Mitä teet, vai teetkö mitään helpottaaksesi miehesi töihinlähtöä aamulla? ov

Tänään mieheni lähti töihin ja tulee seuraavan kerran kotiin vasta sunnuntaina.

Toissa viikolla taas oli töissä koti kaupungissa, joten oli kaikki yöt kotona ja lähti "normaalisti" aamuisin töihin. Silloin heräsin vasta mieheni lähdettyä töihin, eli en tehnyt mitään töihin lähtöä helpottamaan.



Tänä aamuna minun ei tarvinnut keittää kahvia, koska mieheni oli keittänyt sen jo valmiiksi herätessäni (mieheni ei juo kahvia, joten en sitä muutenkaan häntä varten keitä). Etsin miehelleni vaatteita valmiiksi, huolehdin puhelimen laturin ja muita pieniä tavaroita hänen laukkuunsa. Kannoin mieheni pienemmän laukun autoon ja vein hänet keskustaan, josta lähti kimppa kyyti hänen työpaikalleen.

Mies nousee aamulla ekana, keittää kahvin ja tekee nyt mitä tekee. Minä ja lapset nousemme kun heräämme..

Tuliko yllätyksenä?

miksi mies on töissä enemmän kuin kotona jakamassa arkea ja vastuuta ihan käytännön tasolla, ei vain tulojen tuojana?

Minä herään aamulla kuudelta,alan leipomaan sämpylöitä tai puuroa ja teen miehelleni herkku eväät kun menee kahdeksaksi töihin.Sen jälkeen kun mies lähtee,alan herättelemään lapsia ja puuro on jo valmiina.Sen jälkeen laitan valmiiksi päivälliseen tarvittavat ainekset ja ehkä jo jopa kiehumaan tai uuniin,riippuu siitä mitä syödään.Mennään puistoon lasten kanssa ja kun tullaan siivoan ja alan tekemään päivällistä!Lapset menee nukkumaan niin alan taas siivoamaan ja pesen pyykkiä,mankeloin ja silitän kaikki vaatteet.Sitten jo lapset heräävät ja aikaa tarjoilen aamulla paistettuja sämpylöitä ja alan tekemään taas ruokaa kun mies on puoli neljän kotona,on salaatit,leivät ja mahti ruoat pöydässä.Ruokailun jälkeen laitan tiskit koneeseen ja alan siivoamaan taas.Sen jälkeen käyn kaupassa ja kello onko jo niin paljon että alan tekemään iltapalaa kaikille.

Kun lapset nukkuvat niin sitten laitan miehen vaatteet valmiiksi ja silitän ja viikkaan jos en päivällä ole kaikkia koti askareitani ehtinyt tekemään!Sitten menenkin jo nukkumaan ja voi olla että miehenikin siinä hoitelen



-täydellinen äiti Espoosta

Tällä hetkellä mieheni keittää ennen töihin lähtöään kahvin minullekin. Kun mies on jo lähtenyt, vasta herään lasten kanssa ja hoidan sitten heidät päiväkotiin jne.



Jos minä herään aiemmin, keitän kahvit molemmille. Jokin aika sitten kun itse menin aikaisin töihin, mies heräsi klo6 vain herättämään minut -hän on herkkäuninen ja kypsyi siihen, että minä heräsin herätyskelloon viimeisenä, kun koko muu talo oli jo hereillä. :)

aamuisin toimeen :) kummatkin on aamukärttyjä...

[jos miehelle työ ja yrittäminen on tärkeämpää kuin oma terveys ja senkin hoitaminen on emännän eväiden laittamisen varassa. Ihme selittelyä..... moni kiire on ihan itse aiheutettua, prioirisointi kunniaan!

Kyllä joillakin vaan yksinkertaisesti on paljon töitä, ei se priorisoimalla parane. Se on helppo sanoa, jos itse tekee tavallista työtä, tavallisilla työajoilla ja elää muutenkin täysin tavallista elämää.

Minä en ymmärrä miksi tästä nousi niin kauhea haloo, siis siitä mitä joku tekee aamuisin (tai ei tee )helpottaakseen puolisonsa elämää?

On aika surkeaa, jos tasa-arvoa pitää parisuhteessa vahtia niin paljon, ettei toista voi yhtään avittaa vaikka laittamalla evästä, tai huolehtimalla pyykinpesusta.

Kyllä mun mies auttaa mua sitten jossain muussa asiassa ja tekee oman osansa meidän yhteisen perheen eteen, en minä ala vinkumaan jostain paitojen pesusta ja laittamaan siivouslistoja jääkaapin oveen vain koska se muka lisäisi mun tasa-arvoa. Olen mielestäni erittäin arvostettu osa meidän perhettä, mies muistaa kyllä kiittää ja kehua kaikkea sitä mitä teen hänen ja lasten eteen.

Jos joku on sitä mieltä, että miehelle eväiden laittaminen on miehen passaamista, niin fine! Minusta se on pieni teko, jolla osoitan että välitän hänestä. Viikonloppuisin minun mieheni tekee meille aamiaista ja antaa minun nukkua. Eikös sekin ole jonkinlaista vastavuoroisuutta?

Ja sille joka sanoi, että mies saa kodinhoitajan menemällä naimisiin voin todeta, että voisihan sitä sanoa että nainen saa elättäjän menemällä naimisiin, eikös?

vien koiran, laitan aamupalan pöytään. Joskus saatan kolata lunta pihalta. Mies tekee kaiken saman jos herää mua aikaisemmin :)

ap elää ????????????

On aika surkeaa, jos tasa-arvoa pitää parisuhteessa vahtia niin paljon, ettei toista voi yhtään avittaa vaikka laittamalla evästä, tai huolehtimalla pyykinpesusta.

Ja sille joka sanoi, että mies saa kodinhoitajan menemällä naimisiin voin todeta, että voisihan sitä sanoa että nainen saa elättäjän menemällä naimisiin, eikös?

Eikä tarvitse kodinhoitajaa kun tekee työtä niin kohtuullisesti, että kummallakin puolisolla on aikaa "auttaa" toinen toistaan.

Kiva jos teistä teidän systeemi on kiva! Itse en voisi elää niin, mutta jokainen tyylillään...

samalla kun pakkaan omanikin, mies ei kuitenkaan koskaan löydä sopivaa purkkia kaapista...

meillä mies lähtee töihin jo 06.15 tietämissä joten minä en usein edes herää kun tekee lähtöä. Minä ja lapset heräillään pari tuntia myöhemmin.



T kahden lapsen kotiäiti rv33

ei vaihda vaatteitakaan ilman muistutusta

naimisissa yli 20 v...

käännän kylkeä niinkuin joku muukin, mies kun lähtee töihin 5.15. Mun hommaksi jää sitten herättää isommat lapset kouluun ja hoitaa pienempiä, kotiäitinä kun vielä oon pari vuotta.

Eikä tarvitse kodinhoitajaa kun tekee työtä niin kohtuullisesti, että kummallakin puolisolla on aikaa "auttaa" toinen toistaan.



Kiva jos teistä teidän systeemi on kiva! Itse en voisi elää niin, mutta jokainen tyylillään...



Jep jep, olen samaa mieltä. Työajan käyttö ja tuloasiat ovat hyvin pitkälti valintoja ja arvopohjaisia päätöksiä. Mikä on riittävästi?

Mikä on tärkeimpää omassa elämässä? Joillakin on se työ ja tulojen tuoma elintaso, joillakin se on perhe ja perheen tarpeet ja hyvinvointi, toisilla jotain muuta.... jotkut jopa onnistuvat yhdistämään näitä onnistuneesti. Elämä on valintoja.

Itse mieluummin valitsen kohtalaisen elintason ja miehen, joka on arjessa läsnä muunakin kuin elättäjänä ja tulojen tuojana. Käyn myös itse työssä ja kannan korteni kekoon yhteisen hyvän eteen. Ja pärjäämme ihan keskitasoisesti, ellei paremminkin. Olemme perheessä molemmat arjessa läsnä jakaen elatus, kasvatus ym.vastuut.

Minä herään aamulla kuudelta,alan leipomaan sämpylöitä tai puuroa ja teen miehelleni herkku eväät kun menee kahdeksaksi töihin.Sen jälkeen kun mies lähtee,alan herättelemään lapsia ja puuro on jo valmiina.Sen jälkeen laitan valmiiksi päivälliseen tarvittavat ainekset ja ehkä jo jopa kiehumaan tai uuniin,riippuu siitä mitä syödään.Mennään puistoon lasten kanssa ja kun tullaan siivoan ja alan tekemään päivällistä!Lapset menee nukkumaan niin alan taas siivoamaan ja pesen pyykkiä,mankeloin ja silitän kaikki vaatteet.Sitten jo lapset heräävät ja aikaa tarjoilen aamulla paistettuja sämpylöitä ja alan tekemään taas ruokaa kun mies on puoli neljän kotona,on salaatit,leivät ja mahti ruoat pöydässä.Ruokailun jälkeen laitan tiskit koneeseen ja alan siivoamaan taas.Sen jälkeen käyn kaupassa ja kello onko jo niin paljon että alan tekemään iltapalaa kaikille.

Kun lapset nukkuvat niin sitten laitan miehen vaatteet valmiiksi ja silitän ja viikkaan jos en päivällä ole kaikkia koti askareitani ehtinyt tekemään!Sitten menenkin jo nukkumaan ja voi olla että miehenikin siinä hoitelen

-täydellinen äiti Espoosta

Valitettavasti sä unohdat tarjota lapsillesi lounaan!

annoit päivän parhaat naurut, kiitos :D!

no meillä mies tekee paljon töitä ja minä olen kotona hoitamassa lapsia ja kotia. Mies ei kyllä paljon kotihommia tee ja minä tosiaan laitan hänelle evästä töihin ja pesen pyykit, enkä silti pidä sitä miehen paapomisena, vaan auttamisena ja hänestä huolehtimisena.

Koen asian niin, että me molemmat "kannetaan se kortemme kekoon yhteisen hyvän eteen". Meillä myös molemmat päätetään miten lapset kasvatetaan ja itse koen tekeväni ainakin yhtä tärkeää työtä kuin mies, vaikka en varsinaisessa palkkatyössä olekaan. Nimenomaan lasten hyvinvointia tässä ajatellaan, minä olen heitä kotona hoitamassa, koska uskomme sen olevan lasten parhaaksi.

Kyllä mieheni toki pystyy itsekin pyykkinsä pesemään ja ruokaa laittamaan, mutta en koe että hänen niin pitäisi tehdä vain että meidän keskinäinen tasa-arvo toteutuisi. Ja en tosiaan ajattele miestä pelkkänä elättäjänä ja hän ei pidä minua pelkkänä kodinhoitajana. Olemme tasa-arvoiset kumppanit ja meillä on hyvä parisuhde. Hemmottelemme toisiamme säännöllisesti arjessa ja juhlassa :-)

Eikä tarvitse kodinhoitajaa kun tekee työtä niin kohtuullisesti, että kummallakin puolisolla on aikaa "auttaa" toinen toistaan.

Kiva jos teistä teidän systeemi on kiva! Itse en voisi elää niin, mutta jokainen tyylillään...

Jep jep, olen samaa mieltä. Työajan käyttö ja tuloasiat ovat hyvin pitkälti valintoja ja arvopohjaisia päätöksiä. Mikä on riittävästi?

Mikä on tärkeimpää omassa elämässä? Joillakin on se työ ja tulojen tuoma elintaso, joillakin se on perhe ja perheen tarpeet ja hyvinvointi, toisilla jotain muuta.... jotkut jopa onnistuvat yhdistämään näitä onnistuneesti. Elämä on valintoja.

Itse mieluummin valitsen kohtalaisen elintason ja miehen, joka on arjessa läsnä muunakin kuin elättäjänä ja tulojen tuojana. Käyn myös itse työssä ja kannan korteni kekoon yhteisen hyvän eteen. Ja pärjäämme ihan keskitasoisesti, ellei paremminkin. Olemme perheessä molemmat arjessa läsnä jakaen elatus, kasvatus ym.vastuut.

niin kuinka paljon? Oletetaan, että tekee n. 10-12h työpäiviä, kuten jotkut mammat täällä ovat kertoneet. En oikein ymmärrä, miten siinä voi olla arjessa läsnä ja jakaa käytännössä kasvatusvastuun ym. jos on puolet vuorokaudesta pois ja nukkumiseenkin menee muutama tunti... kuinka paljon siinä sitten todella on läsnä perheelle ja perheessä?

teen jonkin yllätyksen, esim. kuorin appelsiinin valmiiksi, tai teen aamiaisleivät. Samoin mies minulle joskus. Ja aina aamulla halitaan ja pusitaan.