Mitä teet, vai teetkö mitään helpottaaksesi miehesi töihinlähtöä aamulla? ov

Mies herää viideltä, pukee vaatteet ja on 5 minuutissa pihalla. Ihan itse osaa ottaa vaatteet kaapista ja pukea. Helpotan häntä siten, että hoidan kuopuksen illalla ja yöllä jotta pääsee aikaisin nukkumaan ja saa yöllä nukkua.

Enkä halua että mut herätetään viideltä pusulla, ihan tarpeeksi saan heräillä lasten takia. Ja mun työt "alkaa" sitten kun lapset herää, vaikka välillä yöt onkin ihan täyttä työtä. Meillä siis kolme lasta kotihoidossa.

jos päivälliseltä jää ruokaa yli, laitan minä sen rasiaan ja mies ottaa sen töihin evääksi. Tämän voisi varmaan laskea eväiden tekemiseksi?



Lisäksi melkein joka aamu tönin miestä -"Hei, kello soi, etkö kuule.." Tähän onkin jo aika iso helpotus, heräämättä ei tahdo töihinlähdöstä tulla mitään... ;)

jos näyttää unohtuneen haaveilemaan.



Pysyn myös poissa kylppäristä ja näytän suloiselta, rakastavalta ja rakastettavalta, kun tulee antamaan töihinlähtöhalin ja -pusun (jos olen vielä hereillä).

Minä siis herään (omasta tahdosta) aikaisemmin, joten keitän kahvit ja toki keitän myös miehelle asti. Yleensä jompi kumpi on ladannut keittimen jo illalla, joten se vain napsautetaan päälle. Lehden haen, koska luen sen itsekin :)



Eväätkin pakkaan jo edellisenä iltana molemmille päivällisen jämistä. Vaatteita en todellakaan valitse ja mies silittää omat paitansa.

Minä pomppaan ekana ylös ryntään vessaan laittamaan kuontaloni kuntoon mies laittaa sillä aikaa aamupalaa. Kun tulen vessasta menossa pukemaan käyn ekan kerran herättelemässä lapsia mies lähtee samaan aikaan kohti vessaa.



Kun olemme kumpikin pukeutuneet on yleensä aamupala (tee voileivät ja lapsille maito) valmiina ja lapset hereillä tosin "horroksessa" Suoraan pöydästä mies ryntää töihin ja minä jään vielä kotiin katsomaan että koululaisella on kaikki reilassa ja sitten ryntään viemään nuoremman tarhaan.



Tähän koko rumbaan menee vajaa tunti. Eli meillä minä vastaan aamuista ja mies taas iltapäivistä eli hakee nuoremman tarhasta ja laittaa ruokaa. Ja vaatehuollon hoitaa mies itse omalta kohdalta minä katson itseni ja lapset.

Meillä mies herää 4.30 ja tekee aamujuttunsa itse.Joskus kun vauva heräsi siihen aikaan syömään niin saatoin tehdä aamupalan,kahvit ja eväät valmiiksi jotta mies sais nukkua sen 15min pidempään.

Koko perhe syö siitä oman aikataulun mukaan ja viimeinen siivoo paikat. Kahvi laitetaan iltaisin jo valmiiksi, nappulaa vain painetaan aamulla. Työvaatteet miehellä töissä jossa ne myös pestään. Suukonkin saa ennen lähtöä. Näin on menty jo 17v.

Itsekin laitan joskus miehelle eväät valmiiksi.

Päivällisen jälkeen laitan jäljelle jäänyttä ruokaa rasiaan seuraavaksi päiväksi lapsille. Miksi en voisi samalla laittaa ruokaa toiseenkin rasiaan, jonka mies sitten ottaa mukaan töihin?

Toisekseen, rakkauteen kuuluu se, että haluaa ilahduttaa toista ja tehdä toisen onnelliseksi. Helpointa se on ihan niiden pienten arkipäiväisten asioiden avaulla, keittää kahvit tai antaa toisen vaikka nukkua 15 minuuttia pidempään.

Ei se, että haluaa ilahduttaa puolisoaan, tarkoita, että olisi tossun alla oleva kotirouva tai että mies olisi 10-vuotiaan tasolla.

Eväät valmiiksi? Niin kuin jollekin koululaiselle?.

jos päivälliseltä jää ruokaa yli, laitan minä sen rasiaan ja mies ottaa sen töihin evääksi. Tämän voisi varmaan laskea eväiden tekemiseksi?

Lisäksi melkein joka aamu tönin miestä -"Hei, kello soi, etkö kuule.." Tähän onkin jo aika iso helpotus, heräämättä ei tahdo töihinlähdöstä tulla mitään... ;)

ja lähden ovesta ulos 6.20. Mies ja lapset jää nukkumaan.



Mies heräilee 6.45 tietämillä, hoitaa omat aamutoimensa ja herättää lapset n 7.15 ja laittaa heidät valmiiksi päiväkotiin.



Sen verran autan miehen aamutoimia, että valitsen lapsille illalla puhtaat vaatteet ja laitan ne valmiisiin kasoihin sohvalle odottamaan (yksi pino/lapsi)

Joskus (pari kertaa viikossa), jos herään aiemmin, saatan tehdä myös eväät miehelle valmiiksi.



Niin ja silloin tällöin herätän hänet seksin merkeissä ;) Silloin nousee töihin hyväntuulisena ja pirteänä ;)

Mies nousee 6.00, hakee lehden, syö aamiaista ja pukee. Minä nousen 6.30, puen ja lähden koiran kanssa lenkille. 7.00 mies lähtee kotoa ja minä jään odottelemaan koska lapset heräävät.

aamupalan valmiiksi. Ts. keittää kahvin ja kattaa pöydän, mutta ei tee leipiä valmiiksi. Joskus "tehdään" toinen toisillemme eväät, jos otetaan mukaan edellisen päivän ruokaa, niin samalla vaivalla laitetaan kahteen rasiaan ne annokset. Mies lähtee tämän jälkeen töihin, minä jatkan omia aamutoimiani (suihku, föönaus, meikkaus, pukeutuminen, lapsen herättäminen ja hoitoon vieminen).

kun mies käy suihkussa. Hesarin haku on miehen hommia. Syömme aamupalan kahdestaan. Mies valitsee itse vaatteensa, jotka minä tosin olen silittänyt ja viikannut /laittanut henkareihin kaappiin. Ihana viettää rauhallinen hetki yhdessä aamulla :) Minä herätän lapset 7.30 (elleivät ole itse heränneet aiemmin), jotka sitten syövät ja pukevat. Eskarilaisen vien yhdeksäksi ja sitten alkaa lehden luku ja uusi kahvikierros. Ja nettisurffailu :)) Lasten koulun ja eskarin aikaan teen myös kotiaskareet valmiiksi, luen ja nautin elämästä. Oma työni on projektiluontoista, teen sitä n. kaksi päivää viikossa (tosin silloin päivät ovat todella pitkiä, ja hoitovastuu miehellä).



Niinä aamuina, kun lähdemme yhdessä, menevät hommatkin enemmän tasan. Minusta on kyllä ihanaa tehdä mieheni elämää helpommaksi ja mukavammaksi, jos siihen on mahdollisuus. Niin hänkin tekee minulle, joskin toisenlaisissa asioissa.

mies tekee 12 tunnin päiviä, hemmottelen minkä voin. Teen hyviä ja vaihtelevia annoksia, ja katan kauniisti. Aviossa yli 20 vuotta. Miehen kaverit on kyllä ihmtelleet ja sanoneet ettei kukaan ole koskaan heille aamiaisia kantanut.

Mies hoitaa itse omat vaatteensa ja eväänsä jo illalla valmiiksi. Lasten aamutoimet hoidetaan yhdessä tyyliin toinen pesee hampaat ja toinen pukee, toinen petaa sängyt ja toinen laittaa ulkovaatteet valmiiksi.

Miksi tämä keskustelu meni nyt sellaiseksi, että jos jotain miehesi puolesta teet, se on heti paapomista?



Minä laitan illalla lapsille valmiiksi vaatteet, koska lähden aamulla aiemmin töihin ja mies vie heidät hoitoon. Näin helpotan heidän aamutoimiaan. Lisäksi käytän koiran ulkona ennen lähtöäni. Aamiaista syön vasta töissä, mies samoin. Lapset menevät arkena aamiaiselle päiväkotiin, joskus tosin syövät kotona, kun isänsä menee myöhemmin töihin. Lounaaksi laitan miehelle yleensä jotain mukaan, koska muuten ei ehdi syömään mitään. Minä syön työpaikalla ruokalassa.



Minä huolehdin vaatehuollosta sillä tavalla, että pesen vaatteet. Molemmat hoitavat ne sitten omaan kaappiinsa ja silittävät omansa. Tosin itse en joudu silittämään omiani ja mies tekee sen joskus minunkin puolestani.



Jään kohta äitiyslomalle, joten sen jälkeen roolit hiukan vaihtuvat. Silloin mies on aamulla se, joka vie koiran lenkille, minä hoidan lapset. Laitan silloin myös evääksi hänelle mukaan salaatin tai sitä ruokaa jota on illalla syöty. Ja hoidan vaatehuollon edelleen ja pidän kodin kunnossa.



Mies auttaa, jos ehtii, mutta kyllä hänkin lepoa ansaitsee, kun kerran 12 tunnin päiviä tekee ja maksaa meidän perheen kaikki laskut. Näin ajattelen minä, mies ei sellaisesta ole puhunut, tuskin edes ajattelee niin.

Meillä ensiksi lähtevä laittaa lapsille aamupalat valmiiksi ja tarkistaa että kaikki vaatteet on (lapsille) valmiina ja tarhareput pakattu.

Meillä molemmat helpottaa toistemme aamuja,sovimme päivät milloin toinen vie hoitoon ja hakee (45min ajomatka hoitoon yhteen suuntaan),vaatteet katsomme yhdessä aamuisin lapsille ja yhdessä hoidamme aamutouhut!



Minä en vaatteita silitä,en edes omiani ellei ole "pakko" ja eväitä en tee koska me aikuiset emme syö aamupalaa ja helpompi ukon käydä tauolla kahvilassa syömässä ja juomassa!

Ihan itse tuo saa töihinsä selviytyä, ihan kuin minäkin.



Kahvinkeittimen lataa se joka ensin keittiöön ehtii.



Härregydendoo, jos mun pitäisi sille vielä vaatteetkin valita. Meinasin tukahtua nauruun kun luin tuon kysymyksen.