Parisuhde kriisissä - onko miehellä toinen nainen vai ei?
Mies pamautti kuukausi sitten, että haluaa erota- meillä ei ole kuulemma enää mitään yhteistä. Yhdessä ollaan oltu 8,5 vuotta ja meillä on kaksi vuotias lapsi.
Olimme kuukausi sitten lähdössä lomamatkalle, joka siis oli jo maksettu. Teimme matkan ja siellä asiat olivat jälleen hyvin. Palattuamme kotiin ongelmat palasivat.. Nyt en tiedä, mitä mieheni haluaa, hän tuskin tietää sitä oikein itsekään.
Hän soittaa harrastelijabändissä, jonka laulaja on nainen. Tiedän heidän keskustelleen MEIDÄN suhteestamme bändin saunaillassa.. Mies tuli silloin vasta aamulla kotiin, ei tullut sovitusti hoitamaan lasta vaan oli tullut minun lähdettyäni töihin ja vietyäni lapsen hoitoon. En siis tiedä missä hän on ollut, väittää lujasti, ettei sen naisen luona.
He viestittelivät tiuhaan tuon illan jälkeen. Äskettäin selvisi, että mieheni oli käynyt vielä ennen meidän reissua naisen luona juttelemassa. Tiedän, että merkit viittaavat suhteeseen, en ehkä halua nähdä tosiasiaa.. Koska en halua erota. Mies väittää kovasti, ettei heillä ole suhdetta, etteivät ole harrastaneet seksiä. Tulen hulluksi epäluulojeni kanssa, haluan uskoa miestäni, mutta tiedän hänen pystyvän valehtelemaan minulle.. En tiedä mikä on totuus.. Ja kuukauden päästä he lähtevät bändin kesken risteilylle, eli mitä vaan voi tapahtua siellä.. Haluaisin terapiaan, ensin yksin ja sitten mieheni kanssa. En saa lapsen hoitoa järjestymään niin, että pääsisin jonkun kanssa juttelemaan. Molemmilla on 3-vuorotyö ja mies on vapaa-aikansa bänditreeneissä. Hyvät neuvot olisivat tarpeen, ennenkuin pää halkeaa!
Nyt elämme yhdessä siis, kihlasormukset on riisuttu.. Mutta seksielämää on edelleen.. En todellakaan tiedä, miten tästä eteenpäin..
Kommentit (12)
eli luota vain omiin vaistoihisi.
Meillä oli ihan samanlaista. Mies halusi yhtäkkiä erota, mutta oli kyllä valmis asumaan edelleen saman katon alla. Epäilin tietysti, että hänellä on toinen, mutta sai minut uskomaan, että olen vainoharhainen.
Ja kyllähän se sitten lopulta jäi kiinni.
Seuraavaksi sinun varmaan pitäisi miettiä tarkkaan mitä haluat / aiot asian suhteen tehdä.
Haluatko tietää suhteesta vai haluatko ummistaa silmäsi ja jatkaa näin? Haluatko kysyä mieheltä suoraan vai et? Mitä teet ja ajattelet jos mies valehtelee?
Ja jos suhde on totta: Haluatko siitä huolimatta jatkaa miehesi kanssa? Mitä se edellyttää että jatkaisit? Entä jos miehesi ei haluakaan sitten enää siinä tilanteessa / niillä ehdoilla jatkaa kanssasi / luopua toisesta suhteestaan?
Vastauksesi näihin kysymyksiin - ja varmasti moneen muuhun - määrittelee kaiketi aika pitkälle sen mitä sinun kannattaa asialle tehdä. Haluatko saada miehesi " kiinni" ja mitä luulet siitä seuraavan?
Näihin asioihin on monia mahdollisia vastauksia ja suhtautumistapoja eikä välttämättä sitä yhtä ainoaa oikeaa. Sinun kannattaa miettiä juttua ennen kaikkea itsesi ja lapsenne kannalta. Huonossa suhteessa sinnittely ei välttämättä ole kenenkään etu, mutta erostakin seuraa monesti ongelmia ja hankaluuksia eikä sekään ole ihan yksinkertaista.
...ja sähköpostiinkin " murtauduin" . Kyseenalaisia viestejä, joista ei suoraan käy ilmi onko pantu vai ei.. Ja mies tietenkin veti herneen nenään kun kerroin lukeneeni viestit. Se kieltää edelleen koko suhteen, vaikka niin moni asia siihen viittaa. Ei taida oikein itsekään tietää, mitä tahtoo..
Nyt on puhelin lukittu ja samoin kaikki sähköpostien salasanat vaihdettu, eli jotain peiteltävää on. Haluaisin vain kuulla suoraan totuuden, miksi se sitä peittelee??
Kun saisin rohkeutta ja voimia lähteä, ehkä se sitten on paras ratkaisu. Hänellä ei kuulemma ole motivaatiota enää yrittää tätä parantaa..
Mutta silti muutama hyvä päivä mahtuu viikkoon.. Ristiriitainen tilanne!
Mietin tässä kuinka tärkeää on selvittää onko seksiä harrastettu vai ei? Onko seksisuhde pahempi vai parempi kuin jonkinlainen tunnesuhde?
Oma mieheni tapasi toukokuussa toisen naisen. Huomasin heti, että jotain on pielessä ja kysyessäni missä mennään, mies tunnusti, että on tavannut jonkun, mutta jatkoi heti lausetta toteamalla, että seksiä ei ole harrastettu (sekin on sitten hieman suhteellista ja ilmeisen yksilökohtaista, että mikä lasketaan seksiksi...). Mies ei tilanteen esille tultua ollut erityisen kiinnostunut avioliitostamme, mutta on sittemmin muuttanut mielensä.
Miehelläsi on varmasti jotakin menossa ystävänsä kanssa. Hän ei tosin välttämättä miellä sitä *suhteeksi*, varsinkaan jos seksiä ei vielä ole ollut. Eikä seksiä välttämättä oikeasti ole vielä ollut, mutta selvästi tilanne kuulostaa siltä, että lähitulevaisuudessa sitä on tulossa.
Mieti haluaisitko sinä jatkaa suhdettanne - vaikka miehesi olisi tällä hetkellä ihastanut toiseen naiseen ja vaikka he olisivat harrastaneet seksiä. Jos haluaisit, taistele suhteenne puolesta. Sano, että haluat jatkaa - ei samalla tavalla kuin tähän saakka, vaan paremmin. Välttämättä taistelu ei pelasta parisuhdettanne, sillä miehesi on aikuinen ihminen, jonka puolesta et voi tehdä virheitä etkä valintoja, mutta ainakaan sinun ei sitten tarvitse miettiä olisiko sittenkin pitänyt.
Voimia.
Eli meille kävikin niin, että minä ihastuin ja loppupelissä rakastuin toiseen mieheen joka siis oli tuttava/ystäväperheemme mies. Kaikki alkoi juuri hyvin viattomasti, loppujen lopuksi jäin tähän mieheen ihan koukkuun; soittelimme, tapailimme milloin kahvilla, milloin lenkillä. Seksiä suhteessamme ei ollut, mutta varmasti jossain vaiheessa olisi tullut myös se kuvioihin, jos emme olisi jääneet kiinni juuri näistä puhelinkeskusteluista ja tekstiviesteistä.
Näin jälkikäteen en ymmärrä mikä minut sokaisi ja vei mukanaan- tiedän etten minä eikä tämä toinenkaan osapuoli olisi halunnut jättää perhettään (minulla on 3 lasta ja aviopuoliso,tällä miehellä vaimo ja 2 lasta) Mutta onneksi jäimme kiinni ja ryhdyin miettimään haluanko tuhota periaatteessa ihan toimivan avioliiton ja perheen. Minimoin kanssakäymiset ja vain päätin, että tästä suhteesta (sillä suhde se minusta oli vaikkei seksisuhde ollutkaan) on päästävä irti. Minä olin jo siinä täysin tunteillani kiinni, tämä kyseinen mieskin varmasti jollain tasolla, ei tosin varmaan ihan yhtä vahvasti kuin minä.Meidän tilannetta vaikeutti toki se (ja yhä edelleen vaikeuttaa) että olemme naapureita. Mutta nyt, n. ½ vuotta suhteen loppumisen jälkeen, tuntuu sille että elämä voittaa ja menee jopa päiviä että en ajattele kyseistä miestä.Olen päättänyt että teen työtä oman avioliittoni eteen. Ihastuminen on hurja ja ihana tunne mutta osin se on vain tahtotila.Ei mikään ihmissuhde kestä ilman kolhuja läpi elämän. Tajusin, että olen ollut tökerö ihminen kun rikoin luottamuksen.En halunnut että yhteinen elämä sortuu. Kaikki se, jonka varaan oli elämäänsä rakentanut, tulikin uhatuksi. Loppupelissä se on kuitenkin vain inhimillistä. Ei ole ihmistä, joka ei tekisi virheitä jossakin vaiheessa elämäänsä.
Tiedän, että mieheni joutui kokemaan tuskaa/surua/raivoa/pelkoa ja ties mitä muuta. Me päätimme mieheni kanssa vielä yrittää. Ajan kuluessa voimme ehkäpä saavuttaa jotakin vielä enemmän. Luottamus ei palaudu nopeasti. Se vie suunnattoman paljon aikaa. Suru ja haikeus voi jäädä pitkäksikin aikaa, mutta samalla sitä ymmärtää, että ehkä juuri me tarvitsimme " herätyksen" . Täysin toimivaan parisuhteeseen kun ei mahdu edes hetken hairahduksia.
Hyväkin suhde on haavoittuva ja suuri osa oppii virheistään eikä toista niitä. Ainakin minä aion olla tällainen oppiva yksilö. Mikään ei koske enempää kuin nähdä rakkaansa kärsivän oman hölmöilyn takia ja muistikuva siitä ohjaa tietä eteenpäin ihan uudella tavalla.
Tähän kriisiin asti olin ajatellut että rakkaus on helppoa - tietysti meilläkin oli ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Nyt ensimmäistä kertaa piti miettiä riittääkö rakkaus silloinkin kun toinen ei ole niin rakastettava, pystyykö mieheni antamaan minulle anteeksi ja myös minä itselleni.
Mieti haluatko elää miehesi rinnalla vielä vanhana mummona, entä miehesi sinun rinnallasi.
Kasvaminen ei ole aina mukavaa. Mitä enemmän koskee, sitä enemmän luultavasti kuitenkin kasvaa. Ja kasvun paikka tämä kriisi meille ainakin oli ja on yhä edelleen!!
Naapureiden kanssa ollaan puheväleissä ja pihalla jutellaan kyllä, pari kertaa on kahviteltukin, mutta varmasti koko loppuikä ollaan varpaillaan puolin ja toisin. Ajan kanssa varmasti näkee että onko tämä tuttavuussuhde todella ystävyyttä, puoli vuotta on tässä asiassa kuitenkin lyhyt aika eivätkä haavat täysin ole parantuneet. Päätimme mieheni kanssa keskittyä meihin kahteen ja omaan perheeseemme eikä miettiä, mitä naapurit ajattelevat, tai luovia vielä heidän tunteittensa ristiaallokossa. Päivä ja viikko kerrallaan mennään eteenpäin. Voimia, mitä ikinä päätätkin!
Tanni
hyvin sanottu. Kunpa kaikki ihmiset ymmärtäisivät saman.
Puhelimen ja sähköpostin tutkimisesta: En itsekään tuntisi oloani mukavaksi, jos mies tutkisi viestini ja murtautuisi sähköpostiini, vaikka en ole häntä koskaan pettänyt tai tehnyt muutakaan epäilyttävää. Viesteissä voi olla jotenkin muuten henkilökohtaista asiaa mitä ei halua jakaa miehensä kanssa. Ymmärrän että ap:n mies vaihtoi salasanat ja lukitsi puhelimen. Se ei minun mielestäni todista viesteissä olevan mitään epäilyttävää.
Ap :n on aika vaikea saada suhdetta enää toimimaan jos mies ei kerran halua yrittää parantaa suhdetta. Tuossa on nyt se vaara että tilanne luistaa siihen että nainen odottaa kotona tuleeko mies vai ei ja ottaa kiitollisena vastaan kaikki ne pienetkin hellyyden rippeet mitä saa. Tässä siis puhuu syvääkin syvempi kokemuksen rintaääni. - mikään ei ole itsetunnolle tuhoisampaa :/
Tsemppiä ja voimia. Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin.
Minkä verran vietätte aikaa yhdessä, jos mies on kaiken vapaa-aikansa bänditreeneissä? Ja on pieni lapsikin?
Tietysti teillä on seksiä, miksi mies siitä luopuisi vaikka kuinka huonosti menisi.
Nyt pitäisi saada mies keskustelemaan, että onko ihastus ohimenevää?
Sun tekstisi voisi olla mun oma tarina:mieheni ilmoitti jo tammikuussa että meidän pitäisi erota,hän oli miettynyt asiaa kuulemma,kevät meni sumussa itkien ja vaatien lisäselitystä,mitä en ole saanut.Heinäkuussa mies vuokrasi oman asunnon yhteinen meni myyntiin.Meillä lisäksi vielä uusperhe kuvio miehen ed.liitosta kaksi tyttöä 14 ja 17 vuotiaat,vanhempi muutti asumaan mieheni kanssa.Yhteinen 4 vuotias poika asuu kanssani.Eiliseen asti olin taistellut ja säilyttänyt asialliset väliit mieheeni kunnes poikani täräytti että iskällä on uusi nainen jolla myös lapsi.Maailmani musteni viime yönä nukuin 2 tuntia vatvoen asiaa ja miettien miksi en huomannut merkkejä,tekstiviestejä ja puheluita joita mentiin puhumaan nurkan taakse.Tänään tilasin ajan lastenvalvojalle jotta saadaan paperihommat alkuun.
Olen pahoillani teidän puolestanne. Olen varma, että ansaitsisitte kumpikin puolison, joka rakastaisi ja kunnioittaisi teitä. Tuollaisen miehen perään ei kannata jäädä riutumaan, nokka kohti taivasta ja ajatus paremmasta huomisesta kytemään takaraivoon, niin vaikeata kuin se juuri nyt onkin. Koettakaa pitää huoli itsestänne ja yrittäkää syödä ja nukkua tarpeeksi. Halipulaan rutistakaa ja rakastakaa vielä enemmän lapsianne, niistä saatte voimaa jatkaa. Ajatelkaa, että kumppaninne missio teille olikin vain siittää upeat lapset maailmaan ja tulette hyvin toimeen ilman miestäkin, itseasiassa paremmin. Älkää missään nimessä näyttäkö että riudutte vaan olkaa heidän edessään vahvoja.
Puhukaa, jauhakaa, käsitelkää, itkekää niin paljon kuin itkettää niin kauan, ettette enää tunne katkeruutta entistä miestänne kohtaan. Toivottavasti teillä on tähän tarkoitukseen ystäviä ja läheisiä, jotka voivat jakaa taakkanne tänä vaikeana aikana.
Jos mahdollista, niin hankkikaa joku mieleinen harrastus, vain itsellenne. Aloittakaa uusi upea elämä ilman sitä riippaa, joka sai teidät tuntemaan huonommuutta.
Ehkä puolen vuoden päästä ovikello soi ja siellä seisoo exänne häpeissään ja anova katse silmissään pyytäen teitä ottamaan heidät takaisin, kun huomaavat, ettei se arki uuden kumppanin kanssa ollutkaan parempaa ensihuuman jälkeen.
Sitten voitte päättää haluatteko yrittää vielä uudelleen vai antaako äijän mennä!
Tseppiä!
että kokeile, miten kovasti haluaa todella erota:
kerro että olet hankkinut asunnon (ja etsi asunto ihan oikeasti, älä kuitenkaan tee vuokrasopimusta :), ja muutat lapsen kanssa omaan kotiin, koska sinusta tuntuu niin kamalan pahalta, että mies ei rakasta sinua ja on saman katon alla vain velvollisuudentunnosta.
Meillä tämä sai miehen pysähtymään, ei sitten kuitenkaan halunnutkaan erota vaan yllättys, yllätys, rakastikin taas.
Jos mies antaa sinun mennä tuosta vaan, niin tilanne on vakavampi.
Itse käräytin oman avopuolisoni pari kuukautta sitten ihan yksinkertaisesti tutkimalla sen kännykässä olevat numerot, nimet, puhelut ja viestit. Silkkaa faktaa löytyi - mies vähän yritti mutista jotain et oon hullu yms. Laitoin saman tien ulos asunnosta eikä ole takaisin ollut tulossa. Sun tapauksessa tietysti vähän eri juttu, kun epäilet tuttua naista, mutta luota vaan vaistoihisi.
Onnea - miten juttu sitten ratkeaakin.