Mitä teet, vai teetkö mitään helpottaaksesi miehesi töihinlähtöä aamulla? ov

ilman, että helpotan hänen lähtöään.



Sitäpaitsi, itse myöhemmin lähtevänä vien kaksi lasta päiväkotiin ja huolehdin pari kouluun, ei olisi aikaa paapoa miestä vaikka se olisi kuinka avuton.

Koska siitä tulee helposti mielikuva miestään paapovasta, kaikesta huolehtivasta äiti-vaimosta. Monikaan ei koe olevansa sellainen, vaikka tilastojen mukaan kai naiset kuitenkin tekevät edelleen suurimman osan kotitöistä. Ja monille ajatus miehestä, joka olisi kuin iso lapsi jota pitää hoitaa ja passata, on tosi vastenmielinen.

Vähän aiheen sivuun: Sitä minä aina ihmettelen, kun nämä hymyhuulessaraatajat selittelevät, että "kun mies kuitenkin korjaa auton ja tekee lumityöt", että hyvin ne miehet ovat osanneet järjestää asiansa. Onhan se mukavampaa vastata mistä muusta tahansa kuin siitä jokapäiväisestä, jokahetkisestä tappavan tylsästä rutiini siivous-ruoanlaitto-vaatehuolto -rumbasta.

Miksi tämä keskustelu meni nyt sellaiseksi, että jos jotain miehesi puolesta teet, se on heti paapomista?

Minä huolehdin vaatehuollosta sillä tavalla, että pesen vaatteet. Molemmat hoitavat ne sitten omaan kaappiinsa ja silittävät omansa. Tosin itse en joudu silittämään omiani ja mies tekee sen joskus minunkin puolestani.

Jään kohta äitiyslomalle, joten sen jälkeen roolit hiukan vaihtuvat. Silloin mies on aamulla se, joka vie koiran lenkille, minä hoidan lapset. Laitan silloin myös evääksi hänelle mukaan salaatin tai sitä ruokaa jota on illalla syöty. Ja hoidan vaatehuollon edelleen ja pidän kodin kunnossa.

Mies auttaa, jos ehtii, mutta kyllä hänkin lepoa ansaitsee, kun kerran 12 tunnin päiviä tekee ja maksaa meidän perheen kaikki laskut. Näin ajattelen minä, mies ei sellaisesta ole puhunut, tuskin edes ajattelee niin.

Se nyt ei ole pelkästää miestä varten, vaan myös itseäni ja lapsia ajatellen.

Joskus mä käyn skrabaamassa sen auton ikkunat jos on tarve tai puhdistan auton lumesta.

Vähän aiheen sivuun: Sitä minä aina ihmettelen, kun nämä hymyhuulessaraatajat selittelevät, että "kun mies kuitenkin korjaa auton ja tekee lumityöt", että hyvin ne miehet ovat osanneet järjestää asiansa. Onhan se mukavampaa vastata mistä muusta tahansa kuin siitä jokapäiväisestä, jokahetkisestä tappavan tylsästä rutiini siivous-ruoanlaitto-vaatehuolto -rumbasta.

i]

Minä olen se "hymyhuulessaraataja", joka on sitä mieltä että on hiukan väärin vaatia 12 tuntia 6 päivää viikossa töitä tekevältä, kaikki laskut maksavalta ja silti jossain määrin kodinhoitoon osallistuvalta mieheltä, että hänen pitäisi osallistua kotitöihin niinä harvoina vapaahetkinään kun kotona on...varsinkin kun oma työaikani on 6 tuntia päivässä ja kohta jään kotiin äitiyslomalle...ja mies kuitenkin vie lapset aamulla päiväkotiin ja auttaa kotona tarpeen mukaan.

Yhtä kummallista on minusta se, että jos laitan lasten vaatteet aamuksi valmiiksi, pakkaan miehelle evääksi jotain töihin mukaan (koska muuten ei söisi mitään, kun ei ehdi kuin korkeintaa ne eväät syödä työpöydän äärellä) niin heti mies on lapsen tasolla ja minä olen joku marttyyrivaimo.

Mutta meitä on moneen junaan, se tulee aina täällä av-keskusteluissa selväksi. Minä en koe tappavan tylsäksi kotitöitä ja jos ne liikaa rasittaisivat jättäisin tekemättä. Mutta en kyllä alkaisi kovasti töitä tekevältä mieheltä vaatia, että hänen pitäisi tehdä kotityöt. Voisihan sitä palkata vaikka kodinhoitajan, jos siivous-ruuanlaitto-vaatehuolto alkaisi tuntua tappavan tylsältä rutiinilta.

Vähän aiheen sivuun: Sitä minä aina ihmettelen, kun nämä hymyhuulessaraatajat selittelevät, että "kun mies kuitenkin korjaa auton ja tekee lumityöt", että hyvin ne miehet ovat osanneet järjestää asiansa. Onhan se mukavampaa vastata mistä muusta tahansa kuin siitä jokapäiväisestä, jokahetkisestä tappavan tylsästä rutiini siivous-ruoanlaitto-vaatehuolto -rumbasta.



Mun mielestä on mukavanpaa olla sisällä ripustamassa pyykkiä kuin päivittäin hakea ulkoa polttopuita, satoi tai paistoi. Lisäksi mieheni hommiin kuuluu auto, lasten vienti aamulla päiväkotiin, takan sytytys jne.

Eli en todellakaan ole kateellinen miehelleni joka päivittäin herättyään hoitaa talon lämmityksen, käy laittaa autot lähtökuntoon (raapii ikkunoista jäät), vie lapset hoitoon.



Mielelläni hänen arkea helpotan laittamalla aamupalan ja vaatteet kuntoon.

Vaikka monet miehet eivät tarvitse kodinhoitajaa kun senhän sai menemällä naimisiin.

Minä olen se "hymyhuulessaraataja", joka on sitä mieltä että on hiukan väärin vaatia 12 tuntia 6 päivää viikossa töitä tekevältä, kaikki laskut maksavalta ja silti jossain määrin kodinhoitoon osallistuvalta mieheltä, että hänen pitäisi osallistua kotitöihin niinä harvoina vapaahetkinään kun kotona on...varsinkin kun oma työaikani on 6 tuntia päivässä ja kohta jään kotiin äitiyslomalle...ja mies kuitenkin vie lapset aamulla päiväkotiin ja auttaa kotona tarpeen mukaan.

Mutta meitä on moneen junaan, se tulee aina täällä av-keskusteluissa selväksi. Minä en koe tappavan tylsäksi kotitöitä ja jos ne liikaa rasittaisivat jättäisin tekemättä. Mutta en kyllä alkaisi kovasti töitä tekevältä mieheltä vaatia, että hänen pitäisi tehdä kotityöt. Voisihan sitä palkata vaikka kodinhoitajan, jos siivous-ruuanlaitto-vaatehuolto alkaisi tuntua tappavan tylsältä rutiinilta.

72-tuntine työviikko, ei taukoja. Tuo on laitointa.

i]

Minä olen se "hymyhuulessaraataja", joka on sitä mieltä että on hiukan väärin vaatia 12 tuntia 6 päivää viikossa töitä tekevältä, kaikki laskut maksavalta ja silti jossain määrin kodinhoitoon osallistuvalta mieheltä, että hänen pitäisi osallistua kotitöihin niinä harvoina vapaahetkinään kun kotona on...varsinkin kun oma työaikani on 6 tuntia päivässä ja kohta jään kotiin äitiyslomalle...ja mies kuitenkin vie lapset aamulla päiväkotiin ja auttaa kotona tarpeen mukaan.

Yhtä kummallista on minusta se, että jos laitan lasten vaatteet aamuksi valmiiksi, pakkaan miehelle evääksi jotain töihin mukaan (koska muuten ei söisi mitään, kun ei ehdi kuin korkeintaa ne eväät syödä työpöydän äärellä) niin heti mies on lapsen tasolla ja minä olen joku marttyyrivaimo.

Mutta meitä on moneen junaan, se tulee aina täällä av-keskusteluissa selväksi. Minä en koe tappavan tylsäksi kotitöitä ja jos ne liikaa rasittaisivat jättäisin tekemättä. Mutta en kyllä alkaisi kovasti töitä tekevältä mieheltä vaatia, että hänen pitäisi tehdä kotityöt. Voisihan sitä palkata vaikka kodinhoitajan, jos siivous-ruuanlaitto-vaatehuolto alkaisi tuntua tappavan tylsältä rutiinilta.

keittämällä minulle kahvin ja laittamalla lehdet valmiiksi ja kattamalla pöytään aamiaistarpeet. Ei sentään valitse minulle vaatteita valmiiksi. Täytynee ehdottaa, aamut ovat aina mulle vähän hankalia.

niin laittaisin kyllä kaiken valmiiksi. Mies nousee 6 aikaan ja 7 aikaan on jo liikenteessä. Herään pojan kanssa 8 seutuja.



Mutta taas, olenhan pessyt ja laittanut vaatteet valmiiksi, jääkaappi on täynnä ruokaa.



Mies keittää kahvia että riittää mullekkin.



Olen herännyt 10 vuoden aikaa mikä ollaan oltu yhdessa noin 10 kertaa aiemmin kuin mies. Töissäolo aikaankin.

Tai ainakaan mä en jaksa sitä ääntä niin kauaa kuunnella.

Jokaisessa perheessä lienee sovittu kuka tekee ja mitä.

En ymmärrä miksi joku jaksaa stressata siitä kuinka paljon tai vähän joku vieras ihminen tekee kotitöitä.

Vaikka monet miehet eivät tarvitse kodinhoitajaa kun senhän sai menemällä naimisiin.

Vaikka monet miehet eivät tarvitse kodinhoitajaa kun senhän sai menemällä naimisiin.

Niin, ja monen naisen ei tarvitse työssäkäynnistä huolehtia kun sai elättäjän menemällä naimisiin.

Tuntuu, että miehen ilahduttaminen on pahin rikos minkä av tuntee.

Ongelmana vaan on kohta se, että passattavat loppuu. Leivon joka päivä ja teen 2 ruokaa. Harvinasta on se kun olemme omalla perheellä syömässä. Yleensä on myös kavereita käymässä. Tietävät, että teen aina "liikaa" evästä.

miksi mies on töissä enemmän kuin kotona jakamassa arkea ja vastuuta ihan käytännön tasolla, ei vain tulojen tuojana?

Jaa, että miksi passaan miestä. No, mies on yrittäjä eikä virallisia ruokataukoja ole ja syöminen jää kokonaan jos ei ole evästä mukana. Työpäivät monesti väh. 10 h (5pv/vk). Lisäksi hän sairastaa diabetestä ja siksi on elintärkeää että veronsokeri ei laske liian alas tai nouse liian ylös.

Miehen vastuulla kotona on huolehtia molemmista autoista, lämmityksestä ja pienhommista mitä minä en osaa.

En ole kokenut passaavani miestä. Olen todennut että arki sujuu tasaisemmin kun edesauttaa miehen työntekoa.

Itse käyn toissa osaaikaisena.

[jos miehelle työ ja yrittäminen on tärkeämpää kuin oma terveys ja senkin hoitaminen on emännän eväiden laittamisen varassa. Ihme selittelyä..... moni kiire on ihan itse aiheutettua, prioirisointi kunniaan!

Oletteko siis sitä mieltä, että kotityöt pitää aina jakaa fifty-fifty, huolimatta siitä että vaimo on kotona ja mies tekee 12h työpäivää (kärjistetty esimerkki)?

Siis veden kiehumaan (myös itselleni), aamiaistarvikkeet ja -astiat pöytään sillä aikaa kun mies on suihkussa. On kiva syödä aamupalaa yhdessä.



Eka lapsi juuri tuloillaan, mä olen äitiyslomalla tällä hetkellä, mutta muuten yleensä teen töitä kotona.

klo 03:00. Nukun sikeästi silloin.



Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että koska mieheni tekee 12 tunnin työpäivää, kuutena päivänä viikossa, ja minä olen kotiäitinä, niin minä kyllä teen lähes kaikki kotihommat. Enkä valita, niin se pitää ollakin, mutta mihinkään yltiöpäiseen passaaamiseen en ala. Siis itse täytyy osata ruokaa kaapista ottaa silloin kun nälkä on, ja omat sukat viedä pyykkikoriin...

niin käytän koirat pihalla, haen samalla sanomalehden ja keitän kahvit. Aamupalaa ja vaatteensa mies osaa etsiä itsekin. Ja sama päinvastoin.