee itse evääsi?

etsivät ihan itse itselleen vaatteet + ottavat aamupalaa...

Mieskin on yli 10-vuotias ;-).

Alle 10-vuotiaille tarjotaan aamupalaa valmiiksi laitettuna, tosin 9-vuotias myös valitsee itse vaatteensa kaapista, vanhempi silittää tarvittaessa. 4-vuotias on ainoa, jolle joku muu katsoo vaatteet (+ tarvittaessa silittää).

En ole ikinä ymmärtänyt, kuinka kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa jompi kumpi olisi jotenkin vähätaitoisempi _omien_ asioidensa hoidossa.

Jos keitän miehelle aamulla kahvit, tarkoittaako se sitä, että mies on kehityksessään lapsen tasolla?

Tai jos miehellä on hirveä kiire ja minulla ei, niin en voi hyvää hyvyyttäni laittaa hänelle eväitä, koska muuten saan taloudenhoitajan leiman? Pitääkö istua lungisti lukemassa hesaria ja sanoa miehelle, että tee itse evääsi?

Vaan nimenomaan niin, että jos mies _olettaa_ että sinun _tehtäväsi_ on keittää hänelle kahvit, tehdä eväät ja hoitaa vaatteet päälle - silloin kyse ei ole enää toisen huomioimisesta vaan passaamisesta, joka parhaimmillaan johtaa siihen kuin anopillani. (Minä siis kirjoitin avuttomasta appiukosta äsken.)

niin kuinka paljon? Oletetaan, että tekee n. 10-12h työpäiviä, kuten jotkut mammat täällä ovat kertoneet. En oikein ymmärrä, miten siinä voi olla arjessa läsnä ja jakaa käytännössä kasvatusvastuun ym. jos on puolet vuorokaudesta pois ja nukkumiseenkin menee muutama tunti... kuinka paljon siinä sitten todella on läsnä perheelle ja perheessä?

on se joillekin tosiaan vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkien työ ole 8-16 ja saa pitää kaikki tauot...

Mieheni tekee 10 ja joskus jopa 12 tunnin päivää, mutta meillä kyllä puhutaan asioista ja mieheni tietää lasten asiat ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Meillä kasvatusasiat on tehty selväksi yhteisesti ja pidetään huoli että toinen tietää missä mennään. Ja kun mies tulee kotiin illalla, on todellakin läsnä, voisin jopa väittää että enemmän kuin ne miehet jotka tulevat kotiin klo 17! Ei surffaa netissä tai katso telkkaria, vaan käyttää sen ajan lasten kanssa olemiseen ja minun kanssa jutteluun. Vapaa-aikana olemme yhdessä ja meillä asioista todella puhutaan ja vastuuta perheestä kannetaan yhdessä.

Ja silti minä hoidan pääosan kotitöistä (koska olen kotona lapsia ja kotia hoitamassa) ja "hemmottelen" miestä laittamalla evästä mukaan töihin tai jopa laittamalla aamulla kahvia hänelle valmiiksi.

Pidän miestäni erittäin miehekkäänä, enkä ole koskaan tajunnut että nämä pienet arjen auttamiset ovatkin miehen passaamista ja että hän taantuu lapsen tasolle, koska niin teen...

Aina kannattaa lukea av:lta totuus!

niin kuinka paljon? Oletetaan, että tekee n. 10-12h työpäiviä, kuten jotkut mammat täällä ovat kertoneet. En oikein ymmärrä, miten siinä voi olla arjessa läsnä ja jakaa käytännössä kasvatusvastuun ym. jos on puolet vuorokaudesta pois ja nukkumiseenkin menee muutama tunti... kuinka paljon siinä sitten todella on läsnä perheelle ja perheessä?

on se joillekin tosiaan vaikeaa ymmärtää, ettei kaikkien työ ole 8-16 ja saa pitää kaikki tauot...

Mieheni tekee 10 ja joskus jopa 12 tunnin päivää, mutta meillä kyllä puhutaan asioista ja mieheni tietää lasten asiat ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Meillä kasvatusasiat on tehty selväksi yhteisesti ja pidetään huoli että toinen tietää missä mennään. Ja kun mies tulee kotiin illalla, on todellakin läsnä, voisin jopa väittää että enemmän kuin ne miehet jotka tulevat kotiin klo 17! Ei surffaa netissä tai katso telkkaria, vaan käyttää sen ajan lasten kanssa olemiseen ja minun kanssa jutteluun. Vapaa-aikana olemme yhdessä ja meillä asioista todella puhutaan ja vastuuta perheestä kannetaan yhdessä.

Ja silti minä hoidan pääosan kotitöistä (koska olen kotona lapsia ja kotia hoitamassa) ja "hemmottelen" miestä laittamalla evästä mukaan töihin tai jopa laittamalla aamulla kahvia hänelle valmiiksi.

Pidän miestäni erittäin miehekkäänä, enkä ole koskaan tajunnut että nämä pienet arjen auttamiset ovatkin miehen passaamista ja että hän taantuu lapsen tasolle, koska niin teen...

Aina kannattaa lukea av:lta totuus!

lähdetään yhtä aikaa töihin eikä kumpikaan syö kotona aamupalaa. Mies ei onneksi joudu töissä käyttämään mitään pukupaitoja jota pitäisi silittää, huolehtii itse vaatteet päällensä.



Mä hoidan aamulla lapset ylös ja heille aamupalaa, mies vie sitten pienemmän tarhaan.



Viikonloppuna tykkään kyllä hemmotella koko perhettä että teen erikoishyvän aamupalan, munia ja pekonia, croissanteja yms. herkkuja.



Hemmottelu silloin tällöin on ihan okei, sehän on kiva rakkaudenosoitus. Mutta jos toinen puolisko vaatii aina tiettyjä palveluksia automaattisesti niin ei kiva. Kyllä meilläkin välillä passataan toista puolin ja toisin, vaikka annetaan niskahierontaa.

Lapsia autetaan ei aikuisia miehiä...

niin on aika suuri merkitys sillä käykö molemmat töissä vai onko toinen kotona.



Meillä on molemmilla vaativa työ ja itse lähden töihin todella aikaisin (jotta pääsisin ajoissa hakemaan lapsia kotiin).



Mies hoitaa aamuruljanssin itsenäisesti (itsensä ja kolme lasta kuntoon töitä, päiväkotia ja koulua varten). Illalla minä taas hoidan lasten haun ja iltaruoan tekemisen.



Ei tulisi mieleenkään ruveta aikuiselle miehelle tekemään aamupalaa (hyvä kun ehdin tekemään itsellenikään) puhumattakaan että rupeaisin hänen vaatteitaan valitsemaan.



Aikaisemmin valitsin lasten vaatteet, mutta nyt olen luopunut siitäkin, kun lapset haluavat itse aamulla päättää mitä laittavat päällensä)

ja että heräätkö silloin helpottamaan miehen töihinlähtöä jollain lailla.



Ero on kyllä hiuksenhieno, kun aletaan saivarrella passaamisesta, hemmottelusta ja toisen huomioon ottamisesta. Joku tosiaan tekee onnessaan ja joku toinen kehittelee itselleen marttyyrikruunun. Jokainen tyylillään. Fakta on kuitenkin se, että niissäkin perheissä, joissa elatusvastuu jakaantuu suht tasaisesti, naiset yhä tekevät suuremman osan kotitöistä. Ilmeisen vapaaehtoisesti.



Vaikka kotiäitiys ei kuulunut ap:n kysymykseen, tässä tulee kysymys ketjuun kirjoittaneille kotiäideille:

Ajatellaanpa näin päin, käsi sydämellä: miehesi jää työttömäksi tai vuorotteluvapaalle ja sinä menet töihin. Tekisikö miehesi silloin sinulle eväät töihin, heräisikö aamulla kahvin ja aamupalan laittoon ja pesisikö ja silittäisi (ja ehkä valitsisi) sinulle puhtaat vaatteet töihin?

Minusta kysymys oli asiallinen ja ok, eikä todellakaan mihinkään suuntaan provosoiva tyyliin "syötkö joka-aamu aamupalan ja jos syöt, niin mitä?"

Minusta kysymys oli asiallinen ja ok, eikä todellakaan mihinkään suuntaan provosoiva tyyliin "syötkö joka-aamu aamupalan ja jos syöt, niin mitä?"

Moni vastaajista ilmoitti ettei "passaa" miestään aamuisin ja ettei mies ole mikään lapsi jota pitää hoitaa. Muutama kotiäiti älähti siihen, että onko se nyt sitten pilalle passaamista jos kahvit keittää. Ja siihen tarkennettiin että ap:n kysymys ei koskenut kotiäitejä vaan työssäkäyviä.

Missä vaiheessa ap sanoi itse passaavansa miestään? Minusta kysymys oli asiallinen ja ok, eikä todellakaan mihinkään suuntaan provosoiva tyyliin "syötkö joka-aamu aamupalan ja jos syöt, niin mitä?"

Jos minä vien lapsen päiväkotiin, mies keittää kahvit ja laittaa aamupalat.

Jos mies vie lapsen niin hän tekee aamupalan mutta minä taas hoidan lapsen aamupesut ja hiustenlaiton ja pukemisen yms. Kummatkin tekevät toimia niin ettei toiselle jää kaikki vastuu arjen sujuvuudesta. Usein mies tekee aamuisin enemmän ja minä iltapäivällä tai illalla.