Lue keskustelun säännöt.
Ystävälliset männyt
21.08.2024 |
Hiekkakankaiden vuosisataiset ankkurit ovat lohduttava näky.
Niiden ajan karaisemat rungot ovat kokeneet kaiken, eivätkä enää säikähdä tämän maailman kalsketta.
Rajuilmalla ja lumimyrskyssäkin niiden kaarna on mietteliään tyyni,
Ja kesällä, kun laskeva aurinko sävyttää niitä illan oranssilla, ne hymyilevät kuin vanhat sielut.
Tuulella niiden oksat havisevat rauhoittavasti. "Ei mitään hätää" ne kuiskailevat.
Mitä jos nukahtaisin juurillenne, enkä heräisi enää koskaan?
Ystävälliset männyt.
Kommentit (71)
Jos tahtoisin pois minä kuiviinimetty kurja
Viimeisillä voimillani raahautuisin, muotopuoli
Hyvin vanhan kuusenräähkän alaoksien yksiöön
Pimeä ja pelko
Tekisivät minusta kuin lapsen
Kaikki maailman minuun iskemä
Lähtisi
Kun kuusi suojelisi
Minua
Lapsen kaltaista
Olisi niin hyvä jäätyä
Antaa lumen peittää
Ja kun kevättalvella aurinkotuuli puhaltaisi
Irrottelisin itseni
Horjuvin askelin
Kääntäisin selkäni entiselle
Tekisin kuperkeikkoja
Söisin mansikkaheinää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kataja
Sinnikäs ja sitkeä
Sisukas
Tuoksun giniltä
Vaikka kestän janoa
Tuulta ja tuiverrusta
Kauniin siniset on marjani kypsyessään
Olit puiseva
Liian luiseva
Aina narisit
Latvasta lahosit
Nyt
Puut takassa poksuu
Otin kulauksen
Havupuun juomaa
Lähti kaikki sairaudet
Ja sen minusta huomaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Männyt on männyt Kuopijjoon elikä mualiman nappaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääk huusi Aku.
Olisko Iines mun, jos höyhenissäni piilisi laku.
Vaan ei ole, ja siks onkin myrkytettävä Hannu.
Keittämään siis ja heti!
Tuokaa mulle etanapannu.
Ei osanne ykskään *anne
niinkuin Ahosen Janne
laskea kirjaimilla tai mäkeä
ja halutessaan matkia käkeä
taikka sitähän *anneus onkin juuri
että toisten pesiin munitaan
ja vieläpä sellainen suuri
kun kulmahousujen taskussa piippaa
joltakin ryöstetty iiluuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppumaton talvi, ehkä viikon kevät.
Kaksi kuukautta kesää ja sitten ikuinen loska.
Kaikkialla hulluja, kaikkialla väsyneitä.
Kaikkialla pahoja ja vielä pahempia.
Missään ei pitkää ideaa, ei mitään pysyvää linjaa.
Suurehko maa, joka on kaaoksessa.
Pieni kansa, joka janoaa vain kurjuutta.
Kaikki täällä menee poistoon
Kukaan ei yllä ikuiseen loistoon
Moni sortuu
Pakkotoistoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sinulla on kaunis sielu, ajattelusi taajuus. Haluaisin jotenkin tuohon kuolemanvireeseen saada muutoksen, lähetän sinulle ajatuksella virvoittavaa energiaa mikä on sinussa itsessä, että se herää ja sinä saat voimaa ja nouset kukkaan taas. Ei sillä väliä mitä ikää olet ja mitä kehosi on, energia uudistaa ja menee lävitsesi palauttaa sen miten synnyit ja mitä on elinvoimasi - puhdista mielessäsi kaikki negatiivinen harmaa kuona virrastasi, paranna itsesi kuten mäntykin pystyy tekemään luonnollisesti ei kirvat ja itikat ja runtelevat sateetkaan mäntyä näivetä, mene synkkaan siihen. Kun kosketat mäntyä hae yhteys rakkauteen ja virvoittavaan viisaaseen energialähteeseen, synkkaus. Rakkaus. Koet yhteyttävää voimaa kaikkeen ja Qi lähtee virtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olit puiseva
Liian luiseva
Aina narisit
Latvasta lahosit
Nyt
Puut takassa poksuu
Olipas ilkeää. Edes runon taitaminen ei tee ilkeilystä ok. Mutta kertoo vain sanojansa viboista, toivottavasti pääset korkeammalle elämänprosessissa tuottamaan hyvää itselle ja muille, väreilemään valoon päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilkeät kainuulaiset Raakut
Raakkuivat likaisesti ilkeässä joessa
Raakkuivat ja erittivät ilkeää myrkkyä,
Myrkkyä, joka on Itämerenkin pilannut
Niin minä tilasin Ponssen
Ja Ponsseni käynnistin
Käynnistin ja kaasutin
Kaasutin niin perkeleesti
Ja Ponssella tapoin ilkeät raakkujat
Tapoin ja talloin, talloin ja tuhosin
Minun omalla Ponssellani
Samalla join mustaa kahvia
Minun omassa Ponssessani
Soraisten jokien vuosisataiset vartijat ovat rauhoittava näky.
Niiden veden hiomat kuoret ovat nähneet monta ihmisikää, eivätkä säikähdä tämän maailman melskettä.
Päältään jyräämiseenkin ne ovat vastaan liikkumatta ja tyynenä.
Ja kun ihmispeto leikkaa metsän ja värjää kotijoen Gaian verellä, ne ottavat vastaan kohtalonsa hymyssä suin.
Ne aukovat kuortaan vieraalle kuin puhuisivat. "Montako helmeä sialle laitetaan" ne kysyvät.
Mitä jos sukeltaisin viereenne, enkä nousisi pintaan enää koskaan?
Sympaattiset, kaltoinkohdellut raakut.
Kun kuiskasit korvaani runoa vihreistä silmistä
Huulista metsän tuulista
Menneisyydessä jossa jähmetyin
Tässä hetkessä ojennan lonkeron
Aaltojen tanssissa
Turkulaisessa yksiössä
Sulla oli ikkunat kahteen suuntaan
Mun ikkunasta näkyi Nummisto
ja kirsikkapuu
Teksti on tekstiä
Vapaata virtausta
Ei se mitään minusta kerro
Jos hotkin uutispuuroa
Ei se mitään
Kuusi, kuusi, kuusi.
Sinä pihkainen, pahkainen, paksukainen.
Odotat kaatajapetoa, simpukankuoren murskaajaa.
Odotat laumassasi, kuin muut vihreään takkiin sullotut pingviinit.